Ville Niemisen blogi 31.1.2022

Sosiaalisesti kestävällä osallisuudella kohti kestävää yhteisöä ja yhteiskuntaa

”Sosiaalisesti kestävä osallisuus? Jaa-a. En olekaan tullut tätä koskaan ajatelleeksi mutta kieltämättä kiinnostava aihe” totesi eräs kuntaedustaja minulle, kun kysyin häneltä käsitteen merkitystä. Kyseinen henkilö tuskin on yksin ajatuksensa kanssa. Sosiaalisesti kestävä osallisuus on kokonaisuus, jolle ei vielä ole olemassa tarkkaa ja tyhjentävää määritelmää. Siksi se olikin erittäin houkutteleva aihe keskusteltavaksi.

Kuntaliitossa sosiaalisesti kestävästä osallisuudesta alettiin puhua erityisesti jokin aika sitten, kun valitsimme yhdeksi strategiseksi teemaksemme sosiaalisen kestävyyden. Tätä toteuttamaan koottiin ”ratkaisuryhmä”, jonka tehtävänä oli kehittää kunnille ratkaisuja sosiaalisen kestävyyden edistämiseksi.

Yhdeksi sosiaalisen kestävyyden osa-alueeksi tunnistettiin osallisuus, jota on pidetty syrjäytymisen vastavoimana ja hyvinvoinnin edellytyksenä. Sosiaalinen kestävyys puolestaan pyrkii erityisesti heikommassa asemassa olevien hyvinvoinnin vahvistamiseen ja ylisukupolvisen huono-osaisuuden kierteen katkaisemiseen. Kun katsoo kuntien työn kautta sosiaalista kestävyyttä ja hyvinvoinnin edistämistä on raja näiden kahden välillä melko häilyvä, jos sellaista yleensäkään on tarpeen vetää.

Vaikka osallisuuden ja sosiaalisen kestävyyden yhteydet ovat melko helposti kuvattavissa ei silti ole kovinkaan helppoa vastata kysymykseen, mitä on sosiaalisesti kestävä osallisuus. Tämä kuitenkin päätettiin selvittää. Haastattelin kymmenkunta kuntaedustajaa, jotka työskentelevät kuntalaisten osallisuuden parissa. Pyrimme haastateltavien kanssa yhdessä löytämään yhteistä näkemystä siitä, mitä sosiaalisesti kestävä osallisuus voisi tarkoittaa ja mitä siihen voisi liittyä.

Näkemyksiä käsitteelle tui laidasta laitaan. Osa haastateltavista koki, että kuntien osallisuustyö on sosiaalisesti kestävää osallisuutta, kun taas osa näki sosiaalisesti kestävän osallisuuden kunnissa tehtävän osallisuustyön yhtenä erityispiirteenä, jossa huomioidaan erityisesti heikommassa asemassa olevat.

Yhteisiä nimittäjiä sosiaalisesti kestävälle osallisuudelle löytyi kuitenkin monia. Kestävän kehityksen kautta sosiaalisesti kestävän osallisuuden katsottiin olevan osallisuustyötä vahvemmin tavoitteellisempaa ja pitkän tähtäimen vaikutuksia tavoittelevaa. Kestävän kehityksen periaatteiden koettiin myös olevan vahvemmin läsnä, kuin tavallisessa osallisuustyössä. Oikeudenmukaisuus, avoimuus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus mainittiin lähes jokaisessa haastattelussa. Tämän myötä vahva yhteys myös kuntien lakisääteiseen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitteluun on hyvä tunnistaa.

Kuntaedustajien kanssa käydyt keskustelut pyörivät vahvasti kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksien ja päätöksenteon ympärillä. Kirjallisuudessa sosiaalista kestävyyttä ja osallisuutta käsitellään paljon myös yksilön arjen näkökulmasta. Yksilön sosiaalisilla verkostoilla ja kokemuksella omasta kuulumisesta johonkin nähdään olevan merkittäviä vaikutuksia hyvinvointiin ja sosiaaliseen kestävyyteen.

Jotta pääsisimme lähemmäs käsitteen määrittelyä, sosiaalisesti kestävä osallisuus on hyvä tunnistaa erilaisilla tasoilla edistettäväksi. Yksilön henkilökohtaisella tasolla kestävyyttä ovat sosiaaliset suhteet ja se, miten erilaiset verkostot tai sosiaaliset tukiverkostot auttavat selviämään arjesta ja muutoksista. Yksinäisyyden ehkäisy on tässä tärkeä asia, jonka voisi ajatella kasvattavan yhteisön ja yhteiskunnan resilienssiä.

Kuntien palveluiden tasolla sosiaalisesti kestävää osallisuutta voisi olla kuntalaisen mahdollisuus vaikuttaa omiin palveluihin ja kuntalaisen osallisuuden kokemus palvelutilanteessa. Esimerkiksi yhteiskehittämisellä voitaisiin yhdessä kuntalaisten kanssa suunnitella parempia ja laadukkaampia palveluita vastaten samalla niin päätöksenteon, palveluiden kuin myös sosiaalisen tason osallisuuteen.

Loppujen lopuksi kaikki kiteytyy siihen, miten kuntien osallisuustyö ja sosiaalisesti kestävä osallisuus eroavat toisistaan. Sosiaalisesti kestävässä osallisuudessa tulee katsoa kuntalaisten osallisuutta entistäkin kokonaisvaltaisemmin. Tähän liittyy mm. kuntalaisen sosiaalisten kykyjen kehittäminen, jotta osallisuuden sosiaalisella tasolla jokainen kuntalainen pystyy löytämään itselle merkityksellisiä kohtaamisia. Samalla kuntalainen tulee huomioida aitona ihmisenä erilaisine tarpeineen niin palveluissa kuin myös päätöksenteossa. Tärkeää on ymmärtää, että samanlaiset osallistamisen tavat eivät välttämättä toimi kaikille ja jotkut voivat olla jopa eriarvoistavia. Ennen kaikkea sosiaalisesti kestävä osallisuus vaatii kuntalaisten kuuntelemista taloudelliset ja ekologiset reunaehdot huomioiden.

Sosiaalisesti kestävä osallisuus ei ole siis mikään helppo juttu vaan vaatii jatkuvaa oman työn arviointia jokaiselta kunnassa työskentelevältä. Yhteistyö on kuitenkin tässäkin avain menestykseen. Miten itse ottaisit omassa työssäsi huomioon sosiaalisesti kestävän osallisuuden?

Lue julkaisu sosiaalisesti kestävästä osallisuudesta täältä.

Kirjoittaja

Kirjoittaja on asiantuntija Kuntaliitossa.

Twitterissä: @ViVaNieminen