Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta

Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta (410/2009) tuli voimaan 15.6.2009. Lain mukaan kunnassa tai kunnan yhteistoiminta-alueella tulee olla käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöresurssit, joilla ympäristöterveydenhuollon palvelut järjestetään. Kunnan on tehtävä päätös ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueeseen kuulumisesta 31.12.2009 mennessä. Mikäli kunta ei täytä vaatimuksia, valtioneuvosto voi kuntaa ja asianomaista lääninhallitusta sekä yhteistoiminta-aluetta kuultuaan päättää kunnan kuulumisesta ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueeseen. Valtioneuvosto tekee tarvittavat päätökset kuntien kuulumisesta yhteistoiminta-alueisiin viimeistään 30.6.2011. Valtioneuvosto voi päättää kunnan kuulumisesta yhteistoiminta-alueeseen sekä kustannusten jaosta, hallintomallista, virkojen ja tehtävien järjestämisen perusteista ja muista yhteistoiminnan järjestämiseksi välttämättömistä asioista, joista kunnat eivät ole sopineet. Valtioneuvoston päätös yhteistoiminnan ehdoista on voimassa siihen asti, kunnes asianomaiset kunnat sopivat toisin. Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden on aloitettava toimintansa viimeistään 1.1.2013.

Ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntöön hyväksyttiin 13.3.2009 muutokset, joilla kunnille tuli mahdollisuus periä viivästyskorkoa valvontamaksuista. Samalla lakeihin lisättiin säännös, jonka perusteella valtio korvaa kunnille aiheutuneet kustannukset sellaisista keskusvirastojen kuntien toimeenpantavaksi ohjaamista tarkastuksista, näytteenotoista, tutkimuksista ja selvityksistä, jotka laissa säädetään keskusviraston tehtäviksi tai jotka liittyvät viraston ohjeiden valmisteluun.

Lisätietoja:

Tarja Hartikainen, puh. 09 771 2478, 050 373 8499
Johanna Karlström, puh. 09 771 2429
Tuula Taskula, puh. 09 771 2645
Heikki Harjula, puh. 09 771 2070
Juha Myllymäki, puh. 09 771 2450
sähköposti etunimi.sukunimi@kuntaliitto.fi

Liite 1
Yhteistoimintasopimuksessa sovittavat asiat

Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta

Ympäristöterveydenhuollon järjestäminen

Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta (410/2009, jäljempänä yhteistoimintalaki) koskee ympäristöterveydenhuollon järjestämistä kunnassa ja kuntien välistä yhteistyötä. Ympäristöterveydenhuollon lakeja ovat kansanterveyslain (66/1921) 1 §:n mukaan terveydensuojelulaki (TsL 763/1994), elintarvikelaki (EL 23/2006), eläinlääkintähuoltolaki (ELH ), kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annettu laki (KuTul 75/2004), kemikaalilaki (KemL 744/1989) sekä tupakkalaki (TupL 693/1976).

Yhteistoiminta-alueelle asetetut vaatimukset

Yhteistoimintalain 2 §:ssä määritellään ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueelle asetetut vaatimukset.

Kunnalla tai ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella, on oltava tehtävän järjestämiseksi sekä tarkoituksenmukaisen työnjaon ja erikoistumisen mahdollistamiseksi käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöresurssit tähän tehtävään. Lain perustelujen mukaan sellaisissa yksiköissä, joissa jokin yksittäinen ympäristöterveydenhuollon osa-alue vie huomattavan osan (esimerkiksi yli puolet) henkilöresursseista, tulee pyrkiä niin suureen yksikköön, että kaikille osa-alueille voidaan turvata asianmukaiset resurssit. Tällaisissa tapauksissa 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöresurssit eivät välttämättä ole riittävät.

