Suomen romanipoliittinen ohjelma 2023-2030 (ROMPO3)

Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto Suomen romanipoliittisesta ohjelmasta.

Julkisen vallan, kunnat mukaan lukien, on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Kuntalain 1§:n mukaan kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Kuntien tulee viranomaisena noudattaa myös yhdenvertaisuuslakia (1325/2014). Kunnan on esimerkiksi arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. Edistämistoimenpiteiden on oltava kunnan toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia. Kunnalla on viranomaisena myös oltava suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä.

Suomen romanipoliittinen ohjelma kuvaa monipuolisesti niitä toimenpiteitä, joilla pyritään edistämään romaniväestön yhdenvertaisuutta. Kuten ohjelmassa todetaan, monet toimenpiteistä vaativat pitkäjänteisyyttä ja sitkeää työtä. Vuosille 2023-2030 suunnattu ohjelma on aiempia ohjelmia kevyempi, mikä helpottaa asiakirjan luettavuutta. Uutta on myös vahva alueellisten ja paikallisten  toimenpiteiden ja toimijoiden painotus, jolla pyritään turvaamaan alueellinen yhdenvertaisuus romaniväestön keskuudessa. Tätä voidaan pitää kannatettavana. Kunnat tulee tunnistaa monipuolisesti paikallisen tason toimijoina.

On myös ansiokasta, että romaneilla on ollut tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa ohjelman sisältöön. Ohjelmasta ei kuitenkaan käy selkeästi ilmi, onko kuntia otettu mukaan ohjelman valmisteluvaiheessa. Kuntaliitto tunnistaa, että paikallisilla romanityöryhmillä (PTR) ja alueellisilla romaniasiain neuvottelukunnilla (Aronk) on tärkeä rooli ohjelman jalkauttamisessa. Myös romanijärjestöjen rooli on ohjelmassa tunnistettu kattavasti. Ohjelman keskittyessä tavoitteiden asettamiseen, jäävät varsinaiset menetelmät ja työkalut toteuttajien vastuulle, mikä haastaa ohjelman vaikuttavuuden ennustettavuutta.

Romanivastaisuus, vihapuhe ja syrjintä

Kuntaliitto pitää tuomittavana romanien kokemaa laajaa rasismia, syrjintää ja epäoikeudenmukaista kohtelua yhteiskunnan eri osa-alueilla. Erityisesti huomioita tulisi kiinnittää romaninaisten, -nuorten ja -lasten, ikääntyneiden ja vammaisten kokemaan syrjintään. Samanaikaisesti romanien osalta on tärkeä välttää uhriutumiskuvaston ylikorostumista ja huomattava että kaikki vähemmistöryhmiin kuuluvat eivät ole heikossa asemassa. Hyödyllisempää on tuoda esiin romanien monimuotoisuutta ja pyrkiä murtamaan homogeenista ja stereotyyppistä kuvaa ja vähentämään rakenteellista rasismia. Kuntaliitto on mukana työssä mm. osallistumalla valtioneuvoston rasisminvastaisen toimintaohjelman toteutukseen. Toimenpiteenä seurantatutkimuksen toteutus on kannatettava.

Suunnitteluun tarvittava tietopohja

Etnistä alkuperää koskevien tietojen kerääminen on arkaluonteinen asia. Tarkkaa tietoa kunnassa asuvasta romaniväestön määrästä on vaikea saada. Usein joudutaan tyytymään arvioihin. Romanien kohdalla yhdenvertaisuussuunnittelun osalta on huomattava, että erityistä romaniväestön huomioimista yhdenvertaisuussuunnitelmissa on tarpeen niissä kunnissa, joiden alueella romaneja asuu, ei lähtökohtaisesti kaikissa kunnissa. Kokonaisuudessaan tulee viedä eteenpäin ratkaisuja, jotka tukevat tiedon saatavuutta.

Suunnittelun osalta on myös keskeistä huomioida sote-uudistuksessa syntyvät yhdyspinnat. Rompo3:ssa asetettujen tavoitteiden tulee viedä samaan suuntaan kuntien ja hyvinvointialueiden osalta. Kiinnitämme huomiota myös siihen, että hyvinvointikertomuksiin ja suunnitelmiin kohdistuu tällä hetkellä runsaasti toiveita, tarpeita ja muutoksia (esim. vähimmäistietosisältöä koskeva asetusluonnos) On varottava ettei niistä tule sisällöltään liian laajoja, koska se ei palvele tavoitteiden edistymistä.

