Lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle 12.3.2012, Dnro 941/90/2012

Kommentteja liikennepoliittisen selonteon luonnoksesta 6.3.2012

Kuntaliiton antamat tarkennusehdotukset liikennepoliittisen selonteon linjauksiin.

Kunnat ovat valtion ohella osa julkista taloutta ja vahva rahoittaja liikennejärjestelmän ylläpitäjänä. Lainsäädännössä on määritelty tietty työnjako kuntien ja valtion toimille ja vastuille. Valtion toimet ja rahoituksen suuntaaminen vaikuttavat kuitenkin myös kuntien toimintaan. Siksi on erittäin hyvä, että pitkäjänteisen liikennepolitiikan varmistamiseksi on valmisteltu liikennepoliittinen selonteko. Se antaa myös kunnilla viitteet siitä, mihin suuntaan valtion tason liikennejärjestelmää kehitetään ja missä laajuudessa valtio vastuistaan huolehtii. Sen pohjalta kunnat voivat ottaa ne huomioon omassa maankäytön ja liikenteen järjestämisessään. Perustyönjakoa valtion ja kuntien välillä selonteolla ei voida muuttaa. 

Kuntaliitto on huolestunut liikenteen riittävästä rahoituksesta. Erityisen tärkeää on riittävä panostus perusväylänpitoon. On pelättävissä, että valtion riittämätön panostus liikenteeseen siirtää rahoitusvastuuta niin hankkeiden kuin joukkoliikenteenkin osalta kunnille. Kuntien jo nyt laajaa vastuuta liikenneverkosta ja joukkoliikenteestä ei saa lisätä. Selonteon linjausten vaikutuksia on arvioitava koko julkisen talouden, ei vain valtiontalouden näkökulmasta.

Pitkäjänteisen liikennepolitiikan ja sen rahoituksen linjausten tulisi kantaa yli hallituskausien ja saavuttaa laaja poliittinen hyväksyntä. Siksi Kuntaliitto ehdottaa, että pitkäntähtäimen liikennepoliittisia linjauksia valmistelemaan asetettaisiin parlamentaarinen komitea.

Selonteon numeropäivitystä ja vastuuvolyymien tunnistamista varten kerrataan vielä Tilastokeskuksen kuntien tilastoista muutamia tunnuslukuja:

  • Liikenneväylämenot ja -investoinnit vuonna 2010 yhteensä n. 1 270 milj. €
  • Liikenneväylä - ja joukkoliikennemenot ja -investoinnit vuonna 2010 yhteensä: 1 800 milj. €
  • Kuntien kunnossapitämät kadut vuonna 2009 yhteensä n. 28 800 km
  • Kuntien kunnossapitämät jalankulku- ja pyörätiet vuonna 2009 yhteensä n. 13 500 km
  • Kuntien kunnossapitämät yksityistiet vuonna 2009 yhteensä n. 11 700 km
  • Kuntien avustamat yksityistiet vuonna 2009 yhteensä n. 78 300 km

Selonteon valmisteluprosessi on ollut muutoin varsin avointa, mutta rahoituksen kehittämisen valmistelu ja kehysraami sekä liikenteen kehittämishankkeiden kohdentuminen on toistaiseksi epäselvää. Selonteon luonnoksen linjaukset ovat pääpiirteissään kannatettavia ja ne vievät toteutuessaan liikennejärjestelmäämme positiivisesti eteenpäin.
Ilman rahoituskehystä on vaikea arvioida selonteon toteutumisen todennäköisyyden tasoa. Yleinen taloustilanne antaa viitteitä siihen, että kaikkia selonteon hyviä tavoitteita ei saada toteutetuksi. Erityisesti rahoituksessa pitäisi pystyä huolehtimaan siitä, että linjauksessa 5 mainittu liikenteen määrärahojen ostovoima voitaisiin turvata kustannusten nousun mukaisesti.

Kuntaliitto on selonteon valmistelun aikana voinut useassa eri yhteydessä tuoda valmisteluprosessiin liikennejärjestelmään liittyviä kuntasektorin näkökulmia. Niitä on myös hyvin otettu huomioon. Seuraavassa on esitetty vielä muutamia linjausten muutosehdotuksia lyhyine perusteluineen:

Linjaus 2

Selkiytetään liikenneverkkojen ja solmupisteiden roolia liikennejärjestelmässä uudistamalla verkkojen luokittelu. Tämän jälkeen selvitetään luokituksen vaikutuksia ja selkiytetään yhdessä väylistä vastaavien kanssa, tarvittaessa lainsäädäntöä uudistamalla, eri tahojen (valtio, kunta, yksityinen) vastuut jaturvataan rahoitusmahdollisuudet liikennejärjestelmän ylläpidossa ja kehittämisessä.

Pelkkä verkkojen uudelleen luokittelu ja vastuiden selkiyttäminen ei riitä, vaan tulee varmistaa myös eri tahojen ja eri väyläluokkien ylläpidon realistiset rahoitusmahdollisuudet kustannusneutraalisti. Luokitusmuutokset eivät saa lisätä kuntien vastuita.