Ympäristöterveydenhuollon tehtävien järjestämiseen tarkoitettuun 10 henkilötyövuotta vastaaviin henkilöresursseihin lasketaan kuuluviksi ympäristöterveydenhuollon tehtäviä hoitavat viranhaltijat, toimistotyöntekijät sekä muu avustava henkilökunta siltä osin, kuin he avustavat ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoita ympäristöterveydenhuollon tehtävissä. Ympäristöterveydenhuollon lakien mukaan (EL 36 §, KemL 49 b §, TsL 49 §) valvontaviranomainen voi teettää valvontaan liittyviä toimenpiteitä ulkopuolisella asiantuntijalla Jos yhteistoiminta-alue ostaa viranomaisvalvontaan liittyviä toimenpiteitä ulkopuoliselta, lasketaan ostopalvelut ympäristöterveydenhuollon henkilöresursseiksi. Ympäristöterveydenhuollon henkilöresursseiksi ei lasketa siivoojia, vahtimestareita, työllistettyjä tai siviilipalvelusmiehiä eikä myöskään määräaikaisia viranhaltijoita, elleivät he ole viransijaisia.

Yhteistoiminta-aluetta muodostettaessa voidaan lain 3 §:n mukaan poiketa 10 henkilötyövuotta vastaavien henkilöresurssien vaatimuksesta seuraavista syistä:

1. 1. toiminnallisen kokonaisuuden muodostaminen ei saaristoisuuden tai pitkien etäisyyksien vuoksi ole mahdollista; (saaristo- ja rannikkoalueet sekä harvanasutut alueet, kuten Lapin ja Oulun lääni)

   2. se on tarpeen suomen- tai ruotsinkielisten asukkaiden kielellisten oikeuksien turvaamiseksi;

   3. se on tarpeen saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskevien oikeuksien turvaamiseksi; tai

   4. ympäristöterveydenhuollon tehtävien riittävä ja laadukas järjestäminen kunnassa tai yhteistoiminta-alueella voidaan muutoin turvata.

Säännös mahdollistaa tarkoituksenmukaisuusharkinnan käytön esimerkiksi tilanteissa, joissa yhteistoiminta-alueen elinkeinorakenne on muuttunut ison elintarviketuotantolaitoksen tai vaihtoehtoisesti sen lakkauttamisen myötä. Myös tiivis viranomaisyhteistyö yhteistoiminta-alueella esimerkiksi ympäristönsuojelun ja/tai rakennusvalvonnan kanssa voi mahdollistaa poikkeuksen. Sellainen kunnan tai yhteistoiminta-alueen valvontayksikkö, jonka lääninhallitus katsoo valvontayksikön valvontasuunnitelman ja toteutumisarvioinnin tietojen perusteella toiminnaltaan riittäväksi alle 10 henkilötyövuoden henkilöresursseilla, on mahdollista hyväksyä yhteistoiminta-alueeksi.

Kuntalain säännökset kuntien yhteistoiminnasta

Yleissäännökset kuntien yhteistoiminnasta ovat kuntalain 10 luvussa. Kuntalaissa säädetty yhteistoiminta perustuu aina sopimukseen (Kuntalain 76 § 1 mom). Ympäristöterveydenhuolto ei ole kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007, jäljempänä puitelaki) alaista, mutta ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-aluetta muodostettaessa tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon puitelain 5 §:n 2 momentissa mainitut periaatteet.

Ympäristöterveydenhuolto voidaan järjestää myös erillään muusta kansanterveystyöstä (kansanterveyslaki 5 §). Kaikki ympäristöterveydenhuollon tehtävät on keskitettävä samalle toimielimelle (yhteistoimintalaki 2 § 3 momentti).

Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö voi olla yhden kunnan ylläpitämä edellyttäen, että sillä on riittävät resurssit tehtävien hoitamiseen. Kunta voi hoitaa tehtävää sopimuksella yhden tai useamman kunnan puolesta, jolloin tehtävästä huolehtivan kunnan (isäntäkunta) toimielimeen muut sopijakunnat voivat valita osan jäsenistä. Kunnat voivat myös sopia yhteistyöstä antamalla tehtävän kuntayhtymälle. Isäntäkunta/kuntayhtymä päättää yhteistoimintayksikön sijoittumisesta hallintoonsa. Yhteistoimintaa koskevaa sopimusta valmisteltaessa käydään läpi yhteistyön kannalta merkittävimmät asiat.

