Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle 1.11.2012, Dno 3165/90/2012, Sami Uotinen, Jaana Viemerö

Suomen Kuntaliiton lausunto sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän muistiosta

Suomen Kuntaliitto pitää sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamista merkittävänä ja tarpeellisena. Valittu sääntelymalli korostaa kunnallisen sosiaalipolitiikan merkitystä. Toisaalta avoinna on mahdollisuuksia uudenlaiseen toimintaan mutta toisaalta myös haasteita uudenlaisen aktiivisen roolin puitteissa. Ensiarvoisen tärkeää on, että jatkovalmistelussa selvitetään ja turvataan tarvittavat henkilöstö ja taloudelliset resurssit. Tarvittaessa lain sisältö on sopeutettava käytettävissä oleviin resursseihin.

Kuntaliitto toteaa, että jatkovalmistelussa on myös syytä arvioida yleislain yksityiskohtaisuuden tasoa. Nyt esillä olevassa lakiehdotuksessa on paikoin hyvinkin yksityiskohtaista sääntelyä ja osin säännöksiä, joiden sisältö sopisi paremmin lain perusteluihin. Yleislain yksityiskohtaisuus voi yhdessä käytännön moninaisuuden ja esimerkiksi tulevan oikeuskäytännön kanssa johtaa hyvinkin ennalta arvaamattomaan lopputulokseen.

Lakiluonnoksen 2 luvussa on säännöksiä, jotka toteutetaan koko kunnan tasolla. Nämä säännökset (6-9 §) liittyvät hyvinvoinnin edistämistä koskeviin tehtäviin sekä kunnan päätöksenteon valmisteluun, asukkaiden vaikutusmahdollisuuksiin ja kunnan sisäisen yhteistoiminnan organisoimiseen. Kuntaliiton näkemyksen mukaan näistä seikoista on kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisinta säätää kuntalaissa eikä toimialakohtaisessa lainsäädännössä.

Kuntaliitto pitää hyvinä työryhmän tavoitteita siirtää sosiaalihuollon painopistettä ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseen tukeen, turvata asiakaslähtöisellä lainsäädännöllä eri väestö- ja ikäryhmien yhdenvertaista oikeutta riittäviin ja yksilöllistä tarvetta vastaaviin yleisiin sosiaalipalveluihin sekä vahvistaa ihmisten osallisuutta omassa asiassaan ja yhteiskunnassa.

Kuntaliitto pitää hyvänä myös sosiaalihuollon lainsäädäntöuudistuksen jaksottamista uudistuksen jaksottamista kolmeen vaiheeseen: uuden sosiaalihuoltolain valmisteluun sekä sosiaalihuollon erityislainsäädännön ja rajapintojen tarkistamiseen.

Suomen Kuntaliitto toteaa kantanaan, että erityisesti kolmanteen vaiheeseen kuuluvaa asiakasmaksulainsäädännön tarkistamista ja yhteensovittamista uuden sosiaalihuoltolain kanssa tulisi kiirehtiä.

Kuntaliitto on huolestunut moninaisen valtakunnallisen ohjauksen lisääntymisestä. Kunnallisen sosiaalipolitiikan ja valtakunnallisen ohjauksen välillä on löydettävä tasapainotila. Lakiluonnoksessa ohjaus nousee esille mm. 24 §:n yhteydessä. Uhkana on, että valvontaviranomaiset ryhtyvät yksityiskohtaisesti ohjaamaan kuntien toimintaa.    

Kuntaliiton näkemyksen mukaan ensinnäkin tulee määritellä mitä valtakunnallisella ohjauksella tarkoitetaan. Toiseksikin valtakunnallisen ohjauksen yhteydessä tulee ottaa huomioon käytettävissä olevat voimavarat. Kolmanneksi mahdollinen valtakunnallinen ohjaus tulee käsitellä kuntien ja valtion välisessä neuvottelumenettelyssä. Valtakunnallisen ohjauksen yhteydessä on myös muistettava, että perustuslain mukaan kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla.

