EU-edunvalvonta

EU:n uusi, viisivuotinen kausi pääsi alkamaan 1.12.2024, kun uusi komissio aloitti työnsä. Jo sitä ennen, EU-vaalien jälkeen kesällä 2024, komission puheenjohtaja von der Leyen valittiin jatkokaudelle. Puheenjohtaja julkaisi tulevan viiden vuoden tavoitteet, jotka ovat vähintäänkin yhtä kunnianhimoiset kuin edeltävän kauden tavoitteet. 

Komission viiden vuoden toimintapolitiikan keskiössä ovat puolustus, turvallisuus, kestävä vauraus, demokratia ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Jatkuvasti hankalammiksi käyvät globaalit haasteet asettavat unionin strategisen autonomian yhä painavammaksi tavoitteeksi.

Olemme Kuntaliitossa asettaneet vaalikauden omat EU-tavoitteemme: 

1. Suomen kunnissa toteutetaan vihreää ja digitaalista siirtymää.

2. Työperäistä maahanmuuttoa on edistettävä.

3. EU-sääntelyssä ja rahoituksessa tulee huomioida Suomen muuttunut geopoliittinen asema ja saavutettavuus.

4. Kuntien ja kaupunkien elinvoimaa on vahvistettava: investointeja lisää! 

5. Arktinen osaaminen ja infran merkitys (lisätty 2025)

Vuonna 2024 teimme selvityksen EU:n vaikutuksista kuntien päätöksentekoon. Lähes puolet kuntien tehtävistä ja päätöksistä juontaa Brysseliin. Euroopan alueiden komitean mukaan noin kaksi kolmasosaa EU-säädöksistä toimeenpannaan paikallisella tasolla. Kunnat eivät ole vain täytäntöönpanon toteuttajia, vaan ne vaikuttavat EU-säädösvalmistelun eri vaiheissa monilla areenoilla.

Paikallistason suuren roolin vuoksi on erittäin tärkeää, että uusi komissio on työohjelmassaan vuodelle 2025 vahvasti lähtenyt painottamaan sääntelyn aiheuttaman taakan keventämistä ja sääntelyn yksinkertaistamista sekä vaikutusten arviointia.

Vuodelle 2025 komission työohjelma julkaistiin 11.2.2025. Sen vuoksi, ja kuten yleensäkin, komission ensimmäinen varsinainen toimintavuosi lähtee myöhässä liikkeelle. Puola toimii puheenjohtajamaana vuoden alkuosan, ja loppuosasta huolehtii Tanska. Puolan painotukset omalla kaudellaan ovat olleet hyvin vahvasti turvallisuuskysymyksissä.

Unionin tavoite strategisen autonomian parantamiseksi kysyy vahvaa yhtenäisyyttä ja resursseja. Seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen valmistelu on ollut jo työn alla, mutta sen haastavuuden vuoksi esityksiä joudutaan odottamaan vuoden 2025 loppupuoliskolle. Kehykseen sisältyvät seuraavan, Post 2027 -ohjelmakauden rahoitusohjelmat. Mahdollinen yhteisen puolustuksen vahvistaminen tulee nielemään varoja, mikä heijastunee koheesiopolitiikan tulevaisuuteen.

Vuoden 2025 komission työohjelmassa on 51 uutta aloitetta, joista 18 on lainsäädäntöä ja loput erilaisia strategioita ja suunnitelmia. Näihin ei-lainsäädännöllisiin papereihin on kiinnitettävä tarkasti huomiota, koska niihin voi sisältyä paljonkin asioita, jotka myöhemmin jalostuvat myös kuntiin vaikuttavaksi lainsäädännöksi. Lisäksi paketit ja ohjelmat sisältävät jo itsessään runsaasti uutta säädäntöä, joilla voi olla kuntavaikutuksia.

Komission tavoite yksinkertaistaa EU-säädäntöä ja hillitä säädösten aiheuttamaa taakkaa on hyvä mutta haasteellinen. Painopiste työohjelmassa on talouden, kilpailukyvyn ja turvallisuuden sektoreilla, joihin painottumalla halutaan vahvistaa EU:n roolia globaalisti. Myös puhdas siirtymä, digiasiat ja sosiaalisten oikeuksien asiat on valjastettu vahvistamaan unionia.

Kuntaliiton EU-edunvalvonnan tavoitteena on vaikuttaa oikea-aikaisesti ja mahdollisimman monilla kanavilla EU:ssa vireillä oleviin, kuntia koskeviin asioihin ja säädösvalmisteluun. Määrittelemme vuosittain EU-edunvalvonnan tavoitteet ja painopisteet oman strategiamme ja komission työohjelman pohjalta. Asiakirja toimii EU-edunvalvonnan tukena kotimaassa ja Brysselissä.

Tälle sivulle olemme koonneet näkemyksiämme niistä EU:n komission työohjelman 2025 aloitteista, joilla arvioidaan olevan vaikutusta suomalaisiin kuntiin. Tarpeen mukaan kommentoidaan myös työn alla olevia tai jo valmistelussa olevia asioita. Vuoden kuluessa esiin voi nousta yllättäen muitakin reagointia vaativia asioita.

Komissio on asettanut vuosille 2024–2030 seitsemän painopistealuetta, joilla tavoitellaan nopealiikkeisempää, yksinkertaisempaa ja yhtenäisempää unionia, joka tukee kansalaisiaan ja yrityksiään.

Pääotsaketasolla tässä asiakirjassa on noudatettu komission koko ohjelmakauden noudattamaa teemoitusta:

1. Uusi suunnitelma Euroopan kestävän vaurauden ja kilpailukyvyn varmistamiseksi

2. Euroopan puolustuksen ja turvallisuuden uusi aikakausi

3. Ihmisten tukeminen ja yhteiskuntiemme ja sosiaalisen mallimme vahvistaminen

4. Elämänlaadun varmistaminen; elintarviketurva, vesi ja luonto

5. Demokratian suojeleminen ja arvojemme vaaliminen

6. Globaali Eurooppa; vaikutusvaltaa ja kumppanuuksia

7. Tuloksia yhdessä – unioni valmiiksi tulevaisuuteen

Osaa aloitteista otsikkotasolla ei jäljempänä ole käännetty suomeksi, koska käännösten oikeellisuus ei ole varmaa. 

Lisätietoja:

EU-asioiden päällikkö Ulla Karvo

1.1 Kilpailukykykompassi (Initiative 1, Competitiveness)

Euroopan komissio esitteli kilpailukykykompassin tammikuussa 2025. Kompassi tarjoaa strategiset puitteet ja ohjaa komission toimia EU:n kilpailukyvyn edistämiseksi vuosina 2024–2029. Kilpailukykykompassin sisältö perustuu Mario Draghin syyskuussa 2024 julkaistun raportin "The Future of European Competitiveness" sekä Enrico Lettan sisämarkkinaraportin ehdotuksiin.

Kompassi sisältää kolme keskeistä pilaria, joilla pyritään EU:n talouden parantamiseen, investointien houkuttelemiseen ja säilyttämään Eurooppa tuotannon keskuksena:

1. Innovaatiokuilun kurominen umpeen. Tavoitteena on muun muassa luoda suotuisa ympäristö startup-yrityksille, edistää teollisuuden johtoasemaa syväteknologiaan perustuvilla voimakkaan kasvun aloilla sekä edistää teknologioiden leviämistä vakiintuneissa yrityksissä ja pk-yrityksissä. EU pyrkii tukemaan innovaatiota ja helpottamaan uusien yritysten kasvua yksinkertaistamalla sääntöjä ja vähentämällä epäonnistumisen kustannuksia. Digisääntelyä kehitetään tukemaan kilpailukykyä.

2. Yhteinen tiekartta vähähiilistymiselle ja kilpailukyvylle. Kompassi keskittyy puhtaan energian saatavuuden parantamiseen ja energian hintojen alentamiseen. Lisäksi tavoitellaan hiilestä irtautumista ilman kilpailukyvyn heikkenemistä, erityisesti energiaintensiivisillä teollisuudenaloilla.

