Lausunto oikeusministeriölle 30.6.2011, dnro 1147/90/2011, Pasi Pönkä

Lausunto velkajärjestelyn uudistamista valmistelleen työryhmän mietinnöstä / 2011 sekä Kuntaliiton lausunto ehdotuksesta saatavan toissijaiseksi lopulliseksi vanhentumiseksi

Hallituksen esitys eduskunnalle velkajärjestelylaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi sisältää muun muassa ehdotuksen uudesta velkajärjestelylaista. Ehdotetun lain tavoitteena on korjata ylivelkaantuneen henkilön taloudellinen tilanne. Velkajärjestely olisi velallisen kaikkia velkoja ja kaikkea omaisuutta koskeva maksukyvyttömyysmenettely. Ennen varsinaista velkajärjestelymenettelyä olisi velkojen selvittelyvaihe, jossa velkojat ja heidän saatavansa selvitettäisiin yleensä talous- ja velkaneuvojan avustamana. Ennen tuomioistuimessa aloitettavaa velkajärjestelymenettelyä pyrittäisiin aikaansaamaan sopimus velallisen velkojen järjestelemisestä. Jollei sopimusta saada aikaan, velallinen voisi hakea käräjäoikeudelta velkajärjestelyä. 

Velkajärjestely voitaisiin myötää vain maksukyvyttömälle velalliselle. Edellytyksenä olisi, että velallisen varallisuuden, maksukyvyn ja ansaintamahdollisuuksien sekä velkojen välillä on niin huomattava epäsuhde, että velallinen on pysyvästi tai pitkäaikaisesti maksukyvytön.

Velkajärjestelyä ei voitaisi myöntää, jos käsillä olisi laissa säädetyn velkajärjestelyn este. Maksuvelvollisuuden rikkomisen perusteella saatettaisiin estää velkajärjestely.

Tuomioistuin vahvistaisi velalliselle maksuohjelman, jossa muun muassa määriteltäisiin velalliselle elinkustannusosa. Velallisen tulisi käyttää elinkustannusosan ylittävä tulo velkajärjestelyvelkojensa maksamiseen. Lakiin sisältyisivät säännökset siitä, milloin velallisen omistusasunto voitaisiin määrätä säilytettäväksi. Lähtökohtana siinä on, että asuntoon sisältyvä vapaa-arvo tiettyjen erien vähentämisen jälkeen kuuluu velkojen suorittamiseen.

Maksuohjelman normaali kesto olisi kolme vuotta. Tätä pidempi aikainen maksuohjelma voitaisiin vahvistaa, jos velallinen säilyttää omistusasuntonsa. Silloin, kun ohjelma on vahvistettu esteistä huolimatta, ohjelman kesto olisi viisi vuotta.

Maksuohjelman toteuttamisen valvonta kuuluisi ulosottoviranomaisille. Ulosottomies jakaisi velkojien kesken velalliselta kertyvän tilitysosan.

Suomen Kuntaliitto pitää uutta velkajärjestelylakia kannatettavana, koska ehdotettavalla lailla saataisiin ylivelkaantuneiden kansalaisten taloudellinen tilanne hallintaan ja tervehdytetyksi niin, että velallinen voisi siirtyä normaalitilaan taloudessaan ja toimia yhteiskunnassa aktiivisesti. Ehdotus vähentää ylivelkaantumisesta aiheutuvia haittoja, ennen kaikkea velallisten syrjäytymistä. Kuntien kannalta velallisten syrjäytyminen aiheuttaa kunnille huomattavia kustannuksia muun muassa toimeentulotuki- sekä muiden sosiaali- ja terveysmenojen kasvuna.

 

Velkajärjestelyn edellytykset ja esteet (2 luku)

Yleiset edellytykset

Velkajärjestely voidaan myöntää luonnolliselle henkilölle, jolla on kotikunta Suomessa. Lähtökohtaisesti laki koskee vain luonnollisen henkilön yksityistalouden velkoja. Velkajärjestely myönnetään, jos yhtäältä velallisen ulosmittauskelpoisen varallisuuden, nykyisen maksukyvyn ja tulevien ansaintamahdollisuuksien sekä toisaalta erääntyneiden ja erääntymättömien velkojen välillä on niin huomattava epäsuhde, että velallinen on pysyvästi tai pitkäaikaisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Tilannetta kutsutaan maksukyvyttömyydeksi. Velkajärjestelyssä ei ole tarkoituksena irtautua pitkistä velkasuhteista. Jos lainan lyhennysaikataulu on kovin raskas, velallisen tulee myydä omaisuuttaan velkamäärästä vapautuakseen.

