EU-edunvalvonta

Vakaalla kurssilla haasteista huolimatta

Nykyisen Euroopan komission toimikausi on yli puolen välin. Vuoden 2019 joulukuussa aloittaneen komission taipaleelle on sattunut kriisi toisensa perään. Sitkeä pandemia piinasi vakavasti parin vuoden ajan koko maapalloa ja kun se näytti helpottavan, herättiin 24.2.2022 uuteen kriisiin Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Täysin järjenvastainen sota on aiheuttanut uudenlaisen tilanteen Eurooppaan. Sodan kuluessa Venäjä on tuhonnut Ukrainan kriittistä infraa ja se on kohdistanut iskujansa törkeästi siviilikohteisiin. Vaikka Ukrainassa yritetään jatkuvasti korjata kriittistä infraa, niin elämisen edellytykset ovat vaikeat. Jatkossa maan jälleenrakentaminen tulee olemaan pitkällinen ja kallis prosessi ja EU valmistautuu olemaan siinä vahvasti mukana.

Sodan seurauksena energian ja ruuan hinnat ovat nousseet EU:n jäsenmaissa. Irtautuminen Venäjän energiasta koettelee EU:n yhtenäisyyttä. Normaali kansalainen joutuu eri puolilla Eurooppaa sinnittelemään kohonneiden kustannusten ja rahan arvon heikkenemisen aallokossa. Alkava vuosi 2023 ei tule olemaan helppo Ukrainalle eikä EU maille energiakriiseineen ja kohoavine inflaatiolukuineen.

Näistä kriiseistä huolimatta komission työohjelma vuodelle 2023 jatkaa työtä asettamiensa kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Ensi vuodelle lähdetään otsikolla: ”Vakaalla kurssilla haasteista huolimatta”. Komission koko 5-vuotiselle kaudelleen nostamat kuusi tavoitetta raamittavat uusia ehdotuksia:
1. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, 2. Euroopan digitaalinen valmius, 3. Ihmisten hyväksi toimiva talous, 4. Vahvempi EU maailman kartalla, 5. Eurooppalaisen elämän tavan edistäminen, 6. Uutta vauhtia eurooppalaiselle demokratialle. Runsas joukko edellisen vuoden esityksiä on kesken ja niiden työstäminen jatkuu vuonna 2023, mutta myös uusia aloitteita on paljon.

Vuosi 2023 on nimetty osaamisen teemavuodeksi ja lisäksi Tulevaisuuskonferenssiasiakirjan tavoitteita toteutetaan. Kansalaisten osallistamiseen halutaan panostaa entisestään.

Kuntaliiton EU-edunvalvonnan lähtökohtana on suomalaisten kuntien toimintaedellytysten turvaaminen ja kehittäminen. Tavoitteena on vaikuttaa oikea-aikaisesti ja mahdollisimman monilla kanavilla EU:ssa vireillä oleviin asioihin ja säädösten valmisteluun. Kiinnitämme erityistä huomiota siihen, että mahdollisten uusien velvoitteiden toteutukseen löytyy kunnille ohjausta ja resursseja. Kuntaliitto määrittelee vuosittain EU-edunvalvonnan tavoitteet ja painopisteet Kuntaliiton strategian ja komission työohjelman pohjalta. Asiakirja toimii EU-edunvalvonnan tukena kotimaassa ja Brysselissä.

Vuodelle 2023 Kuntaliitto on määritellyt 4 pääteemaa EU-edunvalvontaan:

1. EU:n ohjelmakausi 2021–2027 – keskiössä elvytys ja uusi kasvu; seuraava ohjelmakausi
2. EU:n kaupunkipolitiikka – kaupungit elinvoiman edistäjinä ja talouden moottoreina
3. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma
4. Euroopan digitaalinen valmius

Neljän pääteeman raamissa on päivitetty komission työohjelman pohjalta sekä edelliseltä vuodelta jatkuvia, että uusia aloitteita ja esityksiä Kuntaliiton EU-painopisteiksi, joita seurataan ja joihin liitto vaikuttaa edunvalvonnallaan. Vuoden kuluessa saattaa nousta esille yllättäviäkin edunvalvontaa edellyttäviä asioita, joita ei ole osattu ennakoida, mutta joihin on reagoitava nopeasti.

Tähän asiakirjaan on koottu Kuntaliiton näkemyksiä seuraavista kuntiin vaikuttavista EU-asioista ja esityksistä:

• EU:n ohjelmakausi 202–2027; elvytys ja kasvu sekä seuraavan ohjelmakauden valmistelu –> väliarviointi
   

• EU:n kaupunkipolitiikka – kaupungit elinvoiman edistäjinä ja talouden moottoreina; läpäisyperiaatteella kaksoissiirtymä
   
• Euroopan vihreän kehityksen ohjelma
   
  • 55-paketin ilmasto- ja energialainsäädäntö
  • energiadirektiivit
  • biodiversiteetin turvaaminen
  • saasteettomuuspaketti
  • kiertotalousmallin eteneminen
  • Suomen saavutettavuus
• Euroopan digitaalinen valmius
  • osaaminen, infra, virtuaalitodellisuus
  • Kyberturvallisuusakatemia
• Ihmisten hyväksi toimiva talous
  • pääomamarkkinaunioni ja EU:n talouden ohjausjärjestelmän arviointi,
    uudet omat varat
• Eurooppalaisen elämäntavan edistäminen
  • muuttoliike- ja turvapaikkajärjestelmä
  • Euroopan osaamisen teemavuosi

Seurataan tiiviisti:

• Vahvempi EU maailmannäyttämöllä ja Uutta vauhtia eurooppalaiselle demokratialle
  • demokratian puolustamista koskeva paketti
  • paremman sääntelyn periaatteet
  • turvallisuus- ja puolustusvalmius; merellinen turvallisuusstrategia

Kunnat ja kaupungit toimivat sekä aktiivisina julkisten palveluiden ja infrastruktuurin kehittäjinä että alustoina yritysten ja tutkimuslaitosten innovaatiotoimin-nalle. Keskeisten EU-rahoitusohjelmien on siksi tarpeen taipua kuntien ja kaupunkien käyttöön mahdollisimman hyvin. Lähtökohtana EU-rahoitusohjelmissa tulee olla se, että ohjelmarakenteet ja -sisällöt rohkaisevat kuntia osallistumaan EU-rahoitteisiin kehittämisprojekteihin, ja kunnilla on mahdollisuus osallistua niitä koskevien ohjelmien valmisteluun. Maakuntien merkitys alueellisena kehittäjänä on tärkeä.

Kuntien näkökulmasta on tärkeää kehittää ohjelmakaudella 2021–2027 erityisesti EU-rahoitusta, jolla edistetään kuntien ilmasto-, energia- ja ympäristötoimia, kestäviä liikennejärjestelmiä ja saavutettavuutta, innovaatioita ja digitalisaatiota sekä tuetaan muun muassa työllisyyttä ja osaamisen kehittämistä.

