Luonnos Verohallinnon ohjeeksi ”Matkakustannusten korvaukset verotuksessa"

Verohallinto on 12.12.2016 pyytänyt Kuntaliitolta lausuntoa ohjeluonnoksesta, joka käsittelee matkakustannusten korvausta verotuksessa. Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta.

​Matkakustannusten verovapaus tai vähennyskelvottomuus vaikuttaa kuntien verotuloihin. Kunnille veronsaajina onkin tärkeää, että matkakustannusten korvausten verotus on mahdollisimman selkeää ja menettely toteuttaa verotuksessa sille asetettuja tavoitteita. Valitettavasti työn tekemisen ja työmatkustamisen moninaiset muodot sekä niihin liittyvä verotusmenettely muodostavat tänä päivänä varsin monimutkaisen kokonaisuuden, joka ei parhaalla tavalla palvele veronsaajia tai verovelvollisia.

Kuntaliitto pitää ohjeluonnosta tarpeellisena ja sen sisältöä lähtökohtaisesti kannatettavana, vaikka kokonaisuuden kannalta ei ole mielekästä, että matkakustannusten korvausten verotuksen oikeasta soveltamisesta ylipäänsä tarvitaan 80 sivuinen ohje. Samoin ei ole esimerkiksi mielekästä, että työpaikan määritelmä perustuu nykyään kuntarajoihin, koska kuntaliitosten kautta Suomessa on maantieteellisesti hyvin erikokoisia kuntia. Verohallinnon ohjeella ei kuitenkaan asiaa voi-da riittävästi yksinkertaistaa, vaan se vaatisi laajemman lainsäädäntöuudistuksen.  
 
Verohallinnon ohje voi parhaassa tapauksessa pyrkiä olemaan mahdollisimman selkeä. Ohjeluonnos sisältää hyvin eri tilanteiden läpikäyntiä ja kiitettävästi esimerkkejä. Ohjeen tekstijärjestystä voisi pyrkiä muokkaamaan siten, että yleisimmät tilanteet, peruslinjaukset ja olennaisimman asiat olisivat ohjeen alussa. Erityistilanteita voitaisiin sitten esitellä kattavammin ohjeen loppupuolella.

Ohje voisi olla selkeämpi, jos esimerkiksi kohta ”6 Työ- ja virkaehtosopimukset ja kustannuspäätös” olisi ohjeen alkupuolella. Samoin kohdasta 8.10 alkaen olevat kustannusten korvausten veronalaisuutta käsittelevät kohdat voisi esitellä jo ohjeen alkupuolella.

Ohjetta voisi myös tarkentaa seuraavien kohtien osalta:

• Esimerkissä 4 voisi mainita, että kyseessä ovat elantomenoiksi katsottavat erät. Muutoinhan työnantaja voi tietyissä tilanteissa kustantaa palkansaajalle aterian (esim. neuvottelu) tai pesulalaskun (työvaatteiden pesu tms.).
• Esimerkkien 8 ja 9 ero ei ole kovin selkeä. Näitä voisi muokata siten, että selkeästi käy ilmi mitä niillä halutaan havainnollistaa.
• Sivulla 20 selostetaan tilannetta, jossa opettaja käy opettamassa useissa eri kunnissa. Tekstissä mainitaan, että ”muun kuin asuinkunnan alueella olevat koulut ovat pääsääntöisesti hänen toissijaisia työpaikkojaan”.  Tässä oletetaan siis, että opettajan varsinainen työpaikka on asuinkunnassa oleva koulu, mutta opettaja voi opettaa myös kahden tai useamman kunnan alueella, joista yksikään ei ole hänen asuinkuntansa. 

   
Muilta osin Kuntaliitolla ei ole ohjeluonnokseen huomautettavaa.

SUOMEN KUNTALIITTO

Henrik Rainio  
erityisasiantuntija