Lausunto ympäristöministeriölle 21.3.2014, Dnro 979/90/2014, Marko Nurmikolu

Luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi ympäristönsuojelusta ja ympäristöministeriön asetukseksi pienestä yrityksestä

Lausuntonaan valtioneuvoston asetuksen yleisperusteluihin Kuntaliitto ehdottaa seuraavia kommentteja:

Kuntaliitto toteaa lausuntonaan valtioneuvoston asetuksesta yleisesti, että toimivallan jakaminen valtioneuvoston asetuksella kunnan ja valtion välillä on valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen. Kunnille ei ole mahdollista siirtää uusia tehtäviä muuten kuin lain tasoisesti ja tällöin rahoitusperiaatteen vaatimukset täyttäen. Kuntaliitto kokee ongelmalliseksi sen, että toimivaltajako kunnan ja valtion lupaviranomaisen kesken on delegoitu säädettäväksi asetuksella. Nykyinen toimivallanjako perustuu historialliseen toimintojen jakoon jo ennen voimassaolevan ympäristönsuojelulain säätämistä ja tämä luotu tasapaino tulisi tehtävien jaossa mahdollisuuksien mukaan säilyttää. Kuntaliitto edellyttää, että mahdollisten lisätehtävien siirtoon kunnille tulee liittyä samanaikaisesti toteutettavat selkeät kompensaatiot, joilla voidaan turvata ko. kuntien resurssit.

Esitys sisältää paljon kuntien viranomaisiin ja kuntien omistamiin yhtiöihin liittyviä normeja ja velvoitteita. Hallituksen päätös rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta hyväksyttiin marraskuussa 2013 ja sen kohdan 3.2 mukaan päätetään kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämisestä liitteessä 2 täsmennetyn esityksen mukaisesti. Tämän ohella hallitus pidättäytyy uusien, kuntien menoja lisäävien tehtävien ja velvoitteiden antamisesta ilman, että samalla päätetään vastaavansuuruisista kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsimisesta tai uusien annettavien tehtävien ja velvoitteiden täysimääräisestä rahoittamisesta. Tätä periaatetta sovelletaan kehyspäätökseen nähden uusiin hankkeisiin. Tämän lisäksi kehykseen jo sisältyviä hankkeita arvioidaan kriittisesti kehyspäätöksen yhteydessä. Rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanon tavoitteena on vähentää kunnan velvoitteita, tehostaa toimintaa ja tarkistaa maksuperusteita. Kuntaliitto esittää, että uusien asetusten velvoitteita tarkasteltaisiin rakennepoliittisen ohjelman mukaisesti.

Kuntaliitto pitää lisäksi tärkeänä, että asetuksen täytäntöönpanoon kiinnitetään erityistä huomiota ja turvataan se, että viranomaisten resurssit sekä tietotaito ovat riittävän korkealla tasolla kun lakia ryhdytään soveltamaan.

Lausuntonaan valtioneuvoston asetuksen pykäläluonnoksiin Kuntaliitto ehdottaa seuraavia kommentteja:

1 ja 2 §: Toimivaltajaon muutosta on valmisteltu yhdessä Kuntaliton kanssa. Toimivaltaa muutettaisiin siten, että lupamenettely sahalaitosten, viilutehtaiden, pesuainetehtaiden sekä eräitä vaarallisia orgaanisia liuottimia pintojen pudistamisessa käyttävät toimintojen osalta siirrettäisiin kuntien lupaviranomaisilta valtion lupaviranomaisille. Vastaavasti kunnille siirrettäisiin autopurkamoiden sekä eräiden jätetoimintojen lupien harkinta. Lukumääräisesti toimintojen lukumäärät kunnilla ja valtiolla tulisivat pysymään suunnilleen ennallaan.

