Hallituksen esitys muutoksista investointiavustuslakiin, korkotukilakiin sekä aravarajoituslakiin

Ympäristöministeriö pyytää lausuntoa luonnoksesta, joka koskee muutoksia investointiavustuslakiin ja korkotukilakiin sekä korkotukilain mukaiseen aravarajoituslakiin. Muutoksilla pyritään tuomaan joustoa ARA-rahoitteisten palvelutalojen ja erityisryhmäkohteiden käyttöön. Lisäksi palveluasuntojen käyttö yhdenmukaistetaan vuokrasopimusten piiriin.

Kuntaliitto pitää esitettyjä lakimuutoksia tervetulleina. Jatkossa erityisryhmille tuotetut asunnot ovat joustavammin siirrettävissä käyttäjäryhmältä toiselle tarpeen niin vaatiessa. Näin vähennetään hallinnollisista rajoituksista johtuvaa asuntojen vajaakäyttöä. Kuntaliitto pitää hyvänä myös sitä, että jatkossa palveluasuminen vaatii vuokrasopimuksen solmimista. Tämä selkeyttää, yhdenmukaistaa ja samalla tasa-arvoistaa palveluasuntojen käyttöä. Lisäksi taloudellinen tuki vuokrakustannuksiin ohjautuu aina yksinomaan asumistukijärjestelmän kautta, mikä parantaa tukijärjestelmien kohdentumista.

Kiinteistösijoittajan riskejä ei saa siirtää kunnalle

Vanhusten palveluasumista varten rakennetaan yhä enemmän palvelukeskuksia, joiden halutaan avautuvan ulos ja tuottavan palveluja myös lähialueen kotona-asuville ikäihmisille. Nykyinen investointiavustusjärjestelmä ei ole kuitenkaan sallinut avustaa palvelutiloja, joiden mitoitus huomioi ulkopuoliset käyttäjät talon asukkaiden lisäksi. Lakiesityksessä avustukset sallittaisiin.

Palvelutilojen avustamiselle annetaan laissa selkeät kriteerit: Tilojen on oltava mitoitukseltaan kohtuulliset ja niillä tulee olla pitkäkestoista tarvetta paikkakunnalla. Hankkeen kannattavuus tulee kyetä osoittamaan avustushakemuksessa. Kuntaliitto yhtyy lakiesitykseen.

Sen sijaan Kuntaliitto vastustaa lakiesityksen taustamuistion kirjausta, jossa ARA velvoitetaan arvioimaan kunnan mahdollisuuksia osallistua hankkeisiin sen vuoksi, että hankkeen rakennuttaja joutuu muuten vastaamaan investointinsa riskeistä. Kunnan tehtäviin ei kuulu yksityisen hoivakiinteistösijoittajan riskin jakaminen. Kuntaliitto katsoo, että lakiesityksen taustamuistio tulee korjata tältä osin.

Kuntaliitto ei hyväksy ajatusta riskihankkeiden valtionrahoituksesta.

Joustavampi valtionavustus ei saa johtaa palveluasuntojen vuokrien nousuun

Lakiesityksestä puuttuu arvio siitä, missä määrin palvelutilojen määrän lisääminen kasvattaa palveluasuntokiinteistöjen tilakustannuksia. Joustavampi valtiontuki ei saa johtaa palveluasuntojen vuokrien nousuun.

Tilakustannusten hallintaa on mietitty lakiesityksessä lähinnä tilojen mahdollisen vajaakäytön kannalta, ei tilakustannusten ja siitä aiheutuvan vuokrien nousun kannalta. Taloudellisia vaikutuksia vuokralaisiin ei lainkaan tarkastella muistion Taloudelliset vaikutukset -luvussa.

Pykälässä 11 Asuntojen käyttäminen todetaan, että asuinrakennuksessa olevat palvelutilat ovat aina ensisijaisesti talon asukkaiden käytössä. Momentin loppuosan merkitys jää epäselväksi. Siinä todetaan, että (palvelu)tilakustannuksia saa sisällyttää talon asukkaiden vuokriin, ja tätä täsmennetään sanomalla, että vuokraa voi periä vain siltä osin, kun palvelutalon asukkaat käyttävät tilaa.

Lakiesityksestä ei käy ilmi, sisältyykö asunnon vuokraan palvelu- tai harrastetilan käyttöoikeus vai toteutunut tilankäyttö. Momentin lause näyttäisi tarkoittavan toteutunutta käyttöä. Taustamuistiossa asia ilmaistaan monitulkintaisella negaatiolauseella: ”Tilojen … kustannuksia ei saisi sisällyttää … vuokriin siltä osin kuin ne [kustannukset] kohdistuvat siihen tilojen osaan, joka ylittää asukkaiden omat tarpeet.” Vertailun vuoksi on hyvä muistaa, että tavallisen ARA-vuokratalon yhteistilojen kustannukset maksetaan jokaisen asunnon vuokrassa, käyttöoikeus -periaatteella, ei toteutuneen käytön mukaan.

Palvelu- ja harrastetilojen lisääntyessä on syytä miettiä, kenen maksettavaksi tilavuokra lopulta kanavoituu. Yksiselitteisintä on, jos palvelutilan vuokralainen (palveluntuottaja) maksaa tilasta vuokran kiinteistön omistajalle, ja siirtää tämän kustannuserän tuotteen hintaan - olipa tuote sitten lounasateria tai vaikkapa kuntosaliohjaajan, jalkahoitajan tai kampaajan palvelu.

Jos ikäihmisille halutaan tarjota maksutonta harrastetoimintaa palvelutalokompleksiin kuuluvissa tiloissa, harrastetilan vuokralainen lienee tällöin poikkeuksetta kunnan sote-toimi, joka siis maksaa tilasta vuokran kiinteistön omistajalle. Tällöin tilakustannusten lopullinen maksaja on kunnan veronmaksaja.

Vuokralaisen tulee tietää, mistä hän maksaa

Kuntaliitto katsoo, että palveluasuntojen huoneenvuokrasopimuksessa tulee yksilöidä kaikki tilat, joista vuokralainen maksaa vuokraa (ml. käyttöoikeus). Tämä tulee kirjata lakiesitykseen.

Vuokran läpinäkyvyys pitää osaltaan tilakustannuksia kurissa: Kun kiinteistön rakennuttaja tietää läpinäkyvyysvaatimuksen jo suunnitteluvaiheessa, vuokralaiselle vyörytettävien tilakustannusten tarkkailu on mukana jo suunnittelupöydällä ja hankkeen kustannustehokkuus paranee. Harkittu palvelu- ja harrastetilojen tuotanto kestää läpinäkyvyyden.

SUOMEN KUNTALIITTO

Ritva Laine  
johtaja, alueet ja yhdyskunnat 

Laura Hassi
asiantuntija, asuntoasiat