VM avasi pelin, mutta kuka päättää voittajan?

Kevään 2027 eduskuntavaaleja odottavalle kuntatalousammattilaiselle valtiovarainministeriön virkapuheenvuoron julkaisu 7.10. oli kuin pillin vihellys jalkapallo-ottelun alussa. Vaalipeli on nyt avattu, koko kenttä on käytössä, reilua peliä ja paras voittakoon.

Raportista ja 26 syventävästä taustamuistiosta koostuva VM:n avauskentällinen sisältää esitykset myös kuntien rakenteiden ja rahoituksen uudistuksesta (luku 4.4). Muutamasta suoraan kuntiin kohdistuneesta erillismuistiosta huolimatta jään innolla odottamaan myös VM:n meno- ja rakennekartoitusta ja verokartoitusta. Valtiovarainministeriö on luvannut julkaista molemmat parin viikon päästä 26.10. 

Miten kuntien taloudellinen kantokyky määritellään? 

VM:n virkapuheenvuoron laaja tulokulma kuntien rahoituksen uudistamiseen ilahduttaa. Sen mukaan ”valtionosuuksien lisäksi uudistuksessa on otettava huomioon myös kuntien verotulot, opetus- ja kulttuuriministeriön kunnille osoittama rahoitus sekä erilaiset valtionavustukset”. Vastaavalla laajuudella kuntien tulojen kokonaisuuteen keskittyy myös käynnissä oleva Kuntaliiton Uusi kunnan rahoitus -hanke. 

”Miten kunnan elinvoimaisuus ja taloudellinen kantokyky turvataan?”, kysytään virkapuheenvuorossa. Miten elinvoimaisuus ja kantokyky määritetään ja miten niitä mitataan? Ennakoiko tällaisen termistön käyttö uudistuksia kriisikuntakriteeristöön?  

Kuntien normien purku on osoittautunut tällä hallituskaudella sekä sektoriministeriöille että poliitikoille mahdottomaksi tehtäväksi. Ennakoin, että VM:n virkapuheenvuoron nosto julkisen sektorin palvelulupauksen päivittämisestä jää sanahelinäksi.  

Tärkeintä on, että kuntataloudesta käytävä keskustelu ei supistu pelkäksi valtionosuusjärjestelmän tekniseksi uudistamiseksi tai juupas-eipäs-keskusteluksi sote-erien poistosta. Kuntien talouden kestävyys edellyttää, että keskustelu laajenee siihen, minkälaisia kuntia, kuntarakennetta ja palveluja Suomessa halutaan tulevaisuudessa rahoittaa ja turvata julkisen talouden realiteetit huomioon ottaen. 

Neljä miljardiluokan esitystä kuntien talouteen 

Kuntatalouden kannalta VM:n virkapuheenvuoron euromääräisesti merkittävimmät nostot liittyvät sekä verotuloihin ja valtionosuuksiin. 

Ensinnäkin VM esittää, että kunnat eivät enää saisi osuuttaan yhteisöveron tuotosta, vaan 1,5-2,0 miljardin välillä vaihdellut verotuotto korvattaisiin vastaavan suuruisella valtionosuuden lisäyksellä. Muutos vähentäisi kuntien verotulojen suhdanneherkkyyttä ja lisäisi valtion ohjausvaltaa kuntien talouteen. Muutos oletettavasti vaikuttaisi eniten niihin kaupunkeihin ja kuntiin, joiden yhteisöveron tuotot ovat suurimmat. 

Toinen VM:n esitys liittyy toisen asteen koulutuksen 1,7 miljardin euron suuruisen kuntien omarahoitusosuuden laskentaan. Nykyään kunnat rahoittavat toisen asteen lukio- ja ammatillista koulutusta asukaskohtaisesti tasasuuruisella rahoitusosuudella. Esityksen mukaan rahoitusosuus perustuisi jatkossa ikäluokkaan, esimerkiksi 16-19-vuotiaiden määrään. Muutos kasvattaisi erityisesti kaupunkien ja kehyskuntien maksuosuutta, koska näissä kunnissa kyseisen ikäluokan väestöosuus on suurin. Vastaavasti rahoitusvastuu vähentäisi kunnissa, joissa nuorisoikäluokan osuus on pieni. 

