Lausunto eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle 10.2.2015, Dnro 211/03/2015, Vogt Ellen, Porko Maria, Tyni Tero

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi toimeentulotuesta annetun lain ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta (HE 358/2014 vp)

​Hallitus esittää toimeentulotuesta annettua lakia ja peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia muutettaviksi siten, että perustoimeentulotuen myöntämien ja maksaminen siirtyy Kansaneläkelaitoksen hoidettavaksi vuoden 2017 alusta. Esitys perustuu hallituksen kevään 2014 kehysriihessä tehtyyn päätökseen (25.3.2014).

Hallituksen päätös ja sen perusteella valmisteltu hallituksen esitys ei sisällä toimeentulotuen rahoitusvastuun siirtoa kunnilta valtiolle. Kunnat osallistuisivat perustoimeentulotuen rahoitukseen edelleen siten, että kuntien rahoitusosuus kustannuksista olisi 50 prosenttia. Täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki jäisivät edelleen kuntien hoidettavaksi.

Perustoimeentulotuen siirto tulee toteuttaa harkiten ja kokonaisvaltaisesti

Kuntaliitto ei kannata toimeentulotukilain muutosta esityksessä ehdotetulla tavalla ja esittää, että asia palautetaan valmisteluun.

Kuntaliitto on aiemmissa kannanotoissaan esittänyt ja esittää edelleen, että siirron yhteydessä myös perustoimeentulotuen rahoitus tulee siirtää kokonaan valtion vastuulle.

Kuntaliiton mielestä rahoituksen ja kustannuksiin vaikuttavan määräysvallan tulee olla samalla taholla. Ellei rahoitusta siirretä kokonaisuudessaan valtion vastuulle, kuntasektorille tulee jättää määrittelyvalta perustoimeentulotuen harkintaa sisältäviin osiin. Kuntaliitto vastustaa jyrkästi sitä, että esityksen mukaan kunnille ei jäisi minkäänlaista vaikutusmahdollisuutta budjettivastuullaan olevan rahoitustehtävän kustannusten tasoon eikä tuen sisältöön.

Kuntaliiton näkemyksen mukaan siirron toteuttamiseksi tulisi tehdä kokonaisvaltainen toimeentulotukijärjestelmän uudistus, eikä tyytyä nyt valittuun nykylain tekniseen korjailuun, jonka riskeinä on siirtää nykyisen järjestelmän ongelmat osaksi uutta järjestelmää sekä tukikustannusten nousun ennakoimattomuus ja merkittävä kasvu. Näin suurta, kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien henkilöiden perusoikeuksien turvaamiseen ja parantamiseen liittyvää uudistusta ei tule toteuttaa liian lyhyen valmisteluajan puitteissa.

Käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen sisältyy useita kohtia, joiden vaikutuksia on vaikea arvioida tai ne ovat vaikutuksiltaan jopa ei-toivottavia niin asiakkaan, palvelujärjestelmän kuin julkisen taloudenkin näkökulmasta. Kuntaliiton mielestä siirron valmistelussa tulisi edetä kokeilujen kautta. Näin voitaisiin kerätä tarvittavaa tietoa siirron vaikutuksista ja kustannuksista, käynnistää uusiin sote-rakenteisiin sopivien yhteistyömallien kehittäminen sekä mahdollistaa uudistusta tukevien tietojärjestelmäratkaisujen valmistuminen heti siirron tapahtuessa.

Hallituksen esitykseen sisältyvien taloudellisten vaikutusten arvioinnin (ks. tarkemmin s. 2) perusteella perustoimeentulotuen siirto Kansaneläkelaitokselle ei tuo kunnille, eikä julkiselle taloudelle säästöjä.Esitys päinvastoin näyttää lisäävän kustannuksia, mitä Kuntaliitto pitää nykyisessä taloudellisessa tilanteessa erittäin ongelmallisena ja rakennepoliittisen ohjelman tavoitteiden vastaisena.