3. Turvallisuuden lisääminen ja liiallisten riippuvuuksien vähentäminen. EU:n tavoitteena on monipuolistaa toimitusketjuja ja vähentää ulkomaisen raaka-aineiden ja energian riippuvuutta. Kompassi ehdottaa uusia kumppanuuksia puhtaan energian ja teknologian saannin turvaamiseksi sekä julkisten hankintojen sääntöjen tarkistamista Euroopan eduksi.

Kolmen pilarin lisäksi kompassi sisältää horisontaalisia teemoja, jotka ovat keskeisiä kilpailukyvyn tukemiseksi kaikilla sektoreilla: 

1. Sääntelyn yksinkertaistaminen. Tavoitteena on vähentää sääntely- ja hallintorasitusta sisältäen myös järjestelmällisiä toimia EU:n varojen saantia koskevien menettelyjen ja EU:n hallinnollisten päätösten yksinkertaistamiseksi, nopeuttamiseksi ja keventämiseksi. Lisäksi yksinkertaistetaan erityisesti kestävyysraportointia ja luokitusjärjestelmiä sekä helpotetaan yritysten hallinnollista taakkaa.  

2. Sisämarkkinaesteiden vähentäminen. Komissio laatii uuden sisämarkkinastrategian, jonka avulla kehitetään EU:n sisämarkkinoita, poistetaan EU:n sisäisiä esteitä ja estetään uusien esteiden syntymistä sekä nykyaikaistetaan sisämarkkinoiden hallintokehystä. Lisäksi nopeutetaan standardointiprosesseja ja parannetaan niiden saatavuutta erityisesti pk-yrityksille ja startup-yrityksille.

3. Kilpailukyvyn rahoittaminen. Komissio ehdottaa eurooppalaisen säästö- ja investointiunionin perustamista luodakseen uusia sijoitustuotteita, kannustimia ja varmistamaan sijoitusten liikkuvuuden EU:ssa. Samalla tehostetaan varojen saatavuutta talousarvion uudelleenkohdentamisella. 

4. Osaamisen ja laadukkaiden työpaikkojen edistäminen. Komissio aikoo esittää osaamisunionin perustamista. Siinä keskityttäisiin investointeihin, aikuiskoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen, tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavaan osaamiseen, taitojen säilyttämiseen, oikeudenmukaiseen liikkuvuuteen, pätevien ulkomaisten osaajien houkuttelemiseen ja integroimiseen sekä erityyppisen koulutuksen tunnustamiseen, jotta ihmiset voivat työskennellä kaikkialla unionissa.

5. Parempi politiikkojen koordinaatio EU- ja kansallisella tasolla. Komissio aikoo kehittää kilpailukyvyn koordinointivälineen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Tarkoituksena on varmistaa EU:n yhteisten poliittisten tavoitteiden täytäntöönpano EU:ssa ja jäsenvaltioissa, määritellä Euroopan etua koskevia rajat ylittäviä hankkeita ja toteuttaa uudistuksia ja investointeja. Komissio aikoo luoda kilpailukykyrahaston korvaamaan useita nykyisiä EU:n rahoitusvälineitä, joilla on samanlaiset tavoitteet.

Kompassi on eräänlainen politiikkakehys, ja siihen liittyvät useat yksityiskohtaiset aloitteet ja toimenpiteet eri sektoreilla ovat vielä valmisteilla. Kilpailukykykompassi on lähtökohdaltaan oikeansuuntainen. Kuntien näkökulmasta oleellista on seurata ja vaikuttaa varsinaisten aloitteiden ja toimenpiteiden sisältöihin. 

Lisätietoja:

Elinvoimajohtaja Mikko Härkönen

Kilpailukykykompassi turvallisuuden näkökulmasta

Turvallisuuden näkökulmasta tavoitteena on vähentää riippuvuuksia ja luoda parempaa huoltovarmuutta EU:n sisäisesti.

Komissio pyrkii solmimaan ja toteuttamaan uusia kauppasopimuksia sekä puhtaan kaupan ja investointikumppanuuksia, joiden tavoitteena on turvata kriittisten raaka-aineiden, puhtaan energian, kestävien liikennepolttoaineiden ja puhtaiden teknologioiden saanti maailmanlaajuisesti.

Komissio kehittää myös yhteisen hankinta-alustan kriittisille raaka-aineille.

Suunniteltu julkisia hankintoja koskevien sääntöjen tarkastelu, mukaan lukien eurooppalaisen etusijan käyttöönotto julkisissa hankinnoissa, tähtää teknologisen turvallisuuden ja kotimaisten toimitusketjujen vahvistamiseen.

Keskeisiä tavoitteita ovat:

• Kriittisten raaka-aineiden ja toimitusketjujen turvaaminen

• Energian ja puolustusteollisuuden vahvistaminen

• Kyberturvallisuuden kehittäminen

Kilpailukykykompassi osaltaan vahvistaa myös kuntien mahdollisuuksia saada kriittisiä aineita, tarvikkeita ja palveluja etenkin markkinoiden häiriötilanteissa. Tavoite parantaa jäsenmaiden huoltovarmuuden kokonaisuutta. Strategiaan vaikuttamisessa tärkeitä elementtejä ovat suorahankintojen mahdollistaminen kriittisissä hankinnoissa (esimerkiksi tietoturvatekniset laitteet ja ohjelmat) sekä erityisesti kriittisen infrastruktuuria palvelevien tarvikkeiden, aineiden ja komponenttien saatavuuden vahvistaminen EU:n sisämarkkinoilla.

Lisätietoja:

Kehittämispäällikkö Ari Korhonen

1.2 Sisämarkkinastrategia (Initiative 2, Competitiveness)

Vuonna 1993 perustetut EU:n sisämarkkinat ovat yksi Euroopan unionin suurimmista saavutuksista. Ne takaavat neljä vapautta eli että tavarat, palvelut, ihmiset ja pääoma voivat liikkua vapaasti koko EU:n alueella. Sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan liittyy kuitenkin edelleen sitä toimiviin sisämarkkinoihin liittyviä haasteita. 

Enrico Lettan sisämarkkinaraportin ehdotuksiin liittyen EU:n komissio julkaisee kesällä 2025 horisontaalisen sisämarkkinastrategian. Sen avulla Komissio pyrkii poistamaan nykyiset esteet, jotta kaikki yritykset voisivat hyödyntää täysimittaisesti sisämarkkinoiden tarjoamia mittakaavaetuja. Sisämarkkinastrategialla pyritään nykyaikaistamaan hallintokehystä, poistamaan EU:n sisäisiä esteitä ja estämään uusien esteiden syntyminen.

Suomen kansallinen kanta on, että kilpailulliset ja tehokkaat sisämarkkinat ovat EU:n talouden ja kilpailukyvyn perusta. Suomi haluaa sisämarkkinoiden kehittämiselle kunnianhimoisen vision ja erityisesti palveluiden sisämarkkinoiden vahvistamista, sillä toimivat palvelumarkkinat lisäävät tuottavuutta ja kilpailukykyä. Palveluiden esteiden poistaminen ja palveluintegraation edistäminen ovat tärkeitä tavoitteita, jonka yhteydessä komission tulisi tarkastella myös sektoreiden välisiä ja hallinnollisia esteitä.

Suomi näkee, että sisämarkkinoiden työkaluja tulee käyttää tehokkaammin. Komission ehdotus yhden yhteyspisteen perustamisesta ilmoitusmenettelyille saa tuen. Lisäksi jäsenvaltioiden ja komission yhteistyöllä on varmistettava sääntelyn hyvä täytäntöönpano. Suomen näkemyksen mukaan on tärkeää, että komissio seuraa sisämarkkinoiden tilaa muun muassa sisämarkkinoiden tulostaulussa. Suomi kannustaa komissiota edelleen kehittämään tulostaulua.

Kuntien näkökulmasta sisämarkkinoiden kehittäminen on kannatettavaa. Toimivat sisämarkkinat lisäävät kilpailua ja alentavat sitä kautta tavaroiden ja palveluiden hintoja sekä parantavat niiden laatua. Samalla lisääntynyt kilpailu edistää uusien innovaatioiden syntyä ja parantaa yritysten kilpailukykyä. Paikallisesti kunnissa ja alueella toimivan yritystoiminnan on varauduttava kilpailun lisääntymiseen sellaisillakin alueilla, joilla perinteisesti on toiminut vain kansallisia tai paikallisia yrityksiä.

