Alueidenkäyttölakiluonnos kasvattaa kuntien velvoitteita ja kustannuksia

Lausuntokierroksella oleva alueidenkäyttölakiluonnos jatkaa vuonna 2018 alkanutta maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistusta. Sen ensimmäisinä vaiheina valmistuivat uusi rakentamislaki sekä tietomallimuotoista kaavoitusta koskeva sääntely.  

Alueidenkäyttölakiluonnoksen tavoitteena on sujuvoittaa kaavoitusta: Maakuntakaavan lentokorkeus nousisi ja sen oikeusvaikutukset kevenisivät. Mahdollisuus poiketa ylemmästä kaavatasosta kasvaisi. Kunta voisi käsitellä yleiskaavaa ja asemakaavaa yhdessä prosessissa ja päättää niistä yhtä aikaa. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja kaavaluonnos voisivat olla esillä kaavan vireilletulosta ilmoittamisen yhteydessä. Jos asemakaava on voimassa olevan yleiskaavan mukainen, siitä saisivat valittaa vain ne, joiden etuun, oikeuteen tai velvollisuuksiin kaava vaikuttaisi. 

– Joustot kaavajärjestelmään ja vuorovaikutusmenettelyihin ovat tervetulleita. Ne voivat oikein käytettyinä nopeuttaa kaavoitukseen kuluvaa aikaa, sanoo kehittämispäällikkö Anne Jarva. 

Lakiluonnos ei ole hallituksen norminpurkutavoitteen mukainen 

Lakiluonnos tuo kuitenkin kaavoitukseen uusia ja entistä vaativampia velvoitteita. Ilmastonmuutosta, rakentamiskustannuksia ja luonnon monimuotoisuutta koskevat uudet sisältövaatimukset lisäisivät kaavoituksen selvitystarvetta. Valtioneuvosto voisi entistä painokkaammin määrätä kunnan laatimaan kaavoja suunnitteluvelvoitteen täyttämiseksi tai valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteen toteuttamiseksi. 

Kunta voisi myös aiempaa useammin joutua korvausvastuuseen, jos se esittää kaavassa metsänkäyttöä koskevia rajoitteita. Uusi tuulivoimaloiden etäisyyssääntely rajoittaisi kuntien mahdollisuuksia kaavoittaa alueitaan tuulivoimarakentamista varten. Kuntien pitäisi myös vastata myös siitä, että voimaloiden sijoittamiseen tarvittavat suostumukset saadaan maanomistajilta siinä tapauksessa, että tuulivoimaloita halutaan rakentaa lähemmäs kuin etäisyysvaatimus edellyttää.  

– Kokonaisuutena lakiluonnos merkitsee kunnille uusia tehtäviä ja velvoitteita eikä ole hallituksen norminpurkutavoitteiden mukainen. Laki kaventaisi kuntien itsehallintoa ja strategista liikkumavaraa. Alueidenkäyttölaki on kuntien elinvoiman, maankäytön ja rakentamisen kannalta erittäin keskeinen. Siksi on kestämätöntä, että lausuntoaika on sekä lyhyt että osuu kuntien toimielinten kesätauon päälle. Kuntien ja muiden sidosryhmien puntaroidut huomiot olisivat tarpeen lain toimivuuden parantamiseksi, Anne Jarva korostaa. 

Uudet menettelytavat voivat sulkea pois toimivampia käytäntöjä 

Kunnan jäsenen muutoksenhakuoikeuden rajaamista Jarva pitää vaikeana kysymyksenä:  

– Tuomioistuimilla kuluisi aikaa valitusoikeuden tutkimiseen, minkä lisäksi kuntalaisen mahdollisuus kontrolloida kunnan päätöksentekoa vähenisi. 

Lakiluonnos lisäisi maanomistajan mahdollisuutta tehdä kaavoitusta koskevia aloitteita. Maanomistaja voisi myös pyytää, että saisi laatia kaavaehdotuksen kunnan ohjauksessa. Kunnan tulisi päättää aloitteista ja yhteistyöpyynnöistä monijäsenisessä toimielimessään. 

Kunta voisi yhteistyöstä päättäessään asettaa kaavan laadinnalle tavoitteita ja reunaehtoja. Sen pitäisi myös neuvotella maanomistajan kanssa kaavatyön alussa ja uudelleen ehdotusvaiheessa. Kunta vastaisi kaavan laadinnan aikaisesta vuorovaikutuksesta ja voisi perustellusta syystä myös keskeyttää kaavan laadinnan.  

– Lakiin kirjatut menettelytavat ovat sinänsä kelvollisia mutta voivat sulkea pois toimivampia käytäntöjä. Maanomistajat voivat jo nykyisellään tehdä kaavoitusta koskevia aloitteita. Kuntien ja maanomistajien yhteistyö kaavahankkeissa on myös nykypäivää. Kaikkia aloitteita ja yhteistyöpyyntöjä on turha viedä monijäsenisiin toimielimiin, kun viranhaltijakin voisi niistä päättää, Anne Jarva arvioi.