YK:n ilmastopuitesopimuksen keskeisin elementti Kioton pöytäkirja hyväksyttiin vuonna 1997. Sen mukaan allekirjoittaneet teollisuusmaat sitoutuivat vähintään 7 % kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin kaudella 2008-2012 verrattuna vuoteen 1990. Euroopan Unioni (tuon hetkisessä kokoonpanossa 15 jäsenvaltiota) sitoutui yhdessä vähentämään päästöjään keskimääräistä enemmän eli 8%. Tämän EU toteutti ns. taakanjakosopimuksella jäsenmaidensa kesken. Suomen osalta vähennystavoitteeksi taakanjaossa sovittiin 0% , mikä käytännössä merkitsi päästöjen vähentämistä vuoden 1990 tasolle vuoteen 2012 mennessä.
Kioton pöytäkirjan voimaantulo edellytti 55 % kattavuutta teollistuneiden maiden päästöistä ja 55 allekirjoittajamaata. Kioton pöytäkirjan jatkosta toisella sopimuskaudella 2013-2020 sovittiin Durbanin kokouksessa vuonna 2011. Asiakirjan viimeistely tapahtui Dohan kokouksessa vuonna 2012. Sopimus tulee voimaan kun 3/4 Kioton pöytäkirjan allekirjoittajamaista on sen hyväksynyt. EU:n osalta sopimus on linjassa vuonna 2008 tehdyn ns. ilmasto- ja energiapaketin kanssa, jolla tavoitellaan 20% päästövähennyksiä vuoteen 2020 mennessä.
Kioton pöytäkirjan toinen kausi, josta ovat irtautuneet Japani, Venäjä, Uusi-Seelanti ja ensimmäisen kauden osalta Kanada, sisältää uutena elementtinä maankäytön muutokset ja metsäsektorilla tapahtuvat hiilinielujen muutokset. Suomen osalta tärkeän ns. metsäkatokompensaation poistuminen Durbanin kokouksessa merkitsi takaiskua. EU:n kesken on kuitenkin saatu sovittua, että Suomelle hyvitetään sopimuksesta aiheutuvat mahdolliset menetykset enintään 10 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin suuruisena. Suomen edellytykset täyttää sovitut vuoden 2020 päästövähennystavoitteet näyttävät kokonaisuudessaan mahdollisilta. Päästövähennyksien toimeenpanossa särön muodostavat kuitenkin EU:n päästökaupan heikko toimivuus ja siitä aiheutuvat kasvavat paineet muiden sektorien päästövähennystoimiin. Euroopan taloustaantuma sekä Ukrainan kriisi voivat vaikeuttaa myös ilmastotavoitteiden toteuttamista.
Ilmastokysymyksessä ja YK:n ilmastoneuvotteluprosessissa EU on ollut aloitteellinen edelläkävijä. Sen täytyy jatkaa tällä tiellä huolimatta jäsenmaitaan vaivaavasta talouden ja kansainvälisen politiikan häiriöistä. Ilmastopäästöjen hillinnän suhteen määrätietoinen EU yhteisönä kykenee vastaamaan haasteisiin tarkoituksenmukaisella ja mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla. Unionin merkittävä laajentuminen sekä Islannin mukaan tulo EU- taakanjakoon Kioton pöytäkirjan toiselle kaudella edistävät molemmat päästövähennystavoitteiden saavuttamista. Kioton pöytäkirjan toinen kausi ja EU:n ilmasto- ja energiapaketti 2020 tukevat luontevasti toisiaan. Maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen jatkon kannalta seuraava voimainkoetus on jo vuonna 2015 Pariisissa pidettävässä kokouksessa. Siinä ratkaistaan kansainvälisen ilmastosopimuksen tulevaisuus.
Taustamuistiossa ja lakiesitysten perusteluissa on kuvattu hyvin neuvotteluprosessia, EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaa sekä myös kansallista strategiatyötä.
Kuntaliitto kannattaa esitettyjä lakiesitysluonnoksia.
SUOMEN KUNTALIITTO
Tarja Hartikainen
erityisasiantuntija
Kalevi Luoma
energiainsinööri
Kunnissa toimeenpannaan aivan merkittävä osa EU-politiikkaa ja EU-lainsäädäntöä. EU-politiikan vaikuttavuus onkin paljolti kiinni kuntien toimista.
EU-vaaleissa määritellään EU:n suunta seuraavaksi viideksi vuodeksi. Samalla määrittelemme kuntien suuntaa - EU-vaalit ovat kuntavaalit.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.