Demokratia ei toteudu vain vaaleissa – kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyössä on vielä paljon tehtävää

Asukkaiden osallistumisen ja vaikuttamisen vahvistaminen on ollut kasvavan huomion ja keskustelun kohteena ei vain viime vuosina vaan jo viime vuosikymmeninä. Asia on yhä ajankohtaisempi erityisesti kuntavaalien äänestysaktiivisuuden huolestuttavan laskusuunnan takia, mutta myös siksi, että kuntalaisten usko oman äänen ja osallistumisen merkitykseen sekä päätöksentekoon vaikuttamisen mahdollisuuksiin eivät ole vahvoilla kantimilla.

Yhtenä lääkkeenä nähdään asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen vaalien välillä erityisesti kunnissa, kaupungeissa ja hyvinvointialueilla. Sekä paikallisella että kansallisella tasolla onkin kehitetty ja otettu käyttöön monenlaisia osallistumismenetelmiä sekä kehitetty toimintaa systemaattisesti muun muassa osallisuusohjelmien muodossa. Erityisesti huomiota on kiinnitetty nuorten osallisuuden vahvistamiseen, mutta tarve on tunnistettu eri ikäryhmien ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien asukkaiden osalta.

Ratkaiseva kysymys kuitenkin on: onko osallistumisella todellista vaikutusta?

Hyvinvointialueiden rajattu itsehallinto vaikuttaa myös asukkaiden mahdollisuuksiin

Hyvinvointialueuudistuksen myötä Suomeen syntyi uusi hallinnon taso, jonka päättäjät valitaan aluevaaleissa neljäksi vuodeksi kerrallaan. Hyvinvointialueiden itsehallinto poikkeaa kuitenkin merkittävästi kuntien itsehallinnosta, koska niillä ei ole suoraa verotusoikeutta eikä yleistä toimialaa kuten kunnilla.

Hyvinvointialueiden ja kuntien välistä suhdetta, johtamista ja ohjausta tarkastelleessa HALKO-hankkeen loppuraportissa tunnistettiin hyvinvointialueiden rajoitetun itsehallinnon vaikuttavan siihen, minkälaisiksi kansalaisten roolit ja mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueiden toimintaan voivat muodostua. Raportissa esitetyn näkemyksen mukaan rajoitettu itsehallinto rajoittaa myös asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja -paikkoja.

Osallisuus- ja vaikuttamismahdollisuuksia voidaan hyvinvointialueilla kehittää, mutta olennainen kysymys on: onko asukkailla ja asiakkailla todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa toimintaan?

Valtion tiukka ohjaus lainsäädännön ja talouden kautta on heikentänyt hyvinvointialueiden liikkumavaraa. Ensimmäisinä vuosina esille on noussut myös kysymys siitä, kuinka paljon hyvinvointialueiden päätöksentekijöillä itsellään on todellisia vaikutusmahdollisuuksia hyvinvointialueiden toimintaan. On myös kysytty, voidaanko hyvinvointialueiden kohdalla edes puhua itsehallinnosta. Selvää on ainakin se, että se, mitä itsehallinnolla kuntien kohdalla tarkoitetaan, ei toteudu hyvinvointialueilla samalla tavalla.

Laki mahdollistaa osallistumisen, mutta entä käytäntö?

Asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet on hyvinvointialuelaissa määritelty pitkälti kuten kuntalaissa. Asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan, ja aluevaltuuston tulee pitää huolta monipuolisista ja vaikuttavista osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksista ja menetelmistä.

Asukkaiden ja asiakkaiden osallisuuteen on hyvinvointialueilla kiinnitetty niiden valmisteluvaiheesta lähtien huomiota – joskin vaihtelevasti – ja työtä on myös tuettu kansallisesti muun muassa Sitran toimesta.

Ratkaisevaa on kuitenkin se, onko osallistumisella vaikutusta. Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien puute saattaa olla pienempi paha kuin näennäiset vaikuttamismahdollisuudet.

On selvää, että koska kunnilla ja hyvinvointialueilla on yhteiset asukkaat, osallistumisen ja vaikuttamisen edistäminen edellyttää myös yhteistyötä. Yhteneväinen lainsäädäntö ja runsas joukko yhteisiä luottamushenkilöitä antavat hyvän pohjan kuntien ja hyvinvointialueiden väliselle yhteistyölle.

Mutta miltä tilanne näyttäytyy käytännössä?

Kyselyn tulokset ovat yllättävän heikkoja

Kuntaliiton keväällä 2026 toteuttaman yhdyspintakyselyn tulokset osoittavat, että kuntien ja hyvinvointialueiden välisessä yhteistyössä on sekä päätöksentekoprosessien avoimuudessa että asukkaiden ja palvelujen käyttäjien osallisuuden vahvistamisessa ja toteuttamisessa vielä valtavasti kehittämisen varaa.