Uudella ohjelmakaudella on mahdollistettava eri rahoitusvälineiden joustava hyödyntäminen ja rahoituksen yhteensovitus alue- ja paikallistasolla. Hallinnollisen taakan keventäminen helpottaa erityisesti resursseiltaan pienten kuntien osallistumismahdollisuuksia investointi- ja kehittämishankkeiden toteutukseen. Samalla katse on kiinnitettävä jo seuraavan, vuoden 2027 jälkeisen, ohjelmakauden valmistelun alkamiseen.

2.1    EU:n elpymisrahoituksen kytkeydyttävä tiiviisti paikallis- ja aluetalouksien uusiin avauksiin ja toimenpiteisiin, joilla on elvyttävää vaikutusta

Kunnat ja kaupungit ovat osaltaan keskeisiä uudistusten eteenpäin viejiä ja kumppaneita erilaisissa kehittämis- ja investointitoimissa. Kunnat ja alueelliset toimijat on tärkeä ottaa mukaan uudistuskokonaisuuksia tukevia hankkeita koskevaan päätöksentekoon. EU:n elpymisvälineellä toteuttavien investointien, oikeudenmukaisen siirtymän rahaston alueellisten toimien sekä muiden EU- ja kansallisten toimien kokonaisuuden tulee tukea myös alueiden ja kuntien toimia kriisin jälkeisessä elpymisessä. Kuntien ja kaupunkien asiantuntemus ja kokemus erilaisten ekosysteemien kehittämisestä on tärkeä tunnistaa ja hyödyntää osana elpymis- ja uudistustoimia sekä huomioida rahoituksen suuntaamisessa.

Kuntien näkökulmasta on tärkeää viedä eteenpäin investointeja, jotka tukevat energiamurrosta, ilmastotoimia ja saavutettavuutta, edistävät innovaatioita ja digitalisaation hyödyntämistä sekä tukevat työllisyyttä, yrittäjyyttä ja osaamisen kehittämistä. Ratkaisujen tulee perustua kuntien ja alueiden erilaisiin tarpeisiin ja mahdollisuuksiin ja niiden tulee tukea yritysten toipumista koronakriisistä
 

2.2    Alue- ja rakennepolitiikan ohjelmarahoitus osana kriisin helpottamista

Uusi ohjelmakausi käynnistyi toden teolla alkuvuodesta 2022 poikkeuksellisen pandemian ja siitä aiheutuneen taloudellisen kriisin vallitessa koko maailmassa. Tämä tulee huomioida EU:n rahoituskehyksen puolivälitarkastelussa vuonna 2023 alue- ja rakennepolitiikan kokonaisuutta arvioitaessa. On tärkeä huolehtia siitä, että kunnilla on mahdollisuus olla vahvasti mukana alue- ja rakennepolitiikan tavoitteiden toteuttamisessa. Kuntien rooli paikallisen elinkeino- ja työllisyyspolitiikan sekä alueellisen ilmastotyön hoidossa kytkeytyy tiiviisti elpymis-toimenpiteiden toteuttamiseen. 

Osana koronakriisistä elpymistä on erilaisissa ohjelmissa etsittävä tarvittaessa joustavia tapoja hanketoimintaan esim. määräaikaisella kunta- ja muun julkisen rahoituksen osuuden alentamisella ohjelmakauden alussa. Elpymis- ja palautumistukivälinerahoituksella rahoitettaviin hankkeisiin ei tule kansallisessa toteutuksessa vaatia kuntien rahoitusosuuksia. Esimerkiksi kuntarahavaateen poistoa on yritetty laajakaistatukilain osalta.

2.3    Paikallis- ja aluetason mahdollisuudet ja tarpeet huomioitava vihreän ja digitaalisen siirtymän 
rahoituksessa

Vihreämpää ja vähähiilisempää Eurooppaa tavoiteltaessa on tärkeää turvata alueelliset ja paikalliset mahdollisuudet jatkaa ilmasto- ja kiertotaloustoimien kehittämistä. Vihreää ja digitaalista siirtymää edistetään monilla eri EU-rahoitusohjelmilla, joten myös muissa kuin kansallisesti hallinnoitavissa rahoitusinstrumenteissa (mm. Horisontti Eurooppa ja Digitaalinen Eurooppa) on tarpeen huomioida kuntien ja kaupunkien kehittämistarpeet.

EU-rahoitusta on voitava käyttää myös työllisyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen sekä maahanmuuttajien kotoutumiseen ja kansalaistoimijalähtöiseen kehittämiseen kaupunkialueilla ja maaseudulla. 

2.4    Suomen CAP-suunnitelman lisäksi myös maaseudun erityispiirteisiin kiinnitettävä huomiota rahoitusvälineissä

Paikallis- ja aluetason roolia koheesiopolitiikan sekä yhteisen maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämisen kansallisessa toteutuksessa on vahvistettava. Maa-seutupolitiikka ja Suomen CAP-suunnitelma sekä alue- ja rakennepolitiikka ovat pääasiallisia välineitä maaseudun kehittämistyössä, mutta myös muiden EU-rahoitusvälineiden tulisi huomioida maaseutualueiden erityispiirteet (esim. Horisontti Eurooppa, InvestEU sekä Erasmus+ sekä liikenneyhteyksien kehittämiseen tarkoitetut rahoitusvälineet).
 

Kaupunkien ja kaupunkiseutujen rooli osana talouskasvuun, työllisyyteen ja hyvinvointiin tähtäävää kansallista yhteiskuntapolitiikkaa on merkittävä. Uusille innovaatioille ja talouden uudistumiselle kaupungit ovat luontainen ympäristö. Monien kansainvälisten arvoketjujen solmukohdat sijaitsevat kaupungeissa ja palveluviennin kasvaessa kaupunkien rooli vain korostuu. Kaupungit ovat myös kestävyysmurroksen ytimessä. Erityinen rooli kaupungeilla on vihreän siirtymän, kiertotalouden ja uudenlaisten osaamiskeskittymien ja innovaatiotoiminnan ekosysteemien edistämisessä. EU:n ilmastotavoitteiden toteuttamisessa kaupungit ovat niin ikään ratkaisevassa roolissa. EU:n kaupunkimissio ”100 ilmastoneutraalia kaupunki 2030 mennessä” on hyvä uusi väline kaupunkien ilmastotavoitteiden tukemiseen ja edistämiseen. EU- ja kansallisen tason tuen missiokaupungeille on tarpeen jatkua vahvana tulevina vuosina mission vaikuttavuuden varmistamiseksi.