1 §:n 1 momentin 11 a -kohdan toimivaltaraja lypsylehmille on luonnoksessa jätetty avoimeksi. Asia on tältä osin luvattu selvittää asianosaisessa työryhmässä, joka käsittelee eläinsuojien lupamenettelyn kehittämistä kokonaisvaltaisesti. Kuntaliitto on jäsenenä edellä mainitussa työryhmässä. Jos kunnille suunnitellaan lisättäväksi tehtäviä tämän toimivaltarajan muutoksen yhteydessä, edellytämme, että asiaan liittyy samanaikaisesti toteutettavat selkeät kompensaatiot, joilla voidaan turvata ko. kuntien resurssit. Kuntaliitto tukee eläinsuojien ympäristönsuojeluvaatimuksia koskevan valtioneuvoston asetuksen valmistelua. Tämän valmistelun yhteyteen voidaan liittää mahdollisia toimivaltarajojen tarkasteluja. Lisäksi kehittämällä ympäristönsuojelun lupamenettelyn ja valvonnan maksullisuutta yhä enemmän kustannusvastaavuuden suuntaan voidaan tukea kuntien resursseja toimivaltarajojen muutoksissa.

Kuntaliitto ehdottaa myös sen selvittämistä, voidaanko osana toimivaltarajojen jakoa siirtää luonnoksen 2 §:n 1 momentin 6-kohdan ns. VOC -toiminnot kokonaan valtion lupaviranomaisen toimivaltaan kuuluvaksi. Myös muita vaihtoehtoja toimintojen siirtämisestä valtion lupa- ja valvontaviranomaisille tulee tarkastella osana kuntien tehtävien tasapainottamista.

Kuntaliiton lausunto ympäristöministeriön asetuksesta pienestä yrityksestä

Asetuksen nimi on virheellinen. Ympäristöministeriön ei varmaankaan ole omalla asetuksella tarkoitus kattavasti antaa pienen yrityksen määritelmää koko hallinnon käyttöön, varsinkin kun taustalla on EU-tasoinen suositus, josta ympäristöministeriön määritelmä merkitsevästi poikkeaa.

Kuntaliiton kannan mukaisesti eri elinkeinoihin kohdistuvat taloudelliset tuet tulee olla läpinäkyviä. Tähän liittyen tulee viranomaismaksut kohdistaa tasapuolisesti kaikkiin toimijoihin ja elinkeinotuet jakaa erillisten tukijärjestelmien kautta. Tähän läpinäkyvyyteen on myös EU:n komissio kehottanut jäsenmaitaan.

Valtioneuvoston hyväksymän rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanossa (liitteen 2 kohta 37) viitataan siihen, että perittävillä maksuilla tulisi pystyä kattamaan valvonnan kustannukset. Uuteen ympäristönsuojelulakiin esitetty 206 § on ongelmallinen, kun tavoitellaan ympäristönsuojelun omakustanteisuutta. Lähtökohtaisesti pienemmät toiminnanharjoittajat työllistävät viranomaista suhteessa isompia toiminnanharjoittajia enemmän. Lain 206 § tulisi poistaa tai ainakin muuttaa yhdenmukaiseksi muuten esitetyssä ympäristönsuojelulaissa, että toiminnanharjoittajien säännöllinen valvonta perustuu riskinarviointiin, johon toiminnanharjoittaja voi osittain itse vaikuttaa huolehtimalla velvoitteistaan, riippumatta toimintansa koosta, ja toisaalta toiminnanharjoittajan laiminlyönneistä johtuvat ylimääräiset valvontatoimet tulisi voida laskuttaa täysimääräisenä.

Kuntaliiton mielestä asetus pienestä yrityksestä on rakennepoliittisen ohjelman vastainen. Asetus tulisi esitetyssä muodossaan leikkaamaan kuntien uuden ympäristönsuojelulain perusteella perimistä valvontamaksuista merkittävän osan. Asetus myös lisää kuntien viranomaisten työtä ja lisää luvanhakijoiden hallinnollista taakkaa. Pahimmillaan, jos asetus tulee voimaan ehdotetunlaisena, tulee pienten valvontamaksujen keräämisestä aiheutuneet hallinnolliset laskutuskustannukset nousemaan mahdollisesti suuremmiksi kuin niistä saadut tulot. Tällöin ei kuntien kannattaisi periä maksuja lainkaan. Pieniä yrityksiä koskeva asetus vesittää täysin tavoitteen kattaa jotain kustannuksia kerättävillä maksuilla.

