Katariina Huikko 10.7.2020:

Tiedon lisäämisen tuska

Viime päivinä julkisuudessa on käsitelty paljon eräiden siivousalan yritysten epäeettistä toimintaa työntekijöitään koskien. Allekirjoittanutkin taisi jutussa vilahtaa kommentoimassa. Julkisessa keskustelussa on noussut esiin kysymyksiä siitä, miksi julkisyhteisöjen on ollut mahdollista tehdä hankintasopimuksia näiden vastuuttomasti ja jopa rikollisesti toimivien yritysten kanssa ja miten tilannetta voitaisiin korjata. On myös esitetty kysymys, onko ongelmana itse julkisia hankintoja tai yritysvastuuta koskeva lainsäädäntö vai niiden soveltaminen käytännössä. Itse kallistuisin jälkimmäiseen. Hankintalaki antaa hankintayksiköille riittävät työkalut, mutta suurempi haaste on siinä, miten työkalujen käyttöön saadaan riittävä faktaan perustuva tietopohja. 

Mutta aluksi hankintalain perustyökaluista. Julkisia hankintoja koskeva kilpailuttamis- ja muu hankintasopimusten tekemiseen kytkeytyvä lainsäädäntö antavat hankintayksiköille nykyisin toimivia ja tehokkaita tapoja puuttua sosiaalisen vastuun ongelmiin tarjouskilpailuvaiheessa.

Hankintalaissa on annettu julkisille hankkijoille pakollinen velvoite sulkea tarjouskilpailusta tarjoaja, jonka johto- tai vastuuhenkilö on tuomittu seuraamukseen rikosrekisteristä ilmenevällä tavalla esimerkiksi työsyrjinnästä, työturvallisuusrikoksesta tai luvattoman ulkomaisen työvoiman käytöstä. Tätä varten tarjouskilpailun voittajilta vaaditaan yrityksen johto- ja vastuuhenkilöitä koskevia rikosrekisteriotteita. Hankintayksiköillä on lisäksi oikeus harkinnanvaraisesti sulkea tarjouskilpailusta tarjoaja myös muun vakavan ammattitoiminnan virheen tai vaikkapa sosiaali- ja työlainsäädännön velvoitteiden laiminlyömisen perusteella. Samoin hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisen tarjouksen taustat on selvitettävä ja tietyissä tilanteissa tällainen tarjous hylättävä. 

Tilaajavastuulaissa on velvoitettu muun muassa julkisyhteisöt hankkimaan selvitystä sopimuskumppaninsa lakisääteisten velvoitteiden täyttämisestä. Vastaavasti julkisten hankintojen yleisissä sopimusehdoissa (ks. esim. JYSE 2014 palvelut, päivitysversio 2017) on määritelty sopimusehtoja koskien mm. tilaajan laadunvarmistus- ja valvontatoimenpiteistä ja annettu hankintayksiköille oikeus irtisanoa sopimus päättymään välittömästi, mikäli sopimuskumppania rasittavat edellä kuvatun kaltaiset ongelmat. Sääntelyraamin ja työkalujen pitäisi siis näin olla kunnossa. 

Kuitenkin tietopohjan osalta olisi vielä tehtävää. Edellä mainittujen tarjoajien johto- ja vastuuhenkilöiden rikostaustojen sekä tilaajavastuulain mukaisten selvitystietojen, kuten lakisääteisten maksujen suorittamistietojen osalta, tiedon saatavuus hankintayksiköille on nykyisin melko hyvä. Samaa ei kuitenkaan voida sanoa tiedoista koskien sellaista lainvastaista menettelyä tai sellaisia väärinkäytöksiä, jotka eivät näy edellä mainituissa selvityksissä. Tällaisten tietojen tulisi olla jokaisen hankintayksikön käytössä automaattisesti sillä hetkellä, kun tarjouksia tarkastellaan ja kun sopimuksia valvotaan. Kyseisen mekanismin puuttuessa on tietojen kerääminen manuaalisen ja pistemäisen haun varassa. Tämä taas ei ole käytännössä toimiva keino yritysten taustojen selvittämiseen, kun otetaan huomioon Suomessa vuosittain tehtävien hankintojen kokonaismäärät, eri tietolähteiden moninaisuus sekä hankintayksiköiden sekä valvonta- ja oikeussuojaviranomaisten nykyiset resurssit.  

Työvoiman hyväksikäyttö on vakava ongelma ja ongelmaan tulisi puuttua myös julkisia hankintoja tehtäessä. Puuttumisen edellytyksenä on kuitenkin riittävien ja ajantasaisten, luotettavien tietojen saatavuus. Pelkkään kuulopuheeseen hankintalain mukaista ratkaisua ei voi perustaa, vaan hankintayksiköllä on oltava faktaan perustuvaa tietoa. Tämä on todettu myös hankintoja koskevassa tuomioistuinkäytännössä.  

Olennaista onkin siis se, miten valvovilla viranomaisilla olevaa tietoa voidaan luovuttaa hankintayksiköiden käyttöön siten, että tiedot ovat saatavilla, kun ratkaisuja kilpailutuksissa tehdään ja sopimuksia valvotaan. Hankintayksiköiden ja valvovien viranomaisten välistä tiedonvaihtoa on olennaisesti parannettava. Tiedot tulisi saada automaattisesti ja tarkastelua on voitava tehdä myös sopimuskauden aikana. 

Valtiovarainministeriön ja Kuntaliiton yhteistyönä tehtävässä Hankinta-Suomi ohjelmassa on rakennettu ensimmäistä yhteistä kansallista hankintastrategiaa. Sen yhtenä tahtotilana on edistää sosiaalista kestävyyttä ja tavoitteissa on huomioitu myös ihmisoikeuksien ja työelämän perusoikeuksien edistäminen. Luonnos hankintastrategiasta on juuri nyt lausuntokierroksella. Syksyllä käynnistyvässä sosiaalisen kestävyyden teemaryhmässä tartutaan näihin(kin) esiin nostettuihin ongelmakohtiin ja aletaan ratkomaan kysymyksiä laajassa yhteistyössä. Nyt on aika keskittyä ratkaisujen löytämiseen.  

Kirjoittaja

Kuntaliiton lakiyksikön johtava lakimies, joka on erikoistunut kuntahallinnon lisäksi kuntien ja markkinoiden väliseen rajapintasääntelyyn, johon kuuluvat mm. julkiset hankinnat. Innostuu lainsäädännön ”harmaista sektoreista” ja niiden tulkinnasta.

Katariina Huikko Twitterissä: @katariinahuikko