Taloudelliset vaikutukset

Sosiaalihuoltolain taloudellisten vaikutusten arviointi on valitettavan kevyt. Lain todetaan aiheuttavan sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön määrän lisäämistä noin 3 400 työntekijällä, ja heistä aiheutuvan noin 140 - 150 miljoonan euron lisäkustannuksen. Loppuraportin taloudellisten vaikutusten arvioinnin todetaan olevan jatkovalmistelujen asia.  Kuntaliitto huomauttaa, että 3 400 henkilön määrää ei ole perusteltu juurikaan ja että 3400 lisähenkilöstö aiheuttaa suuremman kustannuksen kuin 150 miljoonaa euroa; varsinaisten henkilöstökustannusten (palkat ja sivukulut) lisäksi henkilöstö tarvitsee myös tiloja, atk-järjestelmiä, kulkuvälineitä asiakastyöhön, koulutusta ym. Kuntaliiton mielestä myös vammaisten ja vanhusten kuljetuspalveluista aiheutuvat kustannukset tulisi sisältyä lain kustannusvaikutusten arviointiin.

Kustannusten ja henkilöstövaikutusten jakautuminen vanhuspalvelulain ja sosiaalihuoltolain kesken ei ole selvää. Lakiluonnosten yhteensovitusta ja vaikutusten jakaantumista ei ole ehditty vielä uudelleen arvioida. Tämän vuoksi jatkovalmistelussa tulisikin arvioida sitä, miltä osin iäkkäiden henkilöiden palvelujen saannin turvaaminen ja niiden vaikutukset toteutuvat vanhuspalvelulain kautta ja millä tavoin uuden sosiaalihuoltolain voimaantulo aiheuttaa lisää kustannuksia ja henkilöstötarpeita myös iäkkäiden henkilöiden palveihin. 

Valtiontalouden kehyksessä vuonna 2015 todetaan olevan käytettävissä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen 110,5 miljoonaa euroa ja sosiaalihuoltolakiin olisi käytettävissä 38,5 miljoonaa euroa. Muuhun (kuin sosiaalihuoltolain ja vanhuspalvelulain mukaiseen) sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen ei näin ollen ole varattu resursseja.

Loppuraportin taloudellisissa vaikutuksissa on kaksi kirjausta, jotka Kuntaliiton mielestä ovat kestämättömiä periaatteita.  (1) ”Noin puolet kunnille aiheutuvista lisäkustannuksista katettaisiin valtionosuudella.” (2) ”Yleensä uudistuksen ensimmäisinä vuosina kustannukset eivät vielä täysimääräisesti toteudu”. Kuntaliitto toteaa, että kunnille annettaviin lisätehtäviin on varauduttava sekä voimaantulosäännösten että hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti yli puolet lisäkustannuksista. Kun valtionosuuksia leikataan tulevina vuosina voimakkaasti, olisi kohtuullista että valtionosuusprosentti uusille tehtäville olisi täysimääräinen.

Kuntaliiton arvio kustannusvaikutuksesta on huomattavasti työryhmän arviota suurempi. Esimerkiksi 26 § perheitä tukevista palveluista aiheuttaisi Kuntaliiton arvion mukaan pelkästään lapsiperheiden kotipalvelun osalta (45 000 uutta perhettä 4 kuukauden ajaksi vuodessa 1 käyntiä per viikko) aiheuttaisi yli 45 miljoonan euron vuosittaisen lisäkustannuksen. 27 §:n mukaiset suoriutumista ja osallistumista tukevat palvelut on myös uusi tehtävä ja aiheuttaisi Kuntaliiton arvion mukaan noin 27 miljoonan euron lisäkustannuksen (laskettu kaavalla 1 tunti viikossa lisäpalvelua nykyisille kotipalvelun asiakkaille). 28 §:ssä oleva uusi velvoite järjestää toimintakykyyn, sosiaaliseen syrjäytymisen torjumiseen, lähisuhde ja perheväkivaltaan tai äkillisiin kriisitilanteisiin liittyvän tuen tarpeessa olevien henkilöiden hoivaa aiheuttaa Kuntaliiton arvion mukaan noin 50 000 asiakkaalle lisähoivan tarvetta 3 lisätuntia kuukaudessa. Nämä aiheuttaisivat toteutuessaan noin 1500 lisähenkilön palkkaamisen ja 56 miljoonan euron vuosikustannuksen. Rakenteellinen ja etsivä sosiaalityö ovat uusia tehtäviä ja aiheuttavat yhteensä vähintään 30 miljoonan euron vuosittaisen kustannuksen.