Kuntaliiton taloudelliset vaikutusarviot poikkeavat hallituksen esityksestä osin merkittävällä tavalla

Perustoimeentulotuen siirto, esityksen mukaisin luvuin, rasittaa siihen liittyvine valtionosuusleikkauksineen kuntien taloutta alla olevan taulukon mukaisesti. Taulukkoon on myös liitetty Kuntaliiton arviot kokonaisvaikutuksista hallituksen esityksessä ehdotetun perusteella. Taulukossa - -merkki tarkoittaa kustannusten pienenemistä, + -merkki kustannusten nousua.

Esityksen taloudellisten arvioiden perusteella lakimuutos rasittaisi ehdotetussa muodossaan toteutettuna kokonaisuudessaan julkista taloutta 38—63 miljoonalla eurolla vuodessa vuodesta 2018 lukien riippuen alikäytön poistuman suuruudesta. Kuntaliiton arvioissa esitys rasittaa julkista taloutta em. vakiintuneessa tilanteessa noin 7—8 miljoonaa euroa hallituksen esityksen tasoa enemmän.

Erityisesti siirtymävuoden 2017 osalta Kuntaliiton arvio kunnille realisoituvasta kustannussäästöstä on merkittävästi esityksessä arvioitua pienempi. Kuntaliiton arvion mukaan esitys voimaantullessaan rasittaa kuntien taloutta vuonna 2017 noin 21—49 miljoonalla eurolla ja siitä eteenpäin noin 5—18 miljoonalla eurolla vuodessa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että arvioihin perustuvat, henkilöstötarpeen oletetusta poistumasta syntyvät säästöt, vähennettäisiin täysimääräisesti jo vuoden 2017 alusta kuntien peruspalvelujen valtionosuuksista.

Kuntaliitto pitää kehysmenettelyn vastaisena sitä, että vuoden 2017 osalta valtionosuuden vähennys tehtäisiin hallituksen esityksen mukaan vuoden 2018 arvioidusta säästöstä (69 miljoonaa euroa), eikä siinä olisi otettu huomioon kolmen kuukauden siirtymäaikaa, joka hallituksen esityksen mukaan pienentää vuoden 2017 säästöä 7,6 miljoonalla eurolla. Kuntaliitto myös pitää esityksen arviota siirtymävuonna saavutettavista säästöistä merkittävästi alimitoitettuna ja epärealistisena mm. samaan ajankohtaan suunnitellusta sote-uudistuksen toimeenpanosta johtuen.

Kuntaliitto vaatii, että kuntien valtionosuuksia ei vähennetä etukäteen esitettävän lain vaikutusarviointien perusteella. Mahdollinen kustannussäästö tulisi ottaa huomioon kustannustenjaon tarkistuksen yhteydessä, eikä etukäteen epävarmojen kustannusvaikutusarvioiden avulla. Lain kustannusvaikutuksiin liittyy erittäin merkittävää epävarmuutta, erityisesti henkilöstösäästöihin liittyen. 

Kuntaliiton näkemyksen mukaan lakiesitykseen on tehtävä vähintään seuraavat muutokset:

4 § Toimeenpano

Pykälän mukaan perustoimeentulotuen järjestämisvastuu siirretään kokonaan Kansaneläkelaitokselle ja perustoimeentulotukeen liittyvien sisällöllisten ja harkintaa vaativien elementtien määrittely, ohjeistus ja soveltaminen siirrettäisiin Kansaneläkelaitoksen itsenäiseen toimivaltaan. Esityksessä ei ole säädelty, miten Kansaneläkelaitoksen tulee tämä tehdä, miten tasoja tulee tarkistaa, kuka viime kädessä päättää tuen tasojen määrittelystä (vrt. kunnassa sosiaalihuollosta vastaava toimielin) jne. Lisäksi esityksen vaikutusten arvioinnissa tai taustaselvityksissä ei ole selvitetty/arvioitu tämän muutoksen mahdollisia taloudellisia tai muita vaikutuksia.