Isäntäkuntamalli

Isäntäkuntamallissa kunnat voivat sopia, että tehtävä annetaan toisen kunnan (ns. isäntäkunta) hoidettavaksi yhden tai useamman kunnan puolesta. Viranomaisena toimii isäntäkunnan organisaatioon sijoittuva toimielin.

Kuntien yhteinen toimielin määritellään kuntalain 77 §:ssä:

Kunnan hoitaessa sopimuksen nojalla tehtävää yhden tai useamman kunnan puolesta voidaan sopia, että ensiksi mainitun kunnan siihen toimielimeen, joka huolehtii tehtävästä, valitsevat osan jäsenistä asianomaiset muut kunnat.

Jäseninä toimielimessä voivat olla asianomaisten kuntien vastaavaan toimielimeen vaalikelpoiset henkilöt.

Yhteinen toimielin määritellään yhteistoimintasopimuksessa. Sopimuksessa voidaan vapaasti päättää yhteisen toimielimen kokoonpanosta. Yleensä jäseniä valitaan pariton määrä, jotta äänet eivät täydessä kokoonpanossa äänestettäessä mene tasan. Toimielintä muodostettaessa on otettava huomioon tasa-arvolain vaatimukset ja alueellinen tasapuolisuus. Yhteisessä toimielimessä olisi syytä pyrkiä sellaisiin ratkaisuihin, joissa turvataan kaikkien osallistujakuntien vaikuttamismahdollisuus ja joissa yksittäisellä kunnalla ei ole enemmistöä. Yhteinen toimielin on yleensä lautakunta, mutta laki ei estä sitäkään, että yhteinen toimielin on johtokunta tai lautakunnan jaosto.

Jaoston asema on kuntalain mukaisessa muutoksenhaussa erilainen kuin lautakunnan. Haettaessa muutosta kuntalain mukaan jaoston tai jaoston alaisen viranhaltijan tekemään päätökseen oikaisuvaatimusviranomainen on jaoston yläpuolella oleva lautakunta.

Yhteisen toimielimen jäsenten valinnassa vaali kuuluu myös sopijakunnissa valtuustolle, jos kysymyksessä on valtuustossa valittava toimielin. Jäsenten vaalikelpoisuudessa noudatetaan samoja säännöksiä kuin kunnassa muuten vastaavaan toimielimeen.

Hallinnon järjestäminen edellyttää isäntäkunnan valtuuston hyväksymää hallinto- ja johtosääntöä, jossa määritellään yhteistä tehtävää hoitava viranomainen ja sen toiminta, toimivalta ja tehtävät. Ennen yhteisen toimielimen toimintaa koskevan johtosäännön hyväksymistä on syytä kuulla muita sopimuskuntia. Sopijakuntien tulee muuttaa hallinto- ja johtosääntöjään siten, että niissä annetaan sopimuksen mukaiset tehtävät valitulle isäntäkunnalle ja niiltä osin noudatetaan isäntäkunnan hallinto- ja johtosääntöä. Toiminnan käynnistyminen edellyttää hyväksyttyä hallinto- tai johtosääntöä, joten sopimusta ja toimivaltaa koskevat päätökset tulisi valmistella päätettäväksi samaan aikaan. Kuntien väliseen yhteistoimintasopimukseen voidaan ottaa määräys, että isäntäkunnalla ei ole otto-oikeutta kuntien yhteisen toimielimen päättämiin asioihin. Otto-oikeutta voidaan rajoittaa myös osittain eli lähinnä asiaryhmittäin (esimerkiksi hankinta- ja henkilöstöasiat). Vaikka yhteistoimintasopimuskin sitoo siinä mukana olevia kuntia, isäntäkunnan hallintosääntöön on syytä selkeyden vuoksi ottaa määräys otto-oikeuden rajoittamisesta. Otto-oikeutta ei voida käyttää asioihin, jotka on erityislainsäädännössä säädetty tietyn toimielimen tai viranomaisen päätettäväksi tai tehtäväksi.

