Työ- ja elinkeinoministeriön ehdotus toimenpiteistä sähkönjakelun parantamiseksi sekä sähkökatkojen vaikutusten lievittämiseksi

Tapaninpäivän 2011 myrskyjen seurauksena tapahtuneiden poikkeuksellisten laajojen ja pitkäaikaisten sähkökatkojen takia työ- ja elinkeinoministeri Jyri Häkämies antoi ministeriönsä tehtäväksi laatia ehdotukset sähkökatkojen vahinkoriskien pienentämiseksi ja tiedonvälityksen parantamiseksi.

Ministeriö on valmistellut jakeluyhtiöitä ja Energiateollisuus ry:tä sekä eräitä muita viranomaisia ja yrityksiä kuultuaan ehdotukset jakeluvarmuuden parantamiseksi. Nämä liittyvät lakiteitse (sähkömarkkinalaki) annettavaan verkonhaltijan velvollisuuteen parantaa sähkönjakelun luotettavuutta erityisesti keskijännite- ja pienjänniteverkoissa mm. maakaapelointia lisäämällä sekä johtojen sijoittamiseen tiealueille. Lisäksi verkonhaltijoiden oikeutta raivata sähkönjakelua mahdollisesti haittaavaa reunusmetsien puustoa ennakkoon tuettaisiin sähkömarkkinalakiin otettavalla täydennyksellä. Verkonhaltijoiden varautumissuunnittelua vauhditettaisiin niin ikään sähkömarkkinalain kautta. Jakeluverkkojen haltijoiden korvausvelvollisuutta kuluttajille sähkökatkoista on myös tarkoitus lisätä nykyisestä.

Kuntaliiton käsityksen mukaan toimenpide-ehdotukset ovat pääosin oikeansuuntaisia ja perusteltuja. Sähkönsaanti on nyky-yhteiskunnassa välttämätön peruspalvelu asiakkaan sijainnista riippumatta. Yhä useammat palvelut ovat sähköstä täysin riippuvaisia. Sähkökatkoihin johtaneita poikkeuksellisia sääoloja on esiintynyt viime vuosina enenevässä määrin. Kiinnitämme tässä lausunnossamme huomiota muutamaan keskeiseen kohtaan aihepiireittäin.  

Verkonhaltijoiden kohtuullinen ja tasapuolinen kohtelu

Kuten muistiosta käy ilmi, jakeluverkonhaltijat ovat hyvin erilaisia nykyisen verkon jakeluvarmuuden suhteen. Tiiviit taajamaverkot on jo keskeisimmiltä osiltaan kaapeloitu ja suhteellisen varmoja ainakin myrskyjen suhteen. Toisena ääripäänä ovat haja-asutuksen sähkönjakelu ja pitkät taajamien väliset siirtoyhteydet. Ne perustuvat edelleen lähinnä avojohtojen käyttöön. Pahimmillaan riskit ja vauriot sekä sähkökatkoista maksettavat korvaukset kuluttajille voivat näissä olla jakeluyhtiön kannalta hyvinkin suuria. Jakeluvarmuuden parantaminen tietyllä aikataululla tulee vaatimaan jälkimmäisissä tapauksissa huomattavasti enemmän varoja.

Todennäköistä on, että jakeluvarmuudeltaan uhanalaisimmat verkonhaltijat maksavat myös samaan aikaan keskeytyksistä korvauksia asiakkailleen. Kaikki kustannukset siirtyvät kuluttajien maksamiin jakeluhintoihin, jotka voivat nousta kohtuuttoman korkeiksi verrattuna ”varmoihin ” taajamaverkkoihin. Verkonhaltijoilla on toki yleensä oikeus valita aina kustannustehokkaimmat menettelyt (kaapelointi, verkon siirto tai reunusmetsien raivaus) jakeluvarmuutensa parantamiseksi.

Sähkön siirtokustannuksilla on vaikutusta paitsi elinkustannuksiin niin myös yritystoiminnan sijoittumishalukkuuteen. 