Valmistelun aikana pyydettiin kaksi lausuntoa koskien kuntien rahoitusvastuun perusteita ja esitetyn rahoitusjärjestelmän suhdetta perustuslain 121 §:ään. Lausunnon antajina toimivat akatemiaprofessori Kaarlo Tuori sekä professori Olli Mäenpää. Heille esitetyn lausuntopyynnön muotoilusta johtuen kumpikaan lausunnonantajista ei käsitellyt asiaa siltä kannalta, miltä perustuslainmukaisuus näyttäisi, jos kuntien nykyinen harkintavalta koskien tuen tasoja ja muita harkinnanvaraisia elementtejä poistettaisiin. Lausunnonantajat käsittelivät kustannusten nousua vain alikäytön vähenemisen ja siitä aiheutuvasta mahdollisesta kuntien kustannusten nousun näkökulmasta. Molemmat lausunnonantajat pitivät merkityksellisenä seikkana sitä, jos perustoimeentulotuen kustannukset merkittävästi nousevat. Alikäytön poistuman lisäksi perustoimeentulotuen ja täydentävän tuen kustannusten kehitykseen vaikuttaa oleellisesti se, mille tasolle tuen harkintaa vaativat elementit yleisesti asettuvat (esim. asumiskustannusten kohtuullinen taso). Perustuslakiasiantuntijoilta ei myöskään ole pyydetty lausuntoa yksilön perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta muutoksessa ja muutoksen jälkeen.

Kuntaliitto pitää ongelmallisena sitä, että kunnan oikeutta päättää omasta taloudestaan ollaan pala palalta poistamassa kunnilta, vaikka rahoitusvastuu säilyy kunnilla. Kunnat voivat yhä pienemmässä määrin päättää perustuslaissa turvatun verotusoikeuden avulla kerätyistä varoista.

Käsittelyssä oleva esitys näyttää arvioiden valossa lisäävän perustoimeentulotuen menoja merkittävästi. Tämä on merkittävää rahoitusperiaatteen kannalta, kun huomioon otetaan muut tehdyt ja vireillä olevat kuntien talouteen vaikuttavat hankkeet. Suurimpana ongelmana tämän esityksen yhteydessä Kuntaliitto pitää sitä, että harkintavaltaa ollaan viemässä kokonaan kuntasektorin ulkopuolelle rahoitusvastuun jäädessä kuntaan.

Perustoimeentulotukeen sisältyvän harkinnan reunaehtoja ja toteutustapaa ei ole määritelty esityksessä. Määrittelyvalta on annettu kokonaan Kansaneläkelaitokselle. Kuntaliitto edellyttää, että jos rahoitusvastuu säilyy, myös tukeen sisältyvien harkinnanvaraisten elementtien määrittely ja siihen liittyvä harkintavallan käytön ohjeistus tulee säilyttää kunnilla (huomioiden mahdollinen tuleva sote-rakenne).

Kuntaliitto korostaa, että esityksessä ei ole esitetty minkäänlaista laskelmaa tai edes riskiarvioita siitä, miten harkintavallan antaminen Kansaneläkelaitokselle voisi vaikuttaa perustoimeentulotuen kustannuksiin. Myöskään esityksen yhteisvaikutuksia muiden meneillään olevien hankkeiden kanssa ei ole arvioitu. Perustoimeentulotuen kustannukset ovat kokonaisuudessaan sidoksissa siihen, mille tasolle esimerkiksi ns. kohtuullisten asumiskustannusten määrittely uudessa järjestelmässä asettuu.

14 § Toimeentulotuen hakeminen

Pykälässä säädetään, että toimeentulotukihakemus tehdään Kansaneläkelaitokselle, jonka tulee tehdä hakemuksen pohjalta päätös perustoimeentulotuesta. Kansaneläkelaitoksen tulee 14 d §:ssä säädetyllä tavalla siirtää hakemus asianomaisen kunnan käsiteltäväksi siltä osin kuin hakija esittää hakemuksessa sellaisia menoja, joita ei voida ottaa huomioon tehtäessä päätöstä perustoimeentulotuesta. Hakemus täydentävästä tai ehkäisevästä toimeentulotuesta tulee tehdä suoraan kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos hakija on saanut tätä hakemusta koskevalle ajalle tehdyn päätöksen perustoimeentulotuesta. 