Lisätietoja:

Elinvoimajohtaja Mikko Härkönen

1.3 Sääntöjen yksinkertaistaminen (Initiatives 3–5, Simplification)

Euroopan komission työohjelmassa vuodelle 2025 painotetaan vahvan ja yhtenäisen Euroopan merkitystä. EU:n on panostettava vahvuuksiinsa, jotta Euroopan kilpailukyky nousisi maailmanlaajuisesti. Liian monella alalla on jääty jälkeen suurimmista kilpailijoista, joita ovat USA Kiina.

Unionista halutaan entistä rohkeampi, yksinkertaisempi ja nopeampi. On havaittu, että monet rakenteelliset esteet ovat kilpailukyvyn tiellä, ja näihin halutaan puuttua. Tähän tavoitteeseen pyritään säädösten yksinkertaistamisella ja toimeenpanon tehostamisen keinoin. 

Komissio esittää Omnibus-säädösesitysten nimellä toteutettavaa asteittaista etenemistä kohti säädösten aiheuttaman taakan keventämistä. Vuoden 2025 aikana julkaistaan kolme esitystä: ensimmäinen Omnibus-paketti kestävyydestä (Q1), toinen Omnibus-paketti PK-yrityksistä ja paperittomuudesta (Q2) ja kolmas Omnibus-paketti investointimahdollisuuksien yksinkertaistamisesta.

Tavoitteena on yritysten raportointivelvollisuuksien vähentäminen tuntuvasti: vähintään 25 prosenttia ja PK-sektorilta 35 prosenttia. Lisäksi tavoitteena on luopua paperiversioista. Siksi myös tietosuojaan ja kyberturvallisuuteen on panostettava. Jotta tavoitteet saavutetaan, asian etenemisestä tehdään vuosittainen arvio.

Komissiolla on vahva tavoite yksinkertaistaa sääntelyä, jotta investoinnit helpottuisivat. Se haluaa toimeenpanna InvestEU-ohjelman ja Euroopan strategisen investointirahaston. Yksinkertaistamistavoitteet koskevat myös CAP-politiikkaa. Komissio tahtoo vähentää monimutkaisuutta ja hallinnollista taakkaa niin kansallisilta viranomaisilta kuin maanviljelijöiltäkin.

Muilla tärkeillä aloitteilla halutaan yksinkertaistaa EU-säädäntöä esimerkiksi lupamenettelyiden jouhevuuden lisäämisellä sekä valtuutuksien ja raportointivaatimusten vähentämisellä, jotta EU olisi houkutteleva investoinneille.

Vuoden kolmannella kvartaalilla on tarkoitus saada esitys monivuotisesta rahoituskehyksestä. Siinä tavoitteena on myös yksinkertaistaa seuraavan ohjelmakauden rahoitusohjelmia. 

Komission työohjelma painottaa vahvasti tehokasta toimeenpanoa. Kukin komissaari raportoi säädösten kansallisesta toimeenpanosta vuosittain omilta sektoreiltaan. Jotta kansallinen toimeenpano saadaan jouhevaksi, yhteistyöllä on suuri merkitys, jotta ongelmakohdat saadaan taklattua mahdollisimman varhain. Komissio haluaa panostaa toimeenpanodialogeihin komission ja sidosryhmien välillä.

Kannatamme EU-säädösten yksinkertaistamista ja säädöstulvan hillintää. Taakan keventäminen esimerkiksi raportoinnin vähentämisen kautta hyödyttää myös kunnallisia toimijoita. Lupamenettelyiden sujuvoittaminen on kaikkien etu. Toimeenpanon tehokkaampi kontrollointi auttaa saattamaan kaikki jäsenmaat samalle viivalle. Toisaalta näemme, että toimeenpanossa olisi oltava kansallista joustavuutta eikä komission tulisi asettaa liian yksityiskohtaisia ohjeita toimeenpanon osalle.

Kannatamme uuden lainsäädännön sijaan keskittymistä olemassa olevan lainsäädännön toimeenpanoon. Toimeenpanon tuen tarpeet tulee arvioida yhdessä toimeenpanijoiden, kuten kuntien, kanssa. Vahvistettu toimeenpano ei saa tarkoittaa lisää raportointivelvoitteita ynnä muuta hallinnollista taakkaa.

Lisätietoja:

EU-asioiden päällikkö Ulla Karvo

1.4 EU:n kestävän rahoituksen sääntely (Initiative 6, Simplification)

EU:n kestävän rahoituksen sääntely on vihreän siirtymän rahavirtoja ohjaava kokonaisuus, johon kuuluvat taksonomia-asetus, vastuullisuusraportointivelvollisuus (CSRD) sekä tiedonantoasetus (SFDR – Sustainable Finance Disclosure Regulation).

Tiedonantoasetuksen myötä finanssimarkkinatoimijoilla (luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset, vakuutuslaitokset) on velvollisuus antaa tietoa kestävyyteen liittyvistä asioista sekä tuote- että yhtiökohtaisesti. Käytännössä julkaistaan kestävyysriskien huomioonottamiseen liittyvät toimintaperiaatteet sekä tiedot sijoituspäätöksistä johtuvien haitallisten kestävyysvaikutusten huomioimisesta. Minimivaatimuksiin kuuluu lisäksi rahoitustuotteisiin liittyvä velvoite ilmoittaa, millä tasolla tuotteessa otetaan huomioon kestävyysriskejä.

Mikäli komission työohjelmassa esitellyn aloitteen tarkoittama tarkistus koskee vain viimeksi mainittua osiota, vaikutus kuntatoimijoihin rajoittuu rahoitus- ja sijoitustuotteista saatavan tiedon laatuun ja määrään. Jos sen sijaan tarkistuksen kohteena ovat muutkin osiot, kuntia todennäköisesti hyödyttävä tieto lisääntyy ja tarkentuu edelleen. Samalla on kuitenkin huolehdittava, että kuntasektorin mahdollisesti kasvavat tiedonkeruu- ja raportointivelvollisuudet ovat tarkoituksenmukaisia.

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Jari Vaine

1.5 European Business Wallet (Initiative 8, Simplification)

eIDAS-asetus ja sen myötä käyttöön tuleva EU-maiden yhteinen EUDI-lompakko (European Digital Identity) helpottavat asiointia sekä sähköisessä että käyntiasioinnissa kotimaassa ja rajat ylittävästi EU:n laajuisesti. Sen avulla on tarkoitus muun muassa virtaviivaistaa ja tehostaa palveluja, kun kansalainen voi välittää EUDI-lompakon avulla tietojansa (niin sanotut sähköiset attribuuttitodistukset) eri tahojen välillä.

Kansalaisille vapaaehtoinen EUDI-lompakko voi parhaimmillaan tuoda uudenlaisen asiointitavan palveluissa. Tämä vähentäisi turhaa asiointia. On tärkeää, että eIDAS’n ja EUDI-lompakon kehitykseen sekä kansalaisviestintään panostetaan ja oleelliset asiat saatetaan loppuun ennen kuin edistetään jotain samanlaista ratkaisua. Vaikka lompakon käyttäjä on oikeushenkilö, ratkaisut ovat samankaltaiset. Siksi EUDIn ratkaisuja tulee hyödyntää ja yhteensovittaa mahdollisimman pitkälle, ei kehittää uutta.

Lisätietoja: erityisasiantuntija Jaana Jormanainen

1.6 Puhtaan teollisuuden sopimus CID ja teollisuuden vähähiilisyyden edistäminen (Initiatives 9–10, Competitiveness)

EU:sta halutaan CID:n avulla hiilestä irtaantunut talous vuoteen 2050 mennessä. Teollisuuden irtaantumista hiilestä halutaan vauhdittaa ja kuitenkin taata yrityksille ja investoijille ennakoitavuus ja kilpailukyky. CID keskittyy lähinnä kahteen sektoriin: energiaintensiiviseen teollisuuteen ja puhtaaseen teknologiaan (clean tech). 