Yhteisen toimielimen pöytäkirja on pidettävä yleisesti nähtävänä kaikissa sopimukseen osallisissa kunnissa. Oikaisuvaatimuksen ja kunnallisvalituksen saa tehdä kuntien yhteisen toimielimen päätöksestä sopimukseen osallinen kunta ja sen jäsen.

Isäntäkuntamallissa muiden sopijakuntien sopimuksen toimialaan kuuluvia tehtäviä hoitava henkilöstö siirretään isäntäkunnan palvelukseen. Isäntäkunnan valtuusto hyväksyy yhteistoimintaelimen talousarvion osana kunnan talousarviota.

Tämän yleiskirjeen liitteenä on lista isäntäkuntamallin yhteistoimintasopimuksessa huomioitavista asioista.

Kuntayhtymä

Kunnat voivat sopia, että tehtävää hoitaa kuntayhtymä. Kuntayhtymä ja sen toiminta määritellään kuntalain 78–86 §:ssä. Tässä kirjeessä ei käsitellä tarkemmin kuntayhtymän muodostamista, sillä pelkästään ympäristöterveydenhuollon tehtävien hoitoon ei ole yleensä tarkoituksenmukaista perustaa kuntayhtymää, mutta ympäristöterveydenhuolto voidaan ottaa mukaan esim. kansanterveystyön kuntayhtymään.

Kuntalaki ei mahdollista järjestelyä, jossa kuntayhtymä toimii isäntäkuntana kuntayhtymään kuulumattomille kunnille tai toiselle kuntayhtymälle. Mahdollista sen sijaan on, että yksi tai useampi kunta on kuntayhtymään osajäsen ympäristöterveydenhuollon tehtävässä. Ympäristöterveydenhuolto on mahdollista ja suositeltavaa eriyttää kuntayhtymän muusta toiminnasta oman erillisen toimielimen alaisuuteen, johon osajäseninä olevat kunnat voivat nimetä edustajansa. Osajäsenyys ja toimielimen perustaminen edellyttävät muutoksia perussopimukseen.

Kunnallinen liikelaitos ja liikelaitoskuntayhtymä

Kunnallinen liikelaitos on osa kunnan organisaatiota (kunnan liikelaitos) tai kuntayhtymän organisaatiota (kuntayhtymän liikelaitos) tai erillinen liikelaitoskuntayhtymä. Liikelaitoskuntayhtymäsäännösten soveltamisesta käsitellään laajemmin Kuntaliiton yleiskirjeessä ”Kuntakonsernia ja kunnallista liikelaitosta koskeva sääntely kuntalaissa” (2007).

Liikelaitoskuntayhtymän tehtävänä on liiketoiminnan harjoittaminen kuntien tai kuntayhtymien yhteistoimintana. Liikelaitoskuntayhtymä on kuntayhtymän tavoin itsenäinen oikeushenkilö ja kirjanpitovelvollinen.

Liikelaitoskuntayhtymä poikkeaa kuitenkin tavanomaisesta kuntayhtymästä hallinnon järjestämisen, toimielinten jäsenten valinnan ja päätösvallan sekä talousarvion hyväksymisen osalta. Liikelaitoskuntayhtymän jäseninä voivat olla kunnat yhdessä, kuntayhtymät yhdessä tai kunnat ja kuntayhtymä yhdessä.

Kuntalain 87 a §:n mukaan kunta tai kuntayhtymä voi perustaa kunnallisen liikelaitoksen liiketoimintaa tai liiketaloudellisten periaatteiden mukaan hoidettavaa tehtävää varten. Liiketaloudellisuutta koskeva vaatimus edellyttää, että varsinainen toiminta ja investoinnit rahoitetaan ainakin pitkällä aikavälillä tulorahoituksella. Hinnoittelussa on noudatettava kustannusvastaavuutta siten, että suoritekohtainen tai muuhun laskutusyksikköön perustuva hinta kattaa palvelujen tuottamisesta aiheutuvat kustannukset. Lisäksi myytävissä palveluissa sovelletaan etukäteishinnoittelua eikä tilikauden tulosta tasata jälkilaskutuksella tilikauden päätyttyä. Tehtävää voidaan hoitaa liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti myös kunnan peruspalveluissa ja viranomaistehtävissä. Tulot voivat tällöin olla asiakasmaksujen lisäksi korvauksia jäsenkunnilta. Muussa kuin varsinaisessa liiketoiminnassa noudatetaan ensisijaisesti kustannusvastaavuutta palvelujen hinnoittelussa.

