Lausunto erikoislääkäri-, erikoishammaslääkäri- sekä yleislääketieteen erityiskoulutusta koskevasta siirtotyöryhmän raportista sekä tarvittavista säädösmuutoksista

Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää Suomen Kuntaliitolta lausuntoa erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen siirtotyöryhmän raportista sekä luonnoksista hallituksen esitykseksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta sekä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen muuttamisesta ja erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta sekä yleislääketieteen erityiskoulutuksesta annettavasta asetuksesta

​

Valtioneuvosto päätti 15.12.2011 hyväksymässään Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen ohjauksen siirrosta opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alalta sosiaali- ja terveysministeriön hallinnon alalle. Lisäksi kehittämissuunnitelmassa päätettiin selkeyttää koulutuksen rahoitusta osana EVO–koulutusrahoituksen uudistamista.  Sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö asettivat yhteisen työryhmän ajalle 4.5.2012–21.12.2012 valmistelemaan ohjauksen siirtoa. Työryhmä sai jatkoaikaa 31.12.2013 asti. Työryhmä nosti esiin yhteenvedossaan useita kehittämistarpeita koskien erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutusta. Raportin mukaan koulutusmäärien ennakointia sekä koulutuksen kohdentamista eri erikoisalojen välillä on syytä parantaa. Koulutuksen ohjausrakennetta, erikoistuvien valintamenettelyä ja koulutuksen rahoitusjärjestelmiä on kehitettävä. Yliopistojen vastuuta koulutuksesta tulee vahvistaa ja yhteistyötä kehittää, jotta koulutus vastaa paremmin työelämän tarpeisiin. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta ei ole tarpeen säätää tutkintoon johtavana koulutuksena, koska kyse ei ole muihin tutkintoihin rinnastuvasta koulutuksesta vaan työelämän tarpeista lähtevästä erikoistumisesta. 

Uudistuksen tavoitteena on parantaa erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen laatua, tehokkuutta ja työelämävastaavuutta sekä vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriön asemaa koulutuksen sisällön ja määrän koordinoijana. Tavoitteena on myös vahvistaa koordinaatiota suhteessa muihin terveydenhuollon koulutuksiin, jotta eri ammattiryhmien väliset työnjaot ja palvelurakenteen muutokset voidaan ottaa paremmin huomioon.  Uudistuksen tavoitteena on myös turvata eri erikoisalojen tasapainoinen kehitys. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutus ei olisi jatkossa tutkintoon johtavaa koulutusta vaan yliopistossa suoritettavaa ammatillista jatkokoulutusta.

Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen ohjauksen siirto sosiaali- ja terveysministeriölle ehdotetaan toteutettavaksi ottamalla terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin säännökset erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta.

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 4 § ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että oikeuden lääkärin tai hammaslääkärin ammatinharjoittamiseen voi saada yliopistolain ja yliopistojen tutkinnoista annetun asetuksen mukaisen koulutuksen suorittamisen perusteella. Pykälästä poistetaan maininta tutkinnosta ja korvataan termillä erikoislääkärin/ erikoishammaslääkärin koulutus. Yleislääketieteen erityiskoulutuksen säätely ehdotetaan siirrettäväksi samaan sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen, jossa säädetään erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta.

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4a §, jossa määritellään erikoislääkäri ja erikoishammaslääkärikoulutus, säädetään koulutukseen ottamisesta sekä koulutusten vähimmäispituuksista. Lisäksi ehdotetaan, että valtuutus säätää asetuksella koulutukseen ottamisesta, koulutuksen tavoitteista ja järjestämistavasta, koulutusohjelmista ja niiden pituudesta sekä tutkinnon suorittamisesta annettaisiin sosiaali- ja terveysministeriölle. Aikaisemmin näiden säätely on tapahtunut opetus- ja kulttuuriministeriön valmistelemalla valtioneuvoston asetuksella.

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 41 §:ssä säädetään neuvottelukunnasta, joka mm. antaa lausuntoja ja tekee aloitteita terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuksesta. Nyt ehdotetaan, että STM asettaisi neuvottelukunnan yhteyteen itsenäisen erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen sekä yleislääketieteen erityiskoulutuksen koordinaatiojaoston, joka arvioisi kansallisia koulutustarpeita sekä tekisi aloitteita koulutuksen kehittämiseksi. Kokoonpanosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. 

Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta sekä yleislääketieteen erityiskoulutuksesta säädettäisiin tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella vastaavasti kuin nyt säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen muuttamisesta koskee erikoislääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksen sekä yleislääketieteen erityiskoulutuksen koordinaatiojaostoa, jota ehdotetaan ammattihenkilölain 41 §:ssä. Jaosto asetettaisiin kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja sillä olisi puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi 18 jäsentä ja jokaisella henkilökohtainen varajäsen, jotka edustavat palvelujärjestelmää, terveydenhuolto- ja opetusviranomaisia, lääketieteellisiä tiedekuntia sekä erikoislääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksessa olevia sekä muita keskeisiä sidosryhmiä. STM nimeäisi jaostolle pääsihteerin.

Jaoston keskeinen tehtävä olisi valmistella erikoislääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksen sekä yleislääketieteen erityiskoulutuksen valtakunnallinen strategia, joka sisältää arvion erikoisalakohtaisista koulutusmääristä ja koulutuksen sisällöistä suhteessa palvelujärjestelmän tarpeisiin. Jaoston tulisi myös seurata ja arvioida alueellisia koulutustarpeita, tehdä aloitteita ja antaa lausuntoja erikoislääkärikoulutukseen liittyvistä asioista sekä seurata kansainvälistä kehitystä. 

Kuntaliitto pitää erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen sekä yleislääketieteen erityiskoulutuksen ohjauksen tehostamista tarpeellisena. Nykytilanteessa erikoislääkäreiden ja erikoishammaslääkäreiden tarve ja koulutusmäärät eivät kohtaa parhaalla mahdollisella tavalla. Ongelmia on niin alueellisesti kuin erikoisalakohtaisestikin tarkasteltuna.

Ohjauksen siirto Sosiaali- ja terveysministeriölle luo aikaisempaa paremmat mahdollisuudet koulutuksen suunnittelulle palvelujärjestelmän nopeasti muuttuvista tarpeista lähtien. Kuntaliitto korostaa sitä, että koordinaatiojaoston palvelujärjestelmää edustavat jäsenet tulee valita sekä perusterveydenhuollosta että erikoissairaanhoidosta ja alueellisesti tasa-arvoisella tavalla.

Raportissa ei oteta kantaa siihen, miten opiskelijoiden asema muuttuu. Ovatko erikoistuvat jatkossa oikeutettuja esim. opintovapaaseen? Mikä taho vastaa opiskelijoiden koulutuspäivistä aiheutuvista kustannuksista? Kuntaliitto näkee tärkeänä työryhmän esittämän ehdotuksen, että EVO–korvaus kohdennetaan koulutuskuukausien mukaan rahan seuratessa erikoistuvaa lääkäriä tai erikoishammaslääkäriä.  Raportissa ehdotetaan, että EVO–rahoitus huomioidaan sote–järjestämislain säätämisen yhteydessä. Tätä lakiehdotusta ei ole vielä annettu ja sote–järjestämislaki astunee voimaan vasta 1.1.2017. EVO–rahoitusjärjestelmän muutokset koskien erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutusta eivät ole tiedossa lausuntoa annettaessa. 

Palveluntuottajan näkökulmasta erikoistuvan ja yleislääketieteen erityiskoulutusta suorittavan työpanos on oleellinen asia.  EVO–rahaa on kohdennettava koulutettavasta aiheutuvien kustannusten kattamiseen riittävästi myös palveluntuottajalle yliopistojen ottaessa vahvemman roolin suunnitelmallisen koulutuksen ohjauksessa. Kuntien kustannuksia ei pidä kasvattaa ilman valtion täysimääräistä kompensaatiota, joten asetusmuutosten taloudelliset vaikutukset palvelutuotannon kannalta pitäisi olla tiedossa, jotta asiaan voisi ottaa kantaa.

Kuntaliitolla ei ole muuta huomauttamista eikä muutosehdotuksia työryhmän ehdotuksiin eikä ehdotettuun säädösmuutosten kokonaisuuteen. 

SUOMEN KUNTALIITTO

Tuula Kock
Asiantuntijalääkäri