Heli Hännisen, Maria Saleniuksen ja Mattias Lindrothin blogi 25.6.2026

Digitalisaation ei tule jakaa voittajiin ja häviäjiin

Digitalisaatio ja sähköiset palvelut helpottavat meistä monen arkea - samaan aikaan se kuitenkin vaikeuttaa osan ihmisistä mahdollisuuksia hoitaa asioitaan itsenäisesti.

Samansuuntaista ajattelua nousee myös eduskunnalle jätettyjen kirjallisten kysymysten muodossa: voiko hallitus samaan aikaan rakentaa säästöjä digitalisaation varaan, mutta ihmetellä sivusta niiden vaikutuksia kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin?

Tätä on hyvä herätä pohtimaan viimeistään nyt, kun myös tekoälyn mahdollisuudet tulevat lähivuosina uudistamaan julkisia palveluita.

Digittömät maksavat tuottavuustalkoista

Kyse ei ole enää vain taidoista vaan palvelujärjestelmän rakenteista. Palvelukanavat ovat kehittyneet vuosien saatossa toisistaan erillisillä kaistoilla. Samalla kun viranomaisasioinnin palveluverkkoa harvennettiin, mentiin sähköiseen asiointiin ajatuksella ”mitä enemmän digipalveluja, sen parempi”.

Palvelujen kehitystä ei voida kuitenkaan mitata pelkästään digipalvelujen määrällä. Muuten sivuutetaan oleellisin eli palvelun onnistuminen ja sen miettiminen, tarvitaanko palvelua ylipäätään. Voisiko palvelutarpeeseen vastata jollain aivan uudella tavalla esimerkiksi ennakoiden asiakkaiden tarpeita?

Kuka hyötyy muutoksesta, jossa esimerkiksi ikääntyvän ja maahanmuuttajaväestön tarpeet sekä digitalisaation muutosvauhti eivät kohtaa?

Vastuuta uudenlaisten asiointikanavien ja -tapojen opettelusta näyttää valuvan aiemmin itsenäisesti toimineen kansalaisen lisäksi nyt myös hänen lähipiiriinsä. Tiedoksiannot ja laskut saattavat jäädä näkymättömiin ja yhä useampi saattaa törmätä oikeudenmenetyksiin sekä maksuhäiriöihin tahtomattaan, vain koska asiointi on ollut digitaalisesti liian vaikeaa.

Digisyrjäytymistä voi aiheuttaa moni tekijä, ei pelkkä ikä. On tärkeää muistaa, että kaikkien ei ole helppo päästä digilaitteiden äärelle. Tästä esimerkkinä vähävaraiset perheet.

Kuntien tarjoama digituki on tärkeä piilotehtävä

On hyvä tavoite, että digitukea on tarjolla lähellä ihmisiä, siellä missä he muutenkin asioivat. Digituesta on jo tullut osittain kunnille piilotehtävä, jossa kunnat koordinoivat useita eri digituen toimijoita ja näin mahdollistavat digituen säilymisen alueellaan.

Osa kunnista myös rahoittaa digitukea vapaaehtoisesti, tukien paikallisten järjestöjen toimintamahdollisuuksia ja hakemalla erilaisia avustuksia, esim. EU:sta. Tukea digituelle annetaan useimmiten ilman valtion tukea. Resurssit piilotehtävän hoitamiseen kuitenkin vaihtelevat kunnittain.

Leikkaukset valtion palvelupisteverkkoon sekä järjestöavustuksiin heijastuvat myös kuntiin. Kun ennaltaehkäisevä tuki heikkenee, ongelmat kasautuvat ja raskaampien palvelujen tarve kasvaa. Kun toiminta supistuu, paine siirtyy kuntiin ja hyvinvointialueille. Kunnilla ei ole mahdollisuutta korvata valtion ja järjestöjen työtä tai paikata syntyvää vajetta.