Lapset, nuoret ja perheet

Kuntaliitto pitää tärkeänä romaniperheiden tukemista ja ohjelmaan mukaan otettua lasten ja nuorten näkökulmaa. Keskeistä on tunnistaa yhdyspinta kuntien ja hyvinvointialueiden välillä perheitä tukevien palveluiden osalta. Esimerkiksi kuntiin jäävät varhaiskasvatus- ja koulutuspalvelut tukevat vahvasti lasten hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Toimenpiteenä tietoisuuden kasvattaminen romaniyhteisön sisällä turvallisuuteen ja lähisuhdeväkivaltaan liittyen on kannatettava.

Ohjelmassa korostuu hyvinvointialueiden vaikuttamisryhmien nuorisoneuvostojen rooli, mutta Kuntaliitto pitää nuoria lähellä olevia kuntien nuorisovaltuustoja tärkeänä nuorten osallistamisen kanavana. Hyvinvointialueiden nuorisovaltuustot muodostuvat kuntien nuorisovaltuustoista edustuksellisuuden periaatteella. Kuntien nuorisovaltuustoista valitaan yksi nuori mukaan alueen nuorisovaltuustoon. Toisaalta nuorisovaltuusto ei missään tapauksessa voi olla ainoa osallistamisen kanava, vaan nuorten osallisuutta voidaan edistää arjessa muillakin keinoin.

Toimenpide-ehdotus, jossa varmistetaan, että romanilapset ja -nuoret ovat huomioituna kuntien ja hyvinvointialueiden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmissa jää melko kauas lasten ja nuorten arjesta, ellei sitä onnistuta jalkauttamaan edelleen alaspäin esim. nuorisotyön toiminnallisiin suunnitelmiin. Tämän kokonaisuuden osalta kuntia/Kuntaliittoa ei ole riittävästi tunnistettu toimijaksi kaikkien toimenpiteiden osalta. Esimerkiksi harrastamisen ja koulutuksen osalta kunnat ovat keskeinen toimija.

Kuntaliitto kiinnittää myös huomiota siihen, että vapaa-aikaan liittyvät kirjaukset ovat hyvin niukkoja, ainoastaan vertaissuhteet ja ystävät mainitaan, mutta ei muuta harrastamista tai muuta vapaa-ajan viettoa. Tässä yhteydessä vapaa-ajalla tarkoitamme koko mielekkään vapaa-ajan kokonaisuutta, johon myös romanilapsilla ja nuorilla tulee olla oikeus. Kuitenkin esim. valtakunnallisessa nuorisotyön ja politiikan ohjelmassa VANUPOssa (2020-2023) on kirjaus: “Romaninuoriin kohdistuu ennakkoluuloja ja syrjintää useilla eri elämänalueilla, mikä näkyy esimerkiksi koulukiusaamisena, vaikeuksina löytää harjoittelu- ja työpaikkoja sekä erilaisissa arjen tilanteissa häirintänä ja vihapuheena. Viimeaikaisen tutkimus- ja kokemustiedon valossa liikunta-alalla syrjintä vaikeuttaa vähemmistötaustaisten nuorten osallistumista ja kiinnittymistä urheiluseurojen toimintaan. “ Tähän ei ole VANUPOssa kuitenkaan toimenpiteitä, eikä myöskään tässä ohjelmassa.

Ikääntyvä romaniväestö

Kuntaliitto pitää onnistuneena, että iäkkäälle romaniväestölle on oma kohtansa ohjelmassa, mutta mahdollisia haasteita ja toimenpiteitä tulee tarkastella myös osana aikuisväestön kokonaisuutta siltä osin kuin mm. päihteisiin ja syrjäytymisvaaraan liittyvät asiat koskevat myös ikääntynyttä romaniväestöä. Sama koskee asumiseen liittyviä kysymyksiä. Myös osana haavoittuvassa asemassa olevien tarkastelua iäkkäät henkilöt tulee muistaa, ei siis pelkästään ns. erityisryhmänä.

