Lausunto eduskunnan sivistysvaliokunnalle

K 7/2012 vp Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2012; Oppilaanohjauksen ja opintojen ohjauksen tila ja kehittämistarpeet

Opinto-ohjaajien koulutus, osaaminen ja tehtävät

Opinto-ohjaukselle asetetaan runsaasti erilaisia odotuksia: opintojen ohjaus, uranvalinnan ohjaus, oppilas- ja opiskelijahuollollisia tehtäviä, kodin ja koulun yhteistyötä, rehtorin ”oikea käsi” jne. Opinto-ohjaajien työnkuva onkin painottunut kussakin oppilaitoksessa ja kunnassa eri tavalla tarpeen mukaan. 

 

Oppilaan ohjauksella on ollut merkittävä rooli koko perusopetuksen ajan, lukioihin ja ammatilliseen koulutukseen opinto-ohjaajien virat ovat tulleet myöhemmin.

 

Opinto-ohjaajien koulutuksen jatkuva kehittäminen ajan mukana on tärkeää. Opinto-ohjaajan tulee mm. tuntea hyvin työelämää ja sen muuttumista, hallita koulutusjärjestelmän kiemurat ja omata vahvat ohjaustaidot ja -teoria.  Koulutuksen tulee olla riittävän pitkä jotta perusta keskeisille osaamisalueille syntyy. Hyvän lähtökohdan koulutukselle antaa se, jos opinto-ohjaajaksi opiskelevalla on aikaisemmin hankittu opettajakoulutus ja -kokemus, mutta hyvää palautetta on tullut myös maisteriohjelmasta valmistuneista opinto-ohjaajista.  Soveltuvuus tehtävään on a ja o, siksi valintakokeisiin panostaminen on tähdellistä.

 

Opinto-ohjaajien määrän kehitys kuvaa vain osaltaan tilannetta.  Perusopetuksen oppilaanohjaajien määrä vuodesta 2003 vuoteen 2010 on lisääntynyt 550:stä vajaaseen 700:aan. Mikä merkitsee sitä, että opinto-ohjaajaa kohti olevien oppilaiden määrä on vähentynyt, ja myös ylisuuret ohjattavien määrät ovat pikku hiljaa vähentyneet.  Vuonna 2010 oppilaita oli keskimäärin 270/ohjaaja.  Määrä ja tarve on osaltaan riippuvainen opinto-ohjaajien työnkuvasta ja työnjaosta oppilaitoksessa.

 

Olennaista on, että opinto-ohjaajien ammattitaito pysyy korkealla tasolla ja että opinto-ohjaajina toimii henkilöitä, jotka sisäistävät työnsä ohjattavien parissa. Täydennyskoulutuksena tarvitaan aika ajoin ohjauksen menetelmäosaamisen kehittämistä ja teoriapäivitystäkin, jotta opinto-ohjaaja löytää työssään uusia ohjauksellisia työmenetelmiä, yhteistyötapoja muiden opettajien ja sidosryhmien kanssa ja kehittyy työssään kohtaamaan aina uudet nuoret ja ohjattavat.

 

Ohjauksen käytännön järjestämisessä ei ole vain yhdenlaista mallia. Oppilaan ja opiskelijan kokonaisvaltainen tukeminen yksilön tarpeista lähtien edellyttää sitä, että oppilaiden ja opiskelijoiden ohjaus voidaan suunnitella alueellisten ja paikallisten olosuhteiden ja yksilöiden tarpeiden mukaisesti kunnissa. Valtakunnallisen yhdenmukaisuuden turvaamiseksi asetettujen tavoitteiden saavuttamisen keinot tulee olla mahdollista päättää paikallisesti.

 

On huomattava, että peruspalvelujen valtionosuusleikkaukset ovat tänä vuonna 631 miljoonaa euroa, vuodelle 2013 on lisäksi tulossa 125 milj. euron säästö.  Leikkaukset edellyttävät kunnissa merkittäviä sopeuttamistoimenpiteitä myös koulutuksesta, millä on valitettavasti varmasti vaikutuksensa myös opintojen ohjaukseen.

 

Ammatillisessa koulutuksessa

Aikaisemmin ammatillisten aineiden opettajat hoitivat opinto-ohjausta oman toimensa ohella. Nykyisin ammatillisen koulutuksen organisaatioihin on perustettu opinto-ohjaajien virkoja, joihin on palkattu opinto-ohjaajia. Ryhmänohjaajat sekä ammatillisten aineiden opettajat hoitavat myös ohjaukseen, erityisesti uraohjaukseen sekä opintojen edistymiseen liittyviä tehtäviä.

