Suositus tuberkuloosin tartunnanjäljityksestä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pyytää kommentteja ehdotuksesta tuberkuloosin tartunnanjäljitystä koskevaksi suositukseksi. Suosituksen uudistaminen on ajankohtaista, koska uusi tartuntatautilaki on juuri tullut voimaan ja myös kansainvälisiä suosituksia tuberkuloosin torjunnasta on uudistettu.

Suositus on valmisteltu asiantuntijatyöryhmässä, jossa on ollut edustus useista yliopistosairaaloista, Työterveyslaitokselta, Helsingin kaupungilta sekä Filhasta. Suositus on selkeästi jäsennelty ja sitä havainnollistavat useat kaaviot ja taulukot. Tekstissä esiintyvät lyhenteet ka käsitteet on asianmukaisesti selitetty.

Johdanto-osassa on kuvattu ohjeeseen tehdyt tärkeimmät muutokset. Olisi hyvä esittää myös asiantuntija-arvio siitä, miten muutokset vaikuttavat tuberkuloosin tartunnanjäljityksen resurssitarpeeseen kunnissa ja sairaanhoitopiireissä.

Tartunnanjäljityksen kulkua käsittelevässä luvussa 3 olisi paikallaan lyhyesti kuvata tuberkuloosipotilaan hoitoketju erilaisissa tilanteissa. Tämä auttaisi hahmottamaan tartunnanjäljityksen vastuita esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa tubi todetaan terveyskeskuksessa. Kaavio 2 on kyllä hyvin selkeä.

Kohdasta 3.3. kannattaisi mahdollisesti siirtää terveydenhuollossa tapahtuneisiin altistuksiin liittyvät seikat lukuun 6, jossa käsitellään työssä altistumista yksityiskohtaisesti. Perhepiirin määrittely ja riskitoimenpiteiden luettelointi ovat toisilleen aika etäisiä asioita.

Luvussa 4 on selkeästi eritelty toisistaan erilaisia toimenpiteitä tarvitsevat ryhmät ja esitetty heidän tarvitsemansa tutkimukset ja hoidot. Työterveyshuollon rooli jää hiukan epämääräiseksi. Mahdollisesti kannattaisi suositella, että terveyskeskus ja esim. suurten terveydenhuollon työnantajien työterveyshuolto sopisivat keskenään menettelytavoista erityyppisissä altistustilanteissa.

Latentin tuberkuloosin toteamista ja hoitoindikaatioita on käsitelty kattavasti ja ehkä liiankin yksityiskohtaisesti (esim. kohta 5.4). Hoidossa käytettävien lääkkeiden esittely ei myöskään välttämättä kuulu tartunnanjäljitystä koskevaan ohjeeseen.

Toiminta joukkoaltistumistilanteissa on käsitelty omana kokonaisuutenaan ja käytännönläheisesti. Tiedottamisen tärkeys käy tekstistä ja taulukosta hyvin ilmi.

Ohje on kattava ja pääosin selkeä. Olisi kuitenkin hyvä antaa tiedotusammattilaisen tarkistaa ohje kieliasun selkiyttämiseksi ja käytettävyyden parantamiseksi.

SUOMEN KUNTALIITTO

Tarja Myllärinen
johtaja, sosiaali- ja terveysasiat

Päivi Koivuranta-Vaara
hallintoylilääkäri