Kunnan kannattaa muuttua murroksen moottorista moottorin osaksi

Osallistuin Kuntaliiton kestävän kehityksen ennakointityöhön Mikkelin kaupungin edustajana ja liputin jo tuolloin Kunta murroksen moottorina kestävässä toimintaympäristössä -skenaarion puolesta. Pidän sitä edelleen realistisena ja tavoiteltavana tulevaisuudenkuvana Mikkelin kaltaisille maakuntakeskuksille.

Tukea omille aatoksilleni olen saanut mm. Mikkelin kaupungin strategiatyön tueksi järjestetystä delfoi-paneelista, jossa asetimme kevään ennakointityössä syntyneet neljä skenaariota panelistien arvioitavaksi niiden toivottavuuden ja todennäköisyyden suhteen. Osallistuneiden delfoi-panelistien mukaan Kunta murroksen moottorina kestävässä toimintaympäristössä -skenaario oli hyvinkin toivottu ja sen toteutumisen todennäköisyyteen suhtauduttiin enemmän positiivisesti kuin negatiivisesti.

Siispä tulta päin ja tyvestä puuhun! Mielestäni on ensisijaisen tärkeää pystyä erottamaan skenaarioista ne keskeiset asiat, joita pitää edistää ja joihin voimme itse omilla toimillamme vaikuttaa. Näitä kriittisiä asioita tässä yhteydessä ovat mm. digitalisaation aito haltuun ottaminen ja hyödyntäminen, kestävän kehityksen edistäminen sekä työn murrokseen vastaaminen mm. osaavan työvoiman saatavuuden turvaamisen näkökulmasta.

Ehkäpä tärkeimpänä kaupungin kannalta pidän kuitenkin organisaatiokeskeisyydestä luopumista, joka vaatii toimintakulttuurin uudistamista monella tasolla. On myös hyväksyttävä kunnan siirtyminen pelikentällä keskiöstä osaksi joukkuetta.

Jotta ennakointityön skenaario 1 eli paras mahdollinen tulevaisuuskuva olisi jatkossa mahdollinen, olisi kunnan muututtava murroksen kuntamoottorista pikemminkin eri toimijoista koostuvan vaikuttavamman ja vielä vääntävämmän moottorin osaksi.

Yksinkertaisimmillaan kyse on verkostoissa toimimisesta ja parhaan mahdollisen osaamisen tunnistamisesta tapauskohtaisesti. Kuntakentällä päätöksenteon tulee olla visionääristä ja pitkäjänteistä yhteispeliä. Virkakoneistolta vaaditaan siilot romuttavaa ja poikkileikkaavaa sekä osallistavaa asioiden valmistelua ja niiden toimeenpanoa, tiedolla johtamista ja yhdessä tekemistä. Eli sinänsä ei mitään kovinkaan mullistavaa tai uutta tältä rintamalta. Parhaimmillaan tämä alkaa savolaisittain olemaan tekemistä vaille valmis.

Mutta mihinkäs skenaarion yhtenä keskiönä oleva monipaikkaisuus unohtui? On pakko myöntää, että vaikka monipaikkaisuudessa on epäilemättä potentiaalia ja hyödyntämättömiä mahdollisuuksia, niin ihan kaikkia munia en tähän koriin vielä laittaisi. Mielestäni edellä kirjoituksessani mainittujen kriittisten osa-alueiden taklaus edistää myös monipaikkaisuutta, mutta riittävän tiedon puuttuessa ja poikkeuksellisten aikojen takia ko. ilmiötä ja sen vaikuttavuutta on toistaiseksi vielä liian aikaista arvioida tai toisaalta ladata siihen katteettomia lupauksia.

Se, mitä me voimme nyt konkreettisesti tehdä monipaikkaisuuden edistämiseksi, on tutkia ja kerätä tietoa. Jotta voimme ”mutu”-tuntuman sijaan kertoa vaikkapa siitä, kuinka paljon monipaikkaisuus lisää esimerkiksi meidän alueemme palvelujen ja infran käyttöä, tulisi välittömästi käynnistää ns. kakkosasumisen tilastointi. Lisäksi omilla toimillamme voimme tukea aitoa monipaikkaisuutta ottamalla alueen ulkopuolelta tulevat kausiasukkaat osaksi yhteisöämme ja hyödyntää entistä paremmin tätä vielä osin piilossa olevaa voimavaraa.

Aki Kauranen
jokapaikanhöylä, strategia- ja kehityspäällikkö, Mikkeli