 

Lukiokoulutuksessa

Lukiossa opintojen ohjaus on olennaisen tärkeää ja se muodostaa kokonaisuuden, jonka tarkoituksena on tukea opiskelijaa lukio-opintojen eri vaiheissa sekä kehittää hänen valmiuksiaan tehdä koulutusta ja elämänuraa koskevia valintoja ja ratkaisuja. Opintojen ohjaus kuuluu kaikille opettajille. Valinnaisuus, opintojen joustavuus ja opiskelijan henkilökohtaiset opetussuunnitelmat vaativat riittävää opintojen ohjausta, joista opinto-ohjaajalla on päävastuu. Lukioissa on opinto-ohjaajien virkoja mutta myös aineenopettajia, jotka antavat oman aineensa lisäksi opinto-ohjausta. Lisääntyvä oppilaitosyhteistyö 2. asteella ja korkea-asteella sekä työelämäyhteistyö tulevat lisäämään opinto-ohjauksen tarvetta ja merkitystä.
Päätoimisista opinto-ohjaajista v. 2010 kelpoisia oli n. 87%. 

 

Koko koulu ohjaa  -periaate

 

Opintojen aikainen hyvän oppimisen ja hyvinvoinnin turvaaminen sekä nivelvaiheiden koulutusasteelta toiselle siirtymisen tukeminen kuuluvat koulu- ja oppilaitosyhteisössä kaikille opettajille. Koulun ja oppilaitoksen koko opetushenkilöstön tehtävänä on tukea oppilasta ja opiskelijaa niin, että hän osaa opiskella tavoitteellisesti ja ottaa vastuuta omasta työskentelystään sekä oppii oppimaan. Tärkeän osan tätä työtä tekevät oppilaanohjaajat ja opinto-ohjaajat, mutta myös aineenopettajat, ammatillisten aineiden opettajat, ryhmänohjaajat ja luokanvalvojat. He kohtaavat opiskelijan käytännön tilanteissa tunneilla ja oppivat tuntemaan opiskelijan.

 

Periaate että koko koulu ohjaa on olennaista. Opintojen ohjaaminen ja opiskelun tukeminen kuuluu jokaisen opettajan työhön.  Sillä lisätään koko yhteisön ohjauksen asiantuntemusta ja ohjaus saa enemmän vaikuttavuutta. Opettajien ohjauksellista asennetta ja osaamista tulisi vahvistaa täydennyskoulutuksella ja ohjaukselliset taidot tulisi olla osana kaikkien opettajien peruskoulutusta.

 

Tavoitteena tulee olla myös, että eri koulutusmuotojen ja -asteiden opinto-ohjaajat toimivat yhteistyössä ja että opintojen ohjausta kehitetään ja toteutetaan koko opetustoimen yhteistyöllä.

 

Jatko-opiskelupaikan saaminen on nuorelle tärkeä

 

Mahdollisuus hankkia ammatillinen osaaminen sekä elinikäinen oppiminen ovat jo-kaisen yksilön osaamisen ja hyvinvoinnin lähtökohta. Kuntaliiton sivistyspoliittisen ohjelman (Sivistyksen suunta 2020) mukaan tavoitteena tulee olla, että jokainen nuori jatkaa perusopetuksen jälkeen opintojaan tutkintotavoitteisessa koulutuksessa, lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa. Oppilaan ohjauksella tuetaan nuoren ura-valintoja hänen omista lähtökohdistaan.

 

Opiskelun toisella asteella tulee olla menetelmiltään ja sisällöltään sellaista, että kaikki nuoret voivat sinne hakeutua. Oppilaitokset ovat nuoria varten. Työpajat, valmentavat luokat ja lisäluokat tulisi olla vaihtoehto vain poikkeustapauksissa.

 

Hyvin pieni osa (2,4% v. 2012) peruskoulunsa päättävistä jättää hakematta yhteishaussa jatko-opintoihin.  Jonkun verran on heitä, jotka eivät ota vastaan paikkaa, ja valitettavan moni keskeyttää erityisesti ammatilliset opinnot (liite).  Syitä em. on monia.  
 
Esimerkiksi peruskoululainen ei aina ole valmis tekemään kestäviä suunnitelmia lähivuosillekaan, siksi nivelvaiheessa ja toisella asteella syntyvät ongelmat eivät suoraviivaisesti johdu perusopetuksen opinto-ohjauksesta tai ohjaajien määrästä.

 

Se että lukio tai ammatillinen perustutkinto jää suorittamatta, on nuorelle aikuiselle suuri riski syrjäytyä. Syrjäytymisen ehkäisemiseen tulisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet.