Kuntaliitto kannattaa selvityksen tekoa liittyen ikääntyvän romaniväestön palveluihin. Selvityksessä on tunnistettava asiat, joiden ratkaisut ovat yhtenäisiä koko ikääntyneen väestön haasteiden näkökulmasta ja jotka näyttäytyvät erityisesti iäkkään romaniväestön näkökulmasta.

On myös tärkeää, että mahdolliset linjaukset ja toimenpiteet koskien iäkästä romaniväestöä ovat mukana jo olemassa olevissa suunnitelmissa ja ohjelmissa (mm. Ikäohjelma) ja huomioidaan parhaillaan tehtävissä suosituksissa (mm. laatusuositus), jolloin vältytään jälleen erillisiltä ohjelmilta, jotka edellyttävät sitten jälleen erillistä raportointia ja seurantaa.

Ehdotamme, että ikääntyneen romaniväestön parissa tehtävä etsivä työ voisi näkyä ohjelmassa paremmin. Etsivän työn merkitys iäkkään väestön osalta on vaikuttavaa, mikäli siinä tehdään myös kohdennettua etsivää työtä. Digitalisoituminen tuottaa riskiä erityisesti ikääntyneen väestön  syrjäytymiselle. Tältä osin asian nostaminen iäkkään romaniväestön osalta perusteltua. Lisäksi Kuntaliitto toivoo, että ohjelmassa näkyisi, että on tärkeä tukea myös romanien ja romaninuorten koulutuspolkuja sote-alalle ja ikääntyneiden palveluihin, koska kulttuurinen ymmärrys henkilöstön osalta on ensiarvoisen tärkeää esim. muistisairaan romanin kohtaamisessa ja palvelujen toteuttamisessa.

Romanikielen koulutustason parantaminen eri asteilla

Kuntaliitto pitää tärkeänä, että romanikielisen väestön kasvatus- ja koulutuspolkuun kiinnitetään ohjelmassa huomiota ja kytkökset sekä lapsistrategiaan että romanikielen mahdolliseen elvytysohjelmaan tunnistetaan. Ilman osaavaa henkilöstöä ei elvytystoimia ole mahdollista toteuttaa koulutuksen järjestäjien toimesta eri alueilla. Kielen elvytys edellyttää myös lasten ja nuorten sekä perheiden kiinnostusta romanikielen oppimiseen, mutta myös kielen aktiiviseen käyttöön arjessa. Näin ollen kasvatus- ja koulutusjärjestelmän mahdollisuuksien lisäksi, on tarpeellista pohtia vapaa-ajalle suunnattuja kielen elvyttämistä edistäviä toimenpiteitä ja niiden vaikuttavuutta. Romanikielen elvytys ei voi olla pelkästään kasvatus- ja koulutuspalveluiden varassa, vaikka niiden rooli voi eri elämänvaiheissa olla hyvinkin tärkeä. Kuntaliitto on ottanut asiaa laajemmin kantaa Suomen romanikielen elvytysohjelmaa koskevassa lausunnossaan 8.9.2022.

Varhaiskasvatus ja esiopetus

Luvussa on terminologisia epätarkkuuksia, jotka olisi hyvä korjata. Esimerkiksi käsite varhaisopetus olisi syytä olla varhaiskasvatus. Esiopetuksen pakollisuus olisi syytä korvata sanalla velvoittava esiopetus. Lisäksi todetaan, että ”Esiopetus on ollut Suomessa pakollista vuodesta 2015” - tämä tulisi korjata: esiopetus ei ole pakollista eikä osa oppivelvollisuuttakaan. Perusopetuslain 26 a §:n mukaan oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuotena lapsen on osallistuttava vuoden kestävään esiopetukseen tai muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaan toimintaan ja kyse on huoltajan valinnasta miten tämän lapsen osalta hoitaa.

Kuntaliitto kummeksuu toimenpide-ehdotuksia suhteessa kuvattuun tekstiin. Toimenpide-ehdotuksissa jää epäselväksi varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen järjestäjien eli pääsääntöisesti kuntien rooli edistää varhaiskasvatukseen osallistumista tai esiopetukseen osallistumista perusopetuslain mukaisesti. Myös seurannan indikaattorit on pitkälti muihin toimijoihin kuin kuntiin keskittyviä ja hyvinkin välillisiä suhteessa varhaiskasvatus- ja esiopetuspalveluiden järjestäjiin.

