Lausunto Verohallinnon Yritysveroyksikölle 16.9.2016, dro 809/03/2016, Henrik Rainio

Luonnos Verohallinnon ohjeeksi: Liikuntapalvelujen arvonlisäverokanta

Verohallinnon yritysveroyksikkö on 26.8.2016 pyytänyt Kuntaliitolta lausuntoa liikuntapalveluiden arvonlisäverokantaa koskevasta ohjeluonnoksesta. Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta.

Kunnat ovat merkittäviä liikuntapalvelujen tuottajia ja toimintaedellytysten luojia. Vuosittain kunnat ylläpitävät liikuntapalveluja yli 700 miljoonalla eurolla ja kuntien liikuntatoimi työllistää noin 5 000 ihmistä. Liikuntapaikkoja on noin 33 000, joista kuntien omistamia ja ylläpitämiä on noin 70 prosenttia.

Kuntaliitto pitää yleisesti ottaen hyvänä, että Verohallinto pyrkii selkeästi ohjeistamaan liikuntapalvelujen arvonlisäverokohtelua. Samalla liitto muistuttaa, että kuntien moninaisissa tapauksissa on usein vaikeaa erottaa palvelua, jolla annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen ja palvelua, jolla annetaan alkeiden opastusta tms. Sama palvelu voi jollekin henkilölle olla alkeiden opetusta ja toiselle taas opittujen taitojen kehittämistä. Kuntosaliryhmiä ja muita ohjattuja ryhmiä on eritasoisia. 

Kuntaliitto arvioi, että Verohallinnon ohjeluonnos liikuntapalvelujen arvonlisäverokannasta vastaa pääosin kuntien nykykäytäntöjä. Ohjeluonnos kokonaisuutena ei sisällä merkittävästi muutoksia nykytilaan. Kunnat tarjoavat kuitenkin liikuntapalveluita hyvin laajasti ja monella tapaa, joten joiltain osin käytännöt ovat vaihtelevia ja rajanvetotilanteet hankalia.  

Lisäksi Kuntaliitto haluaa kiinnittää huomiota muutamaan erityisseikkaan, joita ohjeessa voitaisiin selventää.

Urheilu- ja liikuntatilan käyttöoikeuden luovuttaminen

 

Kunnat tarjoavat suoraan tai välillisesti liikuntapalveluja sekä muita palveluja monenlaisissa tiloissa. Arvonlisäverokäsittely on selkeä, kun tila on selkeästi tarkoitettu liikunnan harjoittamiseen ja tilaa myös käytetään liikunnan harjoittamiseen (AVL 29 §). Rajanveto-ongelmia ja käytännön haasteita voi ilmetä esimerkiksi kunnan luovuttaessa tilaa kansalaisopistojen, asukasyhdistysten yms. käyttöön, jotka tarjoavat siellä erilaisia palveluja.

Ensinnäkin tila voi olla monikäyttötila, kuten vanha ”seurojentalo” tai vastaava. Tällainen tila ei välttämättä ole alun perin tarkoitettu liikuntatilaksi, mutta nyt tiloissa voidaan järjestää monenlaisia tilaisuuksia. Osassa annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen, osassa ei. Tämäntyyppisestä tilasta ohjeluonnoksessa ei ole mainintaa. Ohjeluonnoksessa voitaisiin täsmentää tällaisten tilojen määritelmää esimerkiksi kohdassa 2.3 tai kohdan 2 alakohdassa 2, jossa on mainittu liikuntatilana ”tavanomaisesti käytettävä tila”. 

  
Toinen ongelmakohta on se, että kunnan tilojen luovuttajana pitäisi tietää täsmällisesti minkä sisältöisiä palveluja tiloissa tarjotaan. Tämä on ongelmallista edellä mainitun tyyppisissä tilanteissa, joissa palvelu usein ei ole selkeästi liikuntapalvelua.

 

Sarjaliput ja muut maksuperusteet

Maksuvälineenä käytetään usein sarjalippuja tai vastaavia, jotka oikeuttavat sekä liikuntapalveluihin että muihin palveluihin, joita arvonlisäverotuksessa ei pidetä liikuntana. Esimerkiksi sama lippu käy kuntosalille, uintiin, ohjattuihin liikuntaryhmiin yms. Asiakkaat tulevat sisään omatoimisesti sähköisen kulunvalvonnan kautta, eikä kunnalla ole palvelun tarjoajana mahdollisuutta yksiselitteisesti selvittää mitä palvelua asiakas käyttää. Käytäntö on asiakasystävällinen ja palvelun tarjoajan näkökulmasta kustannustehokas. Ohjeessa olisi hyvä selventää sarjalippujen arvonlisäverokohtelua.

Muilta osin Kuntaliitolla ei ole luonnokseen huomautettavaa.

   

SUOMEN KUNTALIITTO

 

Henrik Rainio  
erityisasiantuntija

tags