Lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman seuraavan ohjelmakauden (2012–2015) valmistelua varten

Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää lausuntopyynnössä Kuntaliiton alustavia näkemyksiä keskeisistä ilmiöistä ja asioista, joihin sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistyön kärki tulisi suunnata vuosina 2012–2015. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö pyytää näkemyksiä niistä valtakunnallisista, alueellisista ja paikallisista toimenpiteistä, joilla näihin ilmiöihin tulisi tarttua. Näkemykset pyydetään perustelemaan.

​Sosiaali- ja terveysministeriön strategian mukaan Kaste-ohjelmasta tehdään sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä linjaava ohjausjärjestelmän pääohjelma, johon muut strategisesti tärkeät ohjelmat tulevat osaohjelmiksi.

Osaohjelmien määrä rajoitetaan 5–6 valtakunnalliseen kärkiohjelmaan, jotka suuntautuvat keskeisiin sosiaali- ja terveydenhuollon haasteisiin. Näiden kärkiohjelmien mukaan määrittyvät valtakunnalliset uudistustoimenpiteet ja niiden mukaan jaetaan sosiaali- ja tervey-denhuollon hankerahoitus. Ohjelmassa määritellään myös ne ohjelman osa-alueet, joihin sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta kohdistetaan ohjelmakauden aikana.

Yleiset huomiot

Kuntaliitto pitää Kaste–ohjelman perusrakennetta hyvänä ja katsoo, että alueellisten ja kansallisen tason toimijoiden välinen dialogi tulisi olla mahdollisimman hyvää. Ilman dialogia alueelliset ja käytännön toiminnan kannalta keskeiset kehittämistarpeet eivät välity kansallisiin linjauksiin. Kehittämislinjaukset eivät myöskään tule olemaan ilman dialogia toiminnan kehittämisen kannalta relevantteja, eikä niihin sitouduta paikallisella tasolla.

Kaste ohjelman kehittämishankkeiden kokoaminen laaja-alaisiksi kokonaisuuksiksi on perusteltua. Tulevissa kehityshankkeissa ei tule rajoittua vain uusien toimintatapojen kehittämiseen, vaan myös hyvien ja näyttöön perustuvien mallien laajamittaiseen implemen-tointiin tulee panostaa.

Kuntaliitto pitää perusteltuna Kaste ohjelman määrittämistä nk. pääohjelmaksi, jossa muut ohjelmat ovat sen strategisia linjauksia toteuttavia osaohjelmia. Vastaavasti Kuntaliitto pitää tärkeänä, että sektoriministeriöiden omat ohjelmat ovat koordinoitu peruspalveluohjelman kanssa ja että peruspalveluohjelmatarkastelun yhteydessä huolehditaan kuntien velvoitteiden, kehitystavoitteiden ja resurssien välisestä tasapainosta.  

Lisäksi pienimuotoisiin hyvin paikallisiin kehittämiskohteisiin tulee varata erillinen rahoitus. Koska painopisteen tulee olla laajoissa hankekokonaisuuksissa, pienimuotoisten osuus kokonaisrahoituksesta tulee olla vähäinen (esim. max 5 %).

Kasteohjelman hankkeiden vaikuttavuutta tulisi seurata pidemmällä aikavälillä kuin vain yhden Kasteohjelmakauden ajan, ja hankkeiden tuloksia tulisi hyödyntää valtakunnallisesti mm. suunnittelu-, kehittämis- ja lainsäädäntötyössä.

Keskeiset ilmiöt ja asiat

Päättyvän hallituskauden hallitusohjelma on tehty jatkuvan talouskasvun ideologian pohjalle.

Julkisessa taloudessa vallitsee kestävyysvaje. Kunnille säädetyillä hoito- ja hoivavelvoitteilla julkisen talouden alijäämä uhkaa kasvaa hallitsemattomasti tulevien vuosikymmenien aikana.

Kestävyysvajeen torjuntaan on esitetty keinoina mm. julkisten palveluiden tuottavuuden lisäämistä, vaikuttavuuden parantamista ja kysynnän hillitsemistä. 

On myös pohdittava, mistä nykyisistä palveluista on mahdollista luopua, jotta voidaan varautua kestävyysvajeen hoitamiseen sekä uusien kustannusvaikuttavien hoito- ja hoivamahdollisuuksien rahoittamiseen.  

Koska kaikkea entistä ei voida säilyttää, kehittämistoiminnalla tulee selvittää mitä vanhoja toimintatapoja voidaan korvata uusilla, vaikuttavilla toimintatavoilla, joilla vastataan asiakkaiden tarpeisiin. 

Perustason työtä tulee vahvistaa, ja vastaavasti pohtia, missä kohdin ja minkä tasoista erityistason osaamista sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan. 

Ikääntyminen, väestörakenteen alueellinen eriytyminen ja huoltosuhteen muutos vaikuttavat julkiseen talouteen ja alueellisten erojen kasvuun. Sosiaali- ja terveyspolitiikan eräs keskeinen tavoite on useiden vuosien ajan ollut hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen. Terveyttä yleisesti parantaneiden tekijöiden vaikutus on kuitenkin ollut suurempi sosioekonomisesti paremmassa asemassa olevien osalta.

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteillä ei ole suurta roolia kasvavien hyvinvointi- ja terveyserojen ehkäisemisessä ja hoitamisessa. Esimerkiksi alkoholiveron alennus fiskaalisin perustein v. 2004 nosti huomattavasti kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia. Rohkeuden puute mm. alkoholiveron nostamisessa ja alkoholin mielikuvamainonnan tiukentamisessa aiheuttaa sen, että kunta joutuu jatkossakin huolehtimaan sosiaali- ja terveydenhuollossa alkoholin aiheuttamista ongelmista, jotka olisivat ratkaistavissa muiden toimesta. 