Peruskoulu ja toisen asteen koulutus

Kuntaliitto kiinnittää huomiota siihen, että kuvaus oppivelvollisuuden laajentumisesta ei ole ohjelmassa kovinkaan johdonmukainen. Oppivelvollisuuden laajentuminen 18 ikävuoteen edellyttää, että oppivelvollisuusikäinen siirtyy perusopetuksen päättämisen jälkeen oppivelvollisuuslain mukaiseen oppivelvollisuuskoulutukseen. Olisi hyvä kuvailla ohjelmassa tarkemmin, mihin koulutusmuotoihin tulee pääsääntöisesti siirtyä ja mitä muita vaihtoehtoja on. Lisäksi Kuntaliitto kiinnittää huomiota, että oppivelvollisuuden uudistuksen toteutus on vasta alkuvaiheessa ja näin ollen on ensivaiheessa tarpeen selvittää romanioppilaiden oppivelvollisuuden suorittamiseen liittyviä havaintoja, jolloin toimenpiteiden vaikuttavuuden pohjaksi olisi enemmän ajankohtaista nykytilan tietoa.

Kuntaliitto saa vaikutelman, että ohjelmassa ei ole tunnistettu kuntien ja koulutuksen järjestäjien tehtäviä ja merkitystä riittävästi. Tämä heikentää ohjelman käytettävyyttä. Toimenpide-ehdotukset ovat joko liian laajoja tai kapea-alaisia kuntien ja koulutuksen järjestäjien näkökulmasta. Tämä tekee myös seurantaindikaattoreiden osalta vaikeaksi arvioida, onko valittu seurantamittari tai -taho kaikista soveltuvin.

Yhtenä toimenpiteenä on kirjattu romanilasten ja -nuorten tarpeiden huomioiminen oppilaanohjauksen ja oppilashuollon kehittämisessä ja oppilaiden henkilökohtaisen opinto-ohjauksen tehostaminen perusopetuksessa. Nykyisellään edellytetään jo oppilaiden tehostettua ohjausta, mikäli sille on tarvetta (Perusopetuslaki 11 a §). Toimenpide koskien romanitaustaisten oppilaiden opinto-ohjauksen koordinoimista keskitetysti jää myös toteutukseltaan ja vaikuttavuudeltaan avoimeksi.

Kuntaliitto pitää tärkeinä työmarkkinoiden rakenteellisen syrjinnän vähentämiseksi tehtäviä toimia, joilla voidaan edistää romaneiden työelämään tutustumista ja työelämään integroitumista. Hyviä esimerkkejä ja toimintatapoja on hyödyllistä levittää.

Terveys ja hyvinvointi

Kuntaliitto pitää tärkeänä, että ohjelmassa tuodaan esiin romaniväestön monilta osin heikompi hyvinvoinnin ja terveyden taso verrattuna koko väestöön. Pidämme erityisen huolestuttavana, että erityisesti romaninaisten haasteet tältä osin ovat yleisiä. Tähän osuuteen liittyviä toimenpiteitä voidaan pitää pääosin kannatettavina.

Romanikielen-, kulttuurin ja taiteen tukeminen

Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Ohjelmassa tuodaan sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumisen ohella esille hyvin, että romanien historia, aineellinen ja aineeton kulttuuriperintö sekä taide ovat osa myös Suomen historiaa, kulttuuriperintöä ja taidetta. Tätä tietoisuutta tulisi vahvistaa myös pääväestön keskuudessa sekä tukea romanien mahdollisuuksia itse osallistua, vaikuttaa ja toteuttaa kulttuurisia pyrkimyksiään. 

Kuntien kulttuuritoimintalaki antaa kunnille tehtäväksi järjestää kulttuuritoimintaa, jossa huomioidaan paikalliset olosuhteet ja eri väestöryhmien tarpeet. Kunnille on laissa annettu 4 tavoitetta, joita 7 tehtävän kautta toteutetaan paikallistasolla. Tehtävänä on muun muassa edistää taiteen ja kulttuurin yhdenvertaista saatavuutta ja käyttöä sekä kulttuuriperinnön ylläpitämistä ja käyttöä sekä paikallista identiteettiä tukevaa ja kehittävää toimintaa.