Esityksen 4 §:ssä säädetään, että perustoimeentulotuki ja täydentävä sekä ehkäisevä tuki erotetaan toisistaan ja tukilajien toimeenpano on jatkossa eri viranomaisten itsenäisellä järjestämisvastuulla.

Kuntaliiton näkemyksen mukaan esityksessä valittu hakemuksen jättämistä koskeva sääntely on ristiriidassa 4 §:n sääntelyyn nähden. 14 §:n mukaan eri tukilajit olisi haettaessa sidottuja toisiinsa vaihdellen hakijan tilanteen mukaan. Malli tuottaa viranomaisen itsenäisen harkintavallan käyttöön liittyviä ongelmia ja lisäksi se aiheuttaa sen, että samaa hakemusta käsittelisi kaksi eri viranomaista. Kansaneläkelaitos tosiasiassa määrittelisi sen, mikä tulkitaan täydentävän tai ehkäisevän toimeentulotuen menoiksi.

Valitun mallin perusteena on valmistelijoiden mukaan ollut, että asiakas ei pystyisi hakemuksessaan erottamaan sitä, hakeeko hän perus- vai täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea. Esityksen perusteluissa kuitenkin erikseen rajataan, että Kansaneläkelaitoksella ei ole velvollisuutta siirtää sellaista hakemusta, jossa perustoimeentulotuen osalta on tehty hylkäävä päätös (asiakkaan tulot ylittävät hyväksytyt menot). Hakemusta ei ole velvollisuus siirtää em. tilanteessa, ellei asiakas ole osannut yksilöidysti esittää hakemuksessaansellaista menoa, jota ei ole voitu ottaa huomioon perustoimeentulotukea myönnettäessä. Tämän lisäksi perusteluissa rajataan, että Kansaneläkelaitoksen ei tarvitse siirtää kuntaan myöskään sellaisia hakemuksia, joissa on pelkästään viittauksenomaisia mainintoja asiakkaan olosuhteista. Epäselvissä tapauksissa Kansaneläkelaitoksen tulisi selvittää tilannetta hallintolain 31 §:n mukaisesti.

Kuntaliitto vastustaa ehdottomasti pykälässä olevaa mallia hakemusten jättämiselle ja esittää että perustoimeentulotuki haetaan Kansaneläkelaitoksesta ja täydentävä sekä ehkäisevä toimeentulotuki kunnasta. Samalla esityksen 14 d § ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana.

Kuntaliitto pitää esitettyä mallia hakemusten jättämisestä ja sitä koskevaa sääntelyä sekavana ja osin asiakkaan asemaa heikentävänä. Lisäksi malli heikentää kuntien mahdollisuutta uudistaa henkilöstörakennettaan, koska se ohjaa järjestelmää siihen, että kunnan myöntämä täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki olisivat normittunutta paperihakemukseen perustuvaa taloudellista tukea, eivätkä sosiaalialan ammattilaisen kohtaamiseen ja asiakkaan kokonaistilanteen kartoittamiseen liittyviä sosiaalityön välineitä. Tästä syystä malli estää uudenlaisen palveluperustaisen sosiaalityön kehittymistä ja sillä on myös suoria kustannusvaikutuksia. Kuntaliitto korostaa sitä, että lakimuutoksen tavoitteita ei vastaavasta syystä toteuta myöskään sellainen vaihtoehto, jossa asiakas jättäisi hakemuksen Kansaneläkelaitokselle ja Kansaneläkelaitos siirtäisi hakemuksen aina oman päätöksentekonsa jälkeen kunnan käsiteltäväksi.

Perustoimeentulotuen siirrosta johtuen toimeentulotuki tulee jakautumaan kahtia, mikä väistämättä vaatii uuden oppimista sekä asiakkailta että viranomaisilta. Siirrossa tulisi varmistaa, että uudessa tilanteessa tuen hakemisen järjestelmä on mahdollisimman selkeä ja yksinkertainen niin asiakkaan kuin viranomaistoiminnan kannalta. Lisäksi tulee turvata kunnalle jäävän toimeentulotuen itsenäiseen erityiseen sosiaalialan ammattilaisen harkintaan perustuva asema ja joustavuus. Näin uuteen järjestelmään siirtyminen sujuisi mahdollisimman tehokkaasti ja uudistuksesta saataisiin ne hyödyt, joita sillä tavoitellaan.