Linjaus 7

Selvitetään ja päätetään, mitkä ovat valtion tavoitteet, rooli sekä rahoitusosuus joukkoliikenteen palvelutason ylläpidossa nykyistä pitkäjänteisemmin.  Valtion varoin rahoitettavien ja tuettavien liikennepalvelujen rakenne uusitaan ja rahoitusta kohdennetaan kaupunkiseutujen joukkoliikenteen kilpailukyvyn parantamiseen ja käytön lisäämiseen.

Joukkoliikenteestä ei tule tehdä valtion tai kuntien lakisääteistä palvelua, mutta tarvitaan selvitys ja periaatepäätös työnjaosta joukkoliikenteenrahoituksen pitkäjänteistämiseksi. Lähtökohtana on aiemmin ollut, että valtio ja kunnat vastaavat puoliksi joukkoliikenteen tukirahoituksesta (poislukien isot kaupungit), mutta valtion osuus on supistunut vuosi vuodelta. Jos valtiolla on tavoitteet joukkoliikenteen palvelujen turvaamiseksi ja käytön lisäämiseksi, tulee myös valtion osallistua riittävällä osuudella ja pitkäjänteisesti ylläpitoon. Pelkästään joukkoliikenteen rakenteiden uudistamisesta ei riittäviä säästöjä syntyne tarvittavien uusien palvelujen katteeksi. Tarvitaan koko henkilökuljetussektorin kokonaistarkastelua. Tämä on esitetty linjauksissa 27 ja 30

Linjaus 11

Liikenteen hinnoittelua kehitetään ohjaamaan ja tehostamaan liikennejärjestelmänkäyttöä, vähentämään liikenteen turvallisuus ja ympäristöhaittoja sekä rahoittamaan liikennejärjestelmän ylläpitoa ja kehittämistä. Määritellään hinnoittelun pitkän tähtäimen strategia ja sen yhteys mm. liikennejärjestelmän rahoitukseen (ml. myös kuntien liikenneverkon rahoitustarpeet) ja autoilun verotukseen. Tätä varten on perustettu työryhmä Kohti oikeudenmukaista ja älykästä liikennettä, jonka työ valmistuu vuoden 2013 loppuun mennessä.
Liikenteen hinnoittelussa tulee ottaa huomioon kuntien suuret panostukset katuverkon ylläpidossa ja tarkastella koko liikenneverkon rahoitustarvetta. Alueilta kerätyt tie- tai ruuhkamaksut tulee palautua alueen liikennejärjestelmän kokonaisvaltaiseen kehittämiseen.

Linjaus 13

Varmistetaan ensisijaisesti keskeisen väyläverkon tarkoituksenmukainen kunto sekä koko verkon päivittäinen liikennöitävyys ja hoitotaso. Pääpaino on raideliikenteen täsmällisyyttä ja toimintavarmuutta parantavissa toimissa. Kriittisten ja kalliiden rakenteiden kuten siltojen ja tunneleiden kunnon säilyttäminen on keskeinen osa elinkaaritehokkuutta. 
Poistetaan epäselvänä ”alemman väyläverkon kunnon joustaminen”. Jokaiselle väyläluokitukselle pitää kuitenkin määritellä peruslaatutaso ja turvata päivittäinen liikennöitävyys.

Linjaus 25

Matkojen ja kuljetusten toimivuus suurimmilla ja kasvavilla kaupunkiseuduilla nostetaan erityiseksi painopisteeksi. Keskeisiä keinoja ovat olemassa olevan väyläkapasiteetin käytön tehostaminen ja liityntäpysäköinninisännyyden ratkaiseminen ja järjestäminen osana rautatiejärjestelmää.
Erityisesti rautatieliikenteen liityntäpysäköinnin järjestäminen on ollut hidasta ja kaatunut pitkälti kuntien vastuulle. Liityntäpysäköinnin tulee olla osa rautatiejärjestelmää varsinkin tilanteessa, jossa rautateille tulee mahdollisesti henkilöliikenteen eri operaattoreita, joita tulee palvella yhtenäisellä infralla.

Linjaus 30

Julkisin varoin järjestettävät henkilökuljetukset, kuten perusopetuksen koulumatkat, sosiaali- ja terveystoimen kuljetukset ja KELAn korvaamat kuljetukset, ja liikennehallinnon tukema avoin joukkoliikenne yhdistetään ja järjestetään nykyistä joustavampina ja taloudellisempina palvelukokonaisuuksina, jolloin myös haja-asutusalueen liikennepalvelut voidaan turvata.

Asia on kannatettava, mutta edellyttää asianmukaista selvittämistä ja suunnittelua. Kuljetusten rahoituksen yhteys palvelun järjestämisen vastuuseen tulee säilyttää, jotta palveluvaatimukset ja rahoitusvastuu kohtaavat.

Linjaus 33

Vaikutetaan vero- ja maksupolitiikalla sekä informaatiolla liikkumistarpeeseen, liikkumis- ja kuljetusvalintoihin ja ohjataan liikennettä aiempaa enemmän kestävien liikennemuotojen varaan. Tehdään kaikki liikennemuodot kattava maksujen ja verojen rakenteellinen kokonaistarkastelu ja sen pohjalta uudistus, jossa poistetaan väärään suuntaan ohjaavat kannustimet ja otetaan huomioon myös eri ratkaisujen välilliset vaikutukset.