Kyselyyn vastanneista kuntien ja kuntayhtymien johtavista luottamushenkilöistä ja viranhaltijoista vain noin joka kymmenes (12 %) arvioi, että osallisuuteen liittyvä yhteistyö hyvinvointialueen kanssa on toteutunut melko tai erittäin hyvin. Useampi kuin joka kolmas (35 %) koki yhteistyön toteutuvan huonosti tai ei lainkaan.

Tuloksia voidaan pitää jopa yllättävän heikkoina. Positiivisesti asiaa katsoen kuntien ja hyvinvointialueiden osallisuustyössä on vielä paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Koska sekä kuntien että hyvinvointialueiden yhtenä tärkeänä ja lakisääteisenä tehtävänä on asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, olisi näihin liittyvä työ – myös osallisuustyö – tärkeä lähtökohta kuntien ja hyvinvointialueiden toiminnan suuntaamiselle.

Mitä yhteinen osallisuustyö voi sitten käytännössä olla? Esimerkiksi strategioita, hyvinvointisuunnitelmia ja palveluiden kehittämistä valmisteltaessa olisi mahdollista tehdä yhteistyötä. Myös asukastilaisuuksia ja asukaskyselyitä voisi toteuttaa yhteistyössä – samoin asukkailta saatavan kysely- ja muun tiedon analysointia. Mahdollisuuksia varmasti riittää, jos on tahtoa tehdä yhteistyötä.

Myös päätöksenteon avoimuudessa riittää työsarkaa

Työsarkaa riittää myös toisessa, aina ajankohtaisessa ja käytännön haasteita monesti tuottavassa kysymyksessä: päätöksentekoprosessien avoimuudessa.

Kuntaliiton kyselyssä tiedusteltiin, miten kuntien luottamushenkilöt ja viranhaltijat kokevat päätöksentekoprosessien avoimuuden toteutumisen hyvinvointialueiden kanssa tapahtuvassa yhteistyössä. Tulokset ovat hätkähdyttävän heikot.

Vain 14 prosenttia kuntavastaajista koki päätöksentekoprosessien avoimuuden toteutuvan hyvin ja jopa kolmannes (33 %) huonosti tai ei lainkaan. Luottamushenkilöt suhtautuivat päätöksentekoprosessien avoimuuden toteutumiseen selvästi kriittisemmin kuin viranhaltijat. Kantaa ottamattomien osuus oli tässäkin kysymyksessä lähes kolmannes.

Haasteita näyttäisi olevan ylipäätään yhteistyössä. Vain noin joka kymmenes kaikista kyselyyn vastanneista piti kuntien ja hyvinvointialueiden luottamushenkilöiden välisen yhteistyön toteutumista hyvänä ja noin joka viides huonona. Luottamushenkilöistä joka kolmas arvioi yhteistyön toteutumista hyvänä, lähes 40 prosenttia huonona. Viranhaltijoista erityisesti kuntajohtajat ovat suhtautuneet pikemmin kriittisesti kuin myönteisesti yhteistyön toteutumiseen, sektoriviranhaltijoita edustaneet vastanneet olivat varsin yleisesti jättäneet ottamatta kantaa kysymykseen.

Suhtautumista kuntien ja hyvinvointialueiden luottamushenkilöiden välisen yhteistyön toteutumiseen voidaan pitää yllättävän kriittisenä. Näin etenkin siksi, että kunnissa ja hyvinvointialueilla on kuluvalla valtuustokaudella paljon yhteisiä luottamushenkilöitä. Keväällä 2025 valituista aluevaltuutetuista jopa 81 prosenttia on myös kunnanvaltuutettuja, ja osuus on kasvanut vuoden 2022 aluevaalien 77 prosentista.

Jos päättäjien vaikutusmahdollisuuksia epäillään, miten on asukkaiden laita?

Jos päättäjien todelliset vaikutusmahdollisuudet hyvinvointialueiden toimintaan on alkuvuosina kyseenalaistettu, millaiset voivat asukkaiden vaikuttamismahdollisuudet hyvinvointialueiden toimintaan olla?

Kysymys on tärkeä myös siksi, että julkinen hallinto on ihmisiä varten. Kunnat ja hyvinvointialueet tukevat ja mahdollistavat asukkaiden hyvää arkea. Niiden tekemät ratkaisut näkyvät ihmisten elämässä joka päivä.

Samaan aikaan väestömuutos, talouden paineet ja yhteiskunnan rakenteiden muutokset pakottavat sekä kuntia että hyvinvointialueita tekemään vaikeitakin ratkaisuja. Juuri tällaisessa tilanteessa päätöksenteon avoimuuden sekä osallistumisen ja vaikuttamisen merkitys korostuu.

On tärkeää, että osallistua voi muutenkin kuin vaaleissa. Vielä tärkeämpää on, että osallistumisella on merkitystä.

Demokratia ei toteudu vain sillä, että ihmisille tarjotaan mahdollisuuksia osallistua. Osallistumisen pitää myös näkyä valmistelussa ja päätöksenteossa.