Lausunto eduskunnan sosiaali-ja terveysvaliokunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä sisäisen siirron yhteydessä
Suomen Kuntaliitto esittää lausuntonaan yllämainitusta asiasta seuraavaa:
Kuntaliitto on antanut asiasta lausunnon hallintovaliokunnalle 26.10.2010. Tämä lausunto on pääosin samansisältöinen.
Kuntaliitto puuttuu myös tässä lausunnossaan lähinnä vain niihin kysymyksiin, jotka koskevat velvoitteita järjestää peruspalveluita oleskelukunnassa ja oleskelukunnalle näistä aiheutuvia kustannuksia.
Sisäasiainministeriön muistion, EU/2010/378, mukaan direktiiviehdotuksen tavoitteena on luoda kattava maahanmuuttopolitiikka ja vastata tehokkaasti ja nopeasti johtohenkilöiden ja asiantuntijoiden tarpeeseen monikansallisten yritysten sivuliikkeissä ja tytäryhtiöissä. Tarkoituksena on luoda läpinäkyvät ja yhdenmukaistetut maahanpääsyn edellytykset yrityksen sisäisen siirron saaneiden työntekijöiden ja heidän perheidensä väliaikaisen oleskelun edellytyksistä houkuttelevammat ja edistämällä siirron saaneiden työntekijöiden tehokasta sijoittamista ja uudelleen sijoittamista EU:ssa sijaitsevien toimipaikkojen kesken.
Sisäasiainministeriön muistion mukaan direktiivi ehdotetussa muodossaan aiheuttaa muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön, ulkomaalaislakiin (301/2004) ja työoikeudelliseen ja työvoimapalveluita koskevaan sääntelyyn.
Direktiiviehdotuksen mukaisesti sisäisesti siirtyneille työntekijöille, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia, olisi luotava suotuisat edellytykset perheen yhdistämiseen siinä jäsenvaltiossa, joka myöntää ensimmäisenä oleskeluluvan voimaantulevan direktiivin perusteella. Direktiivin mukaan sisäisen siirron saanut työntekijä saa erikoisoleskeluluvan.
Muutosehdotusten täsmentäminen jo tässä vaiheessa on perusteltua, jotta kansallinen lainsäädäntö voidaan saattaa voimaan ennen direktiivin voimaantuloa.
Yhdenvertainen kohtelu
Direktiiviehdotuksen mukaan kansallisessa lainsäädännössä direktiivin mukaisesti yritysten sisällä siirtyneille olisi myönnettävä yhdenvertainen kohtelu jäsenvaltion kansalaisten kanssa niillä sosiaaliturvan osa-alueilla, jotka on määritelty sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklassa, jossa säädetään mm. sairausetuuksista. Tämä yhdenvertainen kohtelu tulisi koskemaan myös henkilön maahan tulevia perheenjäseniä.
Sisäasianministeriössä ei ole arvioitu kustannuksia, joita aiheutuisi kunnalliselle terveydenhuollolle, jonka tehtäväksi tulisi järjestää ja kustantaa lakisääteiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut.
Sisäasiainministeriö toteaa, että direktiivin sosiaaliturvajärjestelmään kohdistuvia taloudellisia vaikutuksia on hankala arvioida.
Kuntaliitto katsoo, että tällä direktiivillä ei yksinään ole merkittäviä kustannusvaikutuksia. Sen sijaan kausityöntekijöitä koskeva direktiivi (U33/2010 vp, Kuntaliiton lausunto 8.12.2010) sekä puitedirektiivin (U 44/2007 vp jatkokirjelmä 2; Kuntaliiton lausunto 2.4.2009) ja nyt vireillä oleva direktiivi yhdessä aiheuttavat merkittäviä kustannuksia kunnalliselle sosiaali- ja terveydenhuollolle riippuen direktiivin velvoitteista kunnille. Kaikissa näissä tilanteissa muistion kirjoittanut ministeriö toteaa, ettei kysymyksessä ole merkittäviä kustannuksia. Kuitenkin todetaan, että taloudellisten vaikutusten arviointi on vaikeata ja hankalaa.
Näyttäsi kuitenkin siltä, että kustannuksia aiheutuu vain kuntasektorille, ei niinkään valtiolle.
Sisäasiainministeriön Muistion mukaan yrityksen sisällä siirtyviä henkilöitä on kohdeltava samalla tavalla kuin jäsenvaltioiden kansalaisia niillä sosiaaliturvan osa-aleilla, jotka on määritelty sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklassa. Tämä tosiasiassa saattaa Kuntaliiton käsityksen mukaan merkitä käytännössä yrityksen sisällä siirtyvien henkilöiden ja heidän perheenjäsentensä rinnas-tamista EU/ETA valtioissa ja Sveitsissä vakuutettuihin henkilöihin ja heidän sosiaaliturvaansa.
