Millaista taidetta ja kulttuuria meillä on tulevina vuosina?

Elämme epävarmuuden aikoja. Samaan aikaan, kun meillä on entistä enemmän taidetta ja kulttuuria tarjolla ja korkeasti koulutettuja ammattilaisia, eletään taide- ja kulttuurialalla jatkuvassa epävarmuudessa.

Takana ovat raskaat koronavuodet, ja maailmapoliittinen epävarmuus sotineen näkyy muun muassa hintojen nousuna ja heikkona talouskasvuna. Nämä kaikki vaikuttavat taide- ja kulttuurialan toimintaedellytyksiin ja kulttuurin tarjontaan. Edessä ovat ensi kevään eduskuntavaalit tilanteessa, jossa julkiseen talouteen kohdistuu merkittäviä sopeutuspaineita hallituskoalitiosta riippumatta.

Samaan aikaan kulttuuripoliittisessa selonteossa asetetaan kunnianhimoisia tavoitteita kulttuurin saavutettavuudelle ja elinvoimalle.

 Onko taide- ja kulttuurikenttä tähän varautunut? Yhtälö ei ole helppo. Miten tavoitteet saavutetaan, jos julkisen rahoituksen liikkumavara samanaikaisesti pienenee?

Myös rakenteita on uskallettava tarkastella

Kuntaliitto on kevään aikana käynnistänyt selvitystyön, jossa on lähdetty kartoittamaan erityisesti ammattimaisen ja valtionosuusrahoituksen piirissä olevan taide- ja kulttuurilaitosten toimintaedellytyksiä tulevina vuosina. Kuntaliiton selvitystyö on jatkoa Riku Lievosen selvitykseen ja liittyy kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanoon. Kuntaliiton selvitystyö valmistuu syksyn 2026 aikana.

Julkiseen talouteen – niin valtioon kuin kuntiin – kohdistuu merkittäviä sopeutustarpeita tulevina vuosina. Kuntien menojen ja tulojen välillä on pysyvä epätasapaino, joka vaikuttaa myös kulttuurin, esittävän taiteen laitosten ja museoiden rahoitukseen. Samalla taide- ja kulttuurilaitosten tiloihin kohdistuu peruskorjaus- ja uudisinvestointitarpeita.

Taide- ja kulttuurilaitosten lainsäädäntöä ja rahoitusjärjestämiä on uudistettu vuosina 2019–2022. Laajempaa rakenteellista uudistamista ei alueilla kuitenkaan ole tapahtunut.

Meillä ei myöskään ole tarkkaa kuvaa siitä, mikä on kuntien tahtotila omistamiensa ja rahoittamiensa taide- ja kulttuurilaitosten suhteen. Millaisia tavoitteita kunnat laitoksilleen asettavat? Millaista omistajaohjausta ja talouden seurantaa niihin kohdistuu? Onko tavoitteena ennen kaikkea kulttuurin saavutettavuus, kuntalaisten hyvinvointi, alueellinen elinvoima ja vetovoima – vai kaikkia näitä?

Väestökehitys muuttaa taide- ja kulttuurilaitosten yleisöpohjaa. Onko meillä jatkossakin nykyisen kaltainen alueellinen laitosverkosto? Ja mitä kulttuurin alueellinen saavutettavuus tarkoittaa esimerkiksi vuonna 2035?

Alalle on jo syntynyt uusia toimintamalleja, tuotantotapoja ja toimijoita. Samalla ihmisten tavat käyttää vapaa-aikaansa muuttuvat. Uudistuminen, nykyistä pysyvämmät yhteistyörakenteet ja myös toiminnan sopeuttaminen ovat asioita, joita ilman nykyisen taide- ja kulttuurilaitosverkoston on vaikea vastata tulevien vuosien muutoksiin.

Kyse ei välttämättä ole siitä, että kaikkien nykyisten rakenteiden pitäisi säilyä muuttumattomina. Olennaisempaa on kysyä, miten laadukas ja ammattimainen taide ja kulttuuri pystytään turvaamaan, vaikka toimintatavat ja rakenteet muuttuvat.

Taide- ja kulttuuritoiminta eivät ole yhtä tiukasti säädeltyjä kuin esimerkiksi koulutus- ja työllisyyspalvelut. Siksi kulttuurin merkitys on pystyttävä tekemään näkyväksi kunnissa sekä päättäjille että kuntalaisille. Sama koskee valtakunnallista päätöksentekoa.

Kulttuurin merkitystä ei myöskään kannata tarkastella vain palvelujen säilyttämisen näkökulmasta. Taide ja kulttuuri ovat osa kuntien ja alueiden elinvoimaa, matkailua sekä veto- ja pitovoimaa. Teatterit, museot ja konserttisalit ovat lisäksi paikkoja, joissa ihmiset kokoontuvat yhteisten kokemusten äärelle. Niiden arvo kohtaamisen ja yhteisöllisyyden paikkoina voi tulevaisuudessa jopa kasvaa.

Jos nykyinen valtion ja kuntien rahoituksen taso laskee, riittävätkö kuntien resurssit paikata tätä vajetta vielä lisää omilla verotuloillaan, jotka jo nyt ovat kuntien kulttuuritoimen päärahoituslähde? Millä tavoin varmistamme ammattimaisen ja laadukkaan taiteen ja kulttuurin tarjonnan eri puolilla Suomea?

Tähän kysymykseen ei ole yhtä helppoa vastausta. Selvää kuitenkin on, että tulevaisuutta ei rakenneta vain puolustamalla nykyisiä rakenteita. Tarvitaan keskustelua siitä, mistä haluamme pitää kiinni, missä voimme tehdä enemmän yhdessä ja mitä olemme valmiita tekemään toisin.

Haluatko kuulla ja keskustella aiheesta, tule maanantaina 10.8. klo 14 Kulttuurin iltapäiväkahveille Teamsiin!