Liikelaitoskuntayhtymä on tarkoitettu palveluja tuottavan tehtävän toimintamalliksi. Johtokunnan ja johtajan valinnan ja toimivallan sääntelyssä korostuu ammatillisen osaamisen vahvistaminen kunnan liiketoiminnassa. Johtokunnan kokoonpanossa ei edellytetä noudatettavan jäsenkuntien poliittisia voimasuhteita. Tehtävän järjestämistapaa harkittaessa on syytä harkita, soveltuuko tehtävä kokonaisuutena arvioiden liikelaitoskuntayhtymän hoidettavaksi.

Ympäristöterveydenhuollon viranomaistehtävistä sopiminen

Kaikissa ympäristöterveydenhuollon erityislaeissa on mainittu, että kunnalle tai sen viranomaiselle laissa säädetty tehtävä, jossa toimivalta voidaan siirtää viranhaltijalle, voidaan antaa virkavastuulla toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi. Kuntayhtymä voi tehdä tätä koskevan sopimuksen, jos siihen on kuntayhtymän jäsenkuntien suostumus. (El 32 § 2 mom, KemL 7 § 2 mom, TsL 7 § 2 mom, TupL 14 a § 2 mom ja KuTuL 11 § 2 mom). Yhteistoiminta-alueet voivat tehdä vastaavan sopimuksen. Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen yhteinen toimielin voisi sopia kunnan, kuntayhtymän tai toisen yhteistoiminta-alueen toimielimen kanssa siitä, että yksittäinen viranhaltija voisi hoitaa esimerkiksi kemikaalilain mukaisia tehtäviä toisella yhteistoiminta-alueella tai että yksi eläinlääkäri vastaa useamman yhteistoiminta-alueen eläinsuojeluun liittyvistä tehtävistä.

Henkilöstön asema

Kunnan ja kuntayhtymän henkilöstön asemasta yhteistoiminta-alueiden muodostamisessa säädetään yhteistoimintalain 7 §:ssä.

Työnantajan ja henkilöstön välinen yhteistoiminta

Pykälän 1 momentin mukaan yhteistoiminta-aluetta koskevat järjestelyt on toteutettava yhteistoiminnassa työnantajien ja henkilöstön edustajien välillä sen mukaan, mitä laissa työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa (449/2007) säädetään. Mainitun lain 4 §:n 1 momentin mukaan työnantajan ja henkilöstön välisessä yhteistoiminnassa käsitellään ainakin sellaiset asiat, jotka koskevat muun ohessa henkilöstön asemaan merkittävästi vaikuttavia muutoksia työn organisoinnissa, kunnan palvelurakenteessa, kuntajaossa tai kuntien välisessä yhteistyössä sekä palvelujen uudelleen järjestämisen periaatteita, jos asialla voi olla olennaisia henkilöstövaikutuksia, kuten ulkopuolisen työvoiman käyttöä tai liikkeen luovutusta.

Yhteistoiminta tulee toteuttaa yhteisneuvotteluissa tai muussa yhteisessä valmistelussa asianomaisten kuntien ja niiden henkilöstön välillä. Yhteistoiminnan osapuolena voi liikkeen luovutuksen yhteydessä olla myös luovutuksensaaja. Ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintalaissa tarkoitetut uudelleenjärjestelyt ovat henkilöstöä koskevia merkittäviä muutoksia. Perustelujen mukaan kuntien valmistellessa ja suunnitellessa yhteistyössä uudelleenjärjestelyjä tulisi myös henkilöstön ja työnantajan välinen yhteistoiminta toteuttaa ylikunnallisella tasolla (HE 51/2009).

