Lausunto maa- ja metsätalousministeriölle 27.10.2016, Dnro 876/03/2016, Taina Väre

Valtioneuvoston ruokapoliittinen selonteko eduskunnalle

​Ruoka2030: Suomi-ruokaa meille ja maailmalle.

Selonteko on hyvä kokonaisuus ja käsittelee ruokapolitiikan laajasti alkutuotannosta, elintarviketeollisuuden, vähittäiskaupan ja jakelukanavien kautta tiedostavaan kuluttajaan, jolle halutaan tarjota kestävästi ja eettisesti tuotettua maukasta ja turvallista kotimaista ruokaa.

Haasteellinen visio

Selonteon visio ”Vuonna 2030 suomalaiset kuluttajat syövät kestävästi ja eettisesti tuotettua kotimaista, maukasta, terveellistä ja turvallista ruokaa, on sanamuodossaan vaikuttava mutta epärealistinen. Tulisiko visiossa tavoitella kotimaisuusasteen nostamista esim. erilaisten elintarvikkeiden osalta (esim. kotimainen kala, naudanliha, maito, juustot, kasvikset, juurekset).

Kunnilla tärkeä rooli ruokapolitiikassa

Selonteossa tuotiin esiin myös kuntien roolia julkisissa ruokapalveluhankinnoissa. Tavoitteena on saada kuntien strategioihin kirjaukset kotimaisten, vastuullisesti tuotettujen elintarvikkeiden hankinnasta. Taloudellisten mittareiden lisäksi hankinnoissa halutaan korostaa laatua, ravitsemusta, tuoreutta, sesonginmukaisuutta, kestävää kehitystä ja paikallisuutta. Tämä edellyttää kuntapäättäjille kohdistettua viestintää ja tiedottamista. Kuntaliitto on tehnyt useita vuosia yhteistyötä verkostoissaan mm. EkoCentrian kanssa näiden tavoitteiden edistämiseksi. Selonteko tukee hyvin tätä työtä myös tulevaisuudessa.

Selonteossa tulisi lisäksi selkeästi ottaa kantaa tai arvioida, puhuttaessa kuntien roolista hankinnoissa ja sitä kautta kotimaisuudessa, mitä tapahtuu hankinnoissa sote- ja maakuntauudistuksen myötä. Mikäli ruokapalveluiden osalta tapahtuu valtakunnallista keskittymistä, niin silloin paikallisen ns. lähiruoan hyödyntäminen voi hankaloitua ja myös kotimaisuustavoitteet voivat jäädä huomioimatta mm. hankinnoissa. Mitä kauempana julkisten ruokapalveluiden ruoka valmistetaan, sitä vaikeampi on liittää ruokaan selonteossa esille nostettu ruokakasvatuksen merkitys ja ruokatajun kehittäminen esim. päiväkoti- ja kouluruokailuissa. Selonteossa tulisi kyseenalaistaa myös pelkästään suurten tuotantoyksiköiden kannattavuutta. Pienissä, paikallisissa ruokapalveluyksiköissä paikallisen ja kotimaisen ruoan käyttö ja selonteossa tärkeäksi nostettu ruokakasvatus on helpompi toteuttaa. Lisäksi toimenpiteisiin tulisi lisätä selvitystyö siitä, miten paikallisen ruoan käyttö tukee kunnan ja alueen elinvoimaa.

Selonteossa nostettiin voimakkaasti esiin elintarvikealan kannattavuuden parantaminen. Maatilayritysten kehittäminen, kannattavuus ja jatkuvuuden varmistaminen luovat edellytyksiä myös elintarviketuotantoa palveleville teollisuudenaloille ja yrityksille. Tässä yhteydessä tulisi mainita myös kotimaisten raaka-aineiden saatavuuden varmistaminen ammattikeittiöissä, erityisesti julkisissa ruokapalveluissa. Kannattava alkutuotanto ja elintarviketeollisuus edistävät työllisyyttä ja parantavat myös kuntien elinvoimaa ja tämä onkin tuotu selonteossa aikaisempaa selvemmin esille.

