Valinnanvapausesityksen uudet muotoilut herättivät keskustelua

Sote- ja maakuntauudistuksen valmistelussa on odottelun jälkeen siirrytty uuteen aktiivivaiheeseen, totesi Kuntaliiton yhteysjohtaja Lauri Lamminmäki viitaten puolitoista viikkoa sitten julkistettuun valinnanvapausesitykseen ja siitä virinneeseen keskusteluun. Uudistuksen valmistelussa valinnanvapauden lisäksi suuret kysymykset liittyvät kuntien omaisuusjärjestelyihin ja näiden kompensaatioratkaisuihin, kuntien rooliin sote-palvelujen tuotannossa sekä valtakunnallisten palvelukeskusten oikeudelliseen asemaan ja kilpailulainsäädännön soveltamiseen.

Valinnanvapausesityksen lausuntokierroksen alkaessa tulevana perjantaina, ryhtyy Kuntaliitto valmistelemaan omaa lausuntoaan ja marraskuun lopulla Kuntaliiton hallitus ottaa asiaan kantaa.

Keskeiset muutokset valinnanvapausesityksessä

Ennakoidun mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Pekka Järvisen osio valinnanvapauslaista herätti eniten keskustelua muutosjohtajien keskuudessa. Kommenteissaan muutosjohtajat esittivät kysymyksiä ajankohdista, jolloin asiakas voi valita siirtyvänsä uuden sote-keskuksen asiakkaasi sekä siitä, voiko maakunnan liikelaitos tuottaa palveluja omilla rahoilla maksaville asiakkaille ja vakuutusyhtiöille.

Asiakas voi ajankohdasta riippumatta vaihtaa sote-keskusta, kunhan edellisestä valinnasta on kulunut vähintään kuusi kuukautta, vastasi Järvinen, ja sanoi maakunnan liikelaitoksella olevan mahdollisuus tarjota palveluitaan myös itse hoitonsa kokonaan kustantaville asiakkaille ja vakuutusyhtiöille, mutta näin toimiessa tulee kirjanpidon olla eriytetty.

Uudessa valinnanvapausesityksessä keskeisiä muutoksia aiempaan verrattuna on muun muassa kohta, jossa todetaan, ettei maakunnan ole pakko yhtiöittää omia sote-keskuksia ja suunhoidon yksiköitä. Lisäksi sote-keskuksen palveluvalikoimaa on muutettu ja esimerkiksi päätöstä edellyttävät sosiaalipalvelut ovat maakunnan liikelaitoksen vastuulla. Esityksen mukaan asiakassetelin voi antaa vain maakunnan liikelaitos ja asiakassetelisääntelyä on tarkennettu.

Valtiovarainministeriöstä uudistuksen valtakunnallisen toimeenpanon koordinaattori Ville-Veikko Ahonen esitteli sote- ja maakuntauudistuksen toimeenpanon organisointia ja sen jaottelua strategiseen ja operatiiviseen tasoon. Panostuksia on nyt tarkoitus kohdentaa operatiiviseen tekemiseen, joka sisältää maakuntien perustamisen, sote-uudistuksen ja toiminnan käynnistämisen tuen.

Sote-menojen vaikutus uuden kunnan talouteen

Kuntien rahoitukseen liittyviä tasausjärjestelmiä käsitteli valtiovarainministeriön erityisasiantuntija Miikka Vähänen, joka puhui yksittäisen kunnan rahoituksen muutoksesta ja siitä miksi tasauselementtejä tarvitaan. Lisäksi Vähänen näytti esimerkkejä sote-siirron muutosrajoittimesta ja järjestelmämuutoksen tasauksesta.

Vähäsen esitystä kommentoi maakuntauudistuksen rahoitusryhmien työhön osallistuva Kuntaliiton valtionosuusasiantuntija Sanna Lehtonen. Lehtosen mukaan tärkeää on ymmärtää, että sote-muutosrajoittimesta johtuen kuntien vuosien 2018-2019 sote-menoilla on suora vaikutus uuden kunnan talouteen myös uudistuksen voimaantulon jälkeen vuodesta 2020 eteenpäin. Rahoituksen kannustimien näkökulmasta asian tekee hankalaksi se, että kannustimet kuntien sote-menojen kehitykselle riippuvat siitä, tarkastellaanko asiaa valtion, maakunnan, kuntien vai kuntalaisten näkökulmasta.

Muina aiheina vastuuvalmistelijoiden tapaamisessa kuultiin sisäministeriön hankejohtaja Taito Vainion osuus pelastustoimen uudistamisen tavoitteista ja järjestämisestä sekä neuvottelevan virkamiehen Anna Similän puheenvuoro liikenne- ja viestintäministeriön erillislaeista maakuntauudistuksen täytäntöön panemiseksi.  

Päivän ohjelma ja esitykset löytyvät liitteinä alta.