Kuntaliiton näkemyksen mukaan esitys tosiasiassa muuttaa täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen luonnetta harkinnanvaraisena asiakkaan kokonaistilanteen perusteella myönnettävänä tukimuotona. Ehdotettu sääntely asettaa toimeentulotuen hakijat eriarvoiseen asemaan sen perusteella, mitkä ovat heidän kykynsä ja osaamisensa omien tarpeidensa ja oikeuksiensa ilmaisemiseen. Kuntaliiton ehdottamassa mallissa pyritään nimenomaisesti korostamaan sitä, että kunnan myöntämä tuki on sosiaalialan ammattilaisen kohtaamiseen perustuvaa sosiaalipalvelua.

Kansaneläkelaitos on valmistelun yhteydessä ilmoittanut, että se tekee perustoimeentulotuen käsittelemiseksi oman tietojärjestelmänsä osaksi omaa järjestelmäarkkitehtuuriaan. Vuoteen 2017 mennessä ei Kansaneläkelaitoksen mukaan ole mahdollista rakentaa sellaista järjestelmää, jota voisivat käyttää myös kunnan viranomaiset. Esityksessä on edellä olevaan hakemismalliin liittyen täysin ratkaisematta mm. miten hakemusten siirtely ja rekisterinpito käytännössä toteutetaan ja miten ratkaistaan se, että kunnilla ei ole sähköisen tiedonsiirron mahdollistavaa järjestelmää perustoimeentulotukipäätöksen tietojen siirtämiseksi kunnan järjestelmään.

7 b § Muut perusmenot

Pykälän sisältöä on esityksessä laajennettu voimassa olevan lain sisällöstä sillä perusteella, että jatkossa henkilön, joka on pelkästään perustoimeentulotuen tarpeessa ja näin ollen voisi asioida ainoastaan Kansaneläkelaitoksessa, ei tarvitsisi asioida myös kunnan sosiaalitoimessa turvatakseen ns. peruselinkustannuksia ja muita säännönmukaisia menoja. Tämän vuoksi 7 b §:ään on muun ohella lisätty ”välttämättömät asuntoon muuttoon liittyvät menot”, joilla tarkoitetaan esimerkiksi vuokravakuutta.

Kuntaliitto teki syksyllä 2014 laajan kyselyn, jonka perusteella havaittiin, että vuokravakuuksia myönsivät pääsääntöisesti sosiaalityöntekijät/ohjaajat. Vuokravakuuksien myöntämisessä käytettyä lakiin perustuvaa harkintaa ja henkilön sosiaalisen tilanteen kartoittamista ei olisi mahdollista toteuttaa nykyistä vastaavalla tavalla Kansaneläkelaitoksessa. Kunnat nostivat kyselyn vastauksissa yhdeksi suurimmaksi huolenaiheekseen toimeentulotukea saavien henkilöiden asumisen turvaamisen siirron jälkeen.

Vuokravakuuden hakemisessa on kyse yksilön elämässä poikkeuksellisesta tilanteesta, mistä syystä Kuntaliiton näkemyksen mukaan vuokravakuuksien myöntäminen tulee säilyttää osana kunnan täydentävää toimeentulotukea, jossa voidaan hyödyntää kunnan paikallisen tilanteen tuntemusta sekä voidaan tarvittaessa hyödyntää sosiaalialan ammattilaisen osaamista asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaisessa kartoittamisessa.

Vuokravakuuksien jäädessä kuntaan yhteys kunnan asuntotoimeen sekä sosiaalihuoltoon vuosikymmenien kuluessa kertyneeseen vuokranantajiin liittyvään paikallistuntemukseen säilyisi. Tällöin vuokravakuuden hakutilanteessa voidaan toimeentulotuen asiakkaille turvata paremmin kohtuuhintaista pitkäkestoista asumista, esimerkiksi lyhyiden määräaikaisten yksityisten vuokrasuhteiden sijaan. Kansaneläkelaitoksessa ei ole vastaavaa tietoa paikallisista vuokramarkkinoista, eikä mahdollisuutta vaikuttaa kunnan omaan asuntotoimeen. Vuokravakuuden myöntäminen on yksilön elämässä poikkeuksellinen ja kertaluonteinen tapahtuma, jolloin sen jääminen osaksi täydentävää tukea, ei vaaranna ns. yhden luukun periaatteen toteutumista.