Energiaintensiivinen teollisuus tarvitsee tukea hiilestä irtaantumiseen ja sähköistymiseen. Energian kallis hinta, epäedullinen globaali kilpailu, monimutkainen sääntely ja byrokratia haittaavat kilpailukykyä. Puhdas teknologia on avain tulevaisuuden kilpailukyvylle ja kasvulle. Kierrätettävyys on yksi keskeisiä elementtejä CID:ssa.

Tunnistettuja onnistumisen edellytyksiä:

Edullisemmat energiakustannukset

Action Plan on Affordable Energy, lisää alempana.

Puhtaiden tuotteiden vaade

Hankintalainsäädännön avaaminen ja made in Europa criteria. Hiililaskennan yksinkertaistaminen ja vapaaehtoinen hiilimerkki teollisille tuotteille.

Puhtaan siirtymän rahoitus

Komissio hyväksyy 100 miljardin euron rahoitus tukeakseen EU-made puhdasta tuotantoa. Rahoitus toteutetaan hyväksymällä uusi valtiontukiraami ja vahvistamalla innovaatiorahastoa sekä ehdottamalla pankkia teollisuuden hiilestä irtaantumiseen. Myös InvestEU-sääntöjä muutetaan riskialttiimmiksi. Lisäksi EIB tulee tarjoamaan uusia rahoitusvälineitä CID:n tarkoituksiin.

Kierrätys ja pääsy raaka-aineisiin

Eurooppalaisten yritysten yhteistyön merkitys raaka-aineiden saatavuuteen. Komission on tarkoitus perustaa kriittisten raaka-aineiden keskus, jonka avulla keskitetysti hankitaan raaka-aineita. Vuonna 2026 tavoitteena on hyväksyä kiertotaloussäädös.

Toiminta globaalilla tasolla

Osaava työvoiman varmistaminen, Union of Skills (Initiative 31)

Kilpailukyky luodaan ja investoinnit tehdään usein paikallisesti. Kunnilla on keskeinen rooli muun muassa teollisuuden sijoittumisen mahdollistamisessa kaavoituksen ja tarvittavan infrastruktuurin kannalta. Kunnat toimivat myös luvittavina ja valvovina viranomaisina suuressa osassa hankkeita. Kuntien elinvoimatehtävän, ympäristönsuojeluvastuun ja muiden lakisääteisten tehtävien kautta punnitaan kaikkia puhtaan siirtymän aspekteja päästöistä luonnon monimuotoisuuteen ja huoltovarmuuteen.

Useille kunnille puhtaan siirtymän investoinnin luovat mahdollisuuksia. Toteutuakseen niille tarvitaan paikallinen hyväksyntä ja kunnan vastuulle kuuluva yhdyskuntakehittäminen ja infrastruktuuri. Tämän vuoksi on erittäin keskeistä, että kunnat otetaan mukaan vuoropuheluun sekä puhtaan teollisuuden ohjelmaa toimeenpantaessa että säädettäessä Industrial Decarbonization Accelerator Actia. 

Korostamme, että reunaehtoina tulee kuitenkin ottaa huomioon kaavoitusta koskevien säännösten kuuluminen kansalliseen toimivaltaan. Ne tulee lähtökohtaisesti rajata ulos tulevasta mahdollisesta sitovasta EU-sääntelystä. Suomen tulee kansallisessa edunvalvonnassa tiedostaa tämä EU:n toimivallan rajoitus. 

Toimenpiteet ja olosuhteet hiilineutraaliuteen siirryttäessä ovat erilaisia eri puolella Eurooppaa. Mahdolliset poikkeukset muun muassa vesienhoitoa, luonnon monimuotoisuutta tai jätteitä koskeviin säädöksiin hiilineutraalin siirtymän tavoitteiden saavuttamiseksi tulisi voida sovittaa kansallisiin lähtökohtiin.

Täten reunaehtona tulisi Suomen kansallisessa edunvalvonnassa olla myös se, että teollisuuden ja yhteiskuntien siirtyminen hiilineutraalisuuteen ei saa johtaa muun muassa luonnon monimuotoisuuden, vesien tilan tai ympäristöterveyden heikkenemiseen Suomessa. Tätäkin siirtymän työkalua tulisi voida soveltaa joustavasti kansallisiin ominaispiirteisiin peilaten.

Suomessa ei olla myöskään koettu toimiviksi erilaisten ennakollisten alueellisten kiihdytysalueiden tai erityisalueiden perustamista. Näillä alueilla esimerkiksi ympäristövaikutukset on tarkoitus arvioida ennakollisesti. Tulevissa sääntelyissä tämä keino tulisikin jättää vapaaehtoiseksi työkaluksi kansallisen harkinnan piiriin. 

Yritysten hallinnollisen taakan vähentäminen ei saisi johtaa viranomaisten toimenpiteiden lisääntymiseen. Määräajat tai vaikutusten arvioinnin supistaminen johtavat usein päinvastaiseen tulokseen kuin on tavoiteltu. Hyvänä taas näemme viranomaistoiminnan digitalisoimiseen panostamisen, viranomasiresurssien turvaamisen sekä lupamenettelyjen maksujen saamisen kattamaan paremmin siitä aiheutuneista kuluja. Näillä keinoilla voitaisiin myös parantaa viranomaisten resursseja ja täten nopeuttaa sekä sujuvoittaa hiilineutraaleihin toimintoihin siirtymistä.

Energiantuotannossa ei-fossiilinen vety vaikuttaa olevan yksi keskeinen elementti, mutta sen tuotanto on vielä melko alkutekijöissään. Kunnille olisi hyödyllistä, että kaukolämpö voisi hyödyntää vedyntuotannon hukkalämpöjä. Tämä edellyttää tuotantolaitosten sijoittumista verrattain lähelle taajamia siirtohäviöiden vähentämiseksi.

Lisätietoja:

Johtava lakimies Marko Nurmikolu
Erityisasiantuntija Vesa Peltola

Action plan on affordable energy (Initiative 9)

Kohtuuhintaisen energian toimintasuunnitelman (Action Plan on Affordable Energy, julkaistu 26.2.2025) tavoitteena on alentaa loppukäyttäjien energiakustannuksia siirryttäessä samanaikaisesti kohti vähähiilistä taloutta 

• vauhdittamalla puhtaan energian käyttöönottoa ja sähköistämistä

• muodostamalla toimivat EU:n sisäiset energiamarkkinat yhteen kytkemällä energiaverkkoja

• parantamalla energiatehokkuutta ja vähentämällä riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. 

Seuraavassa on joitakin yksittäisiä huomioita toimenpiteistä (Action) ja niiden alustavasti arvioituja vaikutuksia kuntiin.

Toimenpide 1 pyrkii kohtuullistamaan sähkölaskuja ”siirtomaksuja tehostamalla”, sähköveroa alentamalla, poistattamalla laskuista muita kuin energiamaksukomponentteja ja mahdollistamalla energiatoimittajan vaihtamisen.

• Voi alentaa kuntakonsernin sähkölaskuja mutta samalla heikentää kuntaomisteisen energiayhtiön kannattavuutta (sähkönsiirto, kaukolämpö) ja siten kunnan taloutta, jos esimerkiksi sähkön siirtohinnoittelua kuristetaan.

Toimenpide 2 pyrkii alentamaan sähköntoimituksen kustannuksia irrottamalla sähkön hinnan kaasunhintakehityksestä, lyhentämällä luvitusaikoja, vauhdittamalla verkkojen korvaus- ja laajennusinvestointeja ja digitalisaatiota, sähkönvarastoinnilla, kysyntäjoustoilla ja ohjeistamalla joustavuuden lisäämiseen sopimuksissa.

• Uusiutuvan energian (UE) luvitusaikoja halutaan rajoittaa kuudesta kuukaudesta kolmeen vuoteen hankkeen ominaisuuksien mukaan (vaativuus; sijainti UE nopean kehityksen alueella)

Toimenpide 3 pyrkii parantamaan Euroopan kaasumarkkinoiden toimivuutta lisäämällä kilpailua ja hyödyntämällä EU:n neuvotteluvoimaa kaasunhankintaan. 

