Yleiskirje 2/80/2009, Ulla Hurmeranta/eg, 13.1.2009

Maankäyttö- ja rakennuslain muutokset (1129/2008) ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen muutokset (1130/2008) tulivat voimaan 1.1.2009; Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on tarkistettu, muutokset voimaan 1.3.2009

Eduskunta on joulukuussa 2008 hyväksynyt muutoksia maankäyttö ja rakennuslakiin (MRL). Muutokset tulevat voimaan 1.1.2009.  Muutokset koskevat mm. yleiskaavoitusta, kaukolämpöön liittymisvelvollisuutta, kaavoitus- ja lupamenettelyjä sekä valituslupajärjestelmän laajentamista.  Lain muutoksiin liittyen on myös maankäyttö- ja rakennusasetusta muutettu. Säännösmuutoksilla pyritään parantamaan lain toimivuutta sekä osaltaan vaikuttamaan ilmastonmuutoksen hillintään.


Tässä kirjeessä käsitellään lyhyesti joitakin tehdyistä säädösmuutoksista. Hallituksen esitys ja säädösmuutokset löytyvät mm. Finlexistä: http://www.finlex.fi/fi/laki/kokoelma/2008/  ja http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2008/?_offset=100

Valtioneuvosto päätti 13.11.2008 valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta. Tarkistuksen kohteena oli valtioneuvoston vuonna 2000 tekemä päätös. Päätöstä on tarkistettu tavoitteiden sisällön (luvut 4.2–4.7), voimaantulon ja toimeenpanon (luku 8) sekä muutoksenhaun (luku 9) osalta. Muilta osin, kuten tavoitteiden oikeusperustan ja oikeusvaikutusten osalta, vuoden 2000 päätös jää voimaan.

Tarkistuksen pääteemana on ollut ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen. Lisäksi tavoitteiden vaikuttavuutta on lisätty täsmentämällä tavoitemuotoiluja sekä vahvistamalla niiden velvoittavuutta. Suurin osa tavoitteista kuitenkin säilyy ennallaan.

Tarkistetut tavoitteet tulevat voimaan 1.3.2009. Tarkistuspäätöksen voimaan tullessa valmisteilla oleva kaava voidaan hyväksyä päätöksen estämättä 31.8.2009 mennessä, mikäli kaavaehdotus on asetettu julkisesti nähtäville ennen päätöksen voimaan tuloa. Lisätietoja: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1112&lan=fi#a1

Pyydämme toimittamaan tämän kirjeen tiedoksi ainakin kaavoituksesta vastaavalle toimielimelle, kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle sekä kunnan maapolitiikasta ja katujen ja yleisten alueiden suunnittelusta vastaaville.

Lisätiedot:
Ulla Hurmeranta, p. 09 771 2539
Ritva Laine, p. 09 771 2490

Maankäyttö- ja rakennuslain muutokset (1129/2008) ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen muutokset (1130/2008) tulivat voimaan 1.1.2009

1. Yleiskaavaa koskevat muutokset 

Yleiskaavan käyttämistä maaseudun kylien pienimuotoiseen asuinrakentamiseen helpotetaan. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 44 §:ään on lisätty uusi 2 momentti. Rakennuslupa enintään kaksiasuntoisen asuinrakennuksen rakentamiseen voidaan myöntää MRL 137 §:n 1 momentin estämättä, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on erityisesti niin määrätty. Määräyksen voi antaa vain sellaisille maaseudun kyläalueille, joilla ei ole merkittäviä rakennuspaineita.  Yleiskaavamääräys on voimassa enintään 10 vuotta kerrallaan.

Säännös laajentaa yleiskaavan käyttömahdollisuuksia siten, että rakennusluvan erityisten edellytysten täyttyminen voidaan selvittää yleiskaavassa. Yleiskaavan määräys siis poistaa suunnittelutarveratkaisun tarpeen harkinnan yksittäisen rakennushankkeen kohdalla.  Kylällä tarkoitetaan useista rakennuksista koostuvaa kylämäistä maaseudun taajamaa. Säännöksessä tarkoitettu yleiskaava soveltuu alueille, joilla asuntorakentamisen paine ei ole niin suurta, että sen järjestäminen edellyttäisi esim kunnallistekniikan osalta toimiin ryhtymistä. Määräystä ei voisi antaa taajamien ja kasvavien kaupunkiseutujen lievealueille, joissa rakentamisen määrä ja tehokkuus edellyttävät asemakaavan laatimista.

