Liikenne- ja viestintäministeriö, Dnro 442/03/2015, 16.4.2015, Silja Siltala

Lausunto yksityistielain uudistustarpeita koskevasta selvitysmiehen raportista

Yksityistielain uudistaminen on todettu useassa yhteydessä tarpeelliseksi. Myös Kuntaliiton hallitus on hallitusohjelmatavoitteissaan esittänyt, että seuraavalla hallituskaudella tulisi tehdä yksityistielain kokonaisuudistus:

Käynnistetään yksityistielain kokonaisuudistus ja varmistetaan sekä alemman maantieverkon että yksityisteiden ylläpidon resurssit. Yksityistielaki on vanha, useaan kertaan paikattu ja toisenlaiseen toimintaympäristöön tehty laki. Sen kokonaisuudistus on vihdoin käynnistettävä. Samassa yhteydessä on ratkaistava alemman maantieverkon ja yksityisteiden ylläpidon rahoitus.

Lain valmistelun taustatyöksi asetti liikenne- ja viestintäministeriö selvitysmiehen (DI Esko Hämäläinen), jonka raportti on nyt lausunnolla. Selvitysmies on tarkastellut yksityisteiden ylläpidon problematiikka varsin asiantuntevasti ja esittää useita parantamiskohteita. Kuten selvitysmies itsekin toteaa, osa ehdotuksista on enemmän keskustelunavauksia kuin valmiita esityksiä, koska niiden yksityiskohtiin ei ole voitu seikkaperäisesti paneutua.  Niinpä ehdotusten toteuttamiskelpoisuutta ja vaikutuksia sekä yksityisteiden osakkaiden ja käyttäjien että kuntien toimintaan ja talouteen tulee tarkastella tarkemmin lakiuudistuksen valmistelun yhteydessä.

Lausuntopyynnössä on joukko kysymyksiä, joihin erityisesti toivotaan kommentteja. Kuntien näkökulmasta on seuraavassa tiivistetyt kommentit kysymyksiin selvitysmiehen esittämissä aihekokonaisuuksissa:

 

Tienpitovastuiden tarkistaminen

  • Työnjaon selkeä pääperiaate ja lähtökohta on syytä säilyttää: valtio vastaa maanteistä, kunnat kaduista ja yksityiset yksityisteistä.
  • Selvitysmiehen näkemyksen mukaan maantieverkolta on kuitenkin painetta lakkauttaa ja muuttaa yksityisteiksi 1500- 2000 km vähäliikenteisiä, vailla yleistä merkitystä olevia maanteitä. Teiden hallinnollista luokkaa ei kuitenkaan pidä muuttaa ennen kuin on ratkaistu, miten teiden ylläpito järjestettäisiin uudessa tilanteessa. Maanteiden lakkauttamista ei myöskään saa siirtää yksinomaan maanteiden pitäjän yksipuolisesti päätettäväksi. Hallinnollisen luokan tarkistustarve edellyttää yksityiskohtaisempaa erillistä selvitystä, johon sisällytetään kunnolliset vaikutusarviot eri toimintavaihtoehdoista.
  • Selvitysmies tarjoaa maanteistä yksityisteiksi muutettavien teiden ylläpidon ongelmaan ratkaisuksi laajempia tiekuntia, tiekuntien yhdistämistä eli ”tiestökuntia” sekä maantietä ylittävien yksityistiesiltojen siirtämistä maantienpitäjän vastuulle. Muutostilanteissa tarvittaneen myös erityistä siirtymäajan valtionavustusta, esim. 2-3 vuotta maantien lakkautuksen jälkeen. Nämä tulee tarkastella osana em. erillisselvitystä.
  • Kuntien kanssa tehtyjen yksityisteiden vanhojen hoitosopimusten sisältöjä on tarpeen tarkistaa ja selkeyttää ja tehdä asianmukaiset kirjalliset sopimukset. Hoitosopimuksista tulee selkeästi olla todettavista ylläpidon tehtävät ja vastuut. Toinen vaihtoehto olisi, että kunnat lakkauttaisivat hoitosopimuksensa kokonaan ja antaisivat tiekunnille vastaavasti kunnan avustuksia yhtenäisin periaattein. Näin toimien voitaisiin mahdollisesti edistää maaseudun tieisännöinnin yritystoimintaa ja isompien hoitokokonaisuuksien syntyä.
  • Selvitysmies ei pidä asemakaava-alueen yksityistietilannetta selkeänä. Säädökset ovat kuitenkin varsin käyttökelpoiset. Käytännön toteutuksessa voi tulla hämmennystä, jos esimerkiksi yksityisen maalle kaavoitettu asuinalue toteutuu hitaasti ja kunnalle ei synny velvoitetta kadunpitopäätökseen vain muutaman toteutuneen tontin tarpeisiin. Tällöin kulkutie pysyy yksityistienä kunnes asemakaavan mukaisen toteutuneen maankäytön liikennetarve edellyttää kadunpitoa. 