• Ei välittömiä vaikutuksia kuntasektorille.

Toimenpide 4 pyrkii parantamaan energiatehokkuutta edistämällä energiatehokkaiden tuotteiden tarjontaa eri tavoin sekä jonkinlaisilla taloudellisilla kannustusinstrumenteilla ja muun muassa ESCO-palveluja vauhdittamalla.

• Ei välittömiä lisävaikutuksia kuntasektorille, koska kuntien energiatehokkuutta koskevat hankintavelvoitteet tiukentuvat jo energiatehokkuusdirektiivin (EED) artiklan 7 johdosta, lisäksi ESCO-palvelut ovat myös EED:ssä mukana, joskin melko väljästi.

Toimenpide 5 pyrkii saattamaan valmiiksi EU:n energiaunionin lukuisilla toimilla (muun muassa investointivarmuus, sähköistäminen, tekoäly, kaasun korvaaminen muilla energialähteillä).

• Vaikutus kuntasektorille ilmeisesti välillinen, mutta energian hinnan kohtuullisuus ja hallittu vaihtelu ovat toki toivottavia.

Toimenpide 6 pyrkii pienentämään teollisuuden energialaskua valtiovallan, energiantuottajien ja energiaa käyttävän teollisuuden kolmikantasopimuksella.

• Vaikutus kuntasektoriin hieman epäselvä, mutta suunnitelmassa mainitaan kolmikantasopimuksesta julkisen sektorin ja kahden muun välillä, vieläpä niin, että sopimukset olisivat sektorikohtaisia (esimerkiksi vety, synteettiset polttoaineet, akut, merituulivoima, aurinkovoima, verkot).

Toimenpide 7 pyrkii parantamaan energian toimitus- ja huoltovarmuutta hyödyntämällä energiakriisissä opittua.

• Ei nähtävissä suoraan vaikutusta kuntasektoriin.

Toimenpide 8 pyrkii varautumaan hintakriiseihin tuottamalla ohjeistusta energiankulutushuippujen tasaamiseksi ja parantamalla sähkönsiirtoa eri maiden (hinta-alueiden) välillä

• Voi olla käyttökelpoista, joskin komissio ei ole kovin kuuluisat käyttökelpoisista opasaineistoistaan.

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Vesa Peltola

1.7. Talletus- ja investointiunionisuunnitelma (Initiative 12, Competitiveness)

Komission työohjelman aloitteessa esitetään suunnitelma pääomamarkkinaunionin ja pankkiunionin laajentamisesta talletus- ja investointiunioniksi.

Viimeaikaisten kriisien jälkeisen sääntelyn vaikutukset taloudelliseen toimeliaisuuteen, työllisyyteen ja julkiseen talouteen ovat olleet hahmottumatta. Aloitteen taustalla onkin tavoite edistää investointeja, talouskasvua, työllisyyttä sekä julkisen talouden kestävyyttä. Taustalla ovat myös rahoitusmarkkinoiden toimivuus ja toimintaedellytykset.

Suomen kuntien sekä alueellisen elinkeinopolitiikan kannalta toimivat pääomamarkkinat ja kunnossa oleva pankkisektori ovat tärkeitä. Pääomamarkkinaunioniin on liittynyt ajatuksia yhteisvastuullisesta velasta. Asia ei nyt esillä olevan aloitteen sisällöstä nouse esille, mutta toistamme aiemman varauksellisen kantamme, sillä yhteisvastuulla voi olla kielteisiä vaikutuksia luottoluokituksiin ja rahoituskustannuksiin.

Uuden aloitteen tavoitteena on tehostaa pääomamarkkina- ja pankkiunionin toimivuutta ja vaikuttavuutta. Keskeisenä keinona on talletusten saaminen hyödynnettäväksi tallettajalle tuottavammin ja toisaalta uusien investointi- ja rahoitusmahdollisuuksien luominen, etenkin pienille ja keskisuurille sekä kasvuyrityksille.

Tuotto-, investointi- ja rahoitusmahdollisuuksien luominen on sinänsä kannatettavaa. Yksilöidymmät vaikutukset riippuvat toimenpiteiden ja kohdentamisen määrittelystä. Onkin huomattava, että aloitteen sisältö merkitsee radikaalia ja laajamittaista muutosta rahoitusmarkkinoiden toimintakulttuuriin, rahavirtojen liikkumiseen, riskien syntymiseen ja hallintaan sekä todennäköisesti etenkin talletuksia vastaanottavien rahalaitosten liiketoiminta- ja ansaintalogiikkoihin. Lisäksi olisi kartoitettava tallettajien valmiudet muutoksiin.

Aloitteen tarkempi arviointi edellyttääkin perusteellista vaikutusten arviointia sektoreittain, kansallisesti sekä koko unionin tasolla.

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Jari Vaine

1.8. Biotalousstrategia (Initiative 17, Competitiveness)

Biotalouden ottaminen jälleen tarkasteluun komission työohjelmassa on hyvä asia. Biotalous tulee nähdä laajempana kuin kiertotalous. Kestävästi tuotettu bioenergia on näkemyksemme mukaan tarpeellista vielä pitkälle ensi vuosikymmenelle. Säävarmaa lämmöntuotantoa ei nimittäin voida lähimmän kymmenen vuoden aikana varmistaa ilman polttamalla tuotettavaa energiaa. Esimerkiksi kuntien luomille biokaasuekosysteemeille ja niihin tehdyille investoinneille tulee luoda näkymä tulevaisuuteen osana kestävää energiantuotantoa ja käyttöä. 

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Vesa Peltola

Biotalousstrategian uudistaminen liittyy myös maatalouden ja ruoan visioon (politiikkatavoite 34), erityisesti innovaatioiden edistämiseen. Kuntien näkökulmasta biostrategian tavoitteet liittyvät maaseutualueilla kuntien elinvoimaan, paikallisen elinkeinorakenteen vahvuuksien hyödyntämiseen sekä laajemmin ilmasto ja ympäristötavoitteisiin. Maatalouden osalta strategian tavoitteena on arvoketjujen monipuolistaminen, materiaalivirtojen hyödyntäminen, alkutuottajien aseman vahvistaminen arvoketjussa sekä uusien työpaikkojen luominen maaseudulle.

Tavoitteena on muun muassa biopohjaisten ja kiertotalouden ratkaisujen sekä bioteknologian edistäminen.

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Taina Väre

1.9.   Targeted Revision on the EU’s Rules on chemicals, REACH (Initiative 18, Simplification)

Reach-asetuksen toimeenpanossa on tärkeää huomioida sääntelyn selkeys ja ennakoitavuus.  Selkeä sääntely edistää teollisuuden investointien suunnittelua sekä vähentää kemikaalien terveys- ja ympäristöhaittoja. 

Kemikaalikuorman vähentämisen toimenpiteiden tulee olla kustannustehokkaita, perustua terveysvaikutuksiin, ja vähentämistoimenpiteiden kokonaisympäristövaikukset tulee ottaa huomioon. Ensisijaisesti terveydelle ja ympäristölle haitallista kemikaalikuormaa tulee vähentää puuttumalla niiden päästölähteisiin.

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Kaisa Mäntynen

1.9.1 Roadmap Towards Ending Russian Energy Imports (Initiative 19, Security)

Pidämme tavoitetta hyvänä mutta arvioimme toteutuksen olevan vaikeaa, etenkin energian kohtuuhintaisuus huomioon ottaen. Arviomme mukaan fossiilisen energian käyttö ei lopu vielä pitkään aikaan Euroopassa. Pienten modulaaristen ydinreaktorien (SMR) yleistymisen vauhdittaminen eurooppalaisella teollisuusallianssilla on kiinnostava idea. Joka tapauksessa ennen vuotta 2035 ei voitane odottaa niistä apuja.

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Vesa Peltola

1.9.2 Sustainable Transport Investment Plan (Initiative 20, Competitiveness)

Sustainable Transport Investment Plan on komission työohjelmassa yksi kilpailukyvyn ja puhtaan teollistumisen perusta. Tavoitteena on kestävä kuljetusjärjestelmä eri liikennemuotojen välillä ja rajojen yli. 