Kansallisen kulttuuriperintöstrategian (ehdotus) lähtökohtana on monimuotinen kulttuuriperintö. Strategian tavoitteena on toimia Euroopan neuvoston Faron sopimuksen toimeenpanon välineenä. Strategiassa tunnistetaan, että kulttuuriperinnöllä voi olla myönteisiä, kielteisiä tai ristiriitaisia, henkilökohtaisia tai yhteisesti jaettuja merkityksiä. Tärkeää on tukea ja ymmärtää sitä, että yksilöt ja yhteisöt voivat omaksua kulttuuriperintöä ja luopua kulttuuriperinnöstään.

Faron sopimus kannustaa arvokeskusteluun kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä ja kehittämisen suunnista. Se tarjoaa hyvän kehyksen myös vähemmistöjä koskevien kulttuuristen kysymysten ja oikeuksien toteutumiselle. Julkisen vallan tulee tukea kansalaisten osallistumista kulttuuria, perinteitä ja taidetta koskevaan keskusteluun. Tämä koskee myös romanien kulttuuriperintöä. Kulttuuriperintöstrategiassa on useita tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia kasvatusta ja osaamista koskevassa luvussa, joilla halutaan tukea sitä, että kulttuuriperintöön perehdytään eri oppiaineissa hyödyntäen monipuolisesti erilaisia oppimisympäristöjä, työtapoja, oppimateriaaleja ja pedagogisia menetelmiä ja vahvistetaan yhteistyötä eri toimijoiden kanssa.

Ohjelmassa ehdotetaan, että romanikulttuurin edistämiseksi ja osallisuuden tukemiseksi valtakunnallisessa kulttuurikentässä perustetaan eri ikäisille suunnattu romanikulttuurikeskus. Romanikulttuurikeskus toimii keskittymänä monialaisesti kulttuurikentän toimijoille.

Tämän ehdotuksen sisältö on kannatettava, mutta toteuttamistapaa kannattaa vielä harkita. Taiteen tukeminen on keskitetty Taiteen edistämiskeskukseen ja kulttuuriperinnön tukeminen vastaavasti Museovirastolle. Näiden lisäksi perintöä, taidetta ja tietoa tallentavat ja jakavat muistiorganisaatiot kuten kirjastolaitos. Näiden kaikkien merkitys romanitaiteen ja -kulttuurin ja romanitaitelijoiden tukemisessa on tärkeää.

Romanipoliittisessa ohjelmassa ehdotetaan, että laaditaan kansallinen romanitaiteen ja kulttuurin edistämisohjelma. Tämä on myös kannatettava ehdotus, jotta vähemmistölle tärkeät teemat ja erityispiirteet tulevat riittävällä tavalla huomioiduksi. Edistämisohjelman laadinnan kohdalla on ehdotettu sen linkittämistä kansallisen kulttuuriperintöstrategian tulevaan toimeenpanosuunnitelmaan. Sekin on erittäin kannatettava ehdotus.

Osallisuutta ja tietoa eri tavoin edistämällä voidaan edistää hyviä väestösuhteita ja vähentää stereotypioita ja ristiriitoja. Kuntatasolla olisi tärkeää ottaa myös romaniyhteisö ja yhteisön kulttuuritoimijat mukaan paikallisen kulttuurikasvatussuunnitelman ja kunnan kulttuuritoiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen. 

Lopuksi

Ohjelman lopussa ehdotetaan perustettavaksi monivuotisena yhteistyönävirtuaalinen osaamiskeskus, ns. romanihubi. Kuntaliitto pitää tärkeänä, että näin laajan kehittämiskokonaisuuden osalta arvioitaisiin tarkasti hyödyt, kustannukset ja kuntien mahdollisuudet hyödyntää osaamiskeskukseen kertyvää tietoa oman romanityönsä kehittämiseen. Pidämme kannatettavana kirjausta, jossa huomioidaan, että tiedon tulee olla maksutta kuntien saatavilla ja siihen tulee olla avoimet rajapinnat. Lähtökohtaisesti yhteistyön kehittäminen esim. RONKin osalta Kuntaliiton ja kuntien suuntaan romanipoliittisten tavoitteiden saavuttamisen osalta on tärkeää.

SUOMEN KUNTALIITTO

Terhi Päivärinta                               Maria Salenius
Johtaja, hyvinvointi ja sivistys          erityisasiantuntija