Mikäli vuokravakuus siirrettäisiin osaksi perustoimeentulotukea, se voi aiheuttaa kustannusten nousua sekä uhan kaksinkertaisen vuokravakuusjärjestelmän syntymisestä. Pidemmällä aikavälillä tuen harkinnanvaraisen luonteen vuoksi voidaan joutua tilanteeseen, jossa henkilöllä ei enää ole mahdollisuutta saada vuokravakuutta Kelasta perustoimeentulotukena, jolloin kuntien on järjestettävä enenevässä määrin kriisiasumisen vaihtoehtoja tai alettava myöntää omia vuokravakuuksiaan toimeentulotuen asiakkaiden asumisen turvaamiseksi.

7 c § Täydentävä toimeentulotuki

Esityksessä on asumismenojen huomioimista koskien sääntelyä sekä 7 b että 7 c §:issä. Täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä asumismenoina huomioitaisiin (7 c §:n 1 mom. 1 kohta) esityksen perustelujen mukaan ns. ylisuuret asumismenot, joita Kansaneläkelaitos ei huomioisi 7 b §:n perusteella sekä mm. kalusteiden hankkimisesta aiheutuvat kustannukset. 7 b §:n perustelujen mukaan henkilön ja perheen asumismenoja ja niiden tarpeellista suuruutta harkitessa Kansaneläkelaitoksen on otettava huomioon myös mm. henkilön ja perheen erityiset tarpeet (esim. vammaisuudesta johtuvat). Tarpeellisen suuruisten asumismenojen huomioimista turvaavat myös 7 b §:n 2 ja 3 momentti. Kalusteiden hankkimisen osalta tuen saamisen perusteet on kirjattu myös 7 c §:n 1 momentin 2 kohdan perusteluihin (perustuu nykyisen sääntelyn sisältöön).

Kuntaliitto kiinnittää huomiota, että em. sääntely ja perustelut ovat nyt osin ristiriitaisia tai päällekkäisiä. 7 b § turvaa esityksen mukaan asiakkaan erityisten tarpeiden huomioimisen, jolloin samasta asiasta ei ole tarpeen säädellä enää 7 c §:ssä. Lisäksi esim. kalusteiden hankkimisesta aiheutuvat menot on jo edellä kuvatulla tavalla huomioitu. Kuntaliiton näkemyksen 7 c §:n 1 momentin 1 kohta tulisi näin ollen poistaa tarpeettomana.

10 § Perusosan alennus

Perusosan alentamiseen liittyvää suunnitelmantekovelvollisuutta koskeva 10 §:n 2 momentti on säilytetty esityksessä nykymuotoisena. Momentti lisättiin lakiin alun perin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa asiakkaiden perusoikeuksien toteutumisen turvaamiseksi ja kohtuuttomien tilanteiden välttämiseksi. Tällä hetkellä pääosa perusosan alennuksista tehdään (tai harkintaan perustuen jätetään tekemättä) samassa yhteydessä kuin henkilölle mahdollisesti laaditaan suunnitelma itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi.

Esityksen mukaan Kansaneläkelaitos tekee perusosan alennuksen ja ilmoittaa siitä kuntaan ja asiakkaalle. Kunta kutsuu tämän jälkeen asiakkaan tekemään suunnitelmaa. Kunnan sosiaalihuollon viranomaisen tulee tehdä suunnitelma, vaikka asiakas itse ei tulisi paikalle tai osallistuisi suunnitelman tekoon. Kunnan sosiaalialan ammattilaisen tekemällä suunnitelmalla tai ajanvarauksella tehdyllä arviolla ei ole esityksessä lakiin kirjattua vaikutusmahdollisuutta perusosan alennukseen.