Komission kilpailukykykompassialoitteen mukaan suunnitelma keskittyy vähähiilisten ja uusiutuvien käyttövoimien tuotantoon ja jakeluun, satamiin ja meriteollisuuteen sekä rajat ylittäviin rautatieyhteyksiin. Aloite on tärkeä, ja Suomen tulee varmistaa sen hyödynnettävyys myös Suomen kannalta. 

Euroopan laajuisia liikenneverkkoja (TEN-T) koskevien rahoitusinstrumenttien sisällöstä ja muodosta keskustellaan osana EU:n uutta rahoituskehystä. TEN-T-liikenneverkkoja koskeva TEN-T-asetus on juuri uudistettu vaatimuksineen. EU:n uudessa rahoituskehyksessä tulisi säilyttää CEF:n (Connecting Europe Facility) kaltainen instrumentti, joka tukee tiukentuneiden vaatimusten toteuttamista myös TEN-T-kaupunkisolmukohdissa.

EU-sääntelyn ja rahoitusinstrumenttien tulee huomioida jäsenmaiden ja niiden saavutettavuuden erityispiirteet ja muuttunut geopoliittinen tilanne. Pohjoistenalueiden liikenteellisen integraation vahvistaminen Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon on koko EU:n etu. Suomen liikenteellistä integraatiota Ruotsin ja Norjan sekä Baltian maiden ja Keski-Euroopan suuntiin tulee parantaa. Suomen on entistä tavoitteellisemmin ja johdonmukaisemmin huolehdittava maan saavutettavuudesta ja kansainvälisistä yhteyksistä.

EU-politiikan tulee edistää multimodaalisten matkaketjujen ja liikkumispalveluiden käyttöä sekä joukkoliikenteen ja muun kestävän liikkumisen, kuten pyöräliikenteen osuuden kasvattamista kaupunkiseuduilla. Sellaisia sääntelyn muutoksia tulee välttää, jotka heikentävät kaupunkiseutujen joukkoliikenteen järjestämisen oikeudellista perustaa (PSA-asetus) ja taloudellista pohjaa. Aiheeseen keskeisesti liittyvä aloite on muun muassa Multimodal Digital Mobility Services (MDMS), joka on komissiossa jatkovalmistelussa.

Kaupunkiseutujen rooli on ratkaiseva liikenteen päästötavoitteiden saavuttamisessa. Komissiossa on valmisteilla TEN-T-asetuksen mukaiset kestävän kaupunkiliikenteen (Sustainable Urban Mobility) indikaattorit TEN-T-kaupunkisolmukohdille. Lopputuloksen tulee olla rajattu määrä hyvin määriteltyjä indikaattoreita, jotka tukevat myös paikallis- ja aluetason tavoitteita.

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Johanna Vilkuna

2.1 EU preparedness Union Strategy (Initiative 22, Preparedness and Resilience)

Valmiusunionin strategia on keskeinen väline, jonka avulla kehitetään yhteinen visio siitä, miten yhteiskuntamme, kansalaisemme ja kriittinen infrastruktuurimme voivat varautua tehokkaasti, jotta voidaan turvata elinolosuhteemme, arvomme, taloudellinen vakaus ja kestävä vauraus.

Valmiusunionin strategia tarjoaa kokonaisvaltaisen ja monialaisen lähestymistavan katastrofi- ja kriisinhallintaan, kattaen kaikki uhkat, riskit ja haasteet kaikkien vaarojen periaatteella. Tämä perustuu:

• Ennakoivaan ja integroidumpaan kriisinhallintamalliin EU-tasolla, keskitytään valmiuteen ja kriisien ennaltaehkäisyyn.

• Kokonaisvaltaiseen hallintomalliin, jossa eri hallinnon tasot ja sektorit yhdistetään koordinoiduksi lähestymistavaksi.

• Yhteiskunnalliseen lähestymistapaan, joka edistää laajemmin valmiuskulttuuria ja yhteiskunnallista resilienssiä Euroopassa.

Kyseessä on yleistason strategia, jolla pyritään koko EU:n parempaa varautumiseen, kriisienhallintaan ja varautumiskulttuurin kehittämiseen. Tässä vaiheessa asiakirja on enemmänkin visio, jonka pohjalta tullaan kehittämään EU:n varautumista niin hallintomallien, lainsäädännön kuin myös EU:n yhteisten valmiusharjoituksien kautta.

Strategian vaikutus kuntiin on välillinen. Tavoitteena on kuitenkin kehittää ja parantaa varautumiskulttuuria kaikilla hallinnon aloilla kuin myös tukea kansalaisten häiriönsietokykyä. Yleisesti ottaen EU:n varautumiskulttuurin kehittäminen tulee lisäämään varautumista kaikilla toimialoilla, mikä merkitsee resurssien tarvetta varautumisen kehittämiseen ja vahvistamiseen. Tältä osin tavoitteet koskevat myös kuntia. 

Lisätietoja:

Kehittämispäällikkö Ari Korhonen

2.2 Critical Medicines Act (Initiative 23, Preparedness and Resilience)

Tämän säädöksen päätavoitteena on turvata kriittisten lääkkeiden saatavuus ja toimitusvarmuus sekä tukea muiden yleisesti tärkeiden lääkkeiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi säädöksessä esitetään toimenpiteitä, jotka:

1. helpottavat investointeja kriittisten lääkkeiden valmistuskapasiteetin monipuolistamiseksi, erityisesti investointeja, jotka kohdistuvat toimitusketjujen haavoittuvuuksiin,

2. vähentävät toimitushäiriöiden riskiä kannustamalla ja palkitsemalla toimitusketjujen kestävyyttä kriittisten lääkkeiden julkisissa hankinnoissa,

3. hyödyntävät jäsenvaltioiden yhteenlaskettua kysyntää edistämällä kriittisten lääkkeiden sekä tiettyjen muiden yleisesti tärkeiden lääkkeiden yhteishankintaa.

Säädöksellä ei ole välittömiä vaikutuksia kuntiin.

Lisätietoja:

Kehittämispäällikkö Ari Korhonen

2.3 New Common Approach on Returns (Initiative 27, Migration)

Palautusten määrän lisääminen on ollut keskeinen osa EU:n muuttoliikepolitiikkaa viimeisten 20 vuoden ajan. Vuoden 2015 huippuvuoden jälkeen, jolloin turvapaikanhakijoiden ja laittomien maahanmuuttajien määrä oli suurimmillaan, EU ja sen jäsenvaltiot ovat lisänneet toimia tehokkaamman palautuspolitiikan rakentamiseksi. Merkittäviä muutoksia on tehty sekä EU:n sisäiseen että ulkoiseen palautuspolitiikkaan, mukaan lukien:

• EU:n palautuksia koskevan lainsäädäntökehyksen vahvistaminen

• operatiivisten ja käytännön työkalujen käyttöönotto palautusten tehostamiseksi

Palautuspolitiikan rajallinen tehokkuus johtuu useista haasteista, joita EU ja jäsenvaltiot kohtaavat palautusmenettelyiden täytäntöönpanossa:

• jäsenvaltioiden vaikeudet palautusmenettelyiden toteuttamisessa (sisäinen ulottuvuus)

• kolmansien maiden yhteistyön puute takaisinottosopimuksissa (ulkoinen ulottuvuus)

Euroopan parlamentti on aiemmin korostanut tarvetta parantaa EU:n palautuspolitiikan tehokkuutta. Samalla on painotettu, että perusoikeuksia ja oikeudenmukaisia menettelyjä on noudatettava täysimääräisesti. Lisäksi parlamentti on korostanut, että kolmansien maiden kanssa olisi solmittava virallisia takaisinottosopimuksia ja että näihin sopimuksiin tulisi liittyä EU-parlamentaarinen valvonta sekä oikeudellinen tarkastelu.

