Sisäministeriö on pyytänyt Kuntaliitolta lausuntoa koskien nuohousta koskevan lainsäädännön muutostarpeiden esiselvitystä. Kuntaliitto pitää esiselvitystä pääsääntöisesti hyvin valmisteltuna, mutta pyytää harkitsemaan seuraavien kohtien tarkentamista jatkotyöskentelyssä.
”Koska alueen pelastustoimi vastaa nuohouspalveluiden asianmukaisesta järjestämisestä, voidaan olettaa, että pelastuslaitoksen on seurattava tilannetta sopimusperusteisilla nuohousalueilla ja ryhdyttävä mahdollisiin toimenpiteisiin, jos kohtuuhintaisia nuohouspalveluita ei ole kiinteistönomistajien saatavilla.”
Kohta 2.9, s. 20
”Sopimusperusteisilla nuohousalueilla olettamana on, että pelastuslaitos vähintään seuraa nuohouspalveluiden saatavuutta ja hintojen kehitystä.”
”Sopimusperusteisen nuohouksen alueilla ei pelastusviranomaisten toiminta ja seuranta voi perustua pelkästään vapaaehtoisuuteen. Jos jatkossa pidetään kiinni pelastuslaitoksen roolista nuohouspalveluiden järjestämissä, tarvitaan uudenlaista sääntelyä pelastusviranomaisten tehtävien ja toimivaltuuksien osal-ta. Kokemukset sopimusperusteisen nuohousjärjestelmän laajamittaisesta käytöstä puuttuvat, joten luontevaa on, että pelastuslaitos seuraisi tilannetta sopimusperusteisilla nuohousalueilla ja ryhtyisi mah-dollisiin toimenpiteisiin, jos kohtuuhintaisia nuohouspalveluita ei olisi kiinteistönomistajien saatavilla.”
Kolmessa edellä lainatussa kohdassa oletetaan, että pelastuslaitokset seuraavat nuohouspalveluiden saatavuutta ja hintojen kehitystä niilläkin alueilla, joissa on luovuttu piirinuohousjärjestelmästä ja siirrytty ”vapaaseen kilpailuun”. Tämä ei ole realistinen lähtökohta, tosiasiassa pelastuslaitoksilla ei ole mitään mahdollisuuksia em. valvontaan. Palvelun hinta määritellään asiakkaan ja nuohoojan välisessä sopimuksessa ja siihen vaikuttavat markkinatalouden lainalaisuudet. Pelastuslaitoksille ei saa sälyttää lainsäädännössä edellä kuvaillun kaltaista valvontavelvoitetta ”vapaan kilpailun” alueilla.
”Pelastusopistolla käynnissä olevan Varanto -hankkeen yhteydessä on esitetty nuohoojien käyttöliitty-mää. Tämän avulla nuohoojat voisivat suoraan kirjata tehdyt kiinteistöjen nuohoukset pelastustoimen valtakunnalliseen valvonta-rekisteriin. Tuleva pelastustoimen tietojärjestelmä ei kuitenkaan korvaa nuo-hoojien itse ylläpitämiä asiakasrekistereitä, joten päällekkäisen työn tekemistä tulee välttää. Nuohouksen ollessa vain yksi pelastuslaissa rakennuksen omistajalle, haltijalle ja toiminnanharjoittajalle asetetuista velvoitteista ei ole kohtuullista, että velvoitteen viranomaisvalvonta aiheuttaisi ylimääräisiä kustannuksia nuohoustoiminnan harjoittajalle.”
Päinvastoin kuin edellä esitetään, ei ole missään nimessä kohtuutonta edellyttää nuohouspalvelun tuottajaa kirjaamaan laissa asiakkaalle määrätyn nuohouksen tekemistä yhtenäiseen valtakunnalliseen rekisteriin. Vain valtakunnallinen rekisteri mahdollistaa nuohouksen seurannan sopimusperusteisen järjestelmän kasvun myötä. Yrittäjiin kohdistuvaa velvoitetta voidaan verrata katsastusliikkeisiin; vaikka niillä on omat asiakasrekisterit, kirjaavat ne tehdyt toimenpiteet ajoneuvorekisteriin.
Lausuntopyynnössään sisäministeriö pyysi erikseen ottamaan kantaa selvityksessä tehtyihin ehdotuksiin. Suomen Kuntaliitto toteaa, että ensisijaisesti kannatetaan kehittämisvaihtoehtoa B), sääntelyn purkamista siten, että
alueen pelastustoimelta poistetaan nuohouspalvelujen järjestämisvastuu, jolloin tosiasiallisesti vähennettäisiin kuntien tehtäviä
tällöin siirryttäisiin koko Suomessa sopimuspohjaiseen, ”vapaan kilpailun” järjestelmään
rakennuksen omistajalla tai haltijalla säilyisi velvoite tilata nuohous hormeillensa ja tulisijoillensa
pelastuslaitokset valvoisivat muun valvonnan yhteydessä em. velvoitteen toteutumista, mutta eivät nuohouksen saatavuutta ja hintaa
nuohoustyön sisällöstä ja nuohoojien pätevyyksistä ja koulutuksesta voitaisiin säännellä kuten ennenkin
AVI voisi ylläpitää valtakunnallista nuohousrekisteriä
Toissijaisesti Kuntaliitto kannattaa kehittämisvaihtoehtoa C) siten, että
ei missään nimessä säädetä velvoitetta seurata alueensa nuohouspalveluiden palvelutasoa eli saatavuutta ja tarjontaa, toteutumista sekä hintakehitystä
kohdille 2.2 ja 2.3 esitettyä vaihtoehtoista toimintamallia, jossa pelastuslaitoksen sijasta nuohouspalveluihin liittyvä päätöksenteko keskitetään valtakunnalliselle viranomaistaholle, edistetään.
SUOMEN KUNTALIITTO
Ritva Laine
johtaja,
alueet- ja yhdyskunnat
Jussi Rahikainen
pelastustoimen kehittämispäällikkö
Kunnissa toimeenpannaan aivan merkittävä osa EU-politiikkaa ja EU-lainsäädäntöä. EU-politiikan vaikuttavuus onkin paljolti kiinni kuntien toimista.
EU-vaaleissa määritellään EU:n suunta seuraavaksi viideksi vuodeksi. Samalla määrittelemme kuntien suuntaa - EU-vaalit ovat kuntavaalit.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.