Kuntaliitto edellyttää, että esillä olevan direktiivin toimeenpanosta aiheutuvista kustannuksista erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista aiheutuvista kustannuksista on vastuussa valtio täysimääräisesti silloin, kun palveluiden järjestämis- ja kustannusvastuu jää kunnille.
Tämä merkitsee kansallisen korvausjärjestelmän luomista samaan tapaan kuin nyt voimassa oleva valtion korvausjärjestelmä, jonka nojalla korvataan EY asetus 883/2004 ja aikaisemman asetuksen EY asetus 1408/71 nojalla kunnallisen terveydenhuollolle aiheutuvat kustannukset.
Valtion korvausjärjestelmä säädettiin kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (167/2007) 8.2 §:n 1) kohdan perusteella. Säännöksen mukaan Valtion rahoitettavaksi siirretään kustannukset, jotka aiheutuvat kunnalle osana kansanterveyslain (66/1972), erikoissairaanhoitolain tai mielenterveyslain (1116/1990) mukaisia tehtäviä:
1) niiden henkilöiden terveyden- ja sairaanhoidosta, joiden terveydenhuollon antamisesta tai kustantamisesta Suomen valtio on vastuussa Euroopan unionin lainsäädännön tai Suomen solmiman kansainvälisen sopimuksen nojalla.
Muutokset tehtiin sairausvakuutuslakiin (1203/2007) säätämällä, että julkisia terveyspalveluja antaville terveyskeskuksille ja sairaaloille korvataan valtion varoista kustannukset, jotka ovat syntyneet muualla kuin Suomessa vakuutetulle henkilölle tai hänen perheenjäsenelleen annetusta sairaanhoidosta silloin, kun hoito on annettu EY-lainsäädännön tai muun Suomen tekemän sosiaaliturva- tai sairaanhoitosopimuksen perusteella. Kansaneläkelaitos huolehtii sairaanhoidon kustannusten korvaamiseen liittyvistä tehtävistä.
Tämän järjestelmän piiriin tulee ottaa kaikki valtion tekemien sopimusten aiheuttamat tehtävät, joista aiheutuu kunnille kustannuksia. Epäkohtana on kuitenkin pidettävä sitä, että valtion korvausjärjestelmä ei voimaan tullessaankaan kattanut ihan kaikkia henkilöryhmiä, joille kunnallinen terveyden- ja sairaanhoito on velvollinen järjestämään ja kustantamaan sairaanhoitoa Suomessa valtion solmiman sopimuksen perusteella. Nyt tähän ryhmään on tulossa useita henkilöryhmiä, joille annetaan oikeus hakeutua vapaasti kunnallisiin peruspalveluihin.
Kuntaliitto perustelee vaatimustaan sillä, että tilapäisesti Suomeen tulevat henkilöt eivät mahdollisesti ole kunnallisverovelvollisia Suomessa. Kun henkilöt eivät myöskään ole kotikuntalain (201/1994) perusteella kunnan jäseniä, valtionosuus peruspalveluihin ei kohdennu kuntaan, joka on velvollinen järjestämään ja kustantamaan henkilölle peruspalveluja. Mahdollisen lähdeveron tuotto menee valtiolle.
Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä (ns. Maasto-työryhmä) ei ole saanut vielä muistiotaan valmiiksi. Kuntaliitto pitää muistion valmistumista ensiarvoisen tärkeänä.
Kuntaliitto edellyttää, että henkilöpiiri, jolla ei ole kotikuntaa Suomessa ja jolle tulee oikeus hakeutua kunnallisten peruspalveluiden piiriin, selvitetään perusteellisesti. Käytännössä epäselvyyttä aiheuttaa lisäksi Kelan hallinnoima ns. asumisperusteisen sosiaaliturvan yhdistäminen kunnallisiin peruspalveluihin.
Kuntaliitto edellyttää, että direktiivin toimeenpanosta aiheutuvat kustannukset korvataan kunnille täysimääräisesti valtion varoista.
Lopuksi
Koska Suomi joutuu Unionin jäsenvaltiona toteuttamaan voimaantulevaa direktiiviä, Kuntaliitto esittää sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, että kuntien velvoitteeksi tulevien peruspalvelujen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset korvataan kunnille täysimääräisesti valtion varoista. Kuntaliitto perustelee vaatimustaan sillä, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa valtio lupasi kunnille, että se korvaa solmimiensa sosiaaliturvasopimusten aiheuttamat kustannukset täysimääräisesti. Valtio ei ole täyttänyt lupaustaan kaikilta osin.
Kuntaliitto esittää, että valtion korvausvelvollisuus säädetttäisiin pääsäännöksi niissä tilanteissa, joissa valtio tekee sopimuksia, joiden täytäntöönpanosta aiheutuu kustannuksia kuntien peruspalveluiden järjestämisessä ja kustantamisessa.
Kuntaliitto esittää sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, että vastaisuudessa muistion valmistelusta vastuussa oleva ministeriö arvioisi kustannusvaikutukset erikseen valtiolle ja kunnille.
SUOMEN KUNTALIITTO
Sinikka Huhtala, erityisasiantuntija