Unioni kehittää yhteisen maahanmuuttopolitiikan toimenpiteineen (Artikla 79), jonka 5. kohta:

”Tämä artikla ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta päättää kolmansista maista tulevien kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn määristä niiden alueelle työnhakutarkoituksessa, olipa kyse sitten palkkatyöstä tai itsenäisestä ammatinharjoittamisesta.”

Turvallisuuden näkökulmasta Suomi on tehnyt rajalakiin muutoksia, joilla välineellistettyä maahantuloa voidaan ääritilanteissa hallita. 

Turvallisuuden näkökulmasta tällä säädöksellä ei tule olemaan vaikutuksia kuntien asemaan maahanmuuton osalta.

Lisätietoja:

Kehittämispäällikkö Ari Korhonen

2.4 European Migration and Asylum Strategy (Initiative 28, Migration)

Strategian tavoitteena on vahvistaa operatiivisia valmiuksia rajaturvallisuuden hallinnassa ja ulkorajoihimme kohdistuviin uhkiin vastaamisessa. Strategialla tavoitellaan oikeudenmukaista ja määrätietoista lähestymistapaa maahanmuuttopolitiikkaan. Strategia liittyy läheisesti myös sisäisen turvallisuuden vahvistamiseen unionin alueella.

Vaikutukset kuntiin ovat välillisiä, etenkin kun strategia painottaa EU:n ulkorajojen hallintaa. Strategia voi kuitenkin tiukentaa joitakin maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä painotuksia EU:n tasolla. Strategiaan vaikuttamisessa olisi syytä nostaa esille EU:n yhteisiä toimia maahantulon ennaltaehkäisemiseksi niistä maista, joita Venäjä voi hyväksikäyttää välineellisestyn maahantulon operaatioissa. Strategialla ei oletettavimmin olen vaikutusta kuntien vastuulla olevaan kotouttamistoimintaan.

Lisätietoja:

Kehittämispäällikkö Ari Korhonen

3.1 Uusi toimintasuunnitelma Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toimeenpanemiseksi (Initiative 29, Social Fairness)

Euroopan sosiaalisen pilarin edistäminen pitkäjänteisesti on tärkeää ja uusi toimintasuunnitelma tarpeen. Toimintasuunnitelma on tärkeä kytkeä vahvasti sosiaalisiin oikeuksiin liittyviin muihin suunnitelmiin koskien muun muassa asuntopolitiikkaa ja muita sosiaalisiin oikeuksiin kytkeytyviä teemoja. 

Suomalaisilla kunnilla on keskeinen, monia maita laajempi rooli arjen hyvinvoinnin turvaajina vastaten muun muassa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä, kulttuuripalveluista, liikuntapalveluista ja nuorisopalveluista. Sosiaalisten oikeuksien osalta on olennaista miettiä riittävän konkreettisia toimenpiteitä, joilla turvataan eurooppalaisen sosiaalisen ulottuvuuden vahvuudet.

Pohjaksi on tärkeä tehdä työtä, jossa on tunnistettu myös paikallistason näkökulmasta olennaisimmat haasteet, kuten eriarvoisuuden kasvu, köyhyys, terveyserojen kasvu, päihteiden käyttö, yksinäisyys ja segregaatio. 

Lisätietoja:

Hyvinvointiasioiden johtaja Maria Salenius

3.2 Affordable Housing (2026), A new action plan on the implementation of the European Pillar of Social Rights / Affordable Housing Plan

Alun perin komission oli tarkoitus julkaista kohtuuhintaisen asumisen suunnitelma vuoden 2025 viimeisellä neljänneksellä. Ursula von der Leyen nosti asumisen kriisin yhdeksi tärkeäksi teemaksi uudelle komissiolle ja nimitti asumiselle oman vastuukomissaarin.

Suunnitelmaan kytkeytyy linjauksia kohtuuhintaiseen asumiseen kohdistuvista valtiontukisäännöistä. Lisäksi Euroopan investointipankin (EIP) rooli kohtuuhintaisen asuntotuotannon edellytysten tukemisessa on asialistalla.

Komission ohjelman lykkääntyminen ja hämärä näkymä tulevasta jarruttaa kohtuuhintaisen asumisen kehittämistä myös Suomessa. Ohjelman ajankohtaisuutta lisää se, että markkinaehtoinen rahoitus ei tule tarjoamaan vuokra-asuntotuotannolle entiseen tapaan mahdollisuuksia vaan kiristyy vuonna 2024 voimaan tulleen pankkisääntelyn vuoksi. Valmistelussa oleva sääntely on tärkeä, seuraamme tiiviisti tulevaa aloitetta ja sen mahdollisia vaikutuksia kuntien toimintaan. Vuonna 2025 tehdään ennakkovaikuttamista.

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Laura Hassi

4.1 Euroopan ilmastolain muutos (Initiative 33, Sustainability)

Eurooppalainen ilmastolaki tukee hiilestä irtautumista ja kestävämpää taloutta. Ilmastolain päivittäminen koskemaan vuoden 2040 välitavoitetta 90 prosentin päästövähennyksellä antaa signaalin EU:n vihreän kehitysohjelman tavoitteiden jatkamisesta. Ilmastonmuutoksen aiheuttamien inhimillisten, yhteiskunnallisten ja taloudellisten vahinkojen ja kustannusten minimointi vaatii mittavia ponnisteluja päästöjen vähentämisessä.

Välitavoite ja sen toimeenpanon suunnittelu tuo ennakoitavuutta ilmastopolitiikkaan.

Välitavoitteen sisällyttäminen lakiin on tärkeää. Suomen tulee osaltaan tukea lain päivitystä sekä olla aktiivisesti mukana vaikuttamassa vuoden 2030 jälkeisen ilmastosäädöskehikon sisältöihin. EU:n pitkän aikavälin budjetti on suunnattava tavoitteen toimeenpanoon ja rahoitusta kohdennettava eri strategioin tavoitteen saavuttamiseksi. 

Eri strategioiden ja ohjelmien välinen politiikkakoherenssi ja toimeenpanon joustavat valinnat ovat tärkeitä, jotta päästövähennykset saavutetaan. Eri strategioiden ja ohjelmien toimeenpanon keskinäistä synergiaa on hyödynnettävä.

EU on tukenut paikallistason ilmastotoimintaa yhteisissä tavoitteissa (esimerkiksi missiot), ja sen jatkaminen on toivottavaa. Samalla on huomioitava, että Euroopassa on hyvin eri kokoisia kaupunkeja kuntia, joiden tukeminen vaatii erilaisia instrumentteja.

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Pauliina Jalonen

4.2 Vision for Agriculture and Food (Initiative 34, Competitiveness)      

Maatalouden ja ruoan visio sisältää tiekartan ehdotuksille, joilla annetaan pitkän aikavälin (2040) vakaa toimintaympäristö ruokaketjun toimijoille sekä hahmotellaan tulevaa CAP:a vuoden 2027 jälkeiselle ajalle. 

Maatalous ja ruoka (mukaan lukien kalatalous) ovat EU:n strategisia sektoreita. Ruoka on osa EU:n kilpailukykyä, merkittävä työllistäjä ja vientiala. EU:n ruokaturva ei ole itsestäänselvyys, ja se liittyy huoltovarmuuteen ja turvallisuuteen sekä kansallisella että EU:n tasolla. 

Kuntien näkökulmasta maatalous ja ruoka ovat tärkeitä maaseudun ja rannikko- ja järvialueiden elinvoimalle sekä kansalliselle ruokaturvalle ja huoltovarmuudelle. Maatalouden ja kalastuksen suora yhteys luontoon ja ympäristöön tekevät niistä osan ilmasto ja ympäristöongelmien ratkaisuja (huomioitava yhteys biotalousstrategiaan). Maatalous- ja ruokasektori edistää EU:n ilmastotavoitteita, kun säilytetään terve maaperä, puhdas vesi ja ilma sekä suojellaan ja ennallistetaan biodiversiteettiä (mukaan lukien vesiresilienssistrategia).

Vision politiikkatavoitteina on maataloussektorin vetovoimaisuus ja ennustettavuus, kilpailukyky ja kriisinkestävyys, maatalous- ja ruokasektorin kestävä tulevaisuus sekä ruoan arvostus ja oikeudenmukaiset elin- ja työolot.