Kaupunkipolitiikka korostaa kaupunkien ja kaupunkiseutujen erityiskysymyksiä. Kaupunkien kyvystä investoida kestävään kasvuun ja kestävään kehitykseen on huolehdittava. Toimivat ja kestävät liikennejärjestelmät ovat tärkeä kehittämiskohde. TEN-T-järjestelmän kehittämiseen ja CEF-rahoituksen hakemiseen entistä tehokkaammin tulee panostaa. Kaupungistumisen jatkuessa myös asuntotarjonnan edellytykset ja segregaation vähentäminen ovat kaupunkikehityksen kannalta keskeisiä kysymyksiä. 

Kaupunkiseutujen moninaiset hallintorakenteet asettavat omia haasteitaan kaupunkiseutujen kehitykselle ja toimivaksi osoittautuneiden yhteistyörakenteiden tukeminen ja parhaiden käytäntöjen levittämistä eri muodoissaan on syytä tukea. 

EU:n kaupunkiagendan (Urban Agenda) toteuttaminen ja kehittäminen sekä EU:n kestävää kaupunkikehitystä käsittelevän Leipzigin peruskirjan uusiminen ovat suomalaiskaupunkien kannalta kannatettavia asioita. Kaupunkien näkemykset paremman säätelyn kehittämiseksi ansaitsevat enemmän huomiota. 

Digitalisaation ja laajemminkin uusien teknologioiden edistämiseen sekä osaamisperustan vahvistamiseen pyrkivät ohjelmat ja rahoitusinstrumentit ovat kaupungeille keskeisiä. Esimerkiksi uusi Digitaalinen Eurooppa-ohjelma, sen alla rahoitettavat eurooppalaiset digitaaliset innovaatiohubit, testaus- ja kokeiluympäristöt sekä mm. dataa ja tekoälyyn liittyvät projektit tukevat innovatiivisten digitaalisten ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa kaupungeissa. On varmistettava, että kaupungeille suoraan suunnattujen rahoitusohjelmien ohella myös muut keskeiset EU-rahoitusohjelmat huomioivat kaupunkien kehittämistarpeet. Kuntaliitto edistää omalla toiminnallaan kestävää kaupunkipolitiikkaa EU:ssa.
 

4.1    55-paketin ilmasto- ja energialainsäädännön tuettava kuntien ilmastotyötä kestävällä tavalla

Komission heinäkuussa 2021 julkaiseman ilmasto- ja energiapaketin tarkoituksena on varmistaa, että EU saavuttaa tavoitteensa päästöjen vähentämisestä vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Merkittävän lainsäädäntöpaketin ehdotuksista osa vaikuttaa kuntiin suoraan ja osa epäsuorasti.

Lainsäädännön päivittämisen tulisi tukea kuntien omia ilmastotavoitteita, ja auttaa kuntia vähentämään muun muassa rakennetun ympäristön ja liikkumisen päästöjä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Energia- ja ilmastotyössä on tärkeää osallistaa jäsenmaiden alueellisen ja paikallisen tason yksityiset ja julkiset toimijat, jotta varmistetaan toimenpiteiden tehokkuus ja hyväksyttävyys. Ilmasto- ja energiapaketin tavoitteita tukevien paikallisten investointien resurssoinnista on huolehdittava, rahoituksen hallinnollinen taakka pidettävä vähäisenä ja eri rahoitusmuotoja koordinoitava.

Ohjauskeinojen päällekkäisyyttä tulisi välttää. Esimerkiksi päästökaupan mahdollisesti laajentuessa on huomioitava, että taakanjakosektorin tavoitteet ja toimen-piteet eivät jää päällekkäiseksi ohjaukseksi. Nopeassa siirtymässä on jatkuvasti kiristyvien ohjauskeinojen vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointiin ja seurantaan resursoitava, jotta korjausliikkeitä tulee tehtyä perustellusti ja oikea-aikaisesti.

Komission aloitteessa ilmastotoimia koskevasta sosiaalirahastosta kiinnitetään huomiota EU:n ilmastotoimien oikeudenmukaisuuteen. Hiilineutraalin yhteiskunnan tavoittelussa joudutaan tekemään valintoja siitä, millaista haittaa, ja kuinka paljon kustannuksia ilmastotoimet saavat tuottaa, jotta ilmastonmuutoksen haitat vältetään tulevaisuudessa. Tavoitteiden ja toimenpiteiden pitää olla sosiaalisesti hyväksyttäviä. Ilmastopoliittisen ohjauksen kehittyessä tarvitaan uusia tapoja kompensoida sen haittavaikutuksia. 

Erillisten kansallisten ja paikallisten haittojen hyvittäminen olisi voitava kokonaisuudessaan suunnitella ja toteuttaa jäsenvaltioissa läheisyysperiaatetta noudattaen. 

Lisätietoja: 
ilmastopolitiikan erityisasiantuntija Pauliina Jalonen

4.2    Energiadirektiivien toimeenpanossa joustot hyödynnettävä

Komission esitys 55-valmiuspaketin ns. energiadirektiivien päivittämiseksi sisältää useita tiukennuksia, joilla osaltaan pyritään 55 prosentin päästövähennykseen vuoteen 2030 mennessä. Energiatehokkuusdirektiivin (EED), uusiutuvan energian direktiivin (RED III) ja rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) päivitysesitysten yleisenä heikkoutena on kuitenkin yksityiskohtaisten ja kustannustehottomien vaatimusten lisääminen ilman, että valmiuspaketin päätavoite, päästöjen vähentäminen, niiden ansiosta kovin hyvin etenisi kaikkialla EU:ssa. 

Kirjava vaikuttavuus johtuu suurista energiankäytön ja -järjestelmän edistyksellisyyseroista jäsenmaiden välillä. Suomessa energiatehokkuustyötä on tehty tuloksellisesti jo pitkään, mikä yhdistettynä energiajärjestelmän jatkuvasti väheneviin päästöihin asettaa Suomen lähtötilanteen monia kuita EU-jäsenmaita paremmalle tasolle. Jäsenmaiden erilaisia lähtötasoja ei 55-valmiuspaketin velvoitteiden määrittämisessä juurikaan ole otettu huomioon, vaan velvoitteita on ollut tarkoitus lisätä tasaisesti kaikille.  

Energiatehokkuusdirektiivin (EED) muutosesityksistä artiklat 5–8 tiukensivat julkisten hankintayksiköiden energiatehokkuusvelvoitteita. Muutokset sisältäisivät mm. uutena vaatimuksena julkiselle sektorille erillisen 1,7 % loppuenergiakäytön tehostamisvaatimuksen, koko julkiseen rakennuskantaan vuotuisen peruskorjausvaatimuksen (vähintään 3 % kokonaispinta-alasta) lähes nollaenergiarakennuksen tasolle sekä energiatehokkuusvaatimukset myös rakennusten ostolle tai vuokraamiselle. Julkisten rakennusten peruskorjausvelvoite toisi noin 3,6 miljardin euron vuotuiset lisäinvestoinnit kunta-alalle, mutta Energiaviraston laskelman mukaan vähentäisi Suomen kasvihuonekaasupäästöjä vain 0,02–0,03 tonnia vuodessa. 

