Valtion vahva ohjaus, epäselvät vastuut ja taloushaasteet kiristävät kuntien ja hyvinvointialueiden välejä

Hyvinvointialueuudistuksen ensimmäiset vuodet eivät ole olleet helppoja: kuntien, hyvinvointialueiden ja valtion erilaiset tavoitteet, tehtävät ja toimintatavat ovat aiheuttaneet tuoreen HALKO-tutkimusraportin sekä Kuntaliiton aiempien selvitysten mukaan jännitteitä toimijoiden välille.  

"Valtion ohjaus hyvinvointialueisiin on rahoituksen ja toiminnan ohjauksen kautta vahvaa ja poikkeaa selvästi kunnallisesta itsehallinnosta. Perustellusti voidaankin kysyä, kuinka todellinen itsehallinto hyvinvointialueilla on. Rajoitettu? Näennäinen? Aito?", pohtii Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom.

Valtion ohjausrooli on muuttunut uudistuksessa myös suhteessa kuntiin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuun siirryttyä hyvinvointialueille. Sote-lainsäädännössä on edelleen runsaasti kuntien toimintaa koskevia kirjauksia. Ministeriöiden ohjauksella on keskeinen merkitys siihen, miten kunnat ja hyvinvointialueet voivat toimia yhdessä. HALKO-tutkimusraportissa nostetaan esille, että valtion ohjausroolin tulisi olla nykyistä enemmän mahdollistava ja osallistava.

 Tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblomin mukaan aiemmista kuntaliitoksista tiedetään, että suurten rakenteellisten uudistusten toimeenpano vie aikaa.

"Hyvinvointialueuudistus on Suomen julkisen hallinnon historian suurin muutos. Sen vakiintuminen ei tapahdu yhden eikä vielä kahdenkaan valtuustokauden aikana", arvioi Pekola-Sjöblom.

Vastuunjako, palveluverkkomuutokset ja kiinteistökysymykset haastavat yhteistyötä

Kuntaliiton selvitysten mukaan yhteistyössä on monin paikoin jännitteitä. Syksyllä 2024 toteutetussa Kuntapäättäjätutkimuksessa vain 18 prosenttia vastaajista piti yhteistyön ilmapiiriä yhteistyöhakuisena, kun taas lähes 40 prosenttia arvioi sen melko tai hyvin ristiriitaiseksi.

Epäselvä vastuunjako eri yhdyspinnoilla sekä palveluverkkomuutoksiin ja kiinteistökysymyksiin liittyvät ongelmat vaikeuttavat yhteistyötä. Kuntaliiton tilannekuvan mukaan strateginen yhteistyö on monilla alueilla vasta alkuvaiheessa, ja erityisesti kiinteistöihin ja vuokraehtoihin liittyvät kysymykset hiertävät ylimmän johdon välistä yhteistyötä.

Yhteistyö näyttäytyy pääsääntöisesti rakentavampana niillä hyvinvointialueilla, joilla oli jo aiemmin yhteistyörakenteita, hyvinä esimerkkeinä Päijät-Häme ja Etelä-Karjala. 

"Yhteistyö ei ole vielä monilla alueilla strategisella tasolla, mikä on ymmärrettävää näin suuren uudistuksen kohdalla. Tarvitaan lisää tutkimusta ja avointa keskustelua uudenlaisesta kolmelle tasolle rakentuvasta julkisesta hallinnosta ja eri toimijoiden rooleista siinä", Kuntaliiton projektipäällikkö Liisa Jurmu toteaa.

Isot uudistukset vievät aikaa, mutta asukkaiden palvelutarpeet eivät odota 

Hyvinvointialueiden itsehallinto on monin paikoin rajoitettua valtion tiukan talousohjauksen vuoksi. Jatkuvat säästöpaineet pakottavat palveluverkkokeskusteluihin, jotka heijastuvat myös kuntien omiin palveluratkaisuihin. Lisäksi monilla luottamushenkilöillä on tuplarooli: useampi kuin joka kymmenes toimii sekä kunnallisessa että alueellisessa päätöksenteossa.

"Kunnilla ja hyvinvointialueilla on oltava niille määritellyn itsehallinnollisen roolin mukaisesti riittävästi liikkumavaraa omassa toiminnassaan ja yhteistyössään, jota tehdään yhteisten asukkaiden hyväksi. Isot uudistukset vievät aikaa, mutta asukkaiden palvelutarpeet eivät odota", Jurmu alleviivaa.

Kuntalaistutkimus 2024 osoitti, että kuntalaiset kokevat edelleen epävarmuutta sote-palveluiden riittävyydestä ja saavutettavuudesta. "Kuntaliiton mukaan toimivan yhteistyön edellytyksiä ovat avoimuus, luottamus, vuorovaikutus ja kumppanuus – ja niiden vahvistamisessa riittää vielä tehtävää", painottaa Jurmu.