Esi- ja perusopetuksen oppimisen tukea koskevan lainsäädännön uudistaminen.

Oppimisen ja koulunkäynnin tuki on laaja kokonaisuus esi- ja perusopetuksessa. Tuen tarpeet ovat moninaisia ja lisääntyneet vuosittain. Valmistelussa on kiinnitettävä huomiota ikäluokkien pienentymiseen ja vieraskielisten oppilaiden osuuksien kasvun vaikutuksiin. Opetuksen järjestäjien erilaisuus ja olosuhteiden vaikutus on tunnistettava. Kuntien taloustilanne on huolestuttava. Heikennykset kuntien valtionosuuksiin lisäävät painetta hillitä perusopetuksen kustannuksia. On välttämätöntä, että tuen uudistukselle on varattu rahoitusta. Painotamme rahoitusperiaatteen noudattamista täysimääräisesti. Lainsäädännön valmistelutyössä viranomais- ja kustannusvaikutukset tulee arvioida huolella. Kuultu valmisteluaikataulu ja voimaantulo aiheuttavat huolta. Kuntia tulee kuulla valmisteluprosessissa laajasti.

Tavoite tuen uudistamisesta on hyvä. Normituksen suhteen tulee olla maltillinen ja realistinen. Tuen selkeyttäminen on perusteltua, mutta riittävä paikallinen liikkumavara tulee turvata, jotta oppilaille voidaan antaa tukea joustavasti lähikouluissa. Opetusryhmien muodostaminen ja henkilöstörakenne tulee jatkossakin olla opetuksen järjestäjän päätettävissä olevia asioita. Pienryhmä-/ erityisluokkaopetusopetus tulee jatkossakin perustua mahdollistavaan lainsäädäntöön ei tiukkoihin normeihin.  

Tuen jatkumon vahvistaminen on hyvä tavoite, johon varhaiskasvatuslain uudistuksen yhteydessä ei kiinnitetty riittävästi huomiota. Esiopetukseen ja varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten tuen järjestelyt ovat mutkikkaita. Hallinnollisesti tilanne on raskas eikä palvele lapsen etua. Opetuksen järjestäjien ja opetushenkilöstön hallinnollisen taakan keventäminen on välttämätöntä ja mahdollista. Emme kannata hallintopäätösten lisäämistä. Tehostetun tuen hallintopäätökselle ei ole perusteltua. Moni oppilas saa nykyään useampaa eri tukimuotoa kerrallaan. Uudistuksessa tulisi keskittyä joustaviin tuen malleihin eikä tukimuotojen hallintopäätösten määrittelyyn tukimuodoittain.     

Tukea koskevien toimenpiteiden tulee vahvistaa lähikouluperiaatetta ja olla vaikutuksiltaan inkluusiota edistäviä. Inkluusion sisältöä voidaan selkeyttää. Kannatamme vahvaan ja monipuoliseen yleisen tukeen panostamista, jolloin tukea annetaan välittömästi. Yksi keino kehittää opetustilanteita oppilaslähtöisesti on panostaa yleisopetukseen ja opettajan kykyyn eriyttää. Teknologian avulla voidaan jatkossa kehittää uudenlaisia pedagogisia menetelmiä mm. eriyttää ja keventää hallinnollista työtä.

Opetushenkilöstön saatavuus on vaikeutunut. Erityisopetuksen henkilöstöstä on nytkin pulaa suomen- ja ruotsinkielisessä sekä saamen kielen opetuksessa. Emme kannata opetushenkilöstön kelpoisuuksien tiukentamista. Kelpoisuusasetus tulee järkevöittää osana tuen uudistusta. Erityisopetusta koskevat erilliset kelpoisuudet ovat tulkinnanvaraisia ja vaikeuttavat omalta osaltaan henkilöstön saatavuutta. Tilanne ei palvele oppilaita eikä huomio tarpeeksi opetuksen järjestämisen edellytyksiä lähikouluissa.

Opettajakoulutuksen kehittämistä tarvitaan, jotta perusvalmiudet kohdata monenlaisia oppilaita kehittyvät koulutuksen aikana eivätkä vain työelämässä. Inklusiivisen koulun toimintakulttuurin edistäminen edellyttää johtamista, opetushenkilöstön yhteistyötä sekä moniammatillisia rakenteita.

Annamme mielellämme erikseen näkemyksiä sijoitettujen lasten koulunkäynnin epäselvyyksistä, vaativasta monialaisesta tuesta ja kunnan roolista sekä erityisiä opetusjärjestelyjä koskevista ongelmista.

SUOMEN KUNTALIITTO

Hanna Tainio
varatoimitusjohtaja

Mari Sjöström
erityisasiantuntija