Velkajärjestelyn edellytyksiä arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota myös velkojen vanhentumiseen. Jos suuri määrä velallisen veloista on nopeasti vanhentuvaa verovelkaa tai julkisoikeudellisia maksuja taikka yksityisoikeudellisen saatavan lopullinen vanhentumisaika on lähestymässä, velallisen maksukyvyttömyyttä ei voida pitää silloin pysyvänä tai pitkäaikaisena.

Kuntaliitto pitää velkajärjestelyn yleisiä edellytyksiä perusteltuina.

Velkajärjestelyn esteet

Velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos velallinen on velkaantunut harkitusti velkajärjestelyä silmälläpitäen tai on saanut olennaisen määrän luottoa erehdyttämällä luotonantajaa. Ennen kuin erehdyttäminen johtaa esteperusteen syntymiseen, kyseessä tulisi olla olennainen määrä luottoa, joka on hankittu tällä tavalla. Se, voidaanko erehdyttämällä saatua määrää pitää olennaisena, arvioitaisiin itsenäisesti eikä suhteutettuna velallisen muiden luottojen määrään.

Kuntaliitto pitää velkajärjestelyn edellä mainittua estesäännöstä perusteltuna.

Velkajärjestelylle on este, jos velallisen velkaantumiseen johtaneita toimia voidaan kokonaisuutena arvioiden pitää piittaamattomina ja vastuuttomina. Tätä arvioitaessa otettaisiin huomioon ikä, asema ja muut olosuhteet. Nykyistä säätelyä selkeämmin kiinnitettäisiin huomiota myös luotonantajan omaan toimintaan. Tässä arviossa velallisen henkilökohtaiset ominaisuudet esimerkiksi ikä, saavat merkitystä. Tällaisessa tilanteessa vastuuta voidaan siirtää enemmän luotonantajalle.

Velkajärjestelylle on este, jos velalliselle on määrätty rikoksen perusteella maksuvelvollisuus, eikä velkajärjestelyn myöntämistä voida pitää perusteltuna maksuvelvollisen määrä, rikoksen tai toiminnan laatu, vahingon kärsineen asema ja muut seikat huomioon ottaen. Yleensä tässä kohdassa tarkoitetut teot olisivat tahallisia, mutta etenkin toisen henkeen ja terveyteen kohdistuneet tuottamuksellisetkin teot voisivat osoittaa tekijässä sen laatuista moitittavaa käyttäytymistä, että velkajärjestelyn myöntäminen ei olisi oikeudenmukainen ratkaisu ja herättäisi paheksuntaa. Toisaalta esimerkiksi pelkkä verorikkomus, jonka taustalla on kannattavuusongelmia, ei sellaisenaan olisi este velkajärjestelylle.

Suomen Kuntaliitto toteaa, että säännös tulisi säätää sellaiseen muotoon, että se mahdollistaisi mahdollisimman useassa tapauksessa velkajärjestelyn. Olisi parempi saada tällaiset henkilöt osallistumaan yhteiskunnan normaalityöskentelyyn ja suoriutumaan veloistaan. Kuntaliiton käsityksen mukaan tällaiset henkilöt voivat helposti syrjäytyä ja tällöin viime kädessä kunnat vastaavat heidän toimeentulostaan.

Velkajärjestelyn este voi syntyä myös siten, jos vahingonkorvauksen, kauppahinnan palautuksen tai muun vastaavan yksityisten henkilöiden välisen merkittävän velan järjesteleminen olisi kohtuutonta velkojan kannalta. Tällaiset tilanteet ovat harvinaisia, mutta saattavat pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että myyjä saa säilyttää velkajärjestelylain mukaan omistusasunnon, jonka on hankkinut varoilla, jotka tulee tuomion mukaan palauttaa sopimuskumppanille.

Esitykseen Kuntaliitolla ei ole huomauttamista.

Velkajärjestelyn esteen muodostaa myös se, että velallinen on liiketoimintakiellossa. Esteen osalta ei olisi harkinnallisuutta, vaan niin kauan kuin liiketoimintakielto on voimassa, myös este on käsillä. Myös aikaisemmin myönnetty velkajärjestely estää uuden velkajärjestelyn myöntämisen.

Esitettyyn Kuntaliitolla ei ole huomauttamista.

