Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi terveydensuojelulain muuttamisesta sekä luonnos sosiaali- ja terveysministeriön asetukseksi asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista

​Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu terveydensuojelulain muutos, jolla pyritään yhtenäistämään terveydellisiä olosuhteita koskevia selvityksiä ja tutkimuksia tekevien ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksia ja hyväksymismenettelyä. Kuntaliitto pitää valtakunnallisen ulkopuolisten asiantuntijoiden rekisteriä tarpeellisena. Rekisteriä voivat hyödyntää kaikki tahot, jotka haluavat pätevää apua kosteus- ja homevaurioiden arviointiin.

Samalla on valmisteltu täysin uusi asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista johon on nostettu aikaisemmin sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysohjeessa määritellyt asiat.

Kuntaliitolla on joitakin huomioita lausunnolla olevasta esityksestä.

 TsL 27 § Asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyvä terveyshaitta

Tavoitteena on ollut selkeyttää kiinteistön omistajan sekä asunnon tai oleskelutilan haltijan välistä vastuunjakoa terveyshaitan poistamista koskevissa tilanteissa. Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, kenen vastuulla haitta on, ryhtymään toimenpiteisiin. Pykälän perusteluissa tulisi tuoda esiin, että terveydensuojeluviranomaisen velvollisuus ei ole selvittää vastuutahoa esim. rakennuksen takuuaikana havaittavan virheen osalta (tämä on tuotu esille vasta 50 §:n perusteluissa). Perusteluissa tulisi enemmän avata ”ei tavanomaista” käyttöä esimerkkien avulla.

TsL 45 § Tarkastusoikeus

Viranomaisella on oikeus tehdä tai teettää tarkastuksia. Uutena on lisätty mahdollisuus mittausten lisäksi ottaa valokuvia sekä muita mahdollisia tallenteita, jotka tulisi liittää tarkastuskertomukseen. On tarkoituksenmukaista lisätä mahdollisuus tallentaa havaintoja, mutta kaikkien tallenteiden sisällyttäminen tarkastuskertomukseen ei ole tarpeellista. Kuvat saattavat sisältää myös salassa pidettävää tietoa. Tarkastuskertomuksessa tulee mainita, millaisia tallenteita kohteesta on otettu (kuvia, videoita, mistä) ja niistä tulisi liittää tarkastuskertomukseen asian ratkaisun kannalta oleelliset tallenteet.

TsL 47 § Valvontaviranomaisen ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuus

Voimassa oleva laki velvoittaa kunnan terveydensuojeluviranomaisen ja aluehallintoviraston toimittamaan korvauksetta Valviralle pyynnöstä tarkastuksia yms. tietoja lain ohjausta, seurantaa, raportointia ja tilastointia varten Valviran määräämällä tavalla. Lakiin ehdotetaan muutosta, jossa laajennetaan kunnan velvollisuutta tietojen toimittamisesta. Kunnan olisi esityksen mukaan toimitettava tiedot sekä aluehallintovirastolle että Valviralle, joko aluehallintoviraston tai Valviran määräämällä tavalla. Kuntaliitto vastustaa jyrkästi kyseistä kirjausta. Kuntien valvontaviranomaisia kuormitetaan koko ajan erilaisilla valvontaa koskevilla kyselyillä, huoli-matta siitä, että kunnat tallentavat säännöllisesti valvontaa koskevaa tietoa tieto-järjestelmiinsä, josta tiedot siirtyvät keskitettyyn tiejärjestelmään Valviran määräämällä tavalla (ympäristöterveydenhuollon tiedonkeruu). Keskitetyssä tietojärjestelmässä olevat tieto on myös aluehallintovirastojen käytettävissä. Kuntaliitto ei näe mitään syytä velvoittaa kuntaa raportoimaan eri tavoin valtionhallinnon eri tasoille. Kerättävän tiedon tarkoituksenmukaisuus tulisi tarkkaan harkita yhdessä kuntien ja valtionhallinnon kanssa, koska muuttuva raportointi aiheuttaa kunnalle ohjelmistonpäivitystarpeita. Tiedonkeruu tulisi toteuttaa mahdollisimman pitkälle olemassa olevia rajapintoja hyödyntäen.

49 § Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttäminen terveydensuojeluvalvonnassa

Ehdotukset muutokset ovat erittäin kannatettavia. Lista sertifioiduista asiantunti-joista on hyödyllinen myös kiinteistöjen ylläpidosta ja kunnostuksesta vastaaville tahoille, koska selkeissä vauriotapauksissa voidaan käyttää suoraan ulkopuolista asiantuntijaa pohdittaessa kunnostustoimenpiteitä. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen resurssit ovat rajalliset ja sertifioidut ulkopuoliset asiantuntijat voivat toimia vaurioiden kartoituksessa suoraan kiinteistön omistajan toimeksiannosta - terveydensuojeluviranomaisen osallistuminen prosessiin ei ole välttämätöntä jos korjaustarve on ilmeinen ja kiinteistön omistajalla on halu korjata vaurio ja ylläpitää kiinteistöä.