Viimeaikaisten veroratkaisujen välillisiä vaikutuksia ei ole riittävästi otettu huomioon; esimerkiksi polttoaineveron noston vaikutuksia kuljetuksien ja joukkoliikenteen kustannuksiin ja sen johdosta tehtyihin lipunhintojen korotuksiin, jotka ovat lisänneet kaikkien työmatkalaisten verovähennyksiä ja vähentäneet sen kautta valtion ja kuntien tuloja.

Linjaus 35

Edistetään kestävien käyttäjälähtöisten liikkumismuotojen (esim. yhteiskäyttöauto), polttoaineiden ja ajoneuvoteknologioiden kehittämistä veroratkaisuin sekä purkamalla lainsäädännöllisiä ja rakenteellisia esteitä. Julkisin varoin rahoitettavien liikennepalvelujen hankinnoissa ja julkisen hallinnon ajoneuvohankinnoissa otetaan huomioon ympäristö- ja energiavaikutukset 1.2.2012 voimaan tulleen lain mukaisesti.

Helmikuun 2012 alusta on tullut voimaan uusi asiaa koskeva laki, jonka soveltamiseksi on toistaiseksi annettu vasta hyvin suppeat ohjeet, joten ei liene tarpeen ryhtyä toteuttamaan tiukempia sääntöjä, kun uusintakaan lainsäädäntöä ei ole vielä sovellettu käytäntöön.

Linjaus 42

Liikenne- ja muun yhteiskuntapolitiikan strategioiden ja ohjelmien vaikuttavuustarkasteluja uudistetaan sekä liikenneväylien kehittämisinvestointienarvioinnissa laajennetaan tarkastelua hyötykustannus–arviointia laaja-alaisemmaksi. Kokonaisvaltaisemmassa vaikuttavuusarvioinnissa otetaan huomioon myös toimien liikennejärjestelmävaikutukset sekä välilliset yhteiskunnalliset vaikutukset (mm. päästöt, alueiden kilpailukyky, työllisyys, kokonaisvaikutukset valtion ja kuntien talouteen).

Täydennys, jolla muistutetaan välillisten vaikutusten huomioon ottamisesta kuntien ja valtion talouteen kokonaisuutena.

Linjaus 46

MAL- aiesopimusmenettelyn edistämiseksi valtio rahoittaa pieniä kustannustehokkaita liikenneverkon kehittämistoimia tällä hallituskaudella 30 milj. euroa edellyttäen, että kunnat rahoittavat toimia samalla osuudella. Perusvastuujako valtion ja kuntien kesken on pohjana. Rahoitus on yhteensä 60 milj. euroa, josta Helsingin seudulle 30 milj. euroa sekä Turun, Tampereen ja Oulun kaupunkiseuduille kullekin 10 milj. euroa. Toimenpiteet suunnataan niin, että ne parantavat joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä.

MAL- aiesopimuksissa pienillä hankkeilla voi olla isokin merkitys koko liikennejärjestelmän sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta. Näistä koottuja aiesopimuksen teemapaketteja voidaan toteuttaa yhteisesti sovituilla joustavilla menettelyillä, mutta perusvastuujako tulee olla niiden pohjana.

Linjaus 49

Laaditaan lentoliikenteen strategia, jossa selvitetään lentoliikenteen tulevaisuuden näkymiä sekä arvioidaan, erityisesti liikennepolitiikan näkökulmasta ja alueiden saavutettavuuden lähtökohdista, Suomen lentoasemaverkoston tarkoituksenmukaisuutta sekä valtion asemaa lentoliikennepalvelujen järjestämisessä. Lisäksi sovitaan lentoliikenteen tavoitteista muuttuneessa toimintaympäristössä ottaen huomioon joukkopalveluiden ja liikennejärjestelmän kokonaisuus sekä liityntäyhteydet kansainväliseen lentoliikenteeseen.

Täydennys, jolla muistetaan, että lentoliikenteeseen liittyy liityntätarvetta joko kotimaisilla lentoyhteyksillä tai myöhemmin kehitettävillä nopeilla junayhteyksillä.

Linjaus 50

Huomioidaan Venäjältä ja Venäjälle kulkevan liikenteen kasvu ja varmistetaan rajaylityspaikkojen ja niille johtavien liikenneväylien ja tulli- ja rajajärjestelyjen kapasiteetti ja toimivuus. Varaudutaan Imatrankosken raja-aseman avaamiseen rautateiden kansainväliselle tavaraliikenteelle. Huolehditaan Suomen EU-edunvalvonnasta suhteessa Venäjään.
Täydennys, jolla huolehditaan myös rajanylityspaikoille johtavien liikenneväylien toimivuudesta ja turvallisuudesta.

 

SUOMEN KUNTALIITTO

Timo Kietäväinen
varatoimitusjohtaja

Leena Karessuo
johtaja
yhdyskunta, tekniikka ja ympäristö

tags