Toimilla tavoitellaan oikeudenmukaisempaa, yksinkertaisempaa ja kohdennetumpaa CAP:a (huomioitava CAP:in yksinkertaistamispaketti), viljelijöiden riittävää tulotasoa, reilua ruokaketjua, jossa tuottajilla on vahvempi asema, sekä sukupolvenvaihdoksia ja uusien yrittäjien saamista alalle.

Toimet koskevat myös tuontituotteisiin sovellettavien tuotantostandardien yhdenmukaistamista (muun muassa kasvinsuojeluaineet ja eläinten hyvinvointi), viljelijöiden mielenterveyttä sekä kansalaisten oikeutta jäädä. Kuntien osalta toimet koskevat julkisia hankintoja, lyhyitä toimitusketjuja sekä EU:n kouluruokaohjelman tarkistusta ja eläinten hyvinvointilainsäädännön kehittämistä.

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Taina Väre

4.3. CAP Simplification Package (Initiative 35, Simplification) 

CAP-lainsäädäntöehdotuksia odotetaan syksyllä 2025 sen jälkeen, kun komissio on antanut ehdotukset EU:n tulevaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi. 

Maatalouden ja ruoan visio hahmottelee tulevaa CAP:a vuoden 2027 jälkeiselle ajalle, mutta visiossa ei ennakoida tulevia rahoituskehyksiä. Maatalous ja ruoka ovat EU:n strategisia sektoreita, ja ruokaturva on osa huoltovarmuutta ja turvallisuutta sekä kansallisella että EU-tasolla. 

Tavoitteena on oikeudenmukaisempi, yksinkertaisempi ja kohdennetumpi CAP. Tukea pyritään kohdentamaan niille, jotka sitä erityisesti tarvitsevat. CAP:n yksinkertaistamispaketti tavoittelee hallinnollisen taakan alentamista, nuorten viljelijöiden tukemista sekä viljelijöiden sukupolvenvaihdosten edistämistä (sukupolvenvaihdosstrategia).

Tavoitteena on myös muun muassa epäreilujen kauppatapojen sääntöjen ja yhteisen markkinajärjestelyasetuksen tarkistaminen, biotalousstrategian uudistaminen, luontohyvitykset ja hiiliviljelyn mahdollisuudet, kunnianhimoiset investointiohjelmat sekä EU:n maatalousmaaobservatorio.

Kuntien, erityisesti pienten kuntien ja maaseutualueiden, osalta on tärkeää, että jatkossakin pienillä, maaseudun mikroyrityksillä on käytettävissä kehittämisvälineitä (muun muassa investointituet ja yritysten ja kehittämistuet), jotta kuntien elinvoiman kehittämismahdollisuuksia voidaan tukea joka puolella maaseutumaista maata.

Myös maaseudun kehittämisrahoitus, mukaan lukien Leader-toimintaryhmät, ovat tärkeitä sekä paikallisen elinvoiman että kuntalaisten ja järjestöjen monipuolisen kehittämisen välineinä olemassa myös tulevaisuudessa.

Kiinnostava mahdollisuus on myös niin sanottu monirahastoisuus muun muassa paikallisen yhteisöllisen kehittämisen toimenpiteisiin. Maaseudun kehittämisrahoituksen merkitys ja lisäarvo kasvaa väestön vähenemisen ja ikääntymisen myötä mm. maaseudun palveluiden uudistamisessa (esimerkiksi Älykkäät kylät).

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Taina Väre

4.4 Oceans Pact (Initiative 36, Competitiveness)

Komissio julkaisi 20.1.2025 aloitteen, jonka tavoitteena on edistää kestävää ”ocean managementia” ja varmistaa merien terveys, resilienssi ja tuottavuus ja siten edistää EU:n rannikkoalueiden hyvinvointia. Komissio kokos 17.2. saakka tietoa alan toimijoilta, asiantuntijoilta ja kansalaisilta. Aineiston pohalta kootaan European Ocean Pact, joka esitellään kolmannessa UN Ocean Conferencessa kesäkuussa 2025. 

Ocean Pact hakee laajempaa, integroitua ja kokonaisvaltaista hallintoa yli sektorirajojen. Sen tavoitteena on: 

• säilyttää terve, resilientti ja tuottava meri,

• edistää kestävää ja kilpailukykyistä sinistä taloutta, mukaan lukien kalastus ja vesiviljely,

• työskennellä kattavan merellistä tietoa, tutkimusta ja innovaatioita sekä investointeja koskevan ohjelman kehittämiseksi.

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Taina Väre

4.5 European Water Resilience Strategy (Initiative 37, Preparedness and Resilience) 

Vesivarojen suojelua ja kestävää hallintaa edistävän vesiresilienssistrategian päätavoitteet ovat kannatettavia. Sen kolme keskeistä ja sinänsä kannatettavaa erityistavoitetta ovat veden häiriintyneen kiertokulun ennallistaminen ja suojeleminen, puhtaan ja kohtuuhintaisen veden ja sanitaation varmistaminen kaikille sekä kilpailukykyisen EU:n vesiteollisuuden sekä puhtaan, vettä säästävän kiertotalouden edistäminen. 

Vesitehokkuuden toteuttamisessa on jatkovalmistelussa tärkeää varmistaa riittävät kansalliset joustot. Arvioidut ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät esimerkiksi Suomessa nimittäin näyttäisi johtavan laajamittaiseen vesipulaan. 

Erityisesti tulevaan strategiaan mahdollisesti kirjattavat, veden kierrätystä koskevat tavoitteet edellyttävät mahdollisuutta ottaa huomioon kansalliset olosuhteet ja toimintaympäristö ollakseen aidosti tehokkaita ja toimivia ja edistääkseen resilienssiä. 

Vesiteollisuuden kilpailukyvyn ja innovaatioiden parantamiseksi on tärkeää säilyttää säädösympäristö julkisen ja yksityisen yhteistyötä tukevana myös vesihuollon osalta.

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Tuulia Innala
Yhdyskuntatekniikan päällikkö Paavo Taipale

5.1 Roadmap for Women’s Rights (Initiative 39, Equality)     

Tiekartta naisten oikeuksista on ajallisesti tärkeä toteuttaa juuri nyt, johtuen monista kehityssuunnista, jotka haastavat naisten oikeuksien toteutumista Euroopassa ja muulla maailmassa. Euroopan tulee viitoittaa tietä, jossa naisten oikeudet turvataan ja niitä kehitetään. Tiekartan osalta on tärkeä huomioida myös kohdassa 40 mainittu aloite, jolla on yhtymäkohtia tähän. 

Myös sukupuolten tasa-arvon osalta paikallistason eri toimialojen työllä on keskeinen merkitys siihen, miten tasa-arvo Euroopassa kehittyy. Tiekarttaa laadittaessa tulee muistaa kuntien jo ennestään laajat lakisääteiset velvoitteet edistää sukupuolten tasa-arvoa mutta samalla niukat resurssit tähän työhön. On myös turvattava se, että naiset asettuvat jatkossakin kasvavissa määrin ehdolle paikallistason vaaleissa ja ovat vahvasti edustettuina paikallispolitiikassa. 

Lisätietoja:

Hyvinvointiasioiden johtaja Maria Salenius                         

5.2 New Equality Strategies for LGBTIQ  (Initiative 40, Equality)

On hyvä, että seksuaalivähemmistöjen oikeudet nousevat esiin. Kehitettävää on edelleen, ja yhteistä eurooppalaista arvokeskustelua tarvitaan. Paikallistason osaamisen kehittämiseen tulee panostaa, ja myös muun muassa luottamushenkilöille suunnattua materiaalia on oltava saatavilla. Suomen kuntien osalta uutta lainsäädäntöä ei tarvita: meillä on olemassa jo vahvat tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisen velvoitteet, ja syrjintäperusteet ovat kattavat. On myös turvattava, että LGBTIQ-vähemmistöt ovat edustettuina paikallispolitiikassa. 

Lisätietoja:

Hyvinvointiasioiden johtaja Maria Salenius

Aloitteilla ei ole välittömiä kuntavaikutuksia.