Liikkeen luovutus

Ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintalain mukaiset yhteistoiminta-aluetta koskevat järjestelyt, jotka johtavat henkilöstön työnantajan vaihtumiseen, ovat työsopimuslain (55/2001) ja kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (302/2003) mukaisia liikkeen luovutuksia. Kunnalla tai kuntayhtymällä ei siksi ole oikeutta irtisanoa työ- tai virkasuhdetta pelkästään sillä perusteella, että tehtävän hoitaminen siirtyy yhteistoiminta-alueelle tai uudelle kuntayhtymälle. Kunta tai kuntayhtymä saa irtisanoa työsopimuksen tai virkasuhteen ainoastaan, jos siihen on työntekijän tai viranhaltijan henkilöön liittyvä irtisanomisperuste tai taloudellinen taikka tuotannollinen peruste. Työntekijä ja viranhaltija sen sijaan saavat tehtävän hoitamisen siirtyessä palvelussuhteessa muuten sovellettavaa irtisanomisaikaa noudattamatta tai sen kestoajasta riippumatta irtisanoa työsopimuksen tai virkasuhteen päättymään luovutuspäivästä tai tietyn edellytyksin tämän jälkeen.

Liikkeen luovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista ja virkasuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle tai haltijalle. Henkilöstön erääntyneet palkkaetuudet ja muut etuudet esimerkiksi oikeus vuosilomaan sitovat uutta työnantajaa työnantajan vaihtumisesta huolimatta.

Uudistuksen yhteydessä toteutetuilla henkilöstöjärjestelyillä ei ole vaikutusta ympäristöterveydenhuollon henkilöstön eläketurvaan, jos siirtyminen eläkelaitoksen jäsenyhteisöstä toiseen tapahtuu välittömästi. Kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännön määräysten mukaan kunnallisen palvelussuhteen ei katsota keskeytyvän viranhaltijan tai työntekijän siirtyessä jäsenyhteisön palveluksesta välittömästi toisen jäsenyhteisön palvelukseen, jos siirtymisen syynä on jäsenyhteisön tietyn toiminnan siirtyminen toisen jäsenyhteisön hoidettavaksi. Näin ollen henkilöstön palvelussuhteen katsotaan eläkettä määrättäessä työnantajan vaihdoksesta huolimatta jatkuvan yhdenjaksoisesti. Merkitystä ei ole myöskään sillä, siirtyykö henkilö kunnan palveluksesta suoraan toisen kunnan palvelukseen tai kuntayhtymän palvelukseen.

Mikäli ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue muodostuu kuntaliitoksen yhteydessä, tulee sovellettavaksi kuntajakolain säännökset henkilöstön aseman järjestämisestä.

Mikäli ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue muodostetaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007) mukaista yhteistoiminta-aluetta muodostettaessa noudatetaan puitelain säännöksiä henkilöstön siirtymisestä. Kunnallinen työmarkkinalaitos on antanut puitelain mukaista henkilöstön siirtoa koskevia ohjeita yleiskirjeellään 4/2007 ”Henkilöstön asema kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa”.

Laboratoriopalvelut

Ympäristöterveydenhuollon viranomaistoiminta tarvitsee tuekseen Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymiä laboratorioita. Kunnan tulee valvontasuunnitelmassaan nimetä laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu. Laboratorioista on säädetty elintarvikelaissa (24/2006) sekä terveydensuojelulaissa (763/1994). Kunnat voivat ylläpitää omia laboratorioitaan tai ostaa tutkimukset muilta Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymiltä laboratoriopalveluiden tuottajilta. Laboratoriopalvelut on pääsääntöisesti kilpailutettava, mikäli niitä ei tuoteta itse tai hankita kunnan omistamalta yhtiöltä tai muulta sidosyksiköltä. Kuntien omistamat laboratoriot voivat menettää sidosyksikköasemansa, mikäli ne myyvät palvelujaan muille kuin kunnalle, joten markkinoille suuntautuvan toiminnan määrä on tarkkaan arvioitava. Kilpailutuksessa olisi syytä huomioida myös laboratorion mahdollisuus toimia erityistilanteissa.