Paikallisten tuotettujen raaka-aineiden kannalta ongelmana on usein se, että lähituottajat eivät pysty tarjoamaan riittävän suuria raaka-ainemääriä suurten ruokapalveluyksiköiden tarpeisiin. Tämän ongelman ratkaisemiseksi pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia päästä joustavammin tarjoamaan tuotteitaan keittiöiden ruokalistoille voidaan tukea kehittämällä hankintaosaamista ja uuden hankintalain mahdollisuuksia hyödyntäen.

Myös selonteossa mainittu alueellisten ja paikallisten jakelukanavien kehittäminen on kannatettava toimenpide. Erityisesti sote- ja maakuntauudistuksessa julkisten ruokapalveluiden osalta on varmistettava, että julkiset ruokapalvelut voivat käyttää paikallisten ja alueellisten mikro- ja pk-yritysten elintarviketarjontaa, jota puolestaan voidaan kehittää ja monipuolistaa ruokapalveluiden kanssa tehtävällä yhteistyöllä. Tämä edellyttää mm. neuvontaa ja koulutusta kaikille ruokaketjun toimijoille.

Muita huomioita

Selonteon jokaisen kappaleen lopussa olevat ”Mitä pitää tehdä?”-laatikot kiteyttävät ja konkretisoivat tarvittavia toimenpiteitä. Selonteon tavoitteiden selkiyttämiseksi voisi toimenpiteiden järjestystä pohtia esim. niiden vaikuttavuuden näkökulmasta.

Selonteon alussa oleva sanasto on tarpeellinen, joskin sanaston sisältöä voisi arvioida uudelleen. Esim. ”lisäarvo” lienee käsitteenä jo tuttu. Sen sijaan sanastoon voisi lisätä joitakin termejä esim. ruokalähettilään, ruokatajun, ekosysteemipalvelun ja pilviarkkitehtuurin. Lisäksi kannattanee miettiä, voisiko osan termeistä, jotka vaativat selitystä, korvata suoraan tekstissä tutummalla termillä.

Mainintaa (s.13) ”Osaa kuluttajista kiinnostaa vain halvin hinta” voidaan pitää loukkaavana niitä kohtaan, joilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia ostaa kestävästi ja eettisesti tuotettua kotimaista ruokaa. Kuluttajien mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja on selonteossa ymmärretty lähinnä ruuan jäljitettävyytenä ja pakkausmerkintöinä.

Kappaleessa 2.1. todetaan, että ”Ruokaa tuotetaan jatkossa aiempaa enemmän lähellä kuluttajaa, kaupunkien läheisyydessä ja kaupungeissa.” Kappaleessa 8.1. todetaan, että ”alkutuottajien lukumäärän supistuessa etäisyys ruoan tuottajan ja kuluttajan välillä kasvaa.” Koska ruoantuotanto tulevaisuudessa on yksi tämän selonteon lähtökohdista, tulisi näiden kappaleiden välinen ristiriita tarkistaa.

SUOMEN KUNTALIITTO

 

Jari Koskinen
toimitusjohtaja

Taina Väre
erityisasiantuntija

tags
Taina Väre

Etunimi
Taina
Sukunimi
Väre
Erityisasiantuntija, maaseudun kehittäminen ja pienkunta-asiat

Yhteystiedot
Puhelinnumero
+358 9 771 2030
Kännykkä
+358 50 462 7279
Vastuualueet
  • Maaseudun kehittäminen
  • Pienkunta-asiat
  • Pienten kuntien neuvottelukunnan sihteeri
Organisaatio
Suomen Kuntaliitto ry
Yksikkö
Alueet ja yhdyskunnat
Tiimi
Alueet ja elinkeinot