Euromääräisesti kolmanneksi suurin VM:n virkapuheenvuoron kuntiin liittyvistä esityksistä koskee valtionosuuteen sisältyvää tulopohjan tasausta. VM esittää, että jatkossa kaikki kuntien tulot sisältyisivät tasauksen piiriin. Tämä tarkoittaisi, että kun nyt verotuloihin perustuva tasaus lasketaan kunnallisveron, yhteisöveron ja kiinteistöveropuolikkaan perusteella, VM:n esityksen mukaan jatkossa myös kiinteistöveron toinen puolikas, kaikki voimalaitosten verotulot ja myös uudemmat veromuodot, kuten kaivosmineraali-, merituulivoima- ja ehkä jatkossa matkailijaverotulot, laskettaisiin mukaan tasattavaan verotuloon. Uusia tuloja tasaukseen tulisi siis noin 1,5 miljardilla eurolla. 

Neljäs VM:n ehdotuksista liittyy sote-uudistukseen liittyviin ja valtionosuusjärjestelmän rikkoneisiin sote-eriin. VM:n virkapuheenvuoron yksiselitteisen kannan mukaan noin puolen miljardin euron sote-erät tulisi poistaa pidemmällä aikavälillä, esimerkiksi jaksottaen. 137 kuntaa hyötyisi ja loput 155 kuntaa kärsisivät päätöksestä. 

Lisäksi VM esittää virkapuheenvuorossaan merkittävää kuntarakenteen uudistamista, tehtävien kokoamista laajemmille järjestäjille ja eläkeiän nostoa. Näiden päätösten kuntiin kohdistuvia meno-, vero-, työllisyys-, valtionosuus-, ja maksuvaikutuksia on mahdoton arvioida annetuin tiedoin. 

Kuka saa ja kenelle annetaan? 

Julkisen sektorin sopeutus on uhka myös kuntien valtionrahoitukselle. Euroopan komissio päivittää marraskuussa makrotalouden ennusteensa ja jäsenmaiden alijäämä- ja velkakehitykset suhteessa EU-sääntöihin. Päivityksen jälkeen joulukuussa saamme tarkempaa tietoa siitä, muuttuuko Suomen 8-11 miljardin säästötavoite. 

Hallitusohjelmaa laativat poliitikot ovat ensi keväänä tiukkojen arvovalintojen äärellä myös kuntien valtionrahoitusta päättäessään. ”Uudistetaan valtionosuusjärjestelmä” ei tule riittämään, tarvitaan konkretiaa. 

Kun rahat eivät riitä kaikkien kuntien rahoittamiseksi, mille kuntaryhmälle rahoitusta tulisi ainakin ohjata?  

Tulisiko valtion ensisijaisesti osallistua lakisääteisten peruspalvelujen rahoitukseen niissä kaupungeissa ja kunnissa, joissa suurin osa palvelutarpeesta eli lapsista, nuorista ja työttömistä on? 

Vai tulisiko valtion vähäiseksi supistunut rahoitus kunnille ohjata veropohjaltaan heikompiin kuntiin, jotta niissäkin olisi mahdollista turvata sen viimeisenkin lapsen ja nuoren sivistykselliset perusoikeudet koko sivistystoimen palveluvalikoiman laajalla kirjolla? 

VM:n viranhaltijat ja Kuntaliiton asiantuntijat voivat avata pelin nostamalla vaihtoehtoja keskusteluun ja arvioida eri vaihtoehtojen vaikutuksia esimerkiksi kuntien talouteen.  Voittajan ratkaiset kuitenkin ne päätökset ja arvovalinnat, joita 18.4.2027 vaaleilla valittavat päättäjät kuntien rahoituksesta lopulta tekevät.

Kuntatalouden keskeisimmät nostot VM:n virkamiespuheenvuorossa (PDF)