Uusi säännös tulee sovellettavaksi vain niihin kaavoihin, jotka on hyväksytty lain muutoksen voimaantulon jälkeen. MRL 137 §:n 3 momentti kumotaan samalla siten, että sitä voidaan soveltaa kolmen vuoden ajan nyt kyseessä olevan lakimuutoksen voimaantulosta.

Kun on kyse yleiskaavasta, jonka tarkoitus on ohjata rakentamista MRL 44 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, tulee kunnan lähettää kirjallinen ilmoitus kaavaehdotuksen nähtäville asettamisesta yleiskaavoitettavaan alueeseen kuuluvan maan omistajalle ja kunnan tiedossa olevalle haltijalle, jonka kotikunta on toisella, väestötietojärjestelmään merkityllä paikkakunnalla tai jonka osoite muutoin on kunnan tiedossa. Tiedottamista koskeva muutos sisältyy muutettuun maankäyttö- ja rakennusasetuksen (MRA) 19 §:ään.

2. Pääkaupunkiseudun yhteinen yleiskaava

Pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo, Vantaa) kuntien tulee laatia yhteinen yleiskaava (MRL 46 a §). Kyseeseen voi tulla joko oikeusvaikutukseton tai oikeusvaikutteinen yhteinen yleiskaava. Pääkaupunkiseudun oikeusvaikutteiseen yhteiseen yleiskaavaan liittyy eräitä helpotuksia, joista on säädetty MRL 8, 171 ja 195 §:ssä. Muilta osin pääkaupunkiseudun yhteistä yleiskaavaa koskee se, mitä muuten on säädetty yhteisestä yleiskaavasta.

3. Kadun ja muun yleisen alueen nimi (osoitetiedot), kaupunginosan numero ja muut vastaavat tiedot asemakaavassa ja niiden muuttaminen

Asemakaavassa määrätään kadun ja muun yleisen alueen nimi samoin kuin kunnanosan ja korttelien numerot. Edellä mainitut asemakaavassa olevat tiedot voidaan muuttaa kuten aikaisemminkin asemakaavaa muuttamalla. Lainmuutoksella (55 §) mahdollistetaan asemakaavassa olevien tietojen muuttaminen myös kunnan erillisellä päätöksellä, jolloin sovelletaan kuntalakia.  Koska erityisesti osoitetiedoilla on merkitystä kunnan jäsenten ja asioiden hoitamisen kannalta, on huolehdittava riittävästä tiedottamisesta. 

Kunnan erillisellä päätöksellä muutettujen edellä mainittujen tietojen välittyminen kunnan tietokantaan ja sitä kautta asiakaspalveluun on tärkeätä. Siksi MRA 29 §:n 1 momenttia on muutettu siten, että kunnan on pidettävä karttaa tai karttayhdistelmää tai tietopalvelua, josta ilmenee kunnan koko asemakaava sellaisena kuin se on voimassa. Tähän ajantasaiseen karttaan tai tietopalveluun on merkittävä kadun ja muiden yleisten alueiden nimet sekä kunnanosan tai kortteleiden numerot sellaisina kuin ne ovat kunnan maankäyttö- ja rakennuslain 55 §:n 4 momentin nojalla tekemällä erillisellä päätöksellä.

Lisäksi on MRA 29 §:ään otettu uusi säännös jonka mukaan kunnan antaessa otteen tai muun jäljennöksen voimassa olevasta asemakaavasta, tulee siitä ilmetä kunnan erillisellä päätöksellä muutettu alueen kadun tai muun yleisen alueen nimi taikka kunnanosan tai korttelin numero.