Yksityistieverkon luokittelu

  • Nykyinen yksityistien määrittely on hieman hämärä. Selvitysmiehen kuvailemalla uudella luokittelulla ja erilaisten yksityisteiden kuvauksilla ja määrittelyillä voitaisiin asiaa selventää. Luokittelun muu käyttötarkoitus jää hieman epämääräiseksi. Luokittelua voitaisiin ehkä käyttää valtion ja kuntien avustusten määrittelyn, yksityistien ylläpidon laatutason ja käytön laajuuden pohjatietona.
  • Selvitysmies esittää mekaanista, paikkatietoon ja metsävaratietoon perustuvaa luokittelua, josta ei tehtäisi hallinnollisia päätöksiä. Kyse olisi siis lähinnä tietopankista. Luokittelun ja sitä koskevan tietojärjestelmän laatimisen ja ylläpidon kustannukset ja luokittelun käyttökelpoisuus on hyvä tarkastella tarkemmin lain uudistamisen yhteydessä.
  • Tieliikennelain kokonaisuudistuksen yhteydessä selvitetään yksityisteiden ja yleisen liikenteen suhdetta ja määrittelyjä. Siinä tullaan myös ratkaisemaan tarvitaanko nykyisen kaltaista kuntien suostumusta yksityisteiden liikennemerkeistä vai voitaisiinko yksityisten alueiden liikenteen ohjaus säätää järjestettäväksi muilla keinoin. Asiaan liittyy julkisen vallan käyttö, joten tulevissa säädöksissä on tarkistettava, että ne täyttävät perustuslain edellytykset. 

Yksityistienpidon rahoitus

  • Tieyksiköinnin ja käyttömaksujen uudistaminen ja selkeyttäminen on tarpeen. Tieyksiköinnin määrittämisen ohjeet tarvitaan myös, jos otetaan käyttöön selvitysmiehen ehdottamia laajempia tiekuntia eli ”tiestökuntia”.ieyksiköinnin ja käyttömaksujen uudistaminen ja selkeyttäminen on tarpeen. Tieyksiköinnin määrittämisen ohjeet tarvitaan myös, jos otetaan käyttöön selvitysmiehen ehdottamia laajempia tiekuntia eli ”tiestökuntia”.
  • Valtio tai kunta tiekunnan osakkaana ja yksikköjen kautta rahoittajana voisi tulla kysymykseen kiinteistönomistajan roolin ohella tapauksissa, joissa tielle ohjataan jotakin erityistä yleistä liikennettä. Tämä on noussut esille mm. maantien rinnakkaistien tapauksissa, joissa maantielle tulevaa liikennettä on ohjattu yksityistielle. Kustannuksiin osallistumistapaa on myös pohdittu joissakin yksittäisissä tapauksissa koskien kunnan koulukuljetuksia, jotka oikaisevat yksityistien kautta, mutta eivät palvele tien varren asukkaita. Jatkossakin olisi kuitenkin selkeämpää erityisen käytön aiheuttamat kulut arvioida ja hoitaa käyttömaksuilla. Näin pysyisi yksiselitteisenä hoitovastuu, joka on tien varren tieoikeuksien haltijoilla eli kiinteistön omistajilla. Kunnan normaaleihin tieyksiköihin perustumaton osakkuus voisi myös johtaa koko tienpitovastuun vierimiseen vähitellen kunnalle
  • Valtio ei ole moneen vuoteen avustanut yksityisteiden kunnossapitoa, joten selvitysmies esittää poistettavaksi koko maininnan laista. Selvitysmies esittää sen osittaiseksi korvaamiseksi arvonlisäveron palauttamisjärjestelmää tiekunnille. Arvonlisäveron palauttamisjärjestelmän toteuttaminen on tarpeen ja edesauttaa myös maaseudun pienten yritysten toimintaedellytyksiä.  Valtion kunnossapitorahoitusta tarvittaisiin kuitenkin jatkossa, erityisesti siirtymäajan rahoitukseen, jos vähäliikenteisiä maanteitä aiotaan tulevaisuudessa lakkauttaa.
  • Valtion parantamisrahoitus on viime vuosia supistettu minimiin (5 milj. € 2015). Tätä rahaa kuitenkin tarvitaan jatkossa nykyistä enemmän, varsinkin jos yksityisteiden määrä kasvaa maanteiden lakkauttamisten myötä.
  • Kemera- rahan ja yksityistien rahoituksen yhdistämiseen olemme aiemminkin suhtautuneet nihkeästi, peläten, että rahoitus menee kokonaan metsätalouden hankkeisiin ja maaseudun asutuksen tiet jäisivät vähemmälle.  Koko maaseudun asutusta ja elinkeinoelämää palvelevan yksityistieverkon tarkastelu ja rahoitustarve yhtenä kokonaisuutena on tarpeen ja sen riittävä valtionavustus on turvattava osana valtakunnallista tieverkkoa. Kemera- rahoituksesta voidaan jatkossakin avustaa erityisiä, pelkästään metsätaloutta palvelevia hankkeita.
  • Selvitysmies esittää valtion avustusjärjestelmän viranomaisiksi ELY- keskuksia. Se sopii hyvin ELY- keskusten monipuoliseen rooliin. Yhteys koko valtakunnalliseen liikennejärjestelmään ja elinkeinoelämän logistiikan edistämiseen voidaan hoitaa koordinoidusti.
  • Jos valtion avustuksissa painotetaan elinkeinoelämän ja asutuksen kannalta vain merkittäviä yksityisteitä, jäävät pienet yksityistiet vallan huonolle tolalle: väki vähenee ja rahoittajia teiden ylläpidolle ei ole. Varsinkin siltojen korjaus on ylipääsemätöntä ilman valtion avustusta.
  • Kunnan yksityistieavustukset ovat olleet vuositasolla yli 30 milj.€, lähinnä hoitoon ja kunnossapitoon. Selvitysmies esittää, että kunnat jatkossakin saisivat itse päättää avustuksistaan. Näin tulee ollakin. On kuitenkin todettava, että valtionkin pitää huolehtia osuudestaan, sillä kunnillakaan ei ole taloudellisia mahdollisuuksia enempään rahoitukseen. Pikemminkin kuntien avustuksia ollaan vähentämässä heikon taloustilanteen vuoksi.

Yksityistienpidon kehittäminen

  • Tiekuntien yhdistäminen isommiksi hoitokokonaisuuksiksi, tiestökunniksi, voisi tulla kysymykseen niillä alueilla, joilla yksittäisten tiekuntien omatoimisuus tien hoidossa on vähentynyt ja hoitopalvelut ostetaan ulkopuolisilta yrittäjiltä. Tällöin isomman kokonaisuuden hankinnoilla on mahdollista saada tehokkuutta teiden hoitoon ja lisätä tieisännöinnin toimintamahdollisuuksia.
  • Yksityisteiden ylläpidossa tulee pyrkiä mahdollisimman ohueen hallintoon ja vähäiseen byrokratiaan. Nykyiset hallintomenettelyt on tarpeen käydä lävitse ja modernisoida tarvittavilta osin. Selvitysmies on pohtinut myös osakaskuntahallinnon käyttömahdollisuutta, mutta ei näe siinä sellaisia etuja, että muutokseen kannattaisi ryhtyä. 

Toimivalta-asiat

  • Selvitysmies pohtii yksityistieasioiden siirtämistä maa- ja metsätalousministeriön alaisuuteen. Yksityistiet ovat kuitenkin osa valtakunnallista liikenneverkkoa, joten niiden kehittäminen, suhde muuhun tieverkkoon ja ylläpidon valtionavustukset sopivat parhaiten liikenne- ja viestintäministeriön ja Liikenneviraston/ELY- keskusten toimintaan.
  • Sen sijaan yksityisteihin ja kiinteistönmuodostukseen liittyvät tehtävät sopisivat luonnollisesti kiinteistönmuodostustoimituksissa tehtäväksi (maamittauslaitos, kiinteistörekisteriä pitävät kaupungit asemakaava-alueella).
  • Selvitysmies esittää kuntien tielautakuntia lakkautettavaksi ja toimitustehtäviä siirrettäväksi Maanmittauslaitokselle, joka toimisi myös muutoksenhakuviranomaisena. Näin kaikki toimitusasiat olisivat yhdessä paikassa ja liittyisivät paremmin kiinteistöjärjestelmään. Myös monien kuntien nykyiset resurssit ovat varsin ohuet yksityistieasioiden hoitoon ja usein syntyy myös jääviyskysymyksiä. Ehdotus on tarkemman valmistelun arvoinen ottaen huomion em. maininnan kiinteistörekisteriä pitävistä kaupungeista ja toimitusmaksujen pysyttämisestä kohtuullisina.

Kuntaliitto osallistuu mielellään valmistelutyöhön, kun yksityistielain kokonaisuudistus käynnistyy.

 

SUOMEN KUNTALIITTO

Ritva Laine
johtaja, alueet ja yhdyskunnat

Silja Siltala
liikenneinsinööri

tags