EU linjaa suuntaa kuntien ilmastonmuutokseen sopeutumiselle

Euroopan komissio julkaisi lokakuun lopulla ilmastokestävyyskehyksen (EU Framework for Climate Resilience), jolla EU tavoittelee vahvempaa varautumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Kehys sisältää useita toimenpide-ehdotuksia, kuten ilmastokestävyyttä koskevan asetusesityksen, digitaalisia työkaluja toimeenpanon tueksi sekä tietoa tulevista säädäntöaloitteista, ohjeista ja suunnitelmista. 

Suomen kunnille komission ehdotus ei tuo suoraan uusia velvoitteita. Vaikka velvoitteet kohdistuvat pääosin jäsenvaltioihin, ehdotuksen läpileikkaava ajatus on, että ilmastoriskit huomioidaan järjestelmällisesti kaikessa julkisessa päätöksenteossa. Kunnissa tämä tarkoittaa esimerkiksi kaavoitusta, yhdyskuntasuunnittelua, liikenneverkkoja, vesihuoltoa, hulevesijärjestelmiä ja rakennuskantaa. 

Ehdotuksessa on paljon hyvää. Se rakentaa yhteistä lähestymistapaa riskien arviointiin ja edellyttää jäsenvaltioilta merkittävimpien riskien nimeämistä sekä niihin liittyvien vastuiden kirkastamista. Ote on vahvasti sektorirajat ylittävä, ja ehdotus tunnistaa kytkökset luontotavoitteisiin, huoltovarmuuteen ja kilpailukykyyn. 

Vaikka komission ehdotus ei vielä aseta sopeutumiselle suoria tavoitteita, se edellyttää jäsenvaltioita arvioimaan, minkä suuruiseen riskiin varaudutaan. Suomessakin on käynnistettävä keskustelut siitä, minkä määrän riskiä yhteiskunta on valmis hyväksymään sen jälkeen, kun sovitut varautumis- ja sopeutumistoimet on tehty.  

Kehyksessä esitelty työkalu auttaa hahmottamaan tulevia muutoksia ilmastossa, kuten sademäärissä ja keskilämpötiloissa tai hellejaksojen ja rankkasateiden yleisyydessä. 

Paikallistason merkitys tunnistetaan, konkreettisia toimenpiteitä yhä odotellaan 

Ilmastonmuutokset vaikutukset ovat sekä paikallisia että hallinnolliset rajat ylittäviä. Kun jossain päin Eurooppaa on jäähdytysveden lämpiäminen pakottanut sulkemaan ydinvoimalan tai liikenne on takunnut infravaurioiden tai jokien vedenpinnan laskettua, seurannaisvaikutukset ovat ulottuneet laajalle eri puolelle maanosaa. 

Tulvat, kuivuudet ja muut äärisäät koetaan kuitenkin aina paikallisesti. Niiden vaikutusten vakavuus riippuu siitä, millaiset olosuhteet alueella on ja kuinka hyvin niihin on varauduttu. Jatkossa on tärkeää huolehtia, että EU-tason toimet tukevat kuntien sopeutumista ja huomioivat erilaiset olosuhteet. Vaikka EU-komission ehdotus nostaa hyvin esiin paikallis- ja aluetason merkityksen, konkreettiset toimenpiteet jäävät vielä komission tulevien aloitteiden varaan. 

Vielä tarvitaan lisää tietoa siitä, mitkä paikalliset tekijät lisäävät tai vähentävät haavoittuvuutta riskille. Kunnissa ilmastotiedon jalostuminen sopeutumisen ja varautumisen toimiksi vaatii asiantuntijoiden yhteistyötä ja paikallisten olosuhteiden tuntemista.

Hulevesien hallinta on hyvä esimerkki siitä, miten riskitietoa hyödynnetään kuntien perustyössä. Ensimmäiset kaupungit ovat laatineet hellehaavoittuvuuskarttoja, joita hyödynnetään kaavoituksessa ja viheralueiden suunnittelussa. 

Komission ehdotus ei vielä takaa resursseja työlle. Jotta sopeutuminen ja varautuminen saataisiin käyntiin kaikissa Suomen kunnissa, tarvitaan kansallinen ilmastoriskitietopalvelu, joka tukee paikallista ilmastoriskien arviointia, päätöksentekoa sekä sopeutumistoimien suunnittelua ja seurantaa. Myös EU:n tulevassa rahoituskehityksessä ja sen kansallisessa suunnitelmassa on varattava rahaa sopeutumisen toimenpiteisiin ja varautumiseen.

Tavoitteemme seuraavaan hallitusohjelmaan: 

Kuntien luonto- ja ilmastotyön kotimainen ja EU-rahoitus on turvattava. Kuntia on tuettava hiilineutraaliuteen, luonnon monimuotoisuuteen ja luontokadon pysäyttämiseen liittyvien tavoitteiden ja lainsäädäntöuudistusten kansallisessa toimeenpanossa sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.