Hankinta-asetus yhtenäistää eurooppalaista sidosyksikkösääntelyä

Euroopan komissio on saanut osaltaan päätökseen kesällä 2024 aloittamansa hankintadirektiivien uudistamistyön. Komissio esittää uudeksi hankintasääntelyn instrumentiksi hankinta-asetusta ”Public Procurement Act”.  

EU-sääntely vaikuttaa merkittävästi Suomen kansalliseen hankintalakiin, jota on juuri muutettu 18.6.2026 voimaantulleella lainmuutoksella.  

- Olemme viime vuodet keskustelleet sidosyksiköiden käytön rajaamisesta, ja kuntakentälle hankala sääntö on juuri astunut voimaan. Nyt julkaistu esitys ei muuta tilannetta välittömästi, sanoo Kuntaliiton lakiasianjohtaja Juha Myllymäki.  

Komission ehdotukseen voi tulla muutoksia tulevissa neuvotteluissa, jossa komission lisäksi jäsenvaltiot ja EU:n parlamentti muokkaavat asetusta.  

- On selvää, että nykyisen hankintalain pohja putoaa pois hankintadirektiivin kumoutuessa asetuksen alta. Tulevaisuuden kansallinen hankintalaki täytyy säätää puhtaalta pöydältä siltä osin, kuin kansallista sääntelyä tarvitaan, Myllymäki sanoo.  

Hankinta-asetuksen suunnitellun aikataulun mukaisesti neuvottelujen tulisi tulla päätökseen vuoden 2027 loppuun mennessä.  

Asetus on määräävämpi kuin direktiivi 

Komissio on muuttanut luonnoksessaan kolme hankintoja sääntelevää direktiiviä yhdeksi kokoavaksi asetukseksi.  

Toisin kuin direktiivi, asetus on suoraan jäsenmaissa sovellettavaa oikeutta. Tämä tarkoittaa, että direktiivi on pitänyt saattaa voimaan joka jäsenmaassa kansallisella lailla. Jäsenmaat ovat myös saaneet säätää direktiivin sääntöjä tiukempia kansallisia sääntöjä.  

Asetus korvaa kansalliset lait, ja jatkossa esimerkiksi kuntien hankinta-asiantuntijat tulevat lukemaan asetuksesta hankintoihin sovellettavat säännöt.   

Asetusluonnoksen sidosyksikkömääritelmä 

Asetusluonnoksessa esitetty sidosyksikkösääntely on sisällöltään samankaltainen, kuin hankintadirektiivissä nyt. Suomen sääntelyyn verrattuna EU-sääntely ei ole sisältänyt lainkaan omistamiseen liittyviä vähimmäisosuuksia. Lisäksi määrä, jonka sidosyksikköyhtiö on voinut myydä ulosmyyntinä muille kuin määräysvallan käyttäjille, on korkeampi.  

- Suomessa ulosmyynnin raja on säädetty direktiivin 20 prosentin määrän sijaan 5 prosenttiin tai 500 000 euroon, kumpi vain on ylittynyt ensin. Sääntely on rajoittanut sidosyksiköiden mahdollisuutta myydä ylimääräistä kapasiteettia muille kuin siinä määräysvaltaa käyttäville omistajille. Tiukka ulosmyyntiraja on myös yksi syy viime vuosien omistajien määrän kasvuun sidosyksiköissä, Myllymäki kertoo.  

Voiko asetus kumota vähimmäisomistusvaatimuksen? 

Suomi on kansallisesti säätänyt kritiikkiä aiheuttaneen osakeyhtiömuotoisten sidosyksikköyhtiöiden vähimmäisomistusrajoituksen, joka astuu voimaan siirtymäajan jälkeen 1.7.2027. Perustellusta syystä kunnat voivat hakea lisäsiirtymäaikaa yksittäisille sidosyksikkösopimuksille 30.6.2030 saakka.  

- On todennäköistä, että tuleva hankinta-asetus hyväksytään vuosien 2028-2029 aikana. Siten vielä hankintalain siirtymäajan puitteissa selvinnee myös asetuksessa olevan sidosyksikkösääntelyn lopullinen muoto, Myllymäki pohtii.