ARTTU2-tutkimus tarkasteli kuntataloutta 40 kunnassa:

Kirjanpidollinen ja rahoituksellinen tasapaino antaa erilaista tilannekuvaa

Kuntien kirjanpidollista ja rahoituksellista tasapainoa on tarkasteltu rinnakkain ja konkreettisella tasolla neljässäkymmenessä tutkimuskunnassa osana ARTTU2-tutkimusohjelmaa. Emeritusprofessori Pentti Meklinin ja Kuntaliiton kuntatalouden erityisasiantuntija Heikki Pukin tekemä tarkastelu osoitti, että kaikki kuntakokoluokat olivat keskimäärin kirjanpidollisesti ylijäämäisiä, mutta useiden kokoluokkien sisällä yksittäisille tutkimuskunnille oli kertynyt alijäämää. Kuntakonsernien tilanne oli kuntia huonompi, sillä eri kuntakokoluokissa kirjanpidollisesti alijäämäisiä kuntakonserneja oli yhteensä yli kolmasosassa tutkimuskuntia.

Tasapainoa koskevat analyysit on tehty sekä kuntakokoluokittain että kunnittain vuonna 2014. Kuntakonsernien tilannetta on tarkasteltu kuntien rinnalla niiltä osin, kun tilastoaineistoa on käytettävissä.

 

- Kuntien talouden tasapainosta on ristiriitaisia käsityksiä. Nämä johtuvat erilaisesta tavasta mitata tasapainoksi kutsuttua asiaa, Pentti Meklin toteaa.

 

- Kuntia johdetaan kirjanpidon tuottaman informaation pohjalta. Kirjanpidon osoittamaa tasapainoa voidaan kutsua kirjanpidolliseksi tasapainoksi.  Sen sijaan valtion johto ja Euroopan unioni tarkastelevat tasapainoa julkisen talouden näkökulmasta. Tiedot tätä varten tuottaa kansantalouden tilinpitojärjestelmä, jonka osoittamaa tasapainoa voidaan kutsua rahoitukselliseksi tasapainoksi.

 

- Kuntien johtamisen näkökulmasta on kysyttävä, mitä tasapainoa kunnan pitäisi tavoitella pitkällä aikavälillä, raportin tekijät huomauttavat.

 

Mitataanko yli- /alijäämää, rahavirtaa vai lainakantaa?

Kirjanpidollista tasapainoa kuvataan kertyneellä yli-/alijäämällä. Rahoituksellista tasapainoa tulkitaan käyttämällä tunnuslukuina toiminnan ja investointien rahavirtaa ja lainakantaa, jonka suuruutta arvioidaan kriisikunnan kriteereillä. Kirjanpidolliseen ja rahoitukselliseen tasapainoon vaikuttavana tekijänä tarkastellaan veroprosentteja, koska ne ovat kunnan itsensä päätettävissä.

- Kunnan rahoituksellista tasapainoa ei osoita mikään yksittäinen tunnusluku. Lähtökohtana rahoituksellisen tasapainon tulkinnalle on kumulatiivinen toiminnan ja investointien rahavirta. Jos tämä on negatiivinen, siitä seuraa lainanottamistarvetta.  Kunnan velka sinänsä on ihan luonnollista muun muassa sukupolvien ja väestöryhmien oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Tärkeätä on velan määrä ja kehityssuunta, Pentti Meklin korostaa.

Kuntakonsernien lainakanta on keskimäärin kaksinkertainen kuntien lainakantaan verrattuna, kun konsernien taseen vastaavaa puoli on puolitoistakertainen kuntiin verrattuna. Konsernien kirjanpidolliset ylijäämät ovat kuntien ylijäämiä pienempiä ja alijäämäisiä kuntakonserneja on kuntia enemmän. Suurimmat kuntatalouden tasapaino-ongelmat näyttäisivät olevan konserniyhteisöissä.

- Tarkastelun perusteella näyttää siltä, että kuntien kirjanpidollinen ylijäämä kasvaa, mutta samanaikaisesti myös rahoituksellinen alijäämä kasvaa. Kuntien lainamäärälle on hankalaa osoittaa maksimäärää, koska kuntien tilanteet ovat erilaisia, niiden veroprosentit ovat erilaisia ja kunnat voivat käyttää lainojen asemesta esimerkiksi yksityisrahoitusmalleja investointien tekemiseen, raportin tekijät toteavat.

Raportit: Pentti Meklin & Heikki Pukki: Kuntien kirjanpidollinen ja rahoituksellinen tasapaino - tasapainon tulkintaa. Osat I ja II. Uutta ARTTU2-ohjelmasta julkaisusarja, nrot 3/2016 ja 4/2016.
www.kunnat.net/arttu2

Lisätietoja: 
Emeritusprofessori Pentti Meklin, pentti.meklin(at)uta.fi, p. 050 564 2595.
Erityisasiantuntija Heikki Pukki (raportin tilastot), heikki.pukki(at)kuntaliitto.fi, p. 050 324 3621.

 

Talouden tutkimus osana mittavaa ARTTU2-tutkimusohjelmaa

Tämä talousraportti on osa ARTTU2-tutkimusohjelmaa. Kunnissa toteutettujen ja tulevien uudistusten arviointitutkimusohjelma 2014–2018 eli ARTTU2 on useasta osaprojektista koostuva tutkimuskokonaisuus.

ARTTU2-ohjelmassa selvitetään miten uudistukset ovat vaikuttaneet kuntien palveluihin, talouteen, demokratiaan ja johtamiseen, henkilöstövoimavaroihin sekä yhdyskuntarakenteeseen ja elinvoimaan

Ohjelmassa on mukana 40 tutkimuskuntaa, jotka edustavat erikokoisia ja -tyyppisiä kuntia eri puolilta Suomea. ARTTU2 on jatkoa vuosina 2008–2012 toteutetulle, vastaavantyyppiselle Paras-arviointitutkimusohjelmalle. Ohjelma on eri tutkimustahojen yhteinen ja sitä koordinoi Kuntaliitto.

Tutkimuskuntien väestörakenne ja muut ominaisuudet yhdessä muodostavat edustavan otoksen koko maasta.

ARTTU2-tutkimuskunnat 
Askola, Espoo, Hattula, Hirvensalmi, Hollola, Hämeenlinna, Inari, Jyväskylä, Kankaanpää, Keitele, Kemiönsaari, Keuruu, Kokkola, Kotka, Kurikka, Kuusamo, Lappeenranta, Lempäälä, Liperi, Mikkeli, Mustasaari, Nivala, Oulu, Paltamo, Parkano, Petäjävesi, Pudasjärvi, Raasepori, Raisio, Rautalampi, Salo, Sipoo, Säkylä, Tampere, Tornio, Turku, Vaasa, Vantaa, Vimpeli, Vöyri.

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.