Viranomaisen työpanos tulee käyttää ensisijaisesti viranomaistoimintaan, kuten tarkastuksiin ja viranomaisnäytteiden ottamiseen. Laboratoriot voivat ottaa näytteitä esim. vesilaitoksen, kuntalaisten tai yritysten toimeksiannosta. Tällaisia näytteitä voivat olla esim. vesilaitoksen käyttötarkkailunäytteet tai vesilaitoksen valvontatutkimusohjelmassa vesilaitoksen otettaviksi tarkoitetut näytteet, asukkaan toivomat sisäilmanäytteet ja yritysten omavalvontanäytteet. Kunnan valvontaviranomainen voi ostaa laboratoriolta näytteenottopalvelua. Elintarvikevalvonnan osalta laboratorion suorittaman näytteenoton tulee olla akkreditoitu.

Yhteistoiminnan kustannukset ja valvonnan maksullisuus

Kustannusten määrittely

Kustannusten määrittely perustuu kuntien sopimukseen yhteistyöstä. Yhteistoiminnassa on perusteltua noudattaa yleisiä kustannusten määrittämisen periaatteita. Näitä ovat kustannusten johdettavuus kirjanpidosta, aiheuttamisperiaate ja jatkuvuuden periaate. Samalla on syytä sopia peruste, jolla hallinto- ja sisäisten palvelujen kustannukset kohdennetaan ympäristöterveydenhuoltoon.

Kustannusten jako

Yhteisen yksikön kustannukset voidaan sopia jaettavaksi yhteistoimintaan osallistuvien kuntien asukasluvun suhteessa. Asukaslukuperusteista kustannustenjakoa puoltaa yksinkertaisuus ja ympäristöterveydenhuollon viranomaistehtävän luonne, jonka tavoitteena on väestön suojaaminen terveysvaaroilta ja -haitoilta.

Kuntien osallistuminen yhteistoiminnan kustannuksiin voidaan sopia määräytymään myös palvelujen käytön ja suoritekohtaisen yksikköhinnan mukaan. Yksikköhinnat perustuvat tällöin joko budjetoituihin tai edellisen tilikauden yksikkökustannuksiin ja arvioituun kustannustason muutokseen perustuviin hintoihin. Suoritekohtainen kustannuslaskenta ja hinnoittelu on erityisen perusteltua tilanteessa, jossa osa toiminnasta on tarkoitus hankkia ostopalveluna, vaikka kuntien väliset kustannukset jaettaisiinkin laskennallisin perustein. Myös liikelaitosmuotoinen toiminta edellyttää etukäteen määrättyjä suoriteperusteisia hintoja.

Mahdollista on myös käyttää isäntäkuntamallissa ja kuntayhtymissä suoriteperusteisia maksuja tai yhdistelmää, jossa kunnan maksuosuus muodostuu suoritekustannuksista ja asukasluvun mukaisessa suhteessa jaettavista viranomaiskustannuksista.

Ympäristöterveydenhuollon viranomaisvalvonnassa asukasperusteinen kustannustenjako on yleensä katsottu riittävän tarkaksi yhteistoimintaan osallistuvien kuntien kesken. Eläinlääkäripalvelujen käytössä on kuntien elinkeinorakenteesta johtuvia eroja. Tuotantoeläinten eläinlääkintähuollon tarve keskittyy maatalousvaltaisiin kuntiin. Lemmikkieläinten eläinlääkäripalvelujen kysyntä korreloi yleensä asukaslukuun ja suuntautuu pitkälti yksityisiin palveluihin. Eläinlääkintähuollon kustannusten kohdentamisessa kunnille voidaan käyttää jakoperusteena esimerkiksi tuotantoeläintilojen määrää tai sairaseläinkäyntien lukumäärää asukasluvun rinnalla.