 

Perusopetuksen päättävien nuorten ohjaamisen vahvistaminen on tavoitteena Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa, koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisoh-jelmassa vuosille 2011 - 2016 sekä nuorten yhteiskuntatakuuta pohtivassa työryhmässä. Nuorten ohjaamisvastuutta on esitetty kuntien tehtäväksi.

 

Nuorten ohjaamiselle, toteutetaanpa se kunnan ja/tai muun tahon toimesta, tulee olla riittävät välineet. Koulutuspaikkoja tulee olla jokaiselle ja riittävän lähellä kotoa.

 

Nuorten koulutustakuun toteuttamiseksi selkeintä olisi, jos kokonaisvas-tuu nuorten lukio- ja ammatillisesta koulutuksesta olisi kunnilla. Kunnat ovat maassamme ainoa taho, jolla on käytettävissään kattava palveluverkosto nuorten tukemiseksi. Nuorten oikeus perusopetuksen jälkeiseen opiskelupaikkaan toteutuisi parhaiten, jos kuntien osalta lukiokoulutuksen järjestämislupamenettelystä ja nuorten ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen määrällisestä sääntelystä luovuttaisiin.

 

Opiskelijavalinnan uudistamista tulisi kiirehtiä; vailla tutkintoa olevat perusopetuksen päättäneet nuoret olisivat valinnassa etusijalla.

 

TE-toimistojen rooli nuorten ammatinvalinnan ja uraohjauksessa

 

Koulutusjärjestelmän ulkopuolella olevien ohjauspalvelut ovat olennaisen heikot.

 

Nuorten yhteiskuntatakuutyöryhmän muistion mukaan TE-toimistojen ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalvelun resurssit ovat vähentyneet 2005 - 2011 25 prosentilla ollen vuodenvaihteessa 2011 - 2012 vain runsaat 200 henkilötyövuotta. Psykologiresursseja on kohdistettu yhä selvemmin aikuisasiakkaiden ohjaamiseen; alle 25-vuotiaiden osuus on laskenut tasaisesti ollen vuonna 2010 enää kolmannes. Yhteiskuntatakuutyöryhmä on ehdottanut TE-toimistojen uraohjauksen henkilöstöresurssien lisäämistä.

 

Oppilaitosten opinto-ohjauksen lisäksi TE-toimistojen ohjauspalveluja tulisi voimakkaasti kehittää ja vahvistaa. Henkilökohtaiseen ammatinvalinnan ja uraohjaukseen tulisi suunnata henkilöstöä, joka tuntee koulutusjärjestelmän, työ- ja elinkeinoelämää ja jolla on myös hyvät ohjaustaidot. Lisäksi on otettava huomioon mm. palvelun saatavuus ja nuorten tarpeet.

 

Oppilaanohjauksen ja opinto-ohjauksen laadunhallinta

 

Oppilaan- ja opinto-ohjauksen samoin kuin muunkin opetuksen ja koulutuksen laadunhallinta perustuu opetuksen ja koulutuksen järjestäjän päättämään järjestelmään, joka on myös osa johtamista. Jotta laatutyö tukisi opetuksen ja koulutuksen tehokasta ja tuloksekasta järjestämistä, tulee laatutyön lähteä paikallisista lähtökohdista ja tarpeista.

 

Valtakunnallisten, kaikkialla samalla tavalla noudatettaviksi tarkoitettujen laatukriteereiden käyttöön ottamisen vaarana on, että opetuksen/koulutuksen ja kasvatuksen tavoitteet kapea-alaistuvat eikä järjetäjän ja oppilaan /opiskelijan omista tarpeista lähtevälle laadun kehittämistyölle ole tilaa. Tämän vuoksi Kuntaliitto suhtautuu erittäin kriittisesti yhdenmukaisiin valtakunnallisiin laatukriteereihin. Kuntaliitto on ollut kuntien kanssa rakentamassa koulutukseen syvällisempää laadunhallintaa osana johtamista. 

 

Lainsäädäntö ja opetussuunnitelman perusteet ovat riittävä keino valtakunnallisen yhdenmukaisuuden toteuttamiseksi. Lainsäädännön ohi tapahtuvan ohjaamisen puutteena on myös, että siinä ei juurikaan arvioida toimenpiteiden toteuttamisen tarkoituksenmukaisuutta, mahdollisuuksia, kustannuksia ja riittävien resurssien turvaamista erilaisten kuntien näkökulmasta.

 

Koulutuksen tasa-arvon toteuttamiseksi on voitava paikallisesti päättää keinot valtakunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi. 

SUOMEN KUNTALIITTO

 

Anneli Kangasvieri
johtaja, opetus ja kulttuuri

tags