Velkajärjestelyn myöntäminen esteestä huolimatta

Velkajärjestely voidaan myöntää, jos siihen on painavia syitä ottaen erityisesti huomioon velallisen myötävaikutus velkojen maksamiseksi tai velkaantumisesta kulunut aika ja muut velallisen olosuhteet sekä velkajärjestelyn merkitys velalliselle ja vaikutus velkojan asemaan.

Suomen Kuntaliitto katsoo, että säännöksessä tulisi tarkemmin määritellä velkajärjestelyn myöntäminen esteestä huolimatta. Esimerkiksi hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa asiaa voisi selvittää tarkemmin.

Myös se, mitä on tarkoitettu velkajärjestelyn merkityksellä velalliselle ja vaikutuksella velkojan asemaan, tulisi yksityiskohtaisemmin ja esimerkein selvittää hallituksen esityksessä. Nykyisessä muodossaan 5 §:n soveltaminen lienee vähintäänkin ongelmallista.

Velkojen maksamiseen käytettävä varallisuus ja tulot (3 luku)

Velkajärjestelyssä velalliselle vahvistetaan elinkustannusosa, jonka ylimenevä osa (tilitysosa) maksetaan velkojille. Jos velallisen tulotaso nousee, hän saa parantuneesta maksukyvystään osan itselleen lisäosana. Jos taas tulotaso laskee niin, että tilitysosan vähimmäismäärä alittuu, velalliselle ei tule siitä tulonosasta lainkaan maksuvelvollisuutta. Velallisella on kuitenkin myötävaikutusvelvollisuus, jonka mukaan hän on velvollinen ylläpitämään ja parantamaan maksukykyään. Myötävaikutusvelvollisuus on voimassa maksuohjelman koko keston ajan.

Tuomioistuin vahvistaa maksuohjelmassa velalliselle kuukausittaisin elinkustannusosan. Tietyin edellytyksin velallisella on myös oikeus erityisosaan.

Ulosottomies tilittää tilitysosan velkajärjestelyvelkojille. Vakuusvelan lyhennyksen lyhennykset ja koron velallinen suorittaa itse suoraan vakuusvelkojalle.

Suomen Kuntaliitto pitää velkojen maksamiseen käytettävän varallisuuden ja tulon säännöksiä joskin monimutkaisina, niin kuitenkin perusteltuina.

Velkaselvittely, sopimus velkojen järjestelystä ja velkajärjestelyhakemus (4 luku)

Velkaselvittely

Lain tarkoituksena on, että ennen tuomioistuimessa aloitettavaa, hakemusasiana käsiteltävää velkajärjestelyasiaa, velallisen taloudellinen tilanne selvitettäisiin velallisin toimin, käytännössä talous- ja velkaneuvonnassa. Estettä ei ole sille, että jokin muu palveluntuottaja kuin talous- ja velkaneuvoja auttaa velallista puheena olevassa esivaiheessa, jota kutsuttaisiin velkaselvittelyksi. Velkaselvittely toimisi velkaluettelon pohjana.

Velkaselvittely tehtäisiin kaikista veloista, myös vakuusveloista. Vakuusvelan tietoja tarvitaan, jotta voidaan määritellä mahdollinen yliarvo, joka vakuusesineessä on, taikka alivakuutustilanteessa voidaan järjestellä velka siltä osin kuin vakuus ei sitä kata. Ehdotuksessa korostetaan velkajärjestelyn sähköisen järjestelmän mahdollisimman nopeaa käyttöönottamista.

Esityksessä ei ole arvioitu niitä lisäkustannuksia, joita siitä aiheutuu talous- ja velkaneuvonnalle. Suomen Kuntaliitto katsoo, että talous- ja velkaneuvojien toiminnasta aiheutuvia lisäkustannuksia ei saa vyöryttää kunnille.

Sopimus velkojen järjestelystä ja velkojien myötävaikutusvelvollisuus

Ennen virallisen velkajärjestelymenettelyn alkamista on kaikkien osapuolten ja yhteiskunnan kannalta paras vaihtoehto, jos päästään yksityisoikeudelliseen sopimukseen velkojen järjestelystä maksuaikataulun helpottamisella ja mahdollisesti velkojen määrää leikkaamalla. Ehdotuksen mukaan käräjäoikeus voi kuitenkin vahvistaa sopimuksen ilman suostumusta sellaiselta velkojalta, jonka saatavan pääoma on enintään 1000 euroa.

