Korkeakoulujen koulutusrakenteiden kehittämistyöryhmän muistio

​Korkeakoulujen koulutusrakenteiden kehittämistyöryhmän muistiosta Suomen Kuntaliitto lausuu seuraavaa. 

TIIVISTELMÄ:

Asetettu tavoitetila ja useat muistiossa esitetyt yksittäiset tavoitteet ovat toivottavia.

Kuntaliitto ei kuitenkaan pidä korkeakouludiplomien luomista ratkaisuna niihin ongelmiin, joihin sillä olisi tarkoitus vastata. Uusi elementti tutkintojen joukossa lisäisi entisestään koulutusjärjestelmän vaikeaa hahmottuvuutta. Aiottujen korkeakouludiplomien työmarkkinarelevanssit ja siten opiskelijoiden oikeusturva ovat sangen epävarmoja. Olemassa oleva järjestelmä tarjoaa jo nyt mahdollisuudet monipuoliseen opintotarjontaan. Sitä kehittämällä voidaan vastata nopeaan työelämään sijoittumiseen opintojen jälkeen.  

Työryhmä ehdottaa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen keskuksen perustamista. On punnittava, olisiko opitun tunnistaminen ja tunnustaminen saatavissa nykyisestä tehostettua ja toimimaan sujuvasti korkeakoulujen yhtenäisten kriteereiden ja menettelyjen luomisella ja tehokkaalla tiedottamisella ilman, että on tarpeen luoda uusia hallinnollisia elimiä. 

Asetettu tavoitetila ja useat muistiossa esitetyt yksittäiset tavoitteet ovat toivottavia. Tällaisia ovat mm. korkeakoulujen avoimesta, monipuolisesta koulutustarjonnasta huolehtiminen, esteettömyyden parantaminen, koulutuksen alueellisen saatavuuden turvaaminen, tutkintorakenteen joustavuuden lisääminen, osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen tehostaminen ja korkeakoulujen yhteistyössä kehitettävien yhtenäisten kriteereiden ja menettelyjen luominen korkeakoulukelpoisuuden osoittamiseksi vailla muodollista kelpoisuutta oleville.  

Eräänä keinona tavoitteisiin pääsemiseksi on esitetty ensin kokeiluna toteutettavaa, enintään 120 opintopisteen laajuista ”korkeakouludiplomia”, joka koostuisi korkeakoulun määrittämistä opinnoista ja olisi tutkinnon osa, mutta ei nykyisen kaltainen korkeakoulututkinto. 

Kuntaliitto pitää tärkeänä, että ylioppilailla ja lukion suorittaneilla on välittömät mahdollisuudet jatko-opintoihin. Kuntaliitto korostaa, että korkeakouluopintojen ohella lukion suorittaneen on vaihtoehtoisena väylänä työelämään voitava suorittaa ammatillinen tutkinto aikuiskoulutuksena. Lukioista tulee olla luonteva väylä ammatillisen toisen asteen aikuiskoulutukseen ja/tai oppisopimuskoulutukseen. Näissä ammatilliseen tutkintoon johtavissa koulutuksissa lukion opinnot luettaisiin hyväksi aikuiskoulutuksen periaatteiden mukaisesti. 

Kuntaliiton mielestä ylioppilaiden ja muiden toisen asteen opiskelijoiden jatkosijoittumista korkea-asteen opintoihin ei ratkaise ehdotetun korkeakouludiplomien luominen. Uusien hakijoiden jatko-opintoihin sijoittumisen esteenä ovat ennen kaikkea opiskelijaksi hakeutuvat, joilla on jo korkea-asteen opinto-oikeus tai tutkinto. Tuleva opiskelijavalinnan uudistaminen samoin kuin opinto-ohjauksen kehittäminen ovat tuomassa tarvittavia parannuksia hakijoille nykytilaan verrattuna. Samoin parannusta tuo se, että korkeakoulut kehittävät ohjausprosesseja ja opiskelijapalveluita, aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista sekä luovat kannusteita niin, että opetusjärjestelyt ja -sisällöt tukevat tutkintojen suorittamista ja sitouttavat opiskelijat opintoihin. 

Suunnitellun diplomin tavoitteena olevaa opintotarjontaa voidaan antaa jo olemassa olevan järjestelmän piirissä, joka tarjoaa mahdollisuudet monipuoliseen tutkintotarjontaan. Nykyisen järjestelmän piirissäkin voidaan kehittää opintoja siten, että ne entistä paremmin vastaavat työelämän tarpeita ja joilla opiskelija opinnot suoritettuaan voi työllistyä. Korkeakoulujen tulossopimuksissa edellytetään, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut suunnittelevat koulutustarjontansa kokonaisuutena siten, että tutkintoon johtava koulutus ja muu koulutus muodostavat työelämän tarpeisiin vastaavan yhtenäisen elinikäistä oppimista tukevan kokonaisuuden. 