Uudessa sosiaalihuoltolaissa esitetään ensisijaisena toimenpiteenä palvelutarvearviota ja suunnitelman tekoa vasta sitten kun se katsotaan tarpeelliseksi. Lisäksi esimerkiksi valtiovarainministeriön kuntakokeiluhankkeissa - osana hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa - pyritään nimenomaisesti vähentämään ns. turhien suunnitelmien määrää.

Käsittelyssä olevassa esityksessä on kuitenkin edellä kuvatulla tavalla säilytetty erillisen suunnitelman tekovelvoite kunnalla. Kunnan on varattava resurssi suunnitelmien tekoa ja niiden tekotilaisuuksien järjestelyä varten, riippumatta siitä, tulevatko asiakkaat paikalle suunnitelman tekoon vai eivät.

Kuntaliitto ei kannata 10 §:n 2 momentin nykyistä muotoilua.Suunnitelmantekovelvollisuuden säilyttäminen nykymuotoisena voi ohjata resurssien käyttöä epätarkoituksenmukaisesti. Se ei myöskään ole sopusoinnussa uuden sosiaalihuoltolain tai esim. uuden työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun lainsäädännön sekä näiden lakien yleisten tavoitteiden kanssa.

Kuntaliitto pitää mahdollisena, että perusosan alentamiseen nykytilanteessa kiinteästi liittyvän sosiaalisen tilanteen kartoituksen poisjääminen ja harkinnan väheneminen Kansaneläkelaitoksessa voi johtaa huomattavasti suurempaan määrään perusosan alennuksia. Tätä kautta myös kunnan resurssitarve suunnitelmien tekemiseksi voi kasvaa merkittävästi, vaikka kaikilla, joille perusosan alennus tehdään, ei tosiasiassa ole erityistä palvelutarvearvioon perustuvaa suunnitelman tarvetta. Pykälä tulisi Kuntaliiton näkemyksen mukaan päivittää yhteensopivaksi uuden sosiaalihuoltolaissa olevan palvelutarvearvion kanssa.

Voimaantulo ja siirtymäsäännös

Esityksen mukaan laki tulisi voimaan 1.1.2017. Siirtymäsäännöksessä säädetään muun ohella, että kunta voi kuitenkin ennen tämän lain voimaantuloa tehdyn hakemuksen perusteella tehdä enintään 31 päivään maaliskuuta 2017 voimassa olevan päätöksen toimeentulotuen myöntämisestä. Kunta vastaa tekemänsä päätöksen perusteella tuen maksamisesta ja muista siihen liittyvistä toimista. Kunnalle maksetaan 50 prosentin valtionosuus päätösten perusteella aiheutuvista perustoimeentulotuen menoista. Täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen kustannukset korvataan osana peruspalvelujen valtionosuutta.

Kuntaliiton näkemyksen mukaan siirtymäsäännöksessä tulisi olla säädetty myös siitä, miten ja mitä tietoja kunta voi siirtää Kansaneläkelaitokselle siirtymäaikana ja osin jo vuoden 2016 lopussa. Vain tällä tavoin asiakkaiden siirtyminen kunnista Kansaneläkelaitokselle voidaan toteuttaa mahdollisimman sujuvasti niin aikaa kuin henkilöstöresursseja säästäen sekä asiakkaan näkökulmasta helpoimmalla tavalla.

Kuntaliitto edellyttää, että lain voimaantuloa siirretään 1.1.2018. Ilman voimaantulon siirtoa ei ole mahdollista turvata asiakkaiden asemaa muutoksessa, viranomaisyhteistyön sujuvuutta, uusien sote-rakenteiden huomioimista, eikä tarvittavia ja riittäviä tietojärjestelmiä.