Uusiutuvan energian direktiivin (RED III) päivitysehdotus sisältää mm. yksittäistä rakennusta koskevia uusiutuvan energian vähimmäisvaatimuksia. Rakennuksen kasvihuonekaasupäästöt ovat sidoksissa sen käyttämään energiaan, jonka päästöihin kiinteistön omistaja ei välttämättä voi valinnoillaan vaikuttaa lainkaan. Myös biolämpölaitosten polttoaineen kestävyysvaatimuksiin ehdotetaan tiukennuksia, jotka lisäisivät hallinnollista taakkaa kohtuuttomasti etenkin pienissä lämpölaitoksissa. 

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) komission muutosesitys toisi toteutuessaan uudisrakennuksiin päästöttömän rakennuksen vaatimustason ja olemassa oleviin rakennuksiin minimivaatimukset. Olemassa olevien rakennusten vaatimukset tulisivat voimaan myös niissä rakennuksissa, joissa ei tehdä peruskorjauksia. Lisäksi päivitysehdotus tiukentaisi oleellisesti latausinfran vaatimuksia etenkin ei asuinrakennuksissa.  

EU-edunvalvonnassa painopiste siirtyy vuoden 2023 aikana vähitellen kansalliseen toimeenpanoon, vaikka vielä alkuvuonna ovat meneillään komission, parlamentin ja jäsenmaiden väliset neuvottelut (ns. trilogit). Mahdollisuuksien mukaan on vielä pyrittävä vielä vaikuttamaan direktiivien lopullisiin versioihin, jotka saattavat poiketa komission esityksestä jopa merkittävästi. Kansallisessa toimeenpanossa tavoitteeksi on asetettava energiadirektiivien joustojen täysimääräinen hyödyntäminen, jotta alueelliset ja paikalliset vahvuudet voidaan hyödyntää toiminnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla kaikissa Suomen kunnissa. Lisäksi on seurattava tarkoin Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamasta energiakriisistä johtuvia mahdollisia uusia EU-tasoisia toimenpiteitä ja pyrittävä vaikuttamaan niihin tarvittaessa.

Lisätietoja: 
erityisasiantuntija Vesa Peltola 
 

4.3    Biodiversiteetin turvaaminen ja myrkyttömän ympäristön tehokas tavoittelu edellyttää 
paikallisten olosuhteiden huomioimista ja kuntien käytännön toimien tukemista

4.3.1    Biodiversiteettistrategian toimeenpano

Euroopan komissio julkaisi 20.5.2020 uuden biodiversiteettistrategian, joka tähtää luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen vuoteen 2030 mennessä. Biodiversiteettistrategia asettaa tavoitteita luonnonsuojelulle ja ennallistamiselle sekä esittää toimenpiteitä niiden saavuttamiseksi. Strategia asettaa EU:n tasolla kunnianhimoiset tavoitteet suojelupinta-alalle: sekä EU:n maa- että merialasta tulisi sen mukaan suojella 30 prosenttia. Tavoitteena on lisäksi parantaa erilaisten maa- ja vesielinympäristöjen ekologista tilaa laajalla ennallistamisohjelmalla. 

Strategiassa esitetään kuntien osalta muun muassa, että kaikkien yli 20 000 asukkaan kuntien tulisi laatia nk. viherryttämissuunnitelma (eng. Urban Greening Plan) vuoden 2021 loppuun mennessä, ”jotta luonto voidaan palauttaa osaksi kaupunkeja ja jotta voidaan palkita yhteisön hyväksi tehtäviä toimia”. Suomessa viherryttämissuunnitelman toteuttamismahdollisuuksia arvioidaan osana Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kansallista strategiaa ja toimintaohjelmaa.

Vuonna 2022 komissio on toimeenpannut strategiaa yhdessä pellolta pöytään 
-strategian kanssa. Komissio on ehdottanut muiden aloitteiden ohella torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevia uusia sääntöjä, jotta saavutetaan biodiversiteettistrategiassa ja pellolta pöytään -strategiassa vahvistettu 50 prosentin vähennystavoite 2030 mennessä. Kuntaliitto pitää tärkeänä torjunta-aineiden käytön vähentämistä, jotta turvataan kuntienkin tarvitsemat ekosysteemipalvelut. Komission valitsema painopiste ei vaikuta kuntien toimiin merkittävästi. 

Komissio on tämän lisäksi ehdottanut luonnon ennallistamista koskevaa EU:n lakia, jonka nojalla vähintään 20 % unionin maa- ja merialueista tulisi ennallistaa vuoteen 2030 mennessä ja kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit vuoteen 2050 mennessä.

Asetuksella sen ehdotetussa muodossa olisi merkittäviä vaikutuksia Suomen kuntien näkökulmasta. Asetusehdotus vaikuttaisi kuntiin mm. niiden kaavoitus-, viranomais- ja maanomistajaroolissa. Asetuksella olisi vaikutuksia myös rakentamista ja infrastruktuuria edellyttäviin kuntien palveluihin ja niiden kustannuksiin.

On välttämätöntä, että asetusehdotuksen 6 artiklaa muutetaan jatkovalmistelussa kuntien näkökulmat huomioiden. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan vaikuttavia ja tarkoituksenmukaisia keinoja, jotka myös ottavat huomioon lähtötilanteen eri jäsenvaltioissa. Jatkovalmistelussa tavoitteita koskevien ratkaisujen tulee lähteä paikallisista olosuhteista ja tavoitteen kannalta tarkoituksenmukaisesti koko EU:ssa erilaisissa paikallisissa olosuhteissa todelliset tarpeen huomioiden. Asetusehdotuksen 6 artiklan alueellinen soveltamisala edellyttää uudelleen tarkastelua, jotta Suomen kaltaisilta kohtuuttomilta tilanteilta vältytään.

Kuntaliitto pitää tärkeänä, että biodiversiteettistrategian toimeenpanossa kun-tien rooli monimuotoisuustavoitteiden toimeenpanijoina ymmärretään monipuolisesti ja samalla huolehditaan kuntien mahdollisuuksista yhteensovittaa maankäytön muut tarpeet luonnon monimuotoisuustavoitteisiin. Kuntien luonnonsuojelua edistäviä kannustimia on vahvistettava siten, että ne mahdollistavat laajasti erilaisia paikallisesti hyväksyttäviä luonnonsuojelutoimia erityisesti suojelualueiden ulkopuolella. 

Kunnille on tarjottava käyttökelpoista rahoitusta ja informaatiotukea biodiversiteettitoimiin. Biodiversiteettistrategian toimeenpanossa luonnon monimuotoisuuskysymyksiä tulee tarkastella yhdessä ilmastokysymysten kanssa. Tavoitteena tulee olla luonnonsuojelun valtavirtaistaminen, ja erityiskysymyksenä on syytä tarkastella luonnon monimuotoisuuden hyvinvointivaikutuksia kiivaasti kaupungistuvassa Euroopassa.

