Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi Tekes-teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskuksesta annetun lain sekä julkisista hankinnoista annetun lain muuttamisesta
Suomen Kuntaliitto lausuu esitysluonnoksesta siltä osin kuin esityksessä on kysymys hankintalainsäädännön muuttamisesta.
Hankintalainsäädännön kannalta ehdotuksessa on kaksi olennaista kokonaisuutta.
Ensinnäkin Tekes-kehittämiskeskus voisi jatkossa toimia rajoitetusti hankintalain 11 §:ssä tarkoitettuna yhteishankintayksikkönä ja toisaalta Tekes -tukea saaneiden pienten ja keskisuurten yritysten hankintamenettelystä säädettäisiin hankintalaista poikkeavalla tavalla.
Kehittämiskeskuksen asema yhteishankintayksikkönä
Ehdotetun kehittämiskeskuksesta annetun lain 3 §:n mukaan kehittämiskeskus voisi kilpailuttaa julkisista hankinnoista annettua lakia noudattaen tavaran- ja palveluntuottajat niiden pienten ja keskisuurten yritysten puolesta, jotka ovat saaneet kehittämiskeskukselta valtionavustuslain 8 §:n nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen mukaista rahoitusta tutkimus-, kehittämis- tai innovaatiotoimintaan.
Pieni tai keskisuuri yritys, joka on saanut tutkimus-, kehittämis- tai innovaatiotoimintaan rahoitusta yli puolet hankinnan arvosta voisi valita hankinnan toteuttajaksi toimittajan, jonka kehittämiskeskus on yrityksen puolesta kilpailuttanut.
Vaikka ehdotuksessa ei suoranaisesti mainita, että kehittämiskeskus toimisi edellä mainituissa tapauksissa yhteishankintayksikkönä, on käsityksemme mukaan asiallisesti kysymys hankintalain 11 §:ssä tarkoitetusta yhteishankintayksiköstä.
Hankintalakin 11 §:n mukaan yhteishankintayksikön tulee olla hankintayksiköiden suoraan tai välillisesti omistamia, jotta nämä voivat tilata niiltä palveluja ilman erillistä kilpailutusta. Lisäksi yhteishankintayksikön tulee olla perustettu juuri tätä tehtävää varten tai tehtävien hoitamisen tulee olla säädetty määrätty yksikön tehtäväksi.
Kehittämiskeskuksen tapauksessa omistusta koskeva 11 §:n ehto ei toteudu suhteessa sen asiakkaisiin, joten sidosyksikköasemasta on erikseen säädettävä.
Erityissäännökseen perustuva yhteishankintayksikön asema ei sinällään ole täysin poikkeuksellinen suomalaisessa järjestelmässä. Esimerkiksi valtion yhteishankintayksikkö Hanselin osalta on tehty eräiden hankintayksiköiden osalta vastaava järjestely. Vaatimus suorasta tai välillisestä omistuksesta ei perustu direktiiviin, joten asia on kansallisesti järjestettävissä. Järjestely on sinällään toiminnallisesti perusteltu eikä omistusta koskevalla vaatimuksella ei ole merkitystä tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun kannalta.
Kiinnitämme huomiota kuitenkin yhteishankintoja ja yhteishankintayksiköitä koskevaan sääntelyyn yleensä. Tarve säännellä esimerkiksi Tekesin tai Hanselin osalta yhteishankintayksikön asemasta hankintalaista poikkeavalla tavalla kertoo hankintalain 11 §:n omistusta koskevan vaatimuksen ongelmallisuudesta.
Käytännössä juuri omistusta koskeva vaatimus asettaakin yhteishankintayksiköille suhteellisen korkeat, ja toiminnallisuuden kannalta ongelmalliset vaatimukset. Hankintayhteistyössä ei käytännössä aina välttämättä täytetä hankintalain 11 §:ssä asetettuja vaatimuksia suorasta tai välillisestä omistuksesta. Ehdotammekin, että jatkossa hankintalain tarkastusten yhteydessä omistusta koskeva vaatimus poistetaan hankintalain 11 §:stä kokonaan.
Tukea saaneiden yritysten hankintamenettely
Toinen hankintalainsäädännön kannalta merkityksellinen kokonaisuus liittyy kehittämiskeskukselta tukea saaneiden pienten ja keskisuurten yritysten noudattamaan hankintamenettelyyn.
