Maakaasumarkkinalain uudistaminen on tarpeen kaasumarkkinoiden avautuessa uusille toimittajille sekä siirtoverkon haltijan eriyttämiseksi kaasun tuottajista.Samassa yhteydessä on tarkoitus täsmentää sähkön siirto- ja jakeluhintojen enimmäiskorotuksia sähkömarkkinalain muutoksella. Taustana hinnankorotusten rajoittamiseen on erään jakeluyhtiön esittämät poikkeuksellisen suuret siirtohintojen kertakorotukset.
Haluamme kiinnittää huomiota maakaasumarkkinalakiehdotuksessa olevaan toimintojen eriyttämistä koskevaan osaan kunnallisten toimintaa harjoittavien liikelaitosten osalta.
Muutetun kuntalain 626/2013 mukaan sen 2 a § edellyttää energian kuten sähköä tai kaukolämpöä markkinoille toimittavien laitosten yhtiöittämistä. Yhtiöittämisvelvollisuuden voi katsoa koskevan myös maakaasua.
”Kunnan hoitaessa 2 §:ssä tarkoitettua tehtävää kilpailutilanteessa markkinoilla sen on annettava tehtävä osakeyhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön hoidettavaksi (yhtiöittämisvelvollisuus)”.
Kunnan ja yhtiön kirjanpito on eriytetty toisistaan yhtiöinnin myötä.
Kuntaomisteiset yhtiöt voivat hoitaa energiantuotannon tai -jakelun lisäksi myös muita tehtäviä, kuten esimerkiksi vesihuoltoa. Tällaisten monialayritysten toiminta-alueet ja asiakkaat voivat poiketa merkittävästi toisistaan. Siten kirjanpidolliselle eriyttämiselle yhtiön sisällä on luontaiset perusteet ja tarve.
Katsomme, että maakaasumarkkinalakiesityksen 62 § mukainen velvoite kunnallisen laitoksen eriyttämisestä on vanhentunut ja jäänyt käytännössä tarpeettomaksi kuntien liikelaitosmuotoisten energiatoimintojen tultua yhtiöidyiksi. Sama toteamus vanhentuneesta velvoitteesta koskee myös aiemmin säädettyä sähkömarkkinalain 588/2013 mukaista 79 §:ää.
Lakiesityksen mukaan sähkön siirto- ja jakeluhintaa olisi mahdollista korottaa enintään 15 % 12 kuukauden välein. Tätä suuremmat korotukset olisivat mahdollisia vain Energiaviraston luvalla. Jakeluhinnan enimmäiskorotuksen rajaus koskisi myös omistajanvaihdoksia.
Energiavirasto valvoo sähkön jakeluyhtiöiden hinnoittelun kohtuullisuutta (ylijäämää) neljän vuoden jaksoissa. Mikäli Energiavirastolle raportoitava nelivuotiskauden ylijäämä edellyttäisi seuraavalla kaudella jakeluyhtiöltä siirtohintojen alentamista, osa asiakkaista on saattanut vaihtua, eikä voi hyötyä hinnanalennuksista. Tätä voi pitää muutosesityksen heikkoutena niin pienkuluttajien, kuntien ja kuntayhtymien kuin yritystenkin kannalta.
Sähkön siirtohinnat vaihtelevat yhtiöittäin voimakkaasti, koska noin 80 sähkönjakeluyhtiön verkot ovat kustannusrakenteeltaan ja asiakastiheydeltään erilaisia. Myös verkoston parantamistoimenpiteiden kustannukset vaihtelevat kulloinkin valittavien menetelmien mukaan. Todennäköisesti siirtohintojen erot yhtiöiden välillä kasvavat. Tämä johtaa alueellisen eriarvoisuuden lisääntymiseen yritystoiminnan ja asumisen kannalta.
Sähkönjakelun toimitusvarmuuden parantamiseen on annettu aikaa aina vuoden 2028 loppuun asti porrastettuna niin, että 50 % asiakkaista olisi oltava varmennetun jakelun piirissä vuoden 2019 ja 75 % vuoden 2023 lopussa.
Sähkön jakeluyhtiöiltä voi edellyttää pitkäjänteisyyttä verkon varmuuden parantamisessa ja ennakoitavissa olevaa hinnoittelua.
Katsomme, että muutosesityksen 26 a § mukainen rajoite 15 % hinnankorotuksille on perusteltu. Sitä täydentää hinnoittelun valvonta nelivuotiskausittain.
SUOMEN KUNTALIITTO
Jarkko Huovinen
johtaja, alueet ja yhdyskunnat
Kalevi Luoma
energiainsinööri
Kunnissa toimeenpannaan aivan merkittävä osa EU-politiikkaa ja EU-lainsäädäntöä. EU-politiikan vaikuttavuus onkin paljolti kiinni kuntien toimista.
EU-vaaleissa määritellään EU:n suunta seuraavaksi viideksi vuodeksi. Samalla määrittelemme kuntien suuntaa - EU-vaalit ovat kuntavaalit.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.