4.3.2    Saasteettomuuspaketti

Osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa komissio haluaa luoda myrkyttömän ympäristön suojellakseen Euroopan kansalaisia ja ekosysteemejä. Tavoitteen saavuttamiseksi komissio aikoo jatkaa niin kutsutun saasteettomuustoimintasuunnitelman toimeenpanoa ilman, veden ja maaperän pilaantumisen ehkäisemiseksi. Saasteettomuustoimintasuunnitelman jatkotoimia toteutetaan esimerkiksi integroidun vesivarojen hoidon alalla pinta- ja pohjavesiä pilaavien aineiden torjumiseksi ja ilmanlaadun parantamiseksi, jotta normit saatettaisiin vastaamaan Maailman terveysjärjestön suosituksia. Uudet raja-arvoehdotukset on julkaistu syksyllä 2022. Lisäksi komissio ehdottaa toimenpiteitä, joilla rajoitetaan mikromuovien lisäämistä tuotteisiin ja vähennetään niiden pääsyä ympäristöön. Komissio aikoo puuttua biohajoavien ja kompostoituvien muovien kestävyyteen liittyviin haasteisiin ja kartoittaa, missä niistä voisi olla hyötyä ympäristölle. Komissio aikoo tarkistaa myös luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevaa lainsäädäntöä ja pyrkiä siihen, että REACH-asetusta tarkistettaisiin kohdennetusti ihmisten terveyden ja luonnon suojelun parantamiseksi.

Komissio on antanut edellä mainittujen toimien lisäksi syksyllä 2022 ehdotuksen yhdyskuntajätevesistä annetun direktiivin tarkistamiseksi merkittävästi. Direktiiviehdotuksen perusteella sen vaikutukset jätevedenkäsittelyyn ja viemäröintiin ovat ennalta arvioitua suuremmat ja direktiivi sisältää tavoitteita, jotka toteutuessaan uhkaavat lisätä merkittävästi kuntien vesihuoltolaitosten kustannusrasitetta. Osa toimista on perusteltuja, mutta Kuntaliitto on huolissaan siitä, että direktiiviehdotus sisältää useita Suomen olosuhteisiin sopimattomia toimia sekä komissiolle delegoitua päätösvaltaa. Ehdotuksen mukaan komissio voisi jatkossa esimerkiksi määrittää tiettyjen alueiden kiinteistökohtaisten jätevedenpuhdistamoiden käsittelyvaatimukset eikä Suomen kylmiä olosuhteita olisi mahdollista ottaa huomioon typenpoiston vaatimuksissa kuten aiemmin. Em. toisi merkittäviä kustannusvaikutuksia Suomeen suhteessa muuhun Eurooppaan. 

Komissio tulee antamaan maaperän terveyttä koskevan säädösehdotuksen Q2 2023. Ruoka, luonto ja talous ovat riippuvaisia maaperästä, ja sitä on suojeltava yhtä hyvin kuin vettä, ilmaa ja meriympäristöä. Maaperän terveyttä koskevasta lakiesityksestä ilmoitettiin vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n maaperästrategiassa. Sääntely tulee vaikuttamaan kuntiin niiden eri rooleissa mm. maanomistajana, kaavoittajana, infrarakentajana sekä lupaviranomaisena. Tärkeä näkökulma on erityisesti kuntien maankäyttöön ja kaavoitukseen liittyvät suorat ja epäsuorat vaikutukset ja on välttämätöntä, että eri säädösten keskinäiset suhteet ja yhteisvaikutukset arvioidaan kunnolla.

EU:n ympäristösäätely vaikuttaa merkittävästi kuntien ympäristötehtävien hoitoon. Kuntaliiton mielestä on tärkeää, että EU:n ympäristöpolitiikka tukee jäsenvaltioiden mahdollisuuksia turvata kestävällä ja kohtuullisella tavalla puhdas ympäristö. Puhdas ympäristö luo pohjan myös kuntien tuottamille peruspalveluille, kuntalaisten hyvinvoinnille ja puhtaasta ympäristöstä riippuvaisille elinkeinoille. 

Tulevaisuudessa olisi keskityttävä yhä enemmän voimassa olevan lainsäädännön tehokkaaseen täytäntöönpanoon ja kehittämiseen. Suomen kaltaisissa maissa, joissa paikallisilla viranomaisilla on huomattava vastuu ympäristösäädösten toimeenpanossa ja niiden valvonnassa, tulee toimeenpanon tuki kohdistaa kuntiin. Suomen kuntien tarpeet sekä kuntien ja maakuntien erityisolot tulee huomioida saasteettomuuspaketin valmistelussa ja toimeenpanossa. Saasteettomuuspaketin toimilla, kuten esimerkiksi yhdyskuntajätevesidirektiivin tarkistamisella ja vesivarojen hoidon toimilla ei tule luoda tarpeetonta ylisääntelyä, joka vaarantaa kuntien tuottamia, ympäristön tilaa parantavia välttämättömyyspalveluja, kuten kohtuuhintaisen ja kattavan vesihuollon. 

Kuntaliitto pitää tärkeänä, että komissio pitää kiinni sääntelytaakan minimoimista koskevasta periaatteesta ja noudattaa kaikilta osin ”yksi sisään, yksi ulos” -lähestymistapaa. Kuntaliitto pitää hyvänä komission esitystä siitä, että EU:n lain-säädännön noudattamisesta odotettavissa olevat kustannukset aiotaan määritellä aiempaa läpinäkyvämmin ja hallinnolliset kustannukset kompensoidaan. 

Lisätietoja: 
ympäristöpäällikkö Tommi Maasilta ja erityisasiantuntija Tuulia Innala

4.4    Euroopan kiertotalousmallin eteneminen edellyttää tuotepolitiikkatoimia päästöjen rajoittamisen oheen

Vuonna 2023 komissio aikoo jatkaa kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa esittämällä toimia, joilla pyritään vähentämään jätettä ja sen ympäristövaikutuksia. Erityisesti keskitytään elintarvike- ja tekstiilijätteeseen. Komissio keskittyy tekstiilijätteiden kierrätystä edistäviin toimiin sekä aikoo esittää tuottajavastuun laajentamista tekstiilijätteisiin. Edelleen komissio jatkaa kestävän tuotepolitiikan aloitteiden edistämistä ja pyrkii parantamaan lisäksi kuluttajien oikeuksia korjata tuotteita oikeudenmukaisin hinnoin. Toimenpiteen toteutuminen pidentäisi tavaroiden käyttöikää ja edistäisi siten kiertotalouden tavoitteita. Komissio ehdottaa myös toimenpiteitä, joilla rajoitetaan mikromuovien lisäämistä tuotteisiin ja vähennetään niiden pääsyä ympäristöön. Komissio puuttuu lisäksi biohajoavien ja kompostoituvien muovien kestävyyteen liittyviin haasteisiin ja kartoittaa, missä niistä voisi olla hyötyä ympäristölle. Tarkoitus on tarkistaa myös luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevaa lainsäädäntöä, josta ehdotus on annettu marraskuun lopussa 2022.  

