Kuntatalousohjelma on valmistunut

Eduskunnalle nyt annettu kuntatalousohjelma painottuu kehitysnäkymien tarkasteluun eikä siinä ole arvioitu tulevan aluehallinto- ja sote-uudistuksen vaikutuksia. Myös ns. yhteiskuntasopimukseen liittyvät ratkaisut tulevat toteutuessaan vaikuttamaan kuntatalouteen jatkossa.

Kuntatalousohjelman ennusteessa on kyse painelaskelmasta edellyttäen, että muutoksia nykyisestä ei tapahdu eivätkä kunnat itse ryhdy sopeutustoimenpiteisiin tulevien haasteiden ratkaisemiseksi.

Keskeisiä käsitteitä KTO:ssa ovat rahoitusasematavoite ja menorajoite. Rahoitusasematavoite paikallishallinnolle (=kuntatalous) asetetaan kansantalouden tilinpidon termein, jolloin investoinnit tulee rahoittaa tulorahoituksella jotta talous olisi tasapainossa. Rahoitusasematavoitteeksi on asetettu ½ prosentin alijäämä suhteessa kokonaistuotantoon vuonna 2019 (hallituskaudella). Tavoitteen saavuttaminen edellyttää velkaantumisen hillintää ensisijaisena keinona nostaa investointien omarahoitusosuutta.

Rahoitusasematavoite siis asetetaan tilinpidon termein kun taas kuntatalouden tila ja kehitys arvioidaan kunnallisen kirjanpidon käsittein. Tämä on syytä huomata ohjelmaa tulkittaessa. Kuntaliitto on laatinut tätä koskevan oppaan, joka on ladattavissa täältä http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/kuntatalous/kuntatalous-ja-valtio/julkisen-talouden-uusi-ohjausjarjestelma/julkisen-talouden-uusi-ohjausjarjestelma-2016/Sivut/default.aspx

Hallitus on asettanut hallituskaudeksi kuntataloudelle niin sanotun menorajoitteen, jolla tarkoitetaan valtion toimista kuntataloudelle aiheutuvien menojen muutosta. Uudessa kuntatalousohjelmassa aiempaa 540 miljoonan euron menorajoitetta on kiristetty 230 miljoonaa euroa ja se on vuoden 2019 tasolla nyt -770 miljoonaa euroa. Aiempaan verrattuna uusina toimina tähän on otettu merkittävimpänä uutena kokonaisuutena toisen asteen ammatillisen koulutuksen uudistus (-190 milj. €).

Kuntaliitto on ollut osin kriittinen menorajoitteen toimeenpanon kirjauksiin, koska monet siihen liittyvät kokonaisuudet riippuvat pitkälti kuntien omista päätöksistä.  Tällaisia menorajoitteeseen sisältyviä päätöksiä ovat: vanhuspalveluiden ja varhaiskasvatuksen henkilöstömitoituksen muutos, erikoissairaanhoidon järjestämisen tehostaminen, omais- ja perhehoidon kohentaminen, sosiaali- ja terveydenhuollon maksukorotukset, subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus, varhaiskasvatuksen sekä koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan maksujen korotukset.

Uudistusten talousvaikutusten arviointi on ollut ja on puutteellista. Osin puutteellisten tietojen varassa tehdään kuitenkin päätöksiä uudistusten kuntien menoja vähentävistä vaikutuksista ja sen myötä valtionosuuksien supistuksista. 

Kaikki kunnat eivät esimerkiksi ole käyttäneet mahdollisuuksia nostaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja. Hallituksen puolelta tätä on paheksuttu ja vaadittu niiden vastapainoksi lakisääteisiä minimimaksuja. Kun kunnat kuitenkin ovat säästäneet jo henkilöstömenoissaan yli 300 miljoonaa euroa, tulisi myös kuntataloutta katsoa kokonaisuutena eikä vain sektori- tai toimintokohtaisesti.

Maksutulokokonaisuus on tarkoitus ratkaista syksyllä seuraavan kuntatalousohjelman valmistelun yhteydessä.

Hallituksen tavoitteesta kuntien menojen ja velvoitteiden 1 miljardin euron vähentämisestä on saatu hallituksen mukaan kokoon noin 400 miljoonaa euroa (helmikuu 2016). Valmistelun edetessä ja konkretisoituessa niin, että ne voidaan sisällyttää julkisen talouden suunnitelmaan ja valtion talousarvioesitykseen, nämä uudet toimenpiteet otetaan huomioon menorajoitetta kiristävänä.

Alustavan arvion mukaan hallituksen toimenpiteiden yhteisvaikutus vuoden 2019 tasolla olisi noin 0,7 miljardia euroa kuntataloutta vahvistava. Tähän sisältyy kuitenkin merkittäviä epävarmuustekijöitä, kuten menorajoitteeseen liittyvien toimien täysimääräinen toteutuminen ja maksujen muutosten käyttöönotto kunnissa. Kiinteistöveroa kehitetään mutta toisaalta indeksisidonnaisia menoja leikataan alhaisen inflaation vuoksi, mikä merkitsee peruspalveluiden valtionosuuksiin 75 miljoonan leikkausta.

Valtionosuustoimintojen lisäksi Kuntaliitto on ollut erityisen huolestunut jätelain kaavailluista muutoksista ja ns. liikennekaarisuunnitelmien mukanaan tuomista muutoksista sekä työllisyyteen ja turvapaikanhakijoiden määrän kasvuun liittyvistä kokonaisuuksista. Kuntien vastuu työmarkkinatukea saavista on noussut ennätystasolle. Viime vuonna kuntien työmarkkinatukimenot olivat 408 miljoonaa euroa. Turvapaikanhakijoiden suuri määrä ja kuntakorvausten jälkeenjääneisyys aiheuttavat kasvavaa painetta johon haetaan ratkaisua myös valtion lisäbudjettien kautta.

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.