Lausunto työ- ja elinkeinoministeriölle 12.10.2011, dnro 3160/90/2011, Juha Myllymäki, Katariina Huikko

Lausunto yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen (SGEI) koskevista komission sääntöehdotuksista

Komissio on pyytänyt jäsenvaltioilta ja asiasta kiinnostuneilta tahoilta kommentteja komission uusista SGEI-palveluja koskevista valtiontukisääntöehdotuksista. Komissio on pyytänyt palautetta 16.10.2011 mennessä. Komissio julkisti asiakirjat 16.9.2011. 

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Kuntaliiton kannanottoa vastausluonnokseensa 11.10.2011 mennessä. Asiaa on käsitelty myös EU 12 jaoston kokouksessa 4.10.2011.

Kommenttipyyntö ja määräaika

Valtiontukisääntely ja julkisen palvelun velvoitetta ja siitä maksettavaa korvausta koskeva sääntely on tulkinnanvaraista ja muodostuu monimutkaisesta kokonaisuudesta. Valtiontukisääntely vaikuttaa kuitenkin merkittävällä tavalla yhteiskunnan ja hallinnon eri tasoilla. Komission kommenteille varaama määräaika on ehdottomasti liian lyhyt kunnolliseen perehtymiseen ja avoimeen keskusteluun. Komission järjestämä kuuleminen on lähinnä muodollista. Komission menettely ei ole asian valmistelussa ollut avoimen ja hyvän lainsäädäntötavan mukaista.

Komission julkaisemassa paketissa on yleinen tiedonantoluonnos, SGEI-päätösluonnos, luonnos SGEI-puitteiksi ja ehdotus SGEI- de minimisasetukseksi, joista Kuntaliitto haluaa esittää muutamia huomioita.

 

SGEI-palveluihin myönnettävä de minimis -tuki

Ehdotuksen mukaan vähäisiä tukia koskevaa de minimis-asetusta sovellettaisiin julkisen palvelun velvoitetta ja korvausta asetettaessa niissä tapauksissa, joissa tueksi katsottava osuus olisi enintään 150 000 euroa. Ehdotettu asetus korvaisi SGEI-palveluissa yleisen de minimis-asetuksen. Ehdotetussa asetuksessa poikettaisiin kuitenkin eräiltä osin yleisestä de minimis –asetuksesta.

Vähämerkityksistä tukea koskeva asetus on perusteltu ja kannatettava ajatus. De minimiksen euromääräinen raja (200.000e) ja tarkastelujakso (3 verovuotta) tulisi kuitenkin näkemyksemme mukaan olla sama kuin yleisessä vähämerkityksellistä tukea koskevassa asetuksessa. Sääntelyssä tulisi pyrkiä kaiken kaikkiaan suurempaan selkeyteen, jotta lainsäädäntöä olisi helpompi soveltaa. Tässä komission ehdotukset eivät Kuntaliiton näkökulmasta ole onnistuneet.

Lisäksi tukea myöntävälle viranomaiselle on asetettu kriteeriksi 10 000 asukkaan koko. Asiakirjoista ei selviä, miksi ja millä perusteella kriteeri on asetettu ja mitä sillä tavoitellaan. Koska kriteerille ei ole väitettykään olevan mitään perustetta, se tulisi Kuntaliiton näkemyksen mukaan käytännölle vieraana ja turhana kokonaan poistaa. Kriteerillä ei ole merkitystä arvioitaessa markkinoiden toimivuutta tai julkisen tuen vaikutusta markkinoihin.

Lisäksi Kuntaliitto esittää näkemyksenään, että ehdotettu 10 000 asukkaan raja asettaa paikallisviranomaiset perusteettomasti epätasa-arvoiseen asemaan keskenään. Suomessa kunnan asukasluku ei ilmaise mitään kunnassa olevasta markkinatilanteesta. Jo yksittäisen kunnan tasolla jossakin osassa kuntaa markkinat saattavat toimia, mutta toisessa osassa taas eivät. Käytännössä alueeltaan suurissa kunnissa on siten arvioitava palvelujen riittävyyttä ja markkinoiden toimivuutta ja toimenpiteitä erikseen kunnan eri alueilla.

Olennaisempaa Kuntaliiton näkökulmasta olisi katsoa markkinaehtoisen palvelun syntymisen edellytyksiä, kuten asukastiheyttä tai ostovoimaa suhteessa pinta-alaan. Lisäksi pinta-alaltaan suurissa kunnissa koko kunnan keskimääräinen asukastiheys on harhaanjohtava, koska pitkien etäisyyksien vuoksi markkinoiden syntymisen edellytyksiä on arvioitava hyvin paikallisesti. Päivittäisten palvelujen saatavuus yli 50 km:n päässä tiiviisti asutussa taajamassa ei välttämättä ole riittävä asukkaalle, joka asuu hyvin harvaan asutulla alueella. Tällöin palvelut tulee turvata juuri tuolla alueella ja olennaista on arvioida markkinoiden toimivuutta siellä.

Lisäksi Kuntaliitto huomauttaa, että kyseistä säännöstä olisi käytännön tasolla hyvin vaikea soveltaa, erityisesti sellaisissa kunnissa joiden asukasluku on mainitun 10 000 asukkaan rajalla (esim. 9998 asukasta, mutta siihen vaikuttavat esim. syntyneet, kuolleet ja muuttaneet asukkaat; milloin näissä tilanteissa sääntö soveltuu ja milloin ei). Ehdotuksesta ei myöskään käy yksiselitteisesti ilmi, kuinka säännöstä voitaisiin soveltaa esimerkiksi kuntien yhteistoiminnassa (esim. lasketaanko tällöin molempien/kaikkien kuntien asukasluku yhteen). Tästäkin näkökulmasta 10 000 asukkaan rajaa voidaan pitää liian alhaisena.

Myöskään yritykselle asetettu 5 miljoonan euron liikevaihtoraja ei ole perusteltu. Esityksestä ei käy ilmi, mitä merkitystä tuen saajan liikevaihdolla on, jos tukea myönnetään paikallisesti tärkeän palvelun turvaamiseksi.

 

Julkisia hankintoja koskevat säännöt ja SGEI-palvelut sekä kuntien sidosyksiköille asetettava julkisen palvelun velvoite

Komissiolla on ollut vaikeuksia löytää käytännöllistä ja selkeää linjausta valtiontuen ja hankintalain soveltamiselle eräissä tilanteissa. Kuntaliitto ehdottaakin, että työ- ja elinkeinoministeriö ehdottaa vastauksessaan komissiolle hankintadirektiivien ja valtiontukisäännösten yhteensovittamista ja rinnakkaista tarkastelua. Tämä olisi erityisen toivottavaa unionin lainsäädäntöä soveltavien paikallisviranomaisten näkökulmasta.

Edellä mainittu tulkintakysymys voi nousta esille erityisesti valittaessa palvelun tuottajaa, jolle julkisen palvelun velvoite asetetaan. Lähtökohtaisesti palveluntuottaja valitaan avoimessa tarjouskilpailussa. Koska kyse kuitenkin on jo lähtökohtaisesti tilanteesta, palvelusta tai alueesta, jolla markkinat eivät toimi, avoin tarjouskilpailu ei välttämättä ole tuloksellinen tai johda toivottuun lopputulokseen.

Työ- ja elinkeinoministeriön lähtökohta, jonka mukaan palveluntuottaja voitaisiin valita myös muun avoimen ja syrjimättömän menettelyn kuin julkisia hankintoja koskevan menettelyn kautta, on perusteltu. Kuntaliitto kannattaa myös ajatusta, jonka mukaan SGEI-palveluntuottajan hakumenettelyä koskeva sääntely tulisi jättää kansallisen sääntelyn varaan.

Kuntaliiton näkökulmasta kunnilla tulee olla jatkossakin mahdollisuus hyödyntää omia sidosyksikköjään palveluntuottajina tekemällä niiden kanssa hankintasopimuksia ja käyttöoikeussopimuksia sidosyksikkösäännön mukaisesti. Siksi valtiontukisääntelyn kautta ei tule rajoittaa toimivaa järjestelmää.

SUOMEN KUNTALIITTO

Kari Nenonen  
varatoimitusjohtaja

Katariina Huikko
lakimies

tags