Kuntalaskutus

Sopimus- tai jäsenkuntien maksuosuuksien suorittamisessa voidaan noudattaa ennakko- ja jälkilaskutusmenettelyä, jolloin sopimus- tai jäsenkunnat maksavat talousarvioon perustuvat ennakot kuukausittain tai muuten sovittuina aikoina. Loppuerä suoritetaan tilinpäätökseen perustuvan jälkilaskutuksen mukaisesti muussa kuin liikelaitosmuotoisessa toiminnassa. Kuntayhtymän tai isäntäkunnan nettomenot on myös mahdollista laskuttaa sopijakunnilta tilikausittain jälkikäteen kokonaisuudessaan ilman ennakkomenettelyä.

Jälkilaskutusta ei sovelleta, jos sopimus- tai jäsenkuntien maksut määräytyvät suoriteperusteisesti ja etukäteen määrätyt kiinteät hinnat perustuvat budjetoituihin tai edellisen tilikauden kustannuksiin.

Maksun viivästymisen varalle on syytä sopia korkolain mukaisesta viivästyskorosta.

Valvonnan maksullisuus

Ympäristöterveydenhuollossa peritään kunnan hyväksymän taksan mukaisia valvontamaksuja suunnitelmallisesta valvonnasta, sekä lupien ja ilmoitusten käsittelystä. Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen taksan hyväksymisestä ja maksujen perimisestä on syytä sopia yhteistoimintasopimuksessa (liite 1). Maksujen yleisistä perusteista päättää isäntäkunnan valtuusto tai kuntayhtymän perussopimuksessa määrätty toimielin. Isäntäkunnan johtosäännöllä taksaa ja maksujen euromääriä koskeva päätösvalta voidaan delegoida toimielimelle. Toiminnanharjoittajilta perittävät maksut vastaavat enintään toimenpiteistä aiheutuneita kustannuksia. Kaikkiin ympäristöterveydenhuollon lakeihin lisättiin 13.3.2009 mahdollisuus periä valvontamaksuista viivästyskorkoa. Valvontamaksuilla on tarkoitus turvata osaltaan valvonnan vaatimia resursseja. Valvontayksikön tulee antaa selvitys valvonnasta saatujen tulojen kohdentumisesta lääninhallitukselle vuosittain tehtävän valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnin yhteydessä.

Valtio korvaa kunnille aiheutuneet kustannukset sellaisista keskusvirastojen kuntien toimeenpantavaksi ohjaamista tarkastuksista, näytteenotoista, tutkimuksista ja selvityksistä, jotka laissa säädetään keskusviraston tehtäviksi tai jotka liittyvät viraston ohjeiden valmisteluun.

Ilmoitus lääninhallitukselle

Päätös yhteistoiminta-alueeseen liittymisestä ja yhteistyösopimuksen hyväksymisestä kuuluu valtuustolle. Lain mukaan ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueeseen liittymisen osalta kunnassa on tehtävä päätös 31.12.2009 mennessä, muutoin valtioneuvosto voi kuntaa ja lääninhallitusta kuultuaan päättää kunnan liittämisestä johonkin seudulliseen yksikköön. Kunnan tai yhteistoiminta-alueen on ilmoitettava lääninhallitukselle (aluehallintoviranomaiselle) 31.1.2010 mennessä

1. ympäristöterveydenhuollosta vastaavan toimielimen nimi ja yhteystiedot
2. ympäristöterveydenhuollon henkilöresurssit
3. yhteistoiminta-alueeseen kuuluvat kunnat

Mikäli yhteistoiminta-alueen koko poikkeaa vaaditusta 10 henkilötyövuodesta, on poikkeus perusteltava ilmoituksen yhteydessä.

Myöhemmin on ilmoitettava yllämainituissa tiedoissa tapahtuvat merkittävät muutokset, joita ovat esimerkiksi toimielimen nimen tai osoitteen muutos, henkilötyövuosien muuttuminen vähintään 1 henkilötyövuodella. Henkilöiden vaihtumista tai vähäistä henkilötyövuosien muuttumista ei tarvitse ilmoittaa.

SUOMEN KUNTALIITTO

Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma  
varatoimitusjohtaja

Jussi Merikallio
johtaja, sosiaali- ja terveyspalvelut