Koulutuksesta ja työelämästä syrjäytyneet nuoret ja aikuiset ovat inhimillisesti ja taloudellisesti katsoen suuri uhraus tulevan työvoimatarpeenkin näkökulmasta. Työelämästä syrjäytyneiden nuorten ja aikuisten tilanteen korjaaminen on toteutettava työhallinnon ja kuntien yhteistyönä, jossa kuntien sosiaali- ja terveystoimella on keskeinen, muttei määräävä rooli. Koulutusmarkkinoilla tulisi olla rakenteita, jotka huomioisivat entistä paremmin koulutettavien erilaisia teoreettisia ja sosiaalisia valmiuksia ja tukisivat heitä opiskelussa. 

Valtakunnalliset, alueelliset ja paikalliset toimenpiteet

Asiakaslähtöiset, eheät palveluketjut ja vaikuttavat toimintamallit

Sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta tulee määrittää asiakkaiden voimavaroista ja tarpeista lähtien. Perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon tulee yhteis-työssä suunnitella ja toteuttaa asiakaslähtöiset ja eheät toimintaprosessit ja palveluketjut. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tulisi olla käytössä vaikuttavat ja tehokkaat toimintamallit. Tietojärjestelmien ja laajemmin sähköisten palvelujen tulisi tukea tiedon siirtymistä ja hyväksikäyttöä asiakastyössä. 

Alueellisten johtoryhmien yhteisessä lausunnossa esitetty toimiva sosiaali- ja terveyskeskusohjelma on hyvä alusta asiakaslähtöisten toimintaprosessien ja palveluketjujen ja uudenlaisen johtamisen kehittämiseksi. Myös erikoissairaanhoito tulee kytkeä tähän kehittämistyöhön.

Sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnallinen integraatio on asiakaslähtöisen toiminnan edellytys.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisy

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen kuuluvat kunnan kaikille toimialoille. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen jatkuvuuden varmistamiseksi tarvitaan pysyvät, toiminnan edellytykset mahdollistavat rakenteet, joilla tarkoitetaan kokonaisuutta, johon kuuluvat mm. hyvinvointitietoa tuottava seuranta- ja raportointijärjestelmä, poikkihallinnollista toimintaa vahvistavat johtamiskäytännöt ja johtamisen työvälineet, kaikki toimialat kattava toimeenpano-organisaatio, hyvät toimintakäytännöt sekä osaava henkilöstö. 

Kehittämistyössä tulee erityisesti kiinnittää huomiota kuntalaisten osallisuuden lisäämiseen ja yhteisöjen roolien kasvattamiseen. Yksilön ja yhteisöjen lisääntyvällä vastuunotolla pystytään mm. hillitsemään lisääntyvää palvelujen kysyntää. 

Koulutuksesta ja työelämästä syrjäytyneet nuorten ja nuorten aikuisten ylisukupolvinen syrjäytymiskehitys tulee katkaista. Kehittämishankkeissa tulee etsiä sellaisia työhallinnon, opetushallinnon ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisiä toimenpiteitä, joilla syrjäytymiskehitys ehkäistään. 

Mielenterveys- ja päihdepalveluiden sisällöllinen kehittäminen tulee kytkeä osaksi perustyötä ja erikoistunut mielenterveys- ja päihdetyö osaksi hoitoketjua. Mielenterveys- ja päihdeongelmiin tulisi puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa osana peruspalveluja. 

Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluissa tulee keskittyä ehkäisevän työn sisältöjen kehittämiseen. Suunnittelemattoman ja koordinoimattoman ehkäisevän työn asemesta tulee panostaa erityisen tuen tarpeessa olevien lasten, nuorten ja lapsiperheiden tukemiseen. Olemassa olevien normien kuten lastensuojelulain sekä neuvola-, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon sekä ehkäisevän suun terveydenhuollon asetuksen vaikutusten arviointiin ja seurantaan tulee panostaa. 

Ikääntyvien hyvinvointia lisäävien ja ylläpitävien toiminnallisten konseptien kehittäminen on tärkeää varauduttaessa väestön ikärakenteen muutokseen. Kehittämistoiminnassa tärkeää on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, ikäihmisten kotona asumisen tukeminen ja sitä tukevat työmuodot.

Sosiaali- ja terveydenhuollon johtaminen 

Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden, työn sisältöjen ja kulttuurin muuttuessa johtamisen merkitys korostuu entisestään.  

Sosiaali- ja terveydenhuollossa siirrytään laajempaan johtamiseen. Jotta asiakaslähtöisyys on mahdollista, johtamisessa tulee korostua asiakaslähtöisten toimintaprosessien ja palveluketjujen mukainen johtaminen. Kehittämistyössä tulee irtautua organisaatio-, toimintayksikkö- ja professiolähtöisestä johtamisesta. 

Asiakaslähtöisyyden lisääntyessä johtamisessa korostuvat erilaiset toimintakulttuurit ja verkostojen johtaminen. Mikään organisaatio, toimiala tai professio ei saa nousta verkostossa muiden yläpuolelle. Yhteistyöhön perustuvassa toimintakulttuurissa johtaminen ei voi olla kenenkään ”jäsenen oma egohanke”. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisessä emme voi muuttaa ammattikulttuuria, mutta johtamiskulttuurin muuttuessa verkostojen johtamiseen mahdollistuvat myös asiakaslähtöiset toimintatavat.

SUOMEN KUNTALIITTO 

Kari Nenonen
Varatoimitusjohtaja   

Jussi Merikallio
Johtaja, sosiaali- ja terveys