Edellä mainitut esimerkit muutamien lisätehtävien kustannuksista ylittävät STM:n arvion sosiaalihuoltolain kustannuksista.

Kuntaliitto vaatii, että taloudelliset vaikutukset arvioidaan huolellisesti ja yhteistyössä Kuntaliiton kanssa. Näin voitaisiin varmistua siitä, että kunnat pystyvät toteuttamaan ne tehtävät, jotka sille lainsäädännöllä määrätään. Kunnille ei tule säätää sellaisia tehtäviä, joihin kuntien resurssit eivät riitä. Lain voimaantuloa tulee porrastaa siten, että kullekin vuodelle säädetyt lisätehtävät vastaavat valtiontalouden kehyksessä kyseisille tehtäville varattuja voimavaroja.

Ottaen huomioon esitettävät henkilöstön lisäysvelvoitteet, vanhuspalvelulain aiheuttamat henkilöstön lisäysvelvoitteet sekä hoitohenkilöstön suuren eläköitymisen tulevina vuosina, on oletettavaa että henkilöstöstä tulee nykyistä suurempi kysyntä, mikä on vaarassa heijastua myös palkankorotuksiin. Näin ollen henkilöstön palkkakustannukset tulevaisuudessa voivat olla huomattavasti nykyistä suuremmat.

Lausunnon liitteenä on yksityiskohtaisia kommentteja sisältävä muistio.

SUOMEN KUNTALIITTO

Tarja Myllärinen
johtaja, sosiaali- ja terveys

Liite Dno 3165/90/2012

 

YKSITYISKOHTAISET KOMMENTIT

Yleisiä kommentteja:

Lakiehdotuksen rakenteellinen ratkaisu lähteä tuen tarpeista (3. luku) ja siirtyä siitä palveluihin (4. luku) mahdollistaa uusien ja joustavien palvelumuotojen kehittämisen sekä aiempaa asiakaslähtöisemmän palvelurakenteen kehittämisen kuntien erityispiirteet huomioiden.

Todettakoon, että osa hyvinvoinnin edistämistä koskevasta sääntelystä saatetaan jatkossa sisällyttää ns. järjestämislakiin taikka kuntalakiin, jossa yhteydessä säännösten muodostama kokonaisuus on arvioitava uudelleen.  

Lakiehdotukseen sisältyvät käsitteet kuten tuki, hoiva, apu, huolenpito, hoito ja kuntoutus tulisi määritellä tarkemmin.

Kommentteja luvuittain:

1 luku, Yleiset säännökset

3 § Määritelmät

Lakiehdotuksen  kohdassa 3  ”tarkoitetaan tuella tuen tarpeeseen vastaamiseksi järjestettyjä sosiaalipalveluja ja muita sosiaalihuollon tukitoimia…”,  tuki määrittyy tässä tuen tarpeen kautta, ja jää siten käsitteenä avoimeksi.

Esitettyä tuen määritelmää tulisi täsmentää. Sosiaalihuollon toteuttamisen kannalta käsite on keskeinen, ja siihen viitataan lakiesityksessä useasti.

Kuntaliitto toteaa, että kohdassa 4 esitetty sosiaalityön määritelmä, jonka mukaan sosiaali-työllä tarkoitetaan ”tutkimustietoon perustuvaa sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön suunnitelmallista ja tavoitteellista sosiaalisia ongelmia ehkäisevää, niitä vähentävää tai poistavaa rakenteellista asiantuntijatyötä… ” on kannatettava.

2 luku, Hyvinvoinnin edistäminen

6§ Hyvinvointivaikutusten huomioon ottaminen, 7§ Väestön hyvinvoinnin edistäminen kunnassa, 8§ Kunnan asukkaiden vaikutusmahdollisuudet

Hyvinvoinnin edistäminen sekä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen kunnassa eivät ole pelkästään sosiaalihuollon tehtäviä, vaan edellyttävät laajaa yhteistyötä eri hallintokuntien ja toimijoiden välillä ja liittyvät kaikkeen kunnan toimintaan. Tämä näkyy myös 6 -8 §:n muotoilusta: ”Kunnan on …ennakoitava”, ”Kunnan on seurattava…”, Kunnan on …asetettava”, ”kunnan on kerättävä”.