Luotettava valtakunnallinen ulkopuolisten asiantuntijoiden rekisteri saattaa keventää terveydensuojeluviranomaisen työtaakkaa, jos kiinteistöjen omistajat ja isännöitsijät oppivat käyttämään rekisteriä. Rekisterin muodostamisesta tulee tiedottaa laajasti.

Luonnoksesta jää epäselväksi kuka päättää ulkopuolisen asiantuntijan valinnasta. Viranomaisella tulee olla ensisijaisesti mahdollisuus tehdä selvitys. Mikäli viran-omainen ei tee itse selvitystä, hän kehottaa kiinteistön omistajaa tai haltijaa teettämään selvityksen sertifioidulla ulkopuolisella asiantuntijalla. Selvityksen kustannukset tulevat pääsääntöisesti kiinteistön omistajan tai haltijan maksettaviksi, joten näillä tahoilla tulisi olla mahdollisuus valita selvityksen tekijä sertifioiduista ulkopuolisista asiantuntijoista ja mahdollisuus pyytää tarjous useammalta sertifioidulta asiantuntijalta niissä tapauksissa.

Perusteluissa todetaan, että olisi suositeltavaa että ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla tulisi olla ainakin yksi viranhaltija, jolla on sama pätevyys kuin mitä ulkopuolisilta asiantuntijoilta edellytetään. Kuntaliitto pitää tärkeänä, että tämä on vain suositus ja 49 d §:n vaatimukset eivät koske terveydensuojelun viranhaltijoita, koska nykyisen henkilökunnan kouluttautuminen aiheuttaa lisää kustannuksia. Kuntaliitto kannatta terveysvalvonnan peruskoulutukseen lisättävää raken-nusterveysasiantuntijuuden koulutuspakettia, jolloin tarvittavaa osaamista olisi mahdollista hankkia jo terveystarkastajan perustutkintoa opiskeltaessa. Näin kuntiin saadaan ajan mittaan päteviä asumisterveysasiantuntijoita.

49 c § Henkilösertifioijana toimimisen edellytykset

Perusteluissa tulisi avata enemmän mitä tarkoitetaan, että toimijalla tulee olla ”muut käytännön edellytykset sertifiointitoiminnan järjestämiseen”. Kuntaliitto pitää vaatimusta sellaisenaan epämääräisenä.

50 § Maksut

Maksuja koskevan pykälän perustelut ovat ristiriitaisia. Alussa todetaan että ”ter-veydensuojeluviranomainen voisi periä tarkastuksesta maksun kiinteistön omistajan lisäksi myös kiinteistön haltijalta”. Loppupuolella todetaan että ”Maksua ei kuitenkaan voitaisi periä viranomaisen tekemästä tarkastuksesta, jos siihen ei liity mittausta, näytteenottoa, tutkimusta tai selvitystä..” Tämä tulkinta tarkoittanee että kaikissa terveyshaittaepäilyssä tehtävän tarkastukset asuntoihin ja muihin oleskelutiloihin alkutarkastuksesta lopputarkastukseen tulisi tehdä kunnan kustannuksella. Tähän saakka käytäntönä on ollut, että ensimmäinen tarkastus on ollut maksuton, mutta sen jälkeen tarkastuksista on voitu periä maksu. Kuntaliitto kannattaa sitä, että kunnalla olisi jatkossakin mahdollisuus harkintansa mukaan periä maksu jälkivalvontaan liittyvistä tarkastuksista.

Maksuja koskevassa pykälän perusteluissa todetaan että, jos terveydensuojeluviranomainen velvoittaa tämän lain 27 tai 51 §:n nojalla haitan aiheuttaneen muun kuin kiinteistön omistajan tai haltijan ryhtymään toimenpiteisiin, asiaan liittyvien tutkimusten ja selvitysten tekemisestä voidaan periä maksu haitan aiheuttajalta. Selvitykset tehdään terveyshaitan toteamiseksi joten sekä perustelut että pykälä tulisi kirjoittaa sellaiseen muotoon, että maksu voidaan periä, vaikka epäiltyä terveyshaittaa ei selvityksissä todetakaan.

Asetusluonnos

Asetuksessa tulisi vielä tarkistaa ovatko eri pykälissä mainitut rajoitukset tarkoitettu koskemaan vain asuntoa vai myös muita oleskelutiloja (esim. radon, mikrobit, naftaleenin haju rajattu asetuksessa vain asuntoihin). Asunnon määritelmässä viitataan maankäyttö- ja rakennuslakiin, jolloin asunto ei määräydy tosiasiallisen käytön perusteella. Kuten perusteluissa todetaankin, asetuksen ohjearvot eivät ole suoraan sovellettavissa esim. vapaa-ajan asuntoihin, vaikka niissä asuttaisiinkin pysyvästi.

SUOMEN KUNTALIITTO

Leena Karessuo
johtaja, alueet ja yhdyskunnat 

Tarja Hartikainen
erityisasiantuntija, ympäristöterveys