Sähkön myyjän vastuu

Toinen keskeinen periaate liittyy sähköntoimittajan vastuuseen asiakkaistaan. Sähkön jakelu luvanvaraisena monopolina ja myynti vapaasti kilpailtuna on eriytetty toisistaan. Sähköä ei voi varastoida, jolloin myyjien kannalta myymättä jäänyt sähkö ei ole niille merkittävä kustannuskysymys. Silti sähkönmyyjillä on oma -vähintäänkin moraalinen- vastuunsa tuotteensa toimittamisesta hyvälaatuisena ja ajallaan perille asiakkaalle. Tähän kuuluu myös vastuu jakelun hoitajan kyvystä selviytyä velvoitteistaan. Siksi myös sähkönmyyjiltä voitaisiin edellyttää yhteisvastuullista osallistumista jakeluvarmuuden parantamiseen muutoinkin kuin vain kantaverkon osalta. Tämä voisi käytännössä tapahtua varautumalla kantokyvyltään heikompien jakeluyhtiöiden avustamiseen niiden kriisivalmiuden parantamiseksi sopimuspohjalta esimerkiksi kantaverkkoyhtiön kautta.

Keskeytysten enimmäisajat ja paikat

Sähkönjakelun toimitusvarmuuden tason nostamisessa toimenpide- ja lainsäädäntöehdotuksissa (kohta 1.2 ja 9c§) lähdetään siitä, että… ”vikaantuminen myrskyn tai lumikuorman seurauksena ei aiheuta asemakaava-alueella yli 6 tunnin kestävää sähkönjakelun eikä muualla yli 24 (vaihtoehtoisesti 36) tuntia kestävää keskeytystä.” Katsomme, että asemakaava-alue sellaisenaan ei edusta kuluttajapohjaa, jonka sähkönsaanti olisi turvattava. Kaavoitettu alue voi myös olla osin tai kokonaan rakentamatta. Taajamien ja haja-asutusalueiden määrittelykään ei ole yksiselitteinen tai virallinen. Parempi lähtökohta olisi käyttää määrittelyssä apuna esimerkiksi väestötiheyttä kuvaavia karttaruutuja. Näin haitankärsijöiden määrää saataisiin kustannustehokkaasti rajattua, toimenpiteet kohdistettua ja ajoitettua tarkoituksenmukaisesti. Todennäköisesti myös todellisen sähkönkäytön osalta olisi vastaava ”tiheysruudukko” tehtävissä jakelualueittain.

Tiealueille tehtävä maakaapelointi

Kohdan 1.3 yhteydessä viitataan keski- ja pienjännitejohtojen maakaapeloinnin edistämisestä saavutettuun neuvottelutulokseen TEMin, LVM:n ja Liikenneviraston virkamiesten kesken. Kuntaliitto katsoo, että 24.1.2012 saavutettu neuvottelutulos on ainakin osin vastoin nykyistä käytäntöä ja pelisääntöjä. Sähkökaapeleiden sijoittamisesta ei tule maksaa korvauksia tienpitäjälle, sillä kiinteistön omistaja ja haltija on velvollinen sallimaan yhdyskuntaa palvelevan johdon sijoittamisen (MRL 161§).  Sijoittaminen on jo nykyisinkin maksutonta. Haitasta ja vahingosta toki korvaus maksetaan.  Kaapelin sijoittamisluvan myöntämisessä voidaan edellyttää digitaalista paikkatietoa, jotta se olisi muidenkin verkkojen rakentajien ja maan kaivutöitä tekevien saatavilla maksutta. Ei kuitenkaan voida edellyttää, että paikkatieto keskitetään vain ja ainoastaan Johtotieto Oy:lle, joka toimii kaupallisin perustein.

Kuntaliitto painottaa avoimuuteen tähtäävää yhteistyön tiivistämistä eri verkkojen rakentajien kesken niin suunnittelun kuin varsinaisen toteutuksen suhteen. 