10§ Eri toimijoiden tarjoaman tuen hyödyntäminen ja 11§, Neuvonta, ohjaus ja muut ennaltaehkäisevät toimet

Tuen käsitteen määrittely vaikuttaa pykälien sisältöön. 10§ asettaa kunnalle uuden velvoitteen huolehtia yhteistyössä muiden alueellaan tukea tarjoavien toimijoiden kanssa ”tarjolla olevaa tukea koskevan tiedon kokoamisesta ja sen jakamisesta asukkailleen sekä tämän tuen hyödyntämisen ohjaamisesta asukkaiden hyväksi”. 11§:ssä 1 ja 2 momentissa mainittujen käsitteiden neuvonta, ohjaus, ennaltaehkäisevät palvelut ja tukitoimet sekä saman pykälän 2 ja 3 momentissa mainitun käsitteen apu sisällöt ja keskinäiset suhteet jäävät epäselviksi.

13§ Edellytysten luominen sosiaalista hyvinvointia edistävälle toiminnalle

Toisessa momentissa kohdissa 1) ja 2) velvoitetaan kunnan sosiaalihuoltoa yhdessä muiden toimialojen kanssa huolehtimaan toimintamahdollisuuksia ja voimavaroja vahvistavasta ohjatusta toiminnasta sekä esteettömistä kokoontumispaikoista, toimintavälineistä ja ohjauksesta.

Ohjatun kerhotoiminnan järjestäminen ei perinteisesti kunnissa kuulu sosiaalihuollon vastuulle, vaan on muiden hallintokuntien sekä järjestöjen toimintaa. Kaikissa kunnissa ei ole esteettömiä kokoontumispaikkoja tai niiden käyttäminen asukkaiden yhteisöllistä ja omaehtoista toimintaa varten on osoittautunut käytännössä ongelmalliseksi mm. turvallisuus- ja hygieniavaatimusten takia. Säädettäessä edellytysten luomisesta sosiaalista hyvinvointia edistävälle toiminnalle tulee kuntien tosiasialliset mahdollisuudet ottaa huomioon.

3 luku, Yksilön ja perheen tuen tarpeet

Luvussa on käsitelty tuen tarpeita varsin yksityiskohtaisella tasolla. Tässä tulee harkita säännösten sisällön siirtämistä yksityiskohtaisiin perusteluihin ja tuen tarpeiden käsittelyä säädöstasolla huomattavasti tiivistetymmin.

17§ Tuen tarve syrjäytymisen torjumiseksi

Muotoilu ”henkilö on vaarassa joutua työelämän, koulutuksen tai muun sosiaalista vuorovaikutusta tukevan toiminnan tai sosiaalisten suhteiden ulkopuolelle” on tulkinnanvarainen eikä helposti tunnistettavissa. Mitä tarkoittaa joutuminen sosiaalisten suhteiden ulkopuolelle?

18 § Lähisuhde- tai perheväkivallasta aiheutuva tuen tarve

Lakiehdotuksen 3 luvussa määritellyt tuen tarpeet ovat laajoja kokonaisuuksia kuten toimintakykyyn liittyvä tuen tarve taikka tuen tarve sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. Niiden rinnalle nostettu lähisuhde- tai perheväkivallasta aiheutuva tuen tarve on tärkeydestään huolimatta pienempi kokonaisuus. Jos tuen tarpeiden määrittelyt säilyvät lain tasolla, tulee harkita tämän tuen tarpeen käsittelyä muiden kohtien esimerkiksi äkillisiin kriisitilanteisiin liittyvän tuen tarpeen yhteydessä. Tätä voidaan pitää kuntien kannalta myös uutena lakisääteisenä tehtävänä.

22§ Omaisen tai läheisen tuen tarve

Pykälän kohta 2), ”henkilön omaisella tai läheisellä on edellä tässä luvussa tarkoitettu tuen tarve, joka vaikuttaa merkitsevästi henkilön jokapäiväiseen elämään, ja hän tarvitsee tämän vuoksi välttämättä sosiaalihuollon tukea jaksamisensa ja toimintakykynsä turvaamiseksi” on muotoiluna niin laaja, että pitää sisällään lähes jokaisen kuntalaisen.  Keskeiseksi tulkinnan kannalta muodostuu se, kuka määrittelee kohdan ”välttämättä”.

