Ihmetystä ja vähän kateuttakin herättävät Ruotsin vaalit

Ruotsin erikoisuutena ja jo yli 50-vuotisena perinteenä on valtiopäivävaalien järjestäminen samanaikaisesti kunta- ja aluevaalien kanssa. Ensimmäinen yhteinen vaalipäivä järjestettiin syyskuussa 1970.

Viimeisimmät vaalit järjestettiin naapurimaassamme parisen viikkoa sitten, sunnuntaina 13. syyskuuta. Ruotsin vaalit olivat esillä näyttävästi myös Suomen mediassa, mutta uutisointi koski lähes yksinomaan valtiopäivävaaleja.

Vaaliuutisoinnissa korostui vahvasti puoluegallupien ennusteet istuvan hallituksen ja opposition voimasuhteista ja muutoksista - erityisesti viime hetkellä tiukaksi kamppailuksi muodostuneet kannatuslukemat. Ruotsin politiikan ja vaalien leimaa-antavana piirteenä onkin vahva blokkipolitiikka.

Henkilöäänestyksen mahdollisuudella höystetyt listavaalit

Ruotsin vaalit - samoin Norjan ja Tanskan vaalit - poikkeavat meidän vaaleistamme vaalijärjestelmän osalta. Suomen vaalijärjestelmä on henkilö- ja puoluevaalin yhdistelmä, jossa henkilön merkitys korostuu usein vahvemmin kuin puolue. Ruotsin vaaleja voidaan kutsua suhteelliseksi listavaaliksi, jossa on henkilöäänestyksen mahdollisuus.

Suhteellinen listavaali tarkoittaa käytännössä sitä, että äänestäjä äänestää valitsemaansa puoluetta (puoluelistaa) joko sellaisenaan tai antamalla myös henkilöäänen. Henkilöäänen antaminen hoituu siten, että äänestäjä rastittaa tietyn puolueen listalla olevan ehdokkaan. Mikäli kyseinen ehdokas saa riittävästi henkilöääniä, hän voi nousta valituksi listan alkuperäisestä järjestyksestä riippumatta.

Ruotsin kuntaliiton (SKR) tekemän vuoden 2022 kuntavaalianalyysin mukaan kaikista äänestäjistä joka neljäs äänestäjä antoi myös henkilöäänen. Kuitenkin vain runsas 200 valtuutettua eli vajaa kaksi prosenttia kaikista valituista oli ehdokkaita, jotka eivät olisi tulleet valituksi ilman henkilöääniä. Henkilöääniä antaneiden äänestäjien osuudet vaihtelevat eri puolueiden ja erityisesti eri kuntien välillä.

Erikoisuutena katumusäänestysmahdollisuus

Ruotsin yleisissä vaaleissa on eurooppalaisittain myös sellainen erikoisuus kuin ’katumusäänestys’ -menettely (ångerrösta). Käytännössä se tarkoittaa sitä, että äänestäjä voi kumota ennakkoäänestyksessä antamansa äänen uudelleenäänestämällä varsinaisena vaalipäivänä.

Vaikka ennakkoäänestäneiden osuus on meidän ja monien muiden tapaan myös Ruotsissa kasvanut vaali vaalilta, ei katumusäänestäminen näytä yleistyneen. Vaalianalyysien perusteella katumusäänestäminen on hyvin harvinaista. Ruotsin vaalitutkimusten mukaan vuoden 2022 eduskuntavaaleissa arvioitiin vajaan 800 äänestäjän uusineen äänensä, mikä vastaa noin 0,1 prosenttia kaikista annetuista äänistä.

Neljässä kunnassa järjestettiin triplavaalipäivänä myös neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys. Äänestysten aiheet koskivat kyläkouluja, yksityisteitä, vesi- ja viemäriverkoston rakentamista sekä kunnan kiinteistöjä. Äänestysaktiivisuus oli kussakin kunnassa verrattain korkea, mutta kuitenkin selvästi alempi kuin kuntavaaleissa.

”Veret seisauttava” äänestysprosentti - jälleen kerran

Äänestysaktiivisuus kääntyi uuteen nousuun niin eduskuntavaaleissa kuin myös kuntavaaleissa ja aluevaaleissa. Kuntavaalien äänestysprosentti on tämänhetkisen tiedon mukaan peräti 82,3, mikä tarkoittaa 1,8 prosenttiyksikön nousua vuoden 2022 vaaleista. Aluevaalien äänestysprosentti on lähes sama kuin kuntavaaleissa (82,0) ja eduskuntavaaleissa jopa 84,9.