4. Kaukolämpöverkkoon liittymisvelvollisuus

MRL:ään on otettu uusi säännös 57a §, joka antaa mahdollisuuden määrätä asemakaavassa kaukolämpöverkkoon liittymisvelvollisuudesta. Edellytys tällaisen määräyksen antamiseen on, että määräys on tarpeen energian tehokkaan ja kestävän käytön, tavoiteltavan ilman laadun tai kaavan muiden tavoitteiden kannalta. Tarpeellisuuden osoittamien edellyttää riittäviä selvityksiä.

Määräys koskee uudisrakennuksia.  Määräystä sovelletaan rakennukseen, jonka rakennuslupaa haettaessa kaukolämpöverkko on toteutettu siten, että siihen liittyminen on mahdollista rakennuspaikan välittömässä läheisyydessä. Kaukolämpöverkon tulee olla valmiina siinä vaiheessa kun rakennus on tarpeen liittää kaukolämpöverkkoon. Välittömällä läheisyydellä tarkoitetaan likimain samaa etäisyyttä kuin vesihuoltoverkkoon liittymisessä on eli noin 20 metriä tontin rajasta.

Kaavassa määrätystä liittymisvelvollisuudesta on poikkeuksia (3 momentti). Poikkeuksen liittymisvelvollisuudesta muodostavat ensinnäkin ne rakennukset, joiden laskennallinen lämpöhäviö on enintään 60 % rakennukselle määritetystä vertailulämpöhäviöstä.  Tarkoituksena on, että vaihtoehtoista lämmitysjärjestelmää verrataan paikkakunnalla tarjolla olevaan kaukolämpöverkkoon ja sen päästöihin. Poikkeus liittymisvelvollisuudesta koskee myös rakennuksia, joiden pääasiallinen lämmitysjärjestelmä on uusiutuviin energialähteisiin (aurinkoenergia, maalämpö, vähäpäästöiset biopolttoaineet) perustuva vähäpäästöinen lämmitysjärjestelmä. Liittymisvelvollisuus ei myöskään koske olemassa olevan rakennuksen korjaus- tai muutostöitä eikä laajennuksia. Myös olemassa olevaan asuinrakennukseen liittyvät talousrakennukset jäävät liittymisvelvollisuuden ulkopuolelle.

Haettaessa rakennuslupaa, jossa poiketaan kaukolämpöä koskevasta kaavamääräyksestä, on rakennusluvanhakijan esitettävä energiatalouslaskelman yhteydessä selvitys valitsemansa esisijaisen lämmitysjärjestelmän energiatehokkuudesta ja hiilidioksidipäästöistä sekä muista päästövaikutuksista. Rakennusvalvontaviranomaisella tulee poikkeamisharkintaa varten olla käytettävissään tietoa kaukolämmön tuotannosta ja tehokkuudesta.

5. Kaavoituksen vireilletulosta ilmoittaminen ja kunnan kannanotot esitettyihin mielipiteisiin

Kaavoituksen vireilletulosta ilmoittamisen yhteydessä (MRL 63 §) on jatkossa tiedotettava myös kaavoituksen suunnitellusta aikataulusta. Tavoitteena on parantaa osallisten ja kuntalaisten tiedonsaantia. Samasta syystä on tarkistettu MRL 65 § siten, että kunnan on jatkossa ilmoitettava perusteltu kannanottonsa muistutuksen tehneille kaikille, jotka ovat ilmoittaneet yhteystietonsa. Mitään erityistä pyyntöä muistutuksen tekijältä ei enää edellytetä.

Hallituksen esityksen perusteluissa on selostettu 65 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tekemisen ajankohtaa, vaikkei siihen liitykään mitään säädösmuutosta. Perusteluissa todetaan, että vuorovaikutuksen toimivuuden kannalta on suositeltavaa, että vastaus lähetetään ennen kaavan hyväksymiskäsittelyä heti kun kunnan vastaus on käsitelty kunnanhallituksessa tai muussa kunnan toimielimessä. Muistutuksen tekijän kannalta on olennaista, että hän saa tietoonsa kunnan perustelut siinä vaiheessa, kun on vielä mahdollisuus vaikuttaa lopulliseen päätöksentekoon. Vastaus voi olla ote kaavan hyväksyvää elintä varten muistutuksista laaditusta yhteenvedosta ja kunnan kannanotoista muistutuksiin, kunhan siitä käy ilmi perusteltu vastaus muistutuksissa esitettyihin näkökohtiin. 

