Työ- ja elinkeinoministeriö 31.3.2017 297/03/2017, Kalevi Luoma

Maakaasumarkkinalain uudistaminen ja sähkömarkkinalain muuttaminen

Maakaasumarkkinalain uudistaminen ja sähkömarkkinalain muuttaminen

Maakaasumarkkinalain uudistaminen on tarpeen kaasumarkkinoiden avautuessa uusille toimittajille sekä siirtoverkon haltijan eriyttämiseksi kaasun tuottajista. Samassa yhteydessä on tarkoitus täsmentää sähkön siirto- ja jakeluhintojen enimmäiskorotuksia sähkömarkkinalain muutoksella. Taustana hinnankorotusten rajoittamiseen on erään jakeluyhtiön esittämät poikkeuksellisen suuret siirtohintojen kertakorotukset. 

Toimintojen eriyttäminen maakaasumarkkinalain 62 § mukaisesti

Haluamme kiinnittää huomiota maakaasumarkkinalakiehdotuksessa olevaan toimintojen eriyttämistä koskevaan osaan kunnallisten toimintaa harjoittavien liikelaitosten osalta.
Muutetun kuntalain 626/2013 mukaan sen 2 a § edellyttää energian kuten sähköä tai kaukolämpöä markkinoille toimittavien laitosten yhtiöittämistä. Yhtiöittämisvelvollisuuden voi tulkita koskevan myös maakaasua.

”Kunnan hoitaessa 2 §:ssä tarkoitettua tehtävää kilpailutilanteessa markkinoilla sen on annettava tehtävä osakeyhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön hoidettavaksi (yhtiöittämisvelvollisuus)”.

Eräät kunnalliset yhtiöt voivat hoitaa energiantuotannon tai -jakelun lisäksi myös muita tehtäviä, kuten esimerkiksi vesihuoltoa. Tällaisten monialayritysten toiminta-alueet ja asiakkaat voivat poiketa merkittävästi toisistaan. Siten kirjanpidolliselle eriyttämiselle on luontaiset perusteet ja tarve, mikäli toimintaa harjoitetaan samassa yhtiössä. Vähäisen liiketoiminnan ollessa kyseessä, eriyttäminen ei olisi tarkoituksenmukaista.

Maakaasumarkkinalakiesityksen 62 § mukainen velvoite kunnallisen laitoksen eriyttämisestä on jäänyt käytännössä tarpeettomaksi liikelaitosmuotoisten energiatoimintojen tultua joka tapauksessa yhtiöidyiksi. Sama koskee myös aiemmin säädettyä sähkömarkkinalain 588/2013 mukaista 79 §:ää.

Sähkömarkkinalain 588/2013 muutosesityksen 26 a §

Lakiesityksen mukaan sähkön siirto- ja jakeluhintaa olisi mahdollista korottaa enintään 15 % 12 kuukauden välein. Tätä suuremmat korotukset olisivat mahdollisia vain Energiaviraston luvalla. Jakeluhinnan enimmäiskorotuksen rajaus koskisi myös omistajanvaihdoksia.

Energiavirasto valvoo lisäksi jakeluyhtiöiden hinnoittelun kohtuullisuutta (ylijäämää) neljän vuoden jaksoissa.

Mikäli Energiavirastolle raportoitava nelivuotiskauden ylijäämä edellyttäisi seuraavalla kaudella jakeluyhtiöltä siirtohintojen alentamista, osa kuluttajista on saattanut vaihtua, eikä voi enää hyötyä hinnanalennuksista. Tätä voi pitää lakiesityksen heikkoutena niin pienkuluttajien kuin yritysten kannalta.

Sähkön siirtohinnat vaihtelevat yhtiöittäin voimakkaasti, koska noin 80 sähkönjakeluyhtiön verkot ovat kustannusrakenteeltaan ja asiakastiheydeltään erilaisia. Myös verkoston parantamistoimenpiteiden kustannukset vaihtelevat valittavien menetelmien mukaan. On mahdollista, että siirtohintojen erot yhtiöiden välillä kasvavat edelleen. Tämä vaikuttaa alueellisen eriarvoisuuden lisääntymiseen niin elinkeinopolitiikassa kuin asumisessakin.

Jakeluyhtiöiltä voi edellyttää pitkäjänteisyyttä verkon varmuuden parantamisessa ja sen myötä ennakoivaa hinnoittelua. Sähkönjakelun toimitusvarmuuden parantamiseen on annettu aikaa aina vuoden 2028 loppuun asti porrastettuna niin, että 50 % asiakkaista olisi oltava varmennetun jakelun piirissä vuoden 2019 ja 75 % vuoden 2023 lopussa.

Katsomme, että muutosesityksen 26 a § mukainen rajoite 15 % hinnankorotuksille on perusteltu. Sitä täydentää hinnoittelun valvonta nelivuotiskausittain.  

SUOMEN KUNTALIITTO

Jarkko Huovinen  
johtaja, alueet ja yhdyskunnat

Kalevi Luoma
energiainsinööri

tags