Kuntaliitto tukee komission pyrkimyksiä kehittää tuotesuunnittelun vaatimuksia kohti ympäristömyönteisempiä ja kestävämpiä tuotteita. Lisäksi on tärkeää edistää tuotteiden korjattavuutta ja korjaamisen kannattavuutta suhteessa uushankintoihin. Tuotesuunnittelussa ja uudenlaisten materiaalien saattamisessa markkinoille on kiinnitettävä huomiota tuotteiden kestävyyteen, haitattomuuteen ja toisaalta siihen, että uudet tuotteet ja materiaalit ovat tosiasiassa käyttötarkoituksiinsa sopivia. On tärkeää kiinnittää huomiota nimenomaan mikromuovien päästölähteisiin. Päästöjen rajoittaminen loppupäässä ei saa johtaa kuntien kannalta kestämättömiin ja kalliisiin ratkaisuihin, kuten tarpeettoman raskaisiin hulevesien käsittelyvaatimuksiin. Kuntaliitto suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti ruokahävikin vähentämiseen tähtääviin toimiin sekä tekstiilijätteiden kierrätyksen edistämiseen. Tekstiilien laajennettuun tuottajavastuuseen Kuntaliitto suhtautuu kuitenkin varauksella, koska sen toteuttamiseen liittyy tiettyjä haasteita johtuen siitä, että Suomessa on jo kohtuullisen pitkälle kehitetty kuntapohjaista keräys- ja käsittelyjärjestelmää. Uusien aloitteiden ja säädösten kehittelyssä ja täytäntöönpanossa onkin erityisen tärkeää ottaa huomioon myös kuntien näkökulmat. 

Lisätietoja: 
erityisasiantuntija Tuulia Innala

4.5    Suomen saavutettavuus sekä kestävään ja älykkääseen liikkumiseen siirtyminen

Suomen logistinen ja geopoliittinen asema ovat muuttuneet. Suomen on entistä tavoitteellisemmin huolehdittava maan ja sen eri alueiden ja keskuskaupunkien saavutettavuudesta ja kansainvälisistä yhteyksistä. Tässä on tärkeänä työkaluna CEF Verkkojen Eurooppa -välineen kautta rahoitettavat TEN-T-hankkeet sekä käynnissä olevaan TEN-T-asetuksen uudistamiseen vaikuttaminen.

TEN-T-asetuksen uudistamisessa on tärkeää ydinverkon satamien saaminen pohjoiseen Suomeen ja kattavan verkon satamien aseman säilyttäminen. Komission ehdottamiin kaupunkisolmukohtia koskeviin vaatimuksiin sekä tietojenkeräys- ja raportointivelvoitteisiin tulee saada joustoja ja vaatimusten tulee olla linjassa myös rahoitusmahdollisuuksien kanssa.

Viimeisten Venäjän ja Valko-Venäjän rajalle johtavien osuuksien siirtäminen ydinverkosta kattavaan verkkoon ei saa vaarantaa kyseisten yhteyksien CEF-tukikelpoisuutta. Jäsenmaiden eri alueiden, kuten Itä-Suomen, saavutettavuutta ei saa tarpeettomasti heikentää muuttuneessa geopoliittisessa tilanteessa. Vaikka Suomi tarvitsee poikkeamismahdollisuuden eurooppalaisen standardin raideleveydestä, tulee asiaa tarkastella myös tulevaisuuden mahdollisuuksien ja integraation kannalta, esim. Suomen yhteydet Ruotsiin ja Norjaan ja Rail Balticaan.

Suomessa tulee panostaa entistä pitkäjänteisemmin ja oikea-aikaisesti CEF-tukikelpoisten hankkeiden, kuten raidehankkeiden, suunnitteluun ja priorisointii, jotta mahdollisuudet saada EU-tukea paranevat. Tämä edellyttää myös kansallisen rahoituksen lisäämistä hankkeiden omarahoitusosuutta varten. Suomen on tärkeää osaltaan edistää Rail Baltica -hanketta, joka luo nopean yhteyden Keski- ja Pohjois-Euroopan välille.

Kestävään ja älykkääseen liikkumiseen siirtyminen EU-alueella on välttämätöntä. Komissiolla on valmisteilla useita tavoitteeseen liittyviä aloitteita kuten ITS-direktiivin (älykkäät liikennejärjestelmät) uudistaminen ja sen alaisen multimodaalisen matkustajainformaation (MMTIS) asetuksen päivitys sekä aloite multimodaalisten digitaalisten liikkumispalveluiden (MDMS) edistämisestä. Komissio harkitsee politiikkatoimia mm. koskien matkustajien oikeuksia multimodaalisilla matkoilla. Lisäksi vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluinfrastruktuuria koskevan AFIR-asetuksen käsittely jatkuu.

Liikkumisen vihreässä ja digitaalisessa siirtymässä tarvitaan yhteisiä tavoitteita ja sitoutumista. Siinä tarvitaan myös jäsenvaltioiden alueellisten olosuhteiden sekä niiden toimijoiden toiminnan luonteen ja reunaehtojen ymmärrystä, joille uusia vastuita asetetaan. Paikallisiin ja alueellisiin julkisiin toimijoihin kohdistettavien velvoitteiden tulee olla oikeassa suhteessa saataviin hyötyihin sekä velvoitteiden käytännön toteutuksen mahdollisuuksiin, haasteisiin ja taloudellisiin reunaehtoihin. Liian tarkkaa sääntelyä EU-tasolla tulee välttää. Julkisilla toimijoilla tulee olla toimeenpanossa harkintavaltaa, jotta käyttöön voidaan ottaa sopivimmat ja kustannustehokkaimmat ratkaisut.

Liikkumista koskevan sääntelykehikon tulee edistää liikkumista sekä liikkumis-palveluiden yhdistelyä siten, että se kasvattaa kestävien kulkutapojen osuutta erityisesti kaupunkiseuduilla. Sellaisia sääntelyn muutoksia tulee välttää, jotka heikentävät kaupunkiseutujen joukkoliikenteen järjestämisen oikeudellista perustaa (PSA-asetus) ja taloudellista pohjaa. Kaupunkiseutujen rooli on ratkaiseva liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa.

Ajoneuvojen suurimmista sallituista mitoista ja painoista annettu direktiivi tarkistetaan. Katuverkon kannalta olennaista on, että HCT-yhteydet fokusoidaan katuverkolla tarkasti harkituille, esim. satamiin, logistiikkakeskuksiin ja teollisuusalueille, vieville reiteille. Ahtaita keskusta-alueita tulee välttää. Katuverkolla on keskeinen rooli kävelyn ja pyöräilyn turvallisuudelle.