Tietojärjestelmämuutoksiin liittyvät näkökulmat

Lainsäädäntötyössä tulisi nykyistä huomattavasti paremmin huomioida säädösmuutosten aiheuttamat tietojärjestelmämuutokset ja niissä tarvittavat resurssit. Esityksessä ehdotettua lakimuutosta ei voida panna täytäntöön ilman tietojärjestelmien muuttamista niin Kansaneläkelaitoksessa kuin kunnissa ja siksi muutoksien toimeenpanon aikatauluissa tulisi huomioida realistisesti kuntien ja Kansaneläkelaitoksen mahdollisuudet toteuttaa tarvittavat tietojärjestelmämuutokset.  Mikäli näin ei tehdä, riski toimeenpanon viivästymiselle on suuri. Vaadittava aika pitäisi arvioida lain valmisteluprosessin osana yhteistyössä valtion ja kuntatoimijoiden kesken, jotta lainsäädännön toimeenpanolle saataisiin realistiset aikataulut.

Esitetyn toimeentulotukilain aiheuttamat muutokset olisivat suuria tai ainakin merkittäviä ja siksi realistinen toimeenpanoaika on vähintään 1-2 vuotta. Samanaikaisesti on kuitenkin jätetty myös esitys sote-järjestämislaiksi, jonka toimeenpano merkitsee sosiaalihuollon tehtävien järjestämisvastuun siirtymistä pois kuntien vastuulta ja myös tuotantovastuun poistumista useimmilta kunnilta. Tämä on niin suuri toiminnan organisointiin ja prosesseihin vaikuttava muutos, että kuntien voimavarat tulisi keskittää sen toimeenpanoon tuomatta samanaikaisesti uusia velvoitteita nykyorganisaatioille. Toiminnan sisällölliset muutokset olisi myös kustannustehokkainta yhdistää uudelleen organisointiin tai siirtää niitä parilla vuodella eteenpäin. Tarvittavat tietojärjestelmämuutokset voitaisiin siten toteuttaa vain tuotantovastuullisten organisaatioiden käyttämiin ohjelmistoihin. Kunnat jotka eivät jatkossa tuottaisi sosiaalipalveluja, säästyisivät näiltä muutosinvestoinneilta.

Esityksestä puuttuvia asioita, jotka tulee huomioida

Edellä olevien lisäksi Kuntaliitto kiinnittää esityksessä huomiota seuraavien seikkojen puuttumiseen (pykälä- ja/tai perustelutasolla):

  1. Mitä on Kansaneläkelaitoksesta myönnettävä perustoimeentulotuki: osa sosiaalihuoltoa vai jokin muu erillinen tukimuotonsa? 
    Erittäin merkittävä asia erityisesti sen kannalta, sovelletaanko tiettyjä sosiaalihuollon lakeja Kansaneläkelaitoksen prosesseissa, mistä syystä asia tulee määritellä ja siihen tulee ottaa kantaa laissa.

  2. Muiden lakiesitysten ja lainsäädännön muutoksien huomioiminen:

    Sosiaalihuoltolaki: säännösten yhteensovitus ja niiden vaikutus esityksessä esitettyyn, esim.: sosiaalipäivystys, muut kriisitilanteet ja asiakkuuden alkaminen

    TYP -lain mukanaan tuomat uudet menettelyt ja suunnitelman tekeminen

    Sote-järjestämislaki: rahoitusperiaate ja aikataulu

  3. Menettely ja järjestämisvastuun ensisijaisuus kunnan ja Kansaneläkelaitoksen välillä koskien kiireellisen toimeentulotuen myöntämistä

  4. ICT-ratkaisut (ks. edellä oleva kappale)

  5. Henkilöstön asema laajemmin (henkilöstön asemasta/liikkeenluovutukseen liittyvästä asiantuntijuudesta vastaa KT Kuntatyönantajat). 

 

SUOMEN KUNTALIITTO

Ellen Vogt
erityisasiantuntija

Maria Porko
lakimies

tags
Ellen Vogt

Etunimi
Ellen
Sukunimi
Vogt
Erityisasiantuntija, työvapaalla 31.7.2019 asti

Yhteystiedot
Vastuualueet
  • toimeentulotuki ja sosiaaliturvaetuudet
  • aikuissosiaalityö
  • kuntoutus
  • päihde- ja mielenterveyspalvelut
Organisaatio
Suomen Kuntaliitto ry
Yksikkö
Sosiaali ja terveys
Tiimi
Sosiaali- ja terveyspalvelut-tiimi