Yhteinen jaettu näkemys on, että kunta- ja aluevaalien korkea äänestysaktiivisuus Ruotsissa selittyy pitkälti juuri samanaikaisista vaaleista. Oletettavasti myös listavaaleiksi kutsuttavan puoluevaalin avittavan äänestysuurnan äärelle - varsinkin vahvasti korostuvan hallitus-oppositioasetelman myötä.

Ruotsin kuntavaalitulosten yhteydessä muistutetaan toistuvasti suurista kuntien ja kunnanosien välisistä äänestysaktiivisuuden eroista. Meille mielenkiintoisena faktana todettakoon, että syksyn 2022 kuntavaalien matalimman äänestysaktiivisuuden kunnassa (Haaparanta) äänestysprosentti oli sekin yli 60 (61,6 %) eli selvästi Suomen kuntavaalien yleisen äänestysprosentin yläpuolella.

Korkein äänestysprosentti oli 91,3 % Lomman kunnassa, kun meillä jäätiin alle 80 prosenttiin korkeimmankin äänestysprosentin kunnassa. Alustavien äänestystietojen perusteella vaaliosallistuminen on Haaparannassa noussut vuodesta 2022, korkeimman äänestysaktiivisuuden Lomman kunnassa pysynyt samalla tasolla.

Samanaikaisesti järjestetyillä listavaaleilla myös varjopuolia

Niputetuilla vaaleilla on myös oma hintansa. Miinuksena on ensinnäkin se tosiasia, että kuntavaalit ja aluevaalit jäävät parlamenttivaalien jalkoihin. Julkinen keskustelu keskittyy tyypillisesti valtakunnan tason kysymyksiin ja puoluekannatuksen vaihteluihin. Kuntien ja alueiden rooli ja tehtävät jäävät helposti pimentoon. Siitäkin huolimatta, että näissäkin vaaleissa nousseet tärkeät teemat - erityisesti terveyden- ja sairaanhoito sekä koulutusasiat - edustavat faktisesti vahvasti paikallisia, kuntien ja alueiden vastuulla olevia tehtäviä.

Yhdistettyjen vaalien miinuksena on myös vaalitulosten hitaus. Tällä kertaa lisähitautta toi ennakkoäänien ennätysmäinen määrä sekä hidas postinkulku.

Kansalliset poliittiset asetelmat eivät aina näy kuntavaalien tuloksissa

Mielenkiintoista on, että vahvasta valtakunnallisesta blokkipolitiikan asetelmat eivät automaattisesti heijastu paikalliselle tasolle. Eri vaaleissa eri puoluetta äänestävien osuus on noussut 1990-luvun runsaasta 20 prosentista viimeisimpien vaalien kolmannekseen.

Myös Ruotsin kuntakentälle on leimallista vaihtelevat paikalliset olosuhteet ja poliittiset kulttuurit. Se näkyy muun muassa poliittisten voimasuhteiden erilaisuutena. SKR:n tietojen mukaan sosiaalidemokraatit (S) ja ruotsidemokraatit (SD) ovat edelleen ainoita puolueita, joilla on edustus kaikissa Ruotsin kunnissa. Puolueista ympäristöpuolue (MP) ja moderaatit (M) vahvistivat asemaansa useimmissa kunnissa. Huomiota on herättänyt vasemmiston (V) vahvistunut ote suurimmissa kaupungeissa.

Mitä Suomi voisi oppia Ruotsilta?

Ruotsin esimerkki viittaa siihen, että vaalien samanaikainen järjestäminen voi merkittävästi vahvistaa osallistumista myös paikallisella tasolla. Pelkkä vaalijärjestelmän muuttaminen ei kuitenkaan yksin ratkaise osallistumisen haasteita. Korkean äänestysaktiivisuuden taustalla näyttävät olevan myös vahva demokratiakulttuuri, aktiivinen julkinen keskustelu sekä vaalien näkyvä asema yhteiskunnallisessa elämässä.

Suomessa olisi vaalijärjestelmän kehittämisen lisäksi tärkeää lisätä kansalaisten osallistumismahdollisuuksia ja vahvistaa uskoa vaikuttamisen merkitykseen. Demokratian vahvistaminen ja siihen kohdistuvan luottamuksen ylläpitäminen ovat yhteinen asiamme.