Yksityisoikeudellista sopimusta koskevien neuvottelujen käyminen ei ole muodollinen edellytys velkajärjestelyhakemuksen tutkimiselle. Velallisen tulee kuitenkin hakemuksessa ilmoittaa syyt, minkä vuoksi sopimukseen pyrkimisestä on luovuttu.

Sopimuksen syntymisen edistämiseksi on lakiin otettu säännös siitä, että velkojen tulee laissa säädetyn hyvän luotonanto- ja perintätavan mukaisesti myötävaikuttaa sopimuksen syntymiseen.

Nimenomaisesti laissa säädetään, että sen estämättä, mitä muualla säädetään, myös julkisoikeudellisella velkojalla olisi oikeus luopua saatavansa osasta sopimukseen pääsemiseksi.

Esitykseen Kuntaliitolla ei ole huomauttamista.

Velkajärjestelyn hakeminen

Velkajärjestelyjä haettaisiin velallisen koti- tai asuinpaikan käräjäoikeudelta. Laissa säädetään keskeiset tiedot, jotka velallisen tulee antaa hakemuksessaan. Lisäksi laki sisältää valtuutussäännöksen, jonka mukaan velkajärjestelyhakemuksen muodosta, sisällöstä ja liitteistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Kuntaliitolla ei ole huomautettavaa velkajärjestelyn hakemista koskevan säännöksen suhteen.

 

Menettely käräjäoikeudessa (5 luku)

Lähtökohtana ehdotuksessa on, että velkajärjestelyhakemus on asia, jossa sovinto osapuolten kesken on sallittu, mutta että tuomioistuimen tulee kuitenkin viran puolesta puuttua selviin estetapauksiin, vaikka kukaan velkojista ei tekisi väitettä esteestä. Ehdotetussa velkajärjestelymenettelyssä olisi neljä vaihetta: 
 

1) hakemus ja asian vireille tulo

2) tuomioistuimen päätös velkajärjestelymenettelyn alkamisesta

3) maksuohjelman vahvistaminen, johon menettely päättyisi käräjäoikeudessa

4) maksuohjelman toteuttaminen ja sen valvonta.

Käräjäoikeudessa menettelyä koskeva luku sisältää useita säännöksiä menettelystä; hakemuksen hylkääminen, velkajärjestelymenettelyn alkaminen, maksuohjelmaehdotuksen tiedoksianto ja lausunnot, kuuluttaminen, epäselvä, riitainen tai ehdollinen saatava, yhteisvelkasuhde, takaus ja vieraspantti, käräjäoikeuden päätös velkajärjestelyasiassa, maksuohjelman sisältö ja tiedoksianto, sopimuksen vahvistaminen, maksuohjelmapäätöksen lainvoimaisuus, hakemuksen käsittelyjärjestys, oikeudenkäyntikulut ja sähköinen asiointijärjestelmä.

Kyseisiin säännöksiin Kuntaliitolla ei ole huomauttamista.

Maksuohjelman kesto ja vapaakuukaudet (6 luku)

Luvussa on säädettynä kolmen vuoden maksuohjelma, maksusuosituksella lyhentyvä viiden vuoden maksuohjelma, velallisen poissaolo työmarkkinoilta, velkajärjestelyn esteeseen perustuva viiden vuoden maksuohjelma, pysyvästi maksukyvytön velallinen, maksuohjelman keston jatkaminen yksityisvelkojan hyväksi, vapaakuukaudet ja maksuohjelman lykkääminen sekä maksuohjelman jatkumisjärjestys.

Kyseisiin säännöksiin Kuntaliitolla ei ole huomauttamista.

 

Omistusasunnon säilyttäminen (7 luku)

Laissa säädetään siitä, millä edellytyksillä velallinen saisi säilyttää omistusasuntonsa ja mikä olisi vakuusvelan asema siinä tapauksessa. Perusajatus omistusasunnon säilyttämisessä olisi se, että tavallisille velkojille kuuluu turvata suunnilleen sama asema kuin, jos velallisen asunto myytäisiin ja siinä oleva varallisuusarvo käytettäisiin velkojien saatavien lyhentämiseen. Luvussa on säädettynä omistusasunnon säilyttämisen edellytykset, omistusasunnon vapaan arvon määrittäminen, toimet sen jälkeen, kun velallisen asuntoa ei ole määrätty säilytettäväksi, vakuusvelkojan asema asunnon säilyttämisessä ja vapaan arvon ja vakuusvelan korkohyvityksen suorittaminen.

Kuntaliitto katsoo, että omistusasunnon säilyttäminen mahdollisimman monissa tapauksissa olisi kuntienkin kannalta paras ratkaisu.

 

Yritystoimintaa koskevat erityissäännökset (8 luku)

Yritystoimintaa koskevien erityissäännösten osalta lain soveltamisala olisi jossain määrin nykyistä velkajärjestelylakia laajempi ja käsittäisi osan sellaisen pienimuotoisen yksityisen ammatin- ja elinkeinoharjoittamisen (toiminimi) veloista, jotka nykyisin kuuluvat yrityssaneerauksen piiriin. Tavoitteena on laajentaa pienimuotoista yritystoimintaa harjoittavien pääsyä velkajärjestelyn kautta eräänlaiseen yhtenäismenettelyyn. Luvussa on säädettynä ammatin- tai elinkeinoharjoittajan yksityisvelkojen järjestelyä koskevista lisäedellytyksistä, ammatti- tai elinkeinotoiminnan veloista, yritystoimintaan kuuluvan varallisuuden säilyttämisestä, luoton ottamista yritystoiminnassa, yrityssaneerauksen vaikutuksesta ja osakkeenomistajaa koskevat erityissäännökset.

Kyseisiin säännöksiin Kuntaliitolla ei ole huomauttamista.

 

Maksuohjelman toteuttaminen (9 luku)

Maksuohjelman toteuttamisen valvonta kuuluisi ulosottolaitokselle. Myös talous- ja velkaneuvojan tehtävät jatkuisivat maksuohjelman ajan. Luvussa on säädettynä asian siirtyminen ulosottomiehelle ja maksuohjelman toteuttaminen velallisen tulosta, maksunsaantijärjestys, ulosottomiehen ja velkojien tietojensaantioikeus, velallisen omaisuuden ulosmittaus ja myynti, vapaakuukausien käyttäminen, muutoksenhaku ja täytäntöönpanomaksu sekä todistus ohjelman päättymisestä.

Suomen Kuntaliitto pitää erityisesti hyvänä kuntien suoraan ulosottokelpoisten saatavien yhdistämismahdollisuutta. Muilta osin kyseisiin säännöksiin Kuntaliitolla ei ole huomauttamista.

 

Maksuohjelman raukeaminen, saatavan lisääminen maksuohjelmaan ja takaisinsaanti (10 luku)

Näissä säännöksissä säädetään velkajärjestelyn raukeamisesta, raukeamisesta velallisen pyynnöstä, raukeamisen oikeusvaikutuksista ja ilmoituksesta raukeamisesta, saatavan lisäämistä maksuohjelmaan, takaisinsaannista ja velallisen kuolemasta.

Kyseisiin säännöksiin Kuntaliitolla ei ole huomauttamista.

 

Velkajärjestelyrekisteri ja salassapitovelvollisuudet, erinäiset säännöksetja voimaantulo- ja siirtymäsäännökset (11-13 luvut)

Säännöksissä on säädetty velkajärjestelyrekisteristä, asianosaisen salassapitovelvollisuudesta, oikeudenkäyntiasiakirjojen käytöstä tutkimustarkoitukseen ja rangaistus- ja korvausvelvollisuudesta ja salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sekä asetuksenantovaltuudesta ja voimaantulosta.

Tältä osin Kuntaliitolla ei ole huomauttamista.

 

Velan vanhentumisesta annetun lain muuttamisesta annettu laki

Laissa säädettäisiin ulosottokaaren lopullista vanhentumista täydentävät säännökset. Säännöksillä korjattaisiin velkavastuun kestoa koskeva velallisten välinen epätasavertaisuus. Tarkoitus on, että saatavilla olisi eräpäivästä laskettava viimesijainen vanhentumisaika, joka määrittää kaikissa tapauksissa perinnän enimmäiskeston. Saatava vanhentuisi, kun 18 vuotta on kulunut eräpäivästä, jos saatava perustuu luonnollisen henkilön kuluttajana tai yksityisenä elinkeinon- tai ammatinharjoittajana tekemään sopimukseen. Jos velkojana on luonnollinen henkilö, vanhentumisaika olisi 23 vuotta.

Kuntaliitto katsoo, että on erittäin perusteltua säätää kyseiset säännökset.

 

SUOMEN KUNTALIITTO

 

Arto Sulonen
johtaja, lakiasiat

Pasi Pönkä
lakimies

tags