Liikenne- ja viestintäministeriö Kalevi Luoma 14.2.2017 Dnro155/03/2017

Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi liikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönotosta ja jakelusta

Lain tarvetta perustellaan EU:n direktiivillä 2014/94/EU vaihtoehtoisten polttoai­neiden infrastruktuurin käyttöönotosta. Laki käsittäisi muiden kuin nykyisten fos­siilisten polttoaineiden tai eräiden biopolttoaineiden jakelua. Tällaisia olisivat säh­köisten ajoneuvojen latauspisteet, erilaisten kaasumaisten polttoaineiden ja ve­dyn tankkausasemat. Esityksellä velvoitettaisiin lataus- ja tankkauspisteiden halti­jat yhtenäiseen EU:n laajuiseen menettelyyn teknisten määritelmien toimeenpa­nossa ja tarkoituksenmukaisen kuluttajainformaation tarjoamisessa.

Perinteisten liikennepolttoaineiden jakelusta ei ole olemassa yksityiskohtaista lakia. Jakelutoimintaa säädellään lukuisilla erityislaeilla, asetuksilla ja määräyksillä sekä standardeilla.

Vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönotto perustuu markkinaehtoisuuteen, ku­ten LVM: n raportissa "Työryhmän ehdotus liikenteen vaihtoehtoisten käyttövoi­mien jakeluverkon suunnitelmaksi" vuonna 2016 todettiin.

Uuden lain tulee edistää uudentyyppisten käyttövoimien käyttöönottoa ja jakelua. Lataus- ja tankkauspaikkojen rakentaminen tapahtuu ajoneuvokannan muuttumi­sen ja kasvun myötä.

Lakiesityksestä

Vaihtoehtoisten polttoaineiden määrittely (2§) olisi selkeämpi, jos lakiesityksessä todettaisiin lain koskevan sähkökäyttöisten ajoneuvojen latauspaikkoja ja kaasu­ käyttöisten ajoneuvojen tankkauspaikkoja.

Terminä julkisen latauspisteen määrittely on ongelmallinen. Sitä tulisi selkeyttää esimerkiksi niin, että julkisilla latauspisteillä (5§) tarkoitetaan yleisiä tai  kaupalli­ sia lataus- tai tankkauspaikkoja.

Luonnoksen 6§ ja 7§ käsittelevät ajoneuvojen omistajille ja käyttäjille annettavia tietoja sekä polttoaineiden hintoja. Ajoneuvojen käyttöohjeita ja hintojen esittä­ mistä säädellään kuitenkin jo nyt esimerkiksi kuluttajalainsäädännöllä. Päällek­käistä norminantoa on siksi syytä välttää. 

Kaupallisin periaattein toimittaessa 8§ mukainen informaatio lataus- tai tankkaus­ paikkojen sijainnista tullee avoimesti ja syrjimättömästi kuluttajan tietoon ilman laintasoista velvoittavaa määräystäkin.

Lakiesityksessä tulisi kiinnittää huomiota vain niihin kysymyksiin, jotka ovat uusia ja olennaisia mainittujen käyttövoimien osalta. Tekniset määrittelyt ja standardit ovat yleensä kansainvälisiä ja takaavat siten yhtenäisen käytännön.

Lataus- ja tankkauspaikkojen sijoittamista ja lupakäytäntöä ohjaavat yleiset lait ja määräykset. Turvallisuusnäkökohdista on lisäksi olemassa lainsäädäntöä sähkö-, paine- ja kaasulaitteiden ja polttoaineiden varastoinnin osalta kuten perusteluissa hyvin todetaankin. Lain noudattamiseen liittyviä monia ja osin päällekkäisiä tar­ kastuksia tulee mahdollisuuksien mukaan välttää ja helpottaa näin myös tulevien toiminnanharjoittajien työtä.

Kuntien on joka tapauksessa voitava varautua maankäytön suunnittelussaan uu­sien lataus- ja tankkauspaikkojen kasvavaan kysyntään niiden vaatiman tilantarpeen ja tarkoituksenmukaisen sekä turvallisen sijainnin takaamiseksi.

Jarkko Huovinen
Johtaja
Alueet ja yhdyskunnat

Kalevi Luoma
Energiainsinööri

tags