6. Rakennusluvan ja purkamisluvan suhde ja valitusoikeuden laajentaminen

Rakennusluvan käsittelyn yhteydessä joudutaan lupaharkinnassa jatkossa ottamaan myös huomioon MRL 139 §:n edellytykset purkamisluvasta silloin kun rakennuslupahakemukseen sisältyy rakennuksen purkaminen. Muutokset on lisätty MRL:n 135 §:ään ”rakennusluvan edellytykset asemakaava-alueella ” ja 136 §:ään ”rakennusluvan edellytykset asemakaava-alueen ulkopuolella”. 

Samassa yhteydessä on muutettu MRL 192 §:ää, jonka mukaan, jos rakennusluvan mukainen rakentaminen merkitsee purkamislupaa edellyttävän rakennuksen purkamista, valitusoikeus on myös alueellisella ympäristökeskuksella.  On huomattava, että purkamisaikomusta koskeva tiedottaminen (MRA 67 §) koskee erillisen purkamishakemuksen lisäksi sellaista rakennuslupaa, johon sisältyy purkaminen. 

Muutoksen johdosta on kunnissa tarkistettava oikaisuvaatimusosoitukset ja valitusositukset niiden rakennuslupien osalta, joihin sisältyy purkaminen. Niihin on lisättävä maininta alueellisen ympäristökeskuksen muutoksenhakuoikeudesta.

Rakennuksen purkamista koskeva hakemus ja rakennuslupahakemus voidaan luonnollisesti käsitellä, kuten aikaisemminkin, erikseen. Silloin kun purkamista koskeva hakemus ja rakennuslupahakemus käsitellään eri päätöksillä, ei lain muutoksella ole vaikutusta muutoksenhakuoikeuteen eikä siten myöskään muutoksenhakuosoituksiin.  Jos purkamista ja rakennuslupaa haetaan eri hakemuksilla ja rakennusluvasta tehdään päätös ennen kuin lainvoimainen purkamislupa on saatu, on rakennuslupaan syytä ottaa selvyyden vuoksi mainita siitä, että rakentamaan ei voida ryhtyä ennen kuin purkamiseen on saatu lainvoimainen lupa.

7.  Poikkeamistoimivalta ja alueellinen poikkeaminen

Poikkeamistoimivaltaa koskevaa 171 §:n 2 momentin 2 kohtaa on selkeytetty siten, että alueellisen ympäristökeskuksen toimivaltaan kuuluu vähäistä suuremman poikkeuksen myöntäminen asemakaavassa osoitetusta tontti- tai rakennuspaikkakohtaisesta kokonaisrakennusoikeudesta taikka vähäistä suuremman rakennusoikeuden osoittamisesta alueelle, jolle asemakaavassa ei ole osoitettu rakennusoikeutta.

Rakennusoikeuden osalta poikkeamistoimivalta on alueellisella ympäristökeskuksella siis ainoastaan silloin, kun kysymys on tontin tai rakennuspaikan kokonaisrakennusoikeuden ylittämisestä vähäistä enemmän.  Lain muutos selkeyttää toimivaltaa asemakaava-alueilla myös silloin, kun kaavassa ei ole osoitettu lainkaan rakennusoikeutta (puistot, virkistysalueet, katualueet).  Näissä tapauksissa kunnan toimivaltaan kuuluu vain rakennusluvan yhteydessä myönnettävä vähäinen rakennusoikeuden ylitys.

Poikkeamisasioita koskevat säädösmuutokset koskevat lisäksi alueellista poikkeamislupaa. MRL:ään on lisätty uusi 171 §:n 4 momentti, joka mahdollistaa alueellisen poikkeamisluvan silloin, kun kyse on asemakaava-alueella olemassa olevan asuinrakennuksen tilojen käyttötarkoituksen muuttamisesta asuinkäyttöön tai muuhun ympäristöhäiriötä aiheuttamattomaan käyttöön. Alueellisen poikkeamisluvan myöntämisedellytykset ovat samat kuin poikkeamisasioiden osalta yleensäkin, mutta lisäedellytyksenä on, että poikkeamisella edistetään olemassa olevien rakennusten käyttöä, kehittämistä ja ylläpitoa (MRL 172 § 3 momentti). Alueellinen poikkeamislupa voi olla voimassa enintään viisi vuotta (MRL 174 §).