Ehdotuksen mukaan kehittämiskeskuksesta annetun lain 9 a §:ssä säänneltäisiin hankintamenettelystä eräiltä osin hankintalaista poikkeavalla tavalla. Lain 9 a §:n mukaan kehittämiskeskukselta tutkimus- ja kehittämistoimintaan rahoitusta saaneisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ei sovelleta julkisista hankinnoista annetun lain 6 §:n 1 momentin 5 kohtaa niissä tapauksissa, joissa yrityksen tekemän hankinnan arvo ylittää julkisista hankinnoista annetun lain 15 §:ssä mainitun kansallisen kynnysarvon ja alittaa 16 §:ssä mainitun EU-kynnysarvon.
Hankintalain 6 §:n 5 kohdan mukaan hankintalaissa tarkoitettu hankintayksikkö voi olla mikä tahansa hankinnan tekijä silloin, kun se on saanut hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta 6 §:n 1-4 kohdassa tarkoitetulta hankintayksiköltä.
Ehdotetulla säännöksellä suljetaan käytännössä osa niin sanotuista kansallisista hankinnoista hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle. Ehdotuksessa on kuitenkin säännelty väljästi periaatteista, joita näissäkin hankinnoissa tulisi noudattaa. Lain 9 a §:n mukaan näissäkin tapauksissa on varmistettava hankinnan avoimuus, tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu, hyvän hallinnon periaatteet sekä valvontamekanismit, joilla voidaan valvoa hyvän hankintatavan toteutumista.
Pienten ja keskisuurten yritysten määritelmän osalta viitataan komission suositukseen. Hankintalain lähtökohtana on, että myös yksityiset yritykset, elinkeinonharjoittajat tai jopa yksityishenkilöt voivat joutua soveltamaan hankintalakia, mikäli ne ovat saaneet hankintaa varten riittävän suuren avustuksen julkisista varoista.
Säännöksen seurauksena esimerkiksi yritykset, jotka ovat saaneet julkista tukea Tekes kehittämiskeskukselta, ELY-keskuksilta tai miltä tahansa muulta viranomaiselta, ovat joutuneet kilpailuttamaan hankintansa yksittäisessä tapauksessa hankintalain mukaisesti. Oikeuskäytännössäkin on arvioitu esimerkiksi tiekuntien tai yhdistysten suorittamia hankintoja. Julkisten hankintojen neuvontayksikkö on saanut yhteydenottoja myös elinkeinonharjoittajilta, jotka ovat rakennusinvestointia koskevan rahoituspäätöksen yhteydessä saaneet tukiviranomaiselta tiedon velvollisuudesta soveltaa hankintalakia.
Ehdotettu säännös on käsityksemme mukaan perusteltu. Yksittäiselle pienelle tai keskisuurelle yritykselle voi olla kohtuutonta joutua soveltamaan yksityiskohtaisia hankintalain säännöksiä yksittäisessä hankinnassa. Yleensä kysymys lienee yritykselle ainutkertaisesta tapauksesta. Yrityksen kannalta kysymys on paitsi hallinnollisesta rasitteesta, myös oikeudellisesta epävarmuudesta.
Ehdotetut syrjimättömän kohtelun ja avoimuuden periaatteet riittävät takaamaan tarjoajien tasapuolisen kohtelun ja julkisen varojen oikean käytön. On syytä huomata, että useimmissa tapauksissa myös yrityksen itse sijoittama osuus on yrityksen kokoon suhteutettuna niin suuri, että yrityksellä on aito kannustin käyttää rahat tehokkaalla ja tuottavalla tavalla.
Kiinnitämme kuitenkin vielä huomiota siihen, että vastaavilla perusteilla olisi perusteltua hankintalain muutoksen yhteydessä laajentaa poikkeus laajentaa koskemaan, ainakin pääsääntöisesti myös yksityishenkilöitä, elinkeinonharjoittajia sekä eräitä muita tahoja, joille hankintalainsäädännön noudattaminen on käytännössä kohtuuton vaatimus.
SUOMEN KUNTALIITTO
Arto Sulonen
lakiasiain johtaja
Juha Myllymäki
johtava lakimies