Asetuksen 1 §:n määritelmän mukainen pieni yritys olisi esimerkiksi alle 10 henkilöä työllistävä toimija. Suurin osa kuntien toimivaltaan kuuluvista lupa-asioista koskevat juuri tämän kokoluokan toimijoita. Kuntaliiton mukaan parempi kokoluokka pienelle yritykselle olisi 3-4 työntekijää, jolloin se rinnastuisi paremmin kotitalouksiin, joiden maksujen kohtuullistamisesta lain 206 §:n perusteella on myös kysymys. Vaihtoehtona voisi olla se, että valvontamaksujen kohtuullistamista tai sen poistamista koskeva pykälä voitaisiin myös kohdistaa suoraan turkistarhoihin ja muihin eläinsuojiin. Tällöin voitaisiin luopua ylimääräisestä hallinnollisesta työstä ja lupavelvollisten ylimääräisestä hallinnollisesta taakasta.

Kuntaliiton kantana on, ettei ympäristönsuojelulain mukaisessa valvonta-asian kohtuullistamisessa voida viranomaista velvoittaa suurempaan selvittämisvelvollisuuteen kuin mitä hallintolain 31 §:ssä edellytetään. Luonnoksen 2 § tulee muuttaa muotoon, jossa hakijan tulee itse aktiivisesti toimittaa ne asiakirjat, joihin haluaa vedota menettelyssä.  

Kuntaliiton muutosesitykset asetukseen pienestä yrityksestä, jos kohtuullistaminen tulee sellaisenaan voimaan:

1 § Pienen yrityksen määritelmä

Ympäristönsuojelulain 206 §:ssä tarkoitettu pieni yritys on yritys, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 10 4 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 2 miljoonaa euroa.

Yrityksinä pidetään kaikenlaisia yksiköitä, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa, niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta. Myös aatteelliset yhdistykset, säätiöt, seurakunnat, julkisoikeudelliset yhteisöt ja muun tyyppiset oikeushenkilöt rinnastetaan yrityksiin, kun niiden koko määritellään valvontamaksun suuruuden arvioimiseksi.

2 § Toiminnanharjoittajan ilmoitus yrityksen koosta

Valvontaviranomaisen on pyydettävä toiminnanharjoittajalta
Toiminnanharjoittajan on annettava valvontaviranomaiselle maksullisen valvontasuoritteen hinnoittelua varten tarvittavat tietodot siitä, onko kyseessä 1 §:n mukainen pieni yritys. Maksu voidaan määrätä suoraan ilmoituksen perusteella. Tieto voidaan hankkia myös viranomaiselta, joka tallettaa tiedon yleiseen tai viranomaiskäyttöön tarkoitettuun rekisteriin, jos tiedon saaminen on mahdollista maksutta tiedon luovuttamista koskevien säännösten mukaisesti. Erityisestä syystä viranomainen voi pyytää toiminnanharjoittajalta tarkempaa selvitystä yrityksen koosta maksun määräytymisen perusteiden selvittämiseksi.

SUOMEN KUNTALIITTO

Marko Nurmikolu
lakimies

tags
Marko Nurmikolu

Etunimi
Marko
Sukunimi
Nurmikolu
lakimies

Yhteystiedot
Puhelinnumero
+358 771 2597
Kännykkä
+358 50 406 9494
Vastuualueet
  • ympäristönsuojelulainsäädänto
  • jätelainsäädäntö
  • ympäristöterveydenhuolto
Organisaatio
Suomen Kuntaliitto ry
Yksikkö
Alueet ja yhdyskunnat
Tiimi
Ympäristö