Työelämästä saadun palautteen perusteella nykyinenkin korkeakoulujen samoin kuin ammatillisen koulutuksen koulutusrakenne ja tutkintotarjonta on koulutuksen ulkopuolisille vaikeasti hahmottuva ja pirstaleinen. Esitetty uudistus lisäisi jälleen tähän uuden osan. 
Suomalaisessa yhteiskunnassa on perinteisesti arvostettu tutkintoja, jotka ovat osoitus osaamisesta ja antavat työnantajille vertailtavuuden työnhakijoiden kesken. Työpaikan saaminen vailla virallista tutkintoa ja vain ”diplomin” suorittaneena vaatii työnantajilta todella suuria asenteiden muutoksia, jotka juurtuakseen ja vakiintuakseen laajasti kestävät vuosikymmeniä. 

Esitettyyn diplomikoulutukseen hakijoiden ja opintojen suorittajien työmarkkina-asema ja oikeusturva ovat sangen epävarmoja. Ehdotetun kokeilun suurena vaarana on, että nuoret hakeutuvat suurin odotuksin koulutukseen, jolla ei kuitenkaan jatkossa työllisty. Miten turvataan mahdollisuus välittömästi täydentää diplomi tutkinnoksi, kun siihen ilmenee tarvetta?  

Työryhmämuistion mukaan nykyisin ongelmana on, että korkeakoulujen avoimen tarjonnan kautta ei ole muodostunut opiskelijoille riittävästi ennakoitavia ja tavoitteellisia opintoja; niiden arvo ja hyödynnettävyys jatko-opinnoissa ja työelämässä on usein epäselvä.  

Kun avoimina tarjottavat opinnot ovat osa korkeakoulun normaaliin tarjontaan kuuluvia opintoja, kuten korkeakouludiplominkin opinnot olisivat, on kysyttävä, miten opintojen diplomiksi nimeäminen poistaisi edellä kuvatun ongelman.   

Työryhmä itse toteaa: ”Erilaisten opintopolkujen tulee olla selkeitä ja ennakoitavia. Vaihtoehtoisia opintopolkuja kehitettäessä tulee huolehtia siitä, että ne eivät johda joko pitkiin suoritusaikoihin tai umpikujiin.”  Kuntaliitto on näistä lausumista täysin samaa mieltä. 

Kuntaliitto pitää toivottavana, että tutkinnon osia käytettäisiin nykyistä enemmän aikuisten ja jo tutkinnon suorittaneiden täydennyskoulutusväylänä. Myös rahoituksen tulisi tukea tätä kehitystä. 

Tilanteessa missä korkeakoulusektorille kohdistuu mittavia rahoitus- ja aloituspaikkaleikkauksia ja ammattikorkeakouluille suuria muutoksia mm. toimilupiin ja rahoitusjärjestelmään liittyen, resurssit tulisi suunnata olemassa olevan koulutuksen laadulliseen ja sisällölliseen kehittämiseen vastaamaan entistä paremmin yhteiskunnan tarpeisiin ja opiskelijoiden sujuvaan sijoittumiseen työelämään opintojen jälkeen.  

Työryhmä ehdottaa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen keskuksen perustamista ja valmistelua yhteistyössä Opetushallituksen, korkeakoulujen, työ- ja elinkeinoministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön ja työelämän järjestöjen kanssa. Suunnitteluvaiheessa ratkaistaisiin keskuksen toiminnan järjestäminen, arvioitaisiin aiheutuvat kustannukset ja rahoituspohjan muodostaminen.  

On punnittava, olisiko opitun tunnistaminen ja tunnustaminen saatavissa nykyisestä tehostettua ja toimimaan sujuvasti korkeakoulujen yhtenäisten kriteereiden ja menettelyjen luomisella ja tehokkaalla tiedottamisella ilman, että on tarpeen luoda uusia hallinnollisia elimiä. Niiden toiminnan juurruttaminen sujuvaksi yhteistyöksi korkeakoulujen kanssa vaatii omat käytäntönsä ja vie todennäköisesti aikaa ennen kuin toiminta hyödyttää opiskelijoita.

 

SUOMEN KUNTALIITTO

Anneli Kangasvieri
johtaja, opetus ja kulttuuri

Hannele Salminen
kehittämispäällikkö