Odotuksia siitä mihin kaikkeen julkisen sektorin tulisi vastata, ei tule nostattaa varsinkin kun resurssit ja mahdollisuudet vastata niihin ovat kuitenkin rajalliset.

4 luku, Tuen tarpeisiin vastaaminen

Palveluja järjestettäessä edellytetään, että ”kunnan sosiaalihuollon on suunniteltava palvelunsa siten, että eri toimijoiden palvelut ja muut toimet muodostavat toimivan kokonaisuuden”. Tämä velvoittaa kuntien sosiaalihuoltoa toimimaan alueensa kunnallisten, yksityisten ja kolmannen sektorin toiminnan kehittäjinä ja koordinoijana ja on sellaisenaan hyvin laaja uusi velvoite.

Kaikkiaan se, että tässä luvussa toiminta ja erikseen nimetyt palvelut rinnastetaan toisiinsa, tekevät kokonaisuudesta vaikeaselkoisen. Myös eri pykälien keskinäinen järjestys vaikuttaa sattumanvaraiselta. (Esim. aloitetaan Perheitä tukevilla palveluilla ja esim. Yksilö ja perhekeskeinen sosiaalityö on vasta monen pykälän päässä tästä 26 § -> 29 §). Sosiaalihuollon pääasiallinen ja lähtökohtainen toteuttaminen lähtee yksilö- ja perhekeskeisen sosiaalityön tekemisestä, minkä työn osana ja tuloksena voidaan arvioida henkilöiden erilaiset tuen tarpeet, laatia tarvittavat palvelusuunnitelmat jne. Tästä syystä sosiaalityön tulisi olla luvun ensimmäisenä varsinaisena palveluna ja tämän jälkeen loogisessa järjestyksessä muut palvelut.

24§ Tuen tarpeisiin vastaamisen perusteet

Säännöksessä edellytetään kunnan laativan ja julkaisevan perusteet siitä, millä edellytyksillä henkilöillä on oikeus tässä laissa tarkoitettuihin sosiaalipalveluihin ja muihin sosiaalihuollon tukitoimiin. Perusteiden laatiminen kytkeytyy taas laajalti 2 luvussa säädeltyyn hyvinvoinnin edistämiseen ja siinä saatuun tietopohjaan.  Erikseen pykälässä on mainittu, että perusteiden laadinnassa on otettava huomioon valtakunnallinen ohjaus.

Kunnallisen sosiaalipolitiikan ja valtakunnallisen ohjauksen välillä on Kuntaliiton näkemyksen mukaan löydettävä tasapainotila. Uhkana on, että valvontaviranomaiset ryhtyvät yksityiskohtaisesti ohjaamaan sitä, millaisia perusteita kunnan säännöksen nojalla laativat. Ensinnäkin tulee määritellä mitä valtakunnallisella ohjauksella tarkoitetaan. Toiseksikin valtakunnallisen ohjauksen yhteydessä tulee ottaa huomioon käytettävissä olevat voimavarat. Kolmanneksi mahdollinen valtakunnallinen ohjaus tulee käsitellä kuntien ja valtion välisessä neuvottelumenettelyssä.

Tuen tarpeisiin vastaamisen perusteiden laatiminen vaatii lisää voimavaroja. Perusteista tiedottaminen saattaa kunnasta riippuen pitää sisällään laajan kirjon eri kieliä ja eri tavalla toteutettuja tiedotteita.

27§ Suoriutumista ja osallistumista tukevat palvelut

Pykälä pitää sisällään laajan kirjon erilaisia tilanteita sekä henkilöitä, joiden ”suoriutumisen ja osallistumisen tukemiseksi kunnan on järjestettävä ohjausta ja apua… kodissa ja kodin ulkopuolella tapahtuvissa toimissa sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhteiskunnallisenosallistumisen ylläpitämisessä ja edistämisessä”. Kun valtakunnallisesti on käynnissä laitosasumisen lakkauttaminen, tuo se paljon asiakkaita suoriutumista ja osallistumista tukevien palvelujen piiriin.