Lisätietoja:

kehittämispäällikkö Johanna Vilkuna ja 
kansainvälisten asioiden suunnittelija Paula Kosonen

Digitaalinen muutos käsitellään EU-tasolla läpileikkaavana yhteiskunnallisena teemana, esimerkiksi liikenteen, talouden sekä ympäristön alalta. Haemme Kuntaliiton EU-edunvalvonnassa digitaalisen murroksen osalta näkökulmaa juuri tästä moninaisuudesta: Tulevaisuuden kaupungit ja kunnat tarvitsevat lainsäädäntöä, mikä tukee kansalaisten ja palveluiden digitaalisia innovaatioita.

EU hakee digitalisaatiota ohjaavan lainsäädännön osalta suuntaa yhä epävakaammassa maailmantilanteessa. Tavoitteena on yhtenäisemmät sisämarkkinat, joilla voidaan yhdessä vastata haasteisiin liittyen esimerkiksi raaka-aineiden saatavuuteen, toimitusketjujen varmuuteen tai riippumattomuuteen datan osalta. Monet komission vuoden 2023 työohjelman digitaaliseen muutokseen liittyvät aloitteet kytkeytyvät lisäksi tämän päivän kunta- ja kaupunkikehittämiseen. 

Kansalaisia lähimpänä olevana, kuntia ja kaupunkeja ei tässä yhtälössä tule unohtaa palveluiden järjestäjänä eikä innovaatioiden edistäjänä. Tarvitsemme EU-lainsäädäntöä, mikä tukee näitä mahdollisuuksia myös julkisella sektorilla. Kaupungeissamme ja kunnissamme kytee tarve, innostus ja ymmärrys digitalisoida arkea. Esimerkiksi datatalouden kehittäminen on kaupungeissamme tunnistettu mahdollistavan uusia palveluita kaupunkilaisille ja yrityksille sekä edistävän innovaatio- ja tutkimustoiminnan työtä.

Tämä huomioiden olemme Kuntaliitossa tunnistaneet tärkeyden seurata niin tulevaisuusorientoidusti teknologista kehitystä kuin siihen kiinteästi liittyviä edellytyksiä, kuten osaamista, infraa ja kyberturvallisuutta. Esimerkiksi virtuaalitodellisuudet ovat ensimmäistä kertaa nostettu komission työohjelman agendalle vuonna 2023.

Käynnissä olevien EU:n digitaalisten aloitteiden osalta jatkamme vaikuttamista ja seuraamista erityisesti datasäädöksen ja tekoälysäädöksen osalta. Näillä on moninaiset vaikutukset kuntasektorille kuten liikenteen saralla. Tähän liittyen painottuvat myös kyberturvallisuuskysymykset esimerkiksi tuotteiden osalta. 

Digitalisaation osalta voimme siis tunnistaa seuraavat painopisteet:  

• Datan hyödyntäminen kuntien ja kaupunkien toiminnassa ja tähän liittyvät EU-tason data-avaruudet
• Liikennepalveluiden ja liikkuvuuden digitalisaatio
• Osallistavat ja tulevaisuusorientoidut teknologiat kuntien ja kaupunkien toiminnassa
• Julkisen sektorin tarpeiden parempi huomioiminen EU:n digitalisaatiota ohjaavan lainsäädännön osalta

Lisätietoja: 
erityisasiantuntija Jaana Jormanainen

Pääomamarkkinaunionin syventäminen ja pankkiunionin valmiiksi saaminen; alue- ja paikallistaso otettava paremmin huomioon EU:n talouspolitiikassa

Komission työohjelmaan 2023 sisältyy monia, muitakin kuin suoraan talouteen liittyviä aloitteita, joiden sisältämät kirjaukset voivat vaikuttaa kuntien talouteen.

Finanssikriisin jälkeisen säätelyn vaikutukset taloudelliseen toimeliaisuuteen, työllisyyteen ja julkiseen talouteen ovat olleet hahmottumatta. Koronapandemian hoito on tuonut merkittävän lisävaikutuksen, samoin Ukrainan sota ja pääosin sen myötä syntynyt energiakriisi. EU:n tuleekin edelleen tehdä päätöksiä talouskasvun aikaansaamiseksi, työllisyyden parantamiseksi ja julkisen talouden kestävyyden varmistamiseksi. Myös rahoitusmarkkinoiden toimivuutta, toimintaedellytyksiä ja rahoitusriskien hallintaa on edelleen tarpeen kehittää.

Kuitenkaan uudelle tai tiukemmalle EU-sääntelylle ei pääsääntöisesti ole tarvetta, vaan pikemminkin tulee edistää EU:n talouspolitiikan ohjauksen voimassa olevaa sääntelyä. Tehokas talousohjaus edellyttää, että alue- ja paikallistaso otetaan nykyistä paremmin huomioon, etenkin talouspolitiikan EU-ohjausjaksossa. Budjettivalvontaa ei kuitenkaan saa tiukentaa. Kunnat saavat jatkossakin päättää itsenäisesti budjettiensa sisällöstä. Komission rooli on varmistaa, että jäsenmaiden talouspolitiikka ei vaaranna talous- ja rahaliiton moitteetonta toimintaa.

Tähän taustaan kytkeytyvät komission työohjelman 2023 pääomamarkkinaunioniin ja pankkiunioniin liittyvät aloitteet. Suomen kuntien sekä alueellisen elinkeinopolitiikan kannalta toimivat pääomamarkkinat samoin kuin kunnossa oleva pankkisektori ovat tärkeitä. Etenkin pääomamarkkinaunioniin on kuitenkin liittynyt jo aiemmin ja nyt myös uusia ajatuksia yhteisvastuusta. Toisin sanoen jäsenvaltioiden sitoutumisesta korvauksiin, mikäli jokin euromaa ei selviytyisi vastuistaan. Tällainen yhteisvastuu saattaa rasittaa Suomen luottokelpoisuutta. Rasitus säteilisi Suomen valtion lisäksi todennäköisesti myös kuntiin eli kuntien rahoituskustannuksiin. Kuntaliitto toistaa komissiolle aiemmin antamansa varauksellisen kannan yhteisvastuuseen ja katsoo, että vastuiden hoidossa edellytysten tukee olla kunnossa.

Lisätietoja: 
erityisasiantuntija Jari Vaine

7.1    Muuttoliike- ja turvapaikkajärjestelmän  uudistaminen

Lähialueilla tapahtuvat kriisit ovat osoittaneet, että EU:lla on oltava selkeä ja vahva muuttoliike- ja turvapaikkajärjestelmä. Komissio antoi syksyllä 2020 kokonaisvaltaisen tiedonannon maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistamisesta. Tiedonanto käynnisti uudelleen yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistamisen. Muuttoliikkeen hallinnassa on edistytty muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen mukaisesti ja komission tavoitteena on esittää yhteisen etenemissuunnitelman loputkin ehdotukset vielä parlamentin nykyisen toimikauden aikana. 

Maailmalla tapahtuvat konfliktit, humanitaariset kriisit sekä luonnonkatastrofit osaltaan voivat vaikuttaa siihen, että turvapaikanhakijoita ja pakolaisia tulee Suomeenkin paljon. Venäjän hyökkäyssodan myötä EU on Ukrainasta pakenemaan joutuneita henkilöitä auttaakseen nyt ensimmäistä kertaa aktivoinut tilapäisen suojelun direktiivin. Tilapäinen suojelu on tarkoitettu Ukrainasta sotaa pakeneville henkilöille. Tilapäisen suojelun myöntäminen mahdollistaa sen, että suojelua voidaan tarjota rajatulle joukolle nopeassa ja turvapaikkamenettelyä kevyemmässä prosessissa. Neuvoston päätös tuli voimaan 4.3.2022 ja se jätti jäsenmaille harkintavaltaa suojelun tarkan kohderyhmän määrittämiseen. Suomessa suojelua annetaan EU-tason päätöstä laajemmalle Ukrainasta paenneiden joukolle. EU on tukenut jäsenmaita ja alueita Ukrainasta sotaa pakenevien henkilöiden auttamisessa myös koheesiopoliittisen tukitoimen avulla. 

Uusi osaamispaketti edistämään laillista muuttoliikettä 

Komissio on työohjelmassaan ottanut esille myös kotouttamiseen ja työperusteiseen maahanmuuttoon liittyviä näkökohtia. Laillista maahanmuuttoa pyritään edistämään ensi vuonna annettavalla osaamispaketilla. Uudella aloitteella pyritään helpottamaan kolmansien maiden kansalaisten tutkintojen tunnustamista ja samalla houkuttelemaan Euroopan tarvitsemaa osaavaa työvoimaa. Osaava työvoima vahvistaa myös kuntien ja alueiden elinvoimaa. 

Kolmansista maista rekrytoinnissa on huomioitava myös julkisen sektorin tarpeet kehittämällä toimivat käytännöt mm. sosiaali- ja terveydenhoidon ammattilaisten rekrytointiin. Kolmansien maiden kansalaisten rekrytointiin liittyvien lupamenettelyjen tulee jatkossakin kuulua kansalliseen toimivaltaan. 

Suomessa valtio vastaa turvapaikanhakijoiden vastaanotosta. Kunnat ovat tärkeässä asemassa Suomen humanitaaristen velvoitteiden täyttämisessä, sillä kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaan kotouttaminen kuuluu kuntien tehtäviin.

Kuntaliitto korostaa, että EU:n ja Suomen tulee antaa korkeatasoista kansainvälistä suojelua sitä tarvitseville. Kuntien toiminta maahanmuuttajien kotouttamiseksi on olennainen osa onnistunutta maahanmuuttopolitiikkaa. Maahanmuuttajien kaiken-lainen osallisuus osaltaan vahvistaa yhteiskunnan sosiaalista kestävyyttä. Kotouttamisen on jatkossakin kuuluttava kansalliseen toimivaltaan.

Osana maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa komissio on syksyllä 2020 esittänyt kotouttamista ja osallisuutta koskevan toimintasuunnitelman vuosiksi 2021–2027. Toimintasuunnitelmassa korostetaan onnistuneen kotouttamisen olevan olennainen osa hyvää ja tehokasta muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikkaa. Komissio on todennut, että EU-tason yhteistyöllä voidaan maahanmuuttajien kotouttamisessa saavuttaa merkittäviä hyötyjä, vaikka kotouttaminen kuuluukin kansalliseen toimivaltaan. Onnistuneen kotouttamisen ja osallistamisen edellytyksenä on varhaiset toimet ja pitkäaikainen sitoutuminen. 

On erittäin tärkeää varmistaa, että myös uudella ohjelmakaudella 2021–2027 kunnilla on mahdollisuus käyttää EU:n rahoitustukea kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiseen. Myös mahdollisen laajamittaisen maahantulon jälkeiseen kotoutumispalveluiden määrän kasvuun on syytä varautua.

Lisätietoja: 
erityisasiantuntija Anu Wikman-Immonen

7.2 Euroopan osaamisen teemavuosi 2023 ja oppimiseen liittyvän liikkumisen kehyksen päivitys

Komissio on nimennyt vuoden 2023 osaamisen teemavuodeksi. Komission tavoitteena on houkutella korkeasti koulutettuja ammattilaisia aloille, joilla on Euroopassa pulaa työvoimasta, esittämällä EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten osaamisen tunnustamista. Komission suunnitelma EU:n strategiasta korkeakouluille ja tavoite tehostaa eurooppalaista korkea-asteen koulutusyhteistyötä on Suomen kannalta tärkeää. Korkeakoulut ovat maakunnille ja kunnille tärkeitä elinvoimatekijöitä. Osaajien saaminen maahamme on olennaisen tärkeää ison, olemassa olevan osaajavajeen täyttämiseksi. Suomeen saapuville opiskelijoille on tehtävä mahdolliseksi osallistua yhteiskuntaan ja työllistyä täällä, jotta heillä on mahdollisuus jäädä maahan. Aivovuodon estäminen myös taantuvilta alueilta on tärkeää. 

Suomen väestörakenteen huolestuttava suunta edellyttää työperäisen maahanmuuton helpottamista. Etenkin kuntien näkökulmasta osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen panokset ovat kannatettavia.

Vain 15 % nuorista on suorittanut opintoja, tehnyt harjoittelun tai osallistunut oppisopimuskoulutukseen toisessa EU-maassa. Tämän vuoksi, komissio aikoo ehdottaa EU:n nykyisen oppimiseen liittyvän liikkuvuuden kehyksen päivittämistä, jotta opiskelijat voisivat siirtyä helpommin koulutusjärjestelmästä toiseen. Vaikka nuorisoasiat lähtökohtaisesti kuuluvat kansallisen sääntelyn piiriin, on hyvä kannustaa nuoria ylittämään maiden rajoja. Uusien vaikutteiden ja hyvien käytäntöjen oppiminen kaikilla tasoilla on hyödyksi kehitykselle. Lisäksi komission tulevaa aloitetta työharjoittelun osalta on seurattava, jotta kaikki ¬
asiaan vaikuttavat seikat huomioitaisiin.

EU-linjauksia ja suosituksia laadittaessa on olennaista, että kansallinen ja Suomessa kunnallinen päätäntävalta koulutuksessa, kulttuurissa, sivistystoimessa ja liikunta- ja nuorisotyössä säilyy. Suomi onkin johdonmukaisesti korostanut tätä seikkaa koulutusta koskevissa kannanotoissaan.

Lisätietoja: 
erityisasiantuntija Minna Lindberg ja erityisasiantuntija Mari Ahonen-Walker