Valtion palvelu- ja toimitilaverkkouudistuksen linjauksen mukainen enintään tunnin asiointietäisyys (tieverkkoa pitkin) lähimpään yhteiseen asiakaspalvelupisteeseen ei ole riittävää ehkäisemään digisyrjäytymistä. Autoton ihminen voi joutua joukkoliikennettä hyödyntäen käyttämään kokonaisen arkipäivän yksinkertaista viranomaisasiointia hoitaessaan.

Kansalaisiin monin tavoin vaikuttava digimurrosvaihe vaatii nykyistä parempaa ymmärrystä paikallisista ja alueellisista tukitarpeista sekä jatkuvuuden takaavia resursseja työn tekemiseen.

Digimurrokseen muutostukea

Digituen toteutukseen tarvitaan resursseja, mutta siten, että paikallisesti jää liikkumavaraa siihen, kuinka palvelut parhaalla mahdollisella tavalla järjestetään. Lisävelvoitteita tulee välttää viimeiseen saakka.

Useimmiten toimivin malli muodostuu viranomaisen ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyöstä, jossa voidaan huomioida paikalliset tarpeet: alueen ikärakenne, maantiede (kuten saaristoisuus tai pitkät etäisyydet) ja aiemmin luodut yhteistyömallit.

Lisäksi tulee pohtia Lupa- ja valvontaviraston uutta roolia. Miten siihen istuisi digisyrjäytymisen tunnistamiseen sekä ehkäisyyn tarvittavien toimenpiteiden koordinointi ja toteuttaminen monitoimijaisessa yhteistyössä?

Viraston tehtäviin kuuluu jo valtion yhteisen asiakaspalvelun mallin, valtion käyntiasiointiverkon sekä yhteispalvelun suunnittelu, kehittäminen ja seuranta. Tällaisiin toimenpiteisiin tulisi aina alusta lähtien kuulua asiakaslähtöisuuden ja mm. digisyrjäytymisen näkökulmien huomiointi.

Julkisen hallinnon lisäksi myös yritysten tulisi kantaa isompi vastuu digituesta - yhtä lailla yritysten palveluita digitalisoidaan ja käyttäjät tarvitsevat tukea niiden käyttöön. Esimerkkejä löytyy jo esimerkiksi siitä, miten paikallinen osuuskauppayhtiö on toteuttanut digitukea alueensa asukkaiden hyväksi.

Hallinnon eri tasojen yhteistyötä ja johtamista on uudistettava kumppanuuden, ei ohjauksen kautta. Valjastamalla kaikki murrosvaiheen tukityöhön (ml. hyvinvointialueet, järjestöt ja yritykset, DVV:n digituen ohjaus), taataan, että viranomaispalveluissa on jatkossakin tarjolla vaihtoehtoisia asiointitapoja, kuten puhelin- ja asiointipistepalveluja, ja että ne ovat aidosti saavutettavia koko maassa.

Asioinnin tasa-arvoisuus on mahdollista saavuttaa

Taloudellinen niukkuus ja väestönmurros edellyttävät ennakoivaa ja rohkeaa uudistumista koko Suomessa. Meidän laillamme on varmasti paljon sellaisia, jotka eivät haluaisi asioida enää palvelupisteessä. Emme silti halua olla kollegoidemme kanssa luomassa uusia esteitä niille, joilla ei ole laitteita, taitoja tai pääsyä nettiin.

Kun palveluverkkoa supistetaan, kannattaa murrosvaiheen tukena tarkastella kustannustehokkaan ja helposti saavutettavan, varsin monelle tutun puhelinpalvelun sekä tekoälypohjaisten uusien asiointikeinojen etuja.

Haluamme Kuntaliitossa edistää keskustelua siitä, kuinka varmistetaan asiointimahdollisuuksia kaikille kansalaisille monikanavaisesti ja tasavertaisesti sekä panostaa nykyistä enemmän hallinnonalarajat ylittävien elämäntapahtumalähtöisten palvelukokonaisuuksien kehittämiseen. Näiden myötä palvelutaso voitaisi varmistaa tilannekohtaisemmin ja resursseja voitaisi osoittaa tarkoituksenmukaisemmin.