Kommentti työ- ja elinkeinoministeriölle 9.4.2015, Dnro 782/03/2015, Jarkko Huovinen

Seudullisten kehittämisyhtiöiden rooli kuntien ja valtion työ- ja elinkeinopolitiikan edistämisessä

Seudullisella yhteistyöllä on elinkeinopolitiikan toteuttamisessa vahvat perinteet. Kunnat ovat organisoineet suuren osan elinkeinopolitiikan käytännön toteuttamista ylikunnallisiin kehittämisyhtiöihin. Kehittämisyhtiöt antavat organisatoorisen pohjan seudulliselle yhteistyölle mahdollistaen yritysneuvojien toimialakohtaisen erikoistumisen ja tehokkaan hanketoiminnan.

Seudullisia kehittämisyhtiöitä on noin 60 ja lähes kaikki kunnat ovat omistajina mukana jossakin seudullisessa kehittämisyhtiössä. Kehittämisyhtiöiden tehtä­vien laajuus vaihtelee alueittain, mutta lähes kaikissa kehittämisyhtiöissä toi­minta kattaa kuitenkin sellaiset perustoiminnat kuin yritysneuvontapalveluiden tuottaminen,  kehittämishankkeiden toteuttaminen ja alueen markkinointi. Tämän lisäksi toimenkuvaan voi kuulua matkailumarkkinointia, toimitilatarjontaa, yrityskummitoimintaa,  omistajanvaihdosneuvontaa, investointimarkkinointia jne. Toimenkuva on riippuvainen toimialueen elinkeinorakenteesta ja tehtävä­ jaosta muiden alueella toimivien organisaatioiden kanssa.

Kuntien kehittämisyhtiöissä työskentelee yrityskehittämisen parissa yli 1000 henkilöä, joista karkeasti noin yksi kolmasosa on palkattu projektirahoituksella. Yhtiön koko vaihtelee alla viidestä työtekijästä yli 50:een työntekijään samalla kun toimialueen koko vaihtelee 10 000 asukkaan seudusta yli 200 000 asukkaan kaupunkiseutuun. Kehittämisyhtiöiden asiakkaina on vuosittain noin 35 000 yritystä. Kuntien keskimääräinen rahoitus kehittämisyhtiöille on noin 24 €/as/v. Rahoituksen määrässä on suurta vaihtelua johtuen eroista tehtävien laajuudessa (joillakin seuduilla erikseen teknologiakeskus ja uusyrityskeskus).

Kehittämisyhtiöiden toiminnan vahvuus on paikallisten olosuhteiden ja yritys­ rajapinnan tuntemisessa. Kehittämisyhtiöiden toiminnassa korostuu yritysten tarpeita vastaavan neuvontapalvelun tuottamisen ohella vahvasti proaktiivinen toiminta kehittämisaktiivisuuden nostamiseksi ja yritysten uusiutumiskyvyn yl­läpitämiseksi. Kehittämisyhtiöiden  rooli pk-yritysten, yliopistojen ja tutkimus­laitosten yhteistyön kehittämisessä on merkittävä.

Tässä asemassa kehittämisyhtiöt ovat pystyneet suuntaamaan toimintaansa olosuhteita vastaavasti ja hyödyntämään kaikkia käytössä olevia resursseja. Esimerkkeinä tästä voidaan pitää kehittämisyhtiöiden toimintaa äkillisen ra­kennemuutoksen paikkakunnilla, roolia yrityshankkeiden kokoonjuoksijana, ProAgria yhteistyötä maaseutualueilla ja yrityskummien hyödyntämistä resurs­seina yritysneuvonnassa.

Fuusiot ja Elyjen henkilöstösupistukset korostavat kehittämisyhtiöiden roolia

Kehittämisyhtiöiden lisäksi kunnat ovat olleet vahvasti mukana teknologiakeskusten toiminnassa ja uusyrityskeskusten rahoittamisessa. Viimeisten vuosien aikana on kaupunkiseuduilla toteutettu lukuisia kehittämisyhtiöiden, teknolo­giakeskusten ja uusyrityskeskusten fuusioita (esim. Oulu, Porin seutu, Hä­meenlinnan seutu, Jyväskylän seutu, Lappeenrannan seutu ja Seinäjoen seu­tu). Vastaavia fuusioprosesseja on käynnissä tai pohdinnassa myös muilla kaupunkiseuduilla. Fuusiot tulevat entisestään vahvistamaan kunnallisten ke­hittämisyhtiöiden roolia yritysrajapinnassa.

 

Kuntien kehittämisyhtiöiden roolia korostaa myös ELYjen ja TE-toimistojen re­surssien supistaminen. Kehittämisyhtiöistä on entistä vahvemmin muodostu­ massa se toimija, jolla on kontaktipintansa ansiosta edellytykset toimia katta­vasti yrityspalveluiden jakelukanavana. Kehittämisyhtiöiden yritysneuvojat kohtaavat laajasti erilaisia asiakkaita, välittävät tietoa tarjolla olevista palve­luista, arvioivat asiakkaiden palvelutarpeen ja vastaavat heidän ohjaamises­taan muiden palveluiden käytössä silloin, kun palvelutarvetta ei itse pystytä tyydyttämään. Kehittämisyhtiöt ovat näin keskeisessä roolissa, kun halutaan varmistaa, että Tekesin, Te -toimistojen, Elyjen, Finnveran ja Finpron yritys­ palveluja hyödyntävät juuri ne asiakkaat, joille niistä on eniten hyötyä. Kehit­tämisyhtiöillä on edellytykset toimia esimerkiksi Team Finland verkoston ja Finnpron kasvuohjelmien yhteystahona pk -yrityksiin koko maassa.

 

Kehittämisyhtiöiden  merkitys elinkeinotoiminnan  kehittäjätahona  korostaa myös kehitys, jossa uusia työpaikkoja syntyy eniten palvelualoilla toimiviin mikroyrityksiin.  Pienillä yrityksillä on harvoin kokemusta yritystoiminnan  rahoi­tusinstrumenttien hyödyntämisessä tai taloudellisia resursseja ostaa tätä osaamista yksityisiltä  konsulttiyrityksiltä,  vaan tarvitsevat  kehittämisponniste­luissaan kehittämisyhtiöiden maksutonta tukea.

 

Kuntien toiminnan muuttuessa ja hankintojen lisääntyessä on elinvoimapoliit­tisten vaikutusten tunnistaminen tullut entistä tärkeämmäksi osaksi kuntien päätöksentekoa. Tavoitteena on myös julkisten hankintojen kautta edistää in­novaatioiden syntyä ja leviämistä. Kehittämisyhtiöiden rooli paikallisen elin­voimaisuuden vahvistajana  laajenee, kun niiden yritysrajapinnan tuntemusta aletaan entistä enemmän hyödyntää kuntakonsernin sisällä.

 

Kehittämisyhtiöiden välittävä rooli asiakasrajapinnassa ja oman toimintaympä­ristön kilpailukyvyn vahvistajana tulee tunnistaa ja ottaa huomioon kaikessa kehittämisrahoituksessa.  Yrityspalveluiden jakelukanavana  toimivia kehittä­misyhtiöt tulee nähdä osana julkisen yrityspalvelun kokonaisuutta.

 

Tätä uudistuvaa kehittämisyhtiöiden roolia ja työnjaon selkeyttä TE-hallinnon kesken olisi syytä valmistella mieluusti yhteisesti TEM:n ja Kuntaliiton ja Sekesin kesken. Tavoitteena tulisi olla niukkenevilla voimavaroilla aikaansaatava mahdollisimman  hyvä palveluyrittäjille ja  yrittäjiksi  aikoville.

Valtio mukaan kehittämisyhtiöiden rahoitukseen

Myös kuntien resurssit ovat rajalliset ja talous entistä tiukemmalla.  Kehittä­misyhtiöiden onnistuminen niille lankeavassa tärkeässä tehtävässä edellyttää avointa yhteistyötä valtion yrityspalveluorganisaatioiden  kanssa sekä myös nii­den toimintaan liittyvän resursoinnin uudelleen tarkastelua. Kun valtion alue­hallinto karsii oman yrityspalveluiden jakelukanavansa  asiakasrajapinnasta, on kohtuullista, että se osallistuu jakelukanavana  toimivan kehittämisyhtiöverkos­ton toiminnan kustannuksiin jatkossa. Valtion osarahoituksen kautta voidaan vahvistaa kuntien kykyä ja halua kohdentaa pitkäjänteisesti resursseja yritysten kasvua ja kansainvälistymistä tukeviin neuvontapalveluihin.  Kunnille osoi­tetun budjettirahoituksen perusteena voisi olla esimerkiksi määräosuus koko­naan kuntarahoituksella  kuntiin tai niiden omistamiin kehittämisyhtiöihin  pal­kattujen yritysneuvojien  palkkauskustannuksista.

 

On tosiasia, että kehittämisyhtiökentässä joudutaan  resurssien niukkuuden ta­kia toimimaan suurelta osin projektirahoituksella myös sellaisissa yrityskehit­tämisen tehtävissä, joissa tarve voidaan nähdä pysyvänä. Tämä luo epäjatku­vuutta toimintaan ja  vaikeuttaa  toiminnan  pitkäjännitteistä  kehittämistä.
 

Kuntien ja valtion rahoituksellinen kumppanuus olisi omiaan vähentämään pro­jektiriippuvuutta ja  integroimaan kuntien yritysneuvontaa  entistä vahvemmin pysyväksi osaksi Team Finland sekä YritysSuomi kokonaisuuksia.

 
SUOMEN KUNTALIITTO

 

Ritva Laine
johtaja, alueet ja yhdyskunnat

Jarkko Huovinen
kehityspäällikkö, elinkeinopolitiikka

tags