Metsäiset johtoalueet

Keskijännitejohtokatujen reunusmetsien hoitamisen osalta ehdotetaan sähkömarkkinalakiin lisättävää säännöstä, jolla jakeluverkonhaltijalla olisi mahdollisuus ilman lupaa kaataa ja poistaa puita ja muuta kasvustoa. Ehdotus on kannatettava, mutta sen osalta on huomattava, että eräissä tapauksissa puiden kaato saattaa edellyttää myös maankäyttö- ja rakennuslain 128§:n mukaisen maisematyöluvan.

Johtoalueiden raivaus ja tarvittaessa levennys olisi järkevintä toteuttaa järjestelmällisesti ja ammattitaitoisesti.

Varautumissuunnittelu

Sähköverkonhaltijoiden ja asiakkaiden varautumisen kehittämisessä keskeistä on suunnitelmallinen varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin. Lainsäädäntöön perustuvan valmiussuunnittelun ja hyvän verkostosuunnittelun ohella tarvitaan monentyyppisiä menettelyjä asiakkaiden ja verkonhaltijan välillä sekä verkonhaltijan ja muiden sidosryhmien kuten palo- ja pelastusviranomaisten, poliisin ja kunnan sekä vesi- ja jätevesihuollosta vastaavien ja kaukolämmön tuottajien ja jakelijoiden kesken. Niissä korostuvat säännöllinen tiedonvaihto, toimivat viestiyhteydet ja yhteistyösuhteet sekä selkeä työnjako poikkeustilanteissa. Tältä osin sähkömarkkinalakiin otettava lisäys yhteistoimintavelvoitteesta on hyväksyttävä.

Säädösehdotuksena on pykäläehdotus, jolla jakeluverkon asiakasta ohjataan varautumistoimenpiteiden tekoon. Ehdotuksen viimeisenä lauseena olevan velvoitteen mukaan ”Verkonhaltijan on asiakkaan pyynnöstä esitettävä arvio siitä, olisiko varautuminen edullisempaa tehdä asiakkaan omilla toimenpiteillä vai jakeluverkon kehittämistoimenpiteillä.” Lauseen voisi poistaa, sillä sen uskottavuus jää kyseenalaiseksi. Osapuolilla on siinä jo lähtökohdiltaan erilaiset intressit. Verkostoinvestointia arvioidaan aivan eri perustein kuin vaikkapa varavoimakoneen hankintaa.

Joka tapauksessa sähkönsaannin kannalta keskeisimmät kuluttajat on aina arvioitava erikseen toimenpidevaihtoehtoineen. Tällaisen kuluttajan ja verkonhaltijan välillä on tarpeen käydä asiasta keskustelu.

Varautumissuunnitteluun tulee sisällyttää vikojen korjaamiseen tarvittavan kaluston ja työvoiman mahdollinen yhteiskäyttö ja sen kehittäminen. Se voi olla sekä jakelulaitosten välistä että muiden toimijoiden kuten palo- ja pelastusviranomaisten tai puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen kanssa tehtävää. Myös vuokrattavien, eri puolille maata sijoitettavien varavoima-koneiden määrää voi olla tarpeen lisätä.

Vakiokorvausten nostaminen verkkopalvelun keskeytymisen vuoksi

Ministeriön ehdottama vakiokorvausten nosto asteittain kaksinkertaistaisi keskeytyksestä maksettavat enimmäiskorvaukset. Mielestämme korvaustason nostaminen voi sinänsä edesauttaa varautumista. Toisaalta, mikäli poikkeuksellisista sääoloista johtuvat tilanteet yleistyvät edelleen, kyse on verkonhaltijalle koituvasta rangaistusluonteisesta maksusta. Se ei edistäisi verkoston parantamiseen tarvittavia investointeja ja voisi vaikeuttaa heikoimmassa asemassa olevan jakeluverkon haltijan toimintaedellytyksiä. Ehdotamme, että korvaustason nostosta luovutaan tässä vaiheessa.

SUOMEN KUNTALIITTO

Leena Karessuo
johtaja,
yhdyskunta, tekniikka ja ympäristö

Kalevi Luoma
energiainsinööri