MRL 171 §:n uusi 5 momentti koskee poikkeamistoimivaltaa alueella, jolla on voimassa pääkaupunkiseudun yhteinen oikeusvaikutteinen yleiskaava.

8. Valituslupajärjestelmän laajentamien

Valitettaessa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella hyväksytystä asemakaavasta tarvitaan valituslupa silloin, kun valitus on jätetty tutkimatta tai valituksen kohteena ollutta viranomaisen päätöstä siltä osalta johon valitus kohdistuu, ei ole valituksen johdosta muutettu (MRL 188 § 5 momentti). Valituslupajärjestelmä koskee vain sellaisia asemakaavoja, jotka kokonaisuudessaan sijoittuvat oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueelle.  Valituslupajärjestelmä ei koske ranta-asemakaavoja.  Muutoksen yhteydessä poistuu aikaisemmin 5 momenttiin sisältynyt asemakaavojen valitusperusteita jatkovalitustilanteissa koskenut valituskielto.

MRL 190 § 2 momentissa vuonna 2007 säädettyä rakennus- ja toimenpidelupia sekä katusuunnitelmaa koskevaa valituslupajärjestelmää laajennetaan koskemaan suunnittelutarveratkaisuja tai poikkeamispäätöksiä. Valitettaessa hallinto-oikeuden ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen suunnittelutarveratkaisusta tai poikkeamispäätöksestä edellytetään valituslupaa, jos hallinto-oikeus on jättänyt valituksen tutkimatta tai jos hallinto-oikeus ei ole muuttanut valituksen kohteena ollut viranomaisen päätöstä (MRL 190 § 2 momentti).

Hallinto-oikeuden päätös on, silloin kun edellytetään valituslupaa, heti täytäntöönpantavissa (hallintolainkäyttölaki 31 § 3 momentti). Korkein hallinto-oikeus voi erikseen kieltää täytäntöönpanon.

Muuttunutta säännöstä sovelletaan nyt kyseessä olevan lainmuutoksen voimaantulon (1.1.2009) jälkeen kunnassa tehtäviin päätöksiin.

9. Muita muutoksia

Kansallista kaupunkipuistoa koskevia MRL 68–70 §:iä on muutettu. Yksityisen maan sisällyttämistä kansalliseen kaupunkipuistoon helpotetaan, puiston perustamisedellytyksiin lisätään luonnon monimuotoisuuden näkökulma ja puiston hoito- ja käyttösuunnitelman laatimismenettelyä on yksinkertaistettu.

Kehittämisaluetta koskevaa 110 §:ää on muutettu, siten että kehittämisalueeksi voidaan nimetä myös alue, joka sijaitsee tai tulee sijaitsemaan raideliikenneaseman läheisyydessä.

Purkamisluvan voimassaoloaikaa koskevaa MRL 143 § on muutettu ja lakiin on MRL 145 §:ään lisätty säännös rakennusvalvontamaksujen ulosottokelpoisuudesta, joka voimaantulosäännöksen mukaan koskee niitä maksuja jotka on määrätty lain voimaantulon jälkeen.

Katusuunnitelma voidaan MRL 202 §:n muutoksella määrätä tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Muutoksenhakuviranomaiselle on annettu oikeus tehdä maakunnanliiton suostumuksella vähäisiä tarkistuksia myös maakuntakaavaan MRL 203 §:ssä.

Lisäksi eräitä säädösviittauksia on tarkistettu muuttuneen lainsäädännön vuoksi.

Lähteet: HE 102/2008

SUOMEN KUNTALIITTO

 

Timo Kietäväinen
varatoimitusjohtaja

Leena Karessuo
johtaja, yhdyskunta, 
tekniikka ja ympäristö yksikkö

 

Lisää aiheesta

tags