On myös epäselvää, mitä nykyisiä palveluja suoriutumista ja osallistumista tukevat palvelut itse asiassa sisältävät. Esimerkkinä tältä osin voidaan mainita nykyiset kotipalvelun tukipalvelut.

Suoriutumista ja osallistumista tukevat palvelut sisältävät uusia palveluvelvoitteita. Esimerkiksi henkilön tukeminen kodin ulkopuolella tapahtuvissa hänen elämäntilanteessaan tarpeellisissa toimissa sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhteiskunnallisen osallistumisen ylläpitämisessä ja edistämisessä ovat sosiaalihuollon yleislaissa säädettyinä uusia tehtäviä. Yleislain kautta näiden palvelujen piiriin tulee uusia asiakasryhmiä kuten esimerkiksi ikääntyneet henkilöt.

28§ Hoiva

Pykälän sisältämä hoivan määritelmä ”Hoiva sisältää … ohjauksen ja avun sellaisissa tavanomaisen elämän toiminnoissa, joista henkilö ei suoriudu, sekä ympärivuorokautisen huolenpidon, hoidon ja kuntoutuksen” on hyvin lähellä vammaispalvelulain henkilökohtaisen avun määritelmää. Lisäksi huolenpidon ja hoidon käsiteitä ja niiden suhdetta hoivaan ei ole avattu.

Hoivan todetaan sisältävän myös suoriutumista ja osallistumista tukeviin palveluihin kuuluvan ohjauksen ja avun.

Kun tätä hoivaan sisältyvää ohjausta ja apua 27 §:ssä todetulla tavalla järjestetään myös kodin ulkopuolella ja se tämän lisäksi käsittää myös sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhteiskunnallisen osallistumisen ylläpitämisen ja edistämisen, kyseessä on huomattava uusi palveluvelvoite ottaen huomioon nykyisin pitkäaikaisen laitoshoidon ja asumispalvelujen piirissä olevat asiakkaat.

Mahdollisena hoivan muotona 3 momentissa tulee nimenomaisesti mainita myös lyhytaikainen laitoshoito.

30§ Työelämäosallisuutta tukeva toiminta

Työelämäosallisuutta tukeva toiminta on käsitteenä lainsäädännössä uusi. Sekä perusteluista että itse laista tuntuvat puuttuvan käsitteen määrittely ja selkeät perustelut sille, miksi on valittu tämän tyyppinen käsite, korvaamaan entiset työllistymistä tukevan toiminnan käsitteet.

Itse pykälätekstiä tulisi selkeyttää nykyisestään. Pykälätekstiin on kirjattu osittain uudenlainen velvoite sille, että kunnan viranomaisten on yhteistyössä työ- ja elinkeinotoimiston henkilöstön kanssa tehtävä arvio siitä, ketkä ohjautuvat kunnan palveluihin ja ketkä työ- ja elinkeinotoimiston tarjoamiin palveluihin. Aiemmin vastaava yhteistyövelvoite on sisältynyt kuntouttavan työtoiminnan mukaiseen aktivointisuunnitelman tekoon. Tavoite on, huomioiden juuri eduskunnassa käsittelyssä oleva laki julkisista työvoima- ja yrityspalveluista, jossa työ- ja elinkeinotoimiston palvelut avataan nykyistä laajemmin kaikille, hyvä ja kannatettava. Kuntien järjestämän työllistymistä tukevan toiminnan kannalta tämä yhteistyössä tehtävä määrittely tarkoittaa kuitenkin selvää tehtävien lisääntymistä, mikä aiheuttaa merkittäviä resurssien lisäämistarpeita kunnissa.

31§ Sosiaalinen kuntoutus

Sosiaalisen kuntoutuksen käsitteen lisäämiseen lakiin suhtaudumme kriittisesti. Nykyinen monialaisen kuntoutuksen nelijako vaikuttaa nyky-yhteiskunnan haasteet huomioiden keinotekoiselta. Koko kuntoutuksen käsitemaailmaa tulisi jäsentää uudelleen, mistä syystä sosiaalisen kuntoutuksen käsitteen lisääