Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityötä varten (kausityöntekijä-direktiivi) U 33/2010 vp

​Suomen Kuntaliitto esittää lausuntonaan yllämainitusta asiasta seuraavaa:

Kuntaliitto puuttuu lausunnossaan lähinnä vain niihin kysymyksiin, jotka koskevat peruspalveluiden järjestämistä oleskelukunnassa ja oleskelukunnalle näistä aiheutuvia kustannuksia.

Sisäasiainministeriön Muistion, EU/2010/1252, mukaan direktiiviehdotuksella on tarkoitus luoda nopeat ja joustavat maahanpääsymenettelyt kolmansista maista lähtöisin oleville kausityöntekijöille ja varmistamaan heidän oikeudellinen asemansa.

Direktiiviä tultaisiin soveltamaan ainoastaan niihin kolmansien maiden kansalaisiin, joiden kotipaikka on jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella.

Muistiossa ei ole otettu kantaa siihen, sovellettaisiinko direktiiviä myös ETA-valtioihin ja Sveitsiin.

Kausityöntekijä ja maahan tulo

Jäsenvaltioilla (siis mahdollisesti myös ETA-valtioilla ja Sveitsillä) olisi oikeus määritellä kausityön kriteerit täyttävät talouden alat.

Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltiot velvoitetaan käsittelemään kausityölupaa koskevat hakemukset nopeutetussa yhden hakemuksen käsittelyssä. Tarkoituksena on, että toistuvaiskausityöluvan myöntämisellä tai vaihtoehtoisesti helpotetulla menettelyllä kausityössä jäsenvaltiossa jo aiemmin ollut henkilö saisi kausityöluvan helpommin. Valtioneuvoston kannan mukaan työskentely on jo nyt mahdollista työntekijän oleskeluluvalla, viisumilla tai viisumivapaasti. Sisäasiainministeriön muistion mukaan direktiiviehdotuksen hyväksyminen tulee kuitenkin aiheuttamaan muutostarpeita sekä ulkomaalaislakiin.

Muutosehdotusten täsmentäminen jo tässä vaiheessa on perusteltua, jotta kansallinen lainsäädäntö voidaan saattaa voimaan ennen direktiivin voimaantuloa.

Kuntaliitto pitää perusteltuna, että kausityöntekijän maahanpääsy edellyttäisi voimassaolevaa työsopimusta tai sitovaa työtarjousta.

Sitova työtarjous on kuitenkin määriteltävä tarkemmin, koska se muutoin saattaa jäädä avoimeksi ja vastuu työhön sijoittumisesta jääkin jo maassa oleskelevalle henkilölle itselleen.

Tämän lisäksi edellytetään voimassaolevaa matkustusasiakirjaa. Epäselväksi jää, missä järjestyksessä mahdollisesti tarvittava oleskelulupa, työlupa tulisi hakea.

Yhdenvertainen kohtelu

Jäsenvaltion edellytetään kohtelevan kausityöntekijöitä yhdenvertaisesti jäsenvaltion kansalaisten kanssa niillä sosiaaliturvan osa-alueilla, jotka on määritelty sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklassa, jossa säädetään mm. sairausetuuksista.

Yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi esitetään, että kausityöntekijällä tulee olla todistus sairausvakuutuksesta.

Henkilöt, jotka tulevat turisteina Schengen alueen ulkopuolelta Suomeen, sairausvakuutusten kattavuus jo lyhyen turistimatkan aikana on usein jäänyt tiukkojen vakuutusehtojen vuoksi katteettomaksi. Esimerkiksi se ei kata useinkaan sairastumista aiheutuvia kustannuksia silloin, kun henkilöllä on maahan tullessaan jokin hoidossa oleva pitkäaikaissairaus; esimerkiksi verenpainetauti, tämän perusteella mahdollinen äkillisen infarktin hoito on jäänyt korvauksen ulkopuolelle.

Kuntaliiton näkemyksen mukaan, sairausvakuutuksen kattavuudesta tulee olla etukäteen selvyys.

Kun sekä direktiiviehdotuksen että sisäasiainministeriön Muistion mukaan kausityöntekijöitä on kohdeltava samalla tavalla kuin jäsenvaltioiden kansalaisia niillä sosiaaliturvan osa-aleilla, jotka on määritelty sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklassa. Tämä tosiasiassa saattaa Kuntaliiton käsityksen mukaan merkitä käytännössä kausityöntekijöiden rinnastamista EU/ETA valtioissa ja Sveitsissä vakuutettuihin henkilöihin ja heidän sosiaaliturvaansa.

Tämä merkitsee sitä, että kausityöntekijöille olisi järjestettävä EY asetuksen 883/2004 artiklan 19 mukaan ”oleskelun aikana välttämättömäksi” tulevan sairaanhoidon järjestäminen ja kustantaminen.

Epäselväksi jää, tuleeko kausityöntekijälle lisäksi oikeus työssäolon perusteella hakeutua terveyden- ja sairaanhoidon palveluiden piirin samoin perustein kuin kunnassa kotipaikan omaava henkilö.

Koska mahdollisesti ulkomailta otetun sairausvakuutuksen kattavuus tosiasiassa saattaa jäädä katteettomaksi, Kuntaliitto edellyttää, että kausityöntekijöille järjestettävistä peruspalveluista, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista aiheutuvista kustannuksista on vastuussa valtio täysimääräisesti silloin, kun palveluiden järjestämis- ja kustannusvastuu jää kunnille. Tämä merkitsee kansallisen korvausjärjestelmän luomista samaan tapaan kuin nyt voimassa oleva valtion korvausjärjestelmä, jonka nojalla korvataan EY asetus 883/2004 ja aikaisemman asetuksen EY asetus 1408/71 nojalla kunnallisen terveydenhuollolle aiheutuvat kustannukset.

Valtion korvausjärjestelmä säädettiin kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (167/2007) 8.2 §:n 1) kohdan perusteella. Säännöksen mukaan

Valtion rahoitettavaksi siirretään kustannukset, jotka aiheutuvat kunnalle osana kansanterveyslain (66/1972), erikoissairaanhoitolain tai mielenterveyslain (1116/1990) mukaisia tehtäviä:

1) niiden henkilöiden terveyden- ja sairaanhoidosta, joiden terveydenhuollon antamisesta tai kustantamisesta Suomen valtio on vastuussa Euroopan unionin lainsäädännön tai Suomen solmiman kansainvälisen sopimuksen nojalla.

Muutokset tehtiin sairausvakuutuslakiin (1203/2007) säätämällä, että julkisia terveyspalveluja antaville terveyskeskuksille ja sairaaloille korvataan valtion varoista kustannukset, jotka ovat syntyneet muualla kuin Suomessa vakuutetulle henkilölle tai hänen perheenjäsenelleen annetusta sairaanhoidosta silloin, kun hoito on annettu EY-lainsäädännön tai muun Suomen tekemän sosiaaliturva- tai sairaanhoitosopimuksen perusteella. Kansaneläkelaitos huolehtii sairaanhoidon kustannusten korvaamiseen liittyvistä tehtävistä. Järjestelmä toimii asianmukaisesti.

Tämän järjestelmän piiriin tulee ottaa kaikki valtion tekemien sopimusten aiheuttamat tehtävät, joista aiheutuu kunnille kustannuksia

Kuntaliitto perustelee vaatimustaan sillä, että kausityöntekijät eivät maksa kunnallisveroa mihinkään kuntaan Suomessa. Kun kausityöntekijä ei myöskään ole kotikuntalain (201/1994) perusteella kunnan asukas, valtionosuus peruspalveluihin ei kohdennu kuntaan, joka on velvollinen järjestämään ja kustantamaan henkilölle peruspalveluja. Mahdollisen lähdeveron tuotto menee valtiolle.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä (ns. Maasto-työryhmä) ei ole saanut vielä muistiotaan valmiiksi. Kuntaliitto pitää muistion valmistumista ensiarvoisen tärkeänä.

Kuntaliitto edellyttää, että kausityöntekijöiden oikeus hakeutua kunnallisten peruspalveluiden piiriin selvitetään perusteellisesti. Käytännössä epäselvyyttä aiheuttaa Kelan hallinnoima ns. asumisperusteisen sosiaaliturvan yhdistäminen kunnallisiin peruspalveluihin.

Kuntaliitto edellyttää, että direktiivin toimeenpanosta aiheutuvat kustannukset korvataan kunnille täysimääräisesti valtion varoista.

Direktiiviehdotuksessa eikä sisäasiainministeriön muistiossa ole käsitelty tilanteita, joissa perheen molemmat avio-/avopuolisot ovat kausityöntekijöitä ja haluavat tämän perusteella tuoda maahan tullessaan lapsia, jotka saattavat tarvita erilaisia kunnallisia peruspalveluita, kuten päivähoitoa, peruskoulu- ja opiskelupalveluja sekä näihin liittyviä terveyden- ja sairaanhoidon palveluita. Tämän lisäksi kausityöntekijä voi joutua eri syistä, työsuhteen päättyminen ennenaikaisesti tms., tilanteeseen, jolloin työssäolokunnan ja/tai oleskelukunnan on suoritettava toimentulotukea. Myös nämä tilanteet tulee ottaa huomioon, kun valmistellaan kansallisesti direktiivin voimaantuloa.  

Lopuksi

Koska Suomi joutuu Unionin jäsenvaltiona toteuttamaan voimaantulevaa direktiiviä, Kuntaliitto esittää hallintovaliokunnalle, että kuntien velvoitteeksi tulevien peruspalvelujen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset korvataan kunnille täysimääräisesti valtion varoista.

SUOMEN KUNTALIITTO

Sinikka Huhtala, erityisasiantuntija