Uudet kestävät kunnat

Uudistuvassa kunnassa liikkumavaraa on aiempaa enemmän, arvioi Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto

Kuva: Petteri Kivimäki

Kuntaliiton Uudet kestävät kunnat -ohjelmassa on tunnistettu kuntien kehittymisen kannalta keskeisiä haasteita ja mahdollisuuksia sosiaalisesti, taloudellisesti, ekologisesti ja teknologisesti kestävien kuntien rakentamiseksi. Tässä haastattelusarjassa kysymme kuntajohtajilta, miten tunnistetut ilmiöt resonoivat läpi kuntakentän. 

- Valtio asettaa kunnille monenlaisia velvollisuuksia, mitoituksia ja laatuvaatimuksia erityisesti hyvinvointiyhteiskuntamme ytimessä oleviin palveluihin. Nämä velvollisuudet ovat jatkuvassa kasvussa, mutta rahoitusta velvollisuuksien hoitamiseen ei riittävästi lisätä, kertoo Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto.  

Koivisto mainitsee velvollisuuksien kasvusta esimerkeiksi hoitajamitoituksen eli hoitajien minimimäärän hoivatyössä ja oppivelvollisuuden pidentämisen, jotka molemmat ovat lisänneet kustannuksia kunnissa. Nämä kuuluvat valtion normiohjauksen piiriin eli palveluihin, joiden toteuttaminen kunnassa on lakisääteistä. Kuntien ja kaupunkien itsehallinnollinen puoli tekee mahdolliseksi sen, että ne voivat ottaa hoitaakseen myös sellaisia tehtäviä, joita kuntalaki tai muu laki ei suoraan säädä.  

- Ajattelen, että isossa kaupungissa liikkumavaraa löytyy esimerkiksi elinkeino- ja elinvoimapoliittisista ratkaisuista. Meillä on mahdollisuus investoida siihen, mihin haluamme ja mahdollisuus profiloitua haluamallamme tavalla.

Koiviston mukaan liikkumavara tulevaisuuden kunnassa kasvaa myös hyvinvointialueuudistuksen myötä. Vaikka kuntien talous pienenee uudistuksen myötä merkittävästi, myös kuntien suurin ja alati kasvava menoerä siirtyy hyvinvointialueille. Koivisto arvioi, että Suomen seitsemänneksi suurimmassa kaupungissa Jyväskylässä jopa 90% menojen kasvusta viimeisen vuosikymmenen aikana on tullut sote-palveluiden järjestämisestä.  

- Hyvinvointialueuudistus voi tuoda vakautta ison kaupungin talouteen ja mahdollisuuksia siirtää johtamisen painopistettä sivistyspalveluihin ja elinvoimakysymyksiin, muun muassa yritysten toimintaympäristön kehittämiseen. Tämä toki edellyttää, että hyvinvointialueet onnistuvat toiminnassaan. Hankala puoli uudistuksessa on kaupungin talouden kannalta se, että kunnallisveroprosentin laskiessa kaupungista tulee aiempaa riippuvaisempi valtionosuuksista.

Yritysten ja osaavan työvoiman kohtaamisessa vielä kehitettävää 

Uudet kestävät kunnat -ohjelmassa yksi keskeinen ison kaupungin haaste on tunnistettu yritysten ja osaavan työvoiman kohtaamisessa. Jyväskylän alueella on paljon ICT-alan yrityksiä ja toisaalta metalliteollisuuden yrityksiä esimerkiksi Valmetin alihankintaketjussa, ja muun muassa näiltä yrityksiltä puuttuu osaajia. Samaan aikaan väkilukuun suhteutettuna Jyväskylän korkeakouluista valmistuu enemmän ICT-alan ammattilaisia kuin muissa kaupungeissa. Silti yritysten tarve ja työvoima, jota olisi saatavilla, eivät kohtaa. 

- Pulaa osaajista on korkean teknologian työpaikkojen lisäksi esimerkiksi hoiva-alalla. Tämä ei näyttäydy pelkästään Jyväskylän alueen haasteena, vaan läpi Suomen. Kilpailu hyvistä tekijöistä on kovaa. Samaan aikaan työvoimapulan kanssa ilmenee merkittävää työttömyyttä, joka koskettaa myös korkeasti koulutettuja, Koivisto tarkentaa. 

Isoihin kaupunkeihin muutetaan perinteisesti koulutuksen ja työn perässä, mutta Koiviston arvion mukaan isoissa kaupungeissa myös työttömyysjaksojen kestäminen voi olla inhimillisesti helpompaa kuin pienemmissä kunnissa. Suurissa kaupungeissa syrjäytyminen ja segregaatio eli sosiaalisten ryhmien eriytyminen toisistaan ovat tunnusomaisia ongelmia, ja vaikka esimerkiksi Jyväskylän alueella asuinalueiden eriytyminen ei vielä täytä eriytymisen kriittisiä tunnuslukuja, on ilmiö tärkeä ottaa huomioon kaupunkipoliittisissa ratkaisuissa. 

- Jos kaupungilla on vahva oma identiteetti, se voi omalta osaltaan lisätä yhteenkuuluvuutta ja kitkeä juurettomuutta. Jyväskylällä on luonne opiskelukaupunkina ja tämän vuoksi olisi tärkeä kehittää tapoja, joilla kaupunkiin pystyisi kunnolla kiinnittymään, esimerkiksi työpaikan avulla.

Koivisto näkee myös uusien osallistumisen muotojen hyödyntämisen tärkeänä osana kaupungin kehittämistä. Kuntalaisten aktiivisuus ei ilmene vain äänestysluukulla, ja digitaalisten välineiden avulla oman alueen asioiden seuraaminen ja vaikuttaminen onnistuu kuntalaisilta aiempaa joustavammin. 

Kansainvälisyys ja korkea osaaminen kaupungin kehittämisen ytimessä 

Jyväskylä on yksi Suomen vahvimmin kasvavista kaupungeista. Tämän kasvun ylläpitämisessä kansainvälisyydellä on Koiviston mukaan iso rooli. Myös Uudet kestävät kunnat -ohjelmassa kansainvälisyys ja ison kaupungin ”leveät hartiat” on tunnistettu keskeisiksi isojen kaupunkien kehittymisen mahdollisuuksiksi. 

- Meidän on pystyttävä lisäämään Jyväskylässä kansainvälisten osaajien määrää. Leveillä hartioilla ymmärrän puolestaan kaupungin laaja-alaisuuden, taloudellisen kantokyvyn ja kyvykkyyden investoida ja panostaa niihin asioihin, jotka lisäävät hyvinvointia ja kaupungin vetovoimaa.

Koivisto näkee ison kaupungin riittävän kokoiseksi houkutellakseen sellaisen kriittisen massan ja yritysten ekosysteemin, josta voi syntyä uusia innovaatioita, yrityksiä ja työpaikkoja.  

- Kaupungin on kyettävä myös uudistumaan sisäisesti, toimimaan resurssiviisaasti ja löytämään uusia keinoja palvella muun muassa digitalisaatiota hyödyntämällä, Koivisto tiivistää. 

Isot kaupungit tarvitsevat valtiolta sopimusperusteista kumppanuutta 

Uudet kestävät kunnat -ohjelmassa tehdyissä havainnoissa on noussut esiin suurten kaupunkien kokemaa arvostuksen puutetta suhteessa valtion keskushallintoon. Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto arvioi vuoropuhelun isojen kaupunkien johdon ja valtion välillä säännölliseksi ja toimivaksi. 

Työvoimapoliittiset uudistukset, kuten TE-palvelujen siirto kunnille vuoden 2024 aikana, voi Koiviston mukaan nähdä myönteisenä kehityksenä kuntien kannalta. Myös kaupunkipolitiikan linjaukset löytyvät nykyisen hallituksen ohjelmasta. Toisaalta hyvinvointialueuudistuksen kohdalla kuntia olisi voitu Koiviston mukaan kuulla enemmänkin. 

- Ajattelen, että suurten kaupunkien ja valtion väliset jännitteet ovat tyypillinen ja normaalikin ilmiö Suomessa ja myös ympäri Eurooppaa. Suurten kaupunkien kohdalla yhteistyön valtion kanssa olisi kuitenkin tärkeä rakentua sopimusperusteiselle kumppanuudelle ja vastuunkannolle alamaisuuden sijaan. 

Uudet kestävät kunnat -ohjelmassa tunnistetut haasteet ja mahdollisuudet on koostettu Kuntaliiton verkostoissa käytyjen keskustelujen, työpajojen, ryhmähaastattelujen, tutkimusten, ennakointiaineistojen ja verkkoaivoriihien pohjalta. Haasteet ja mahdollisuudet suurille kaupungeille ovat luettavissa osoitteessa www.kuntaliitto.fi/uudet-kestavat-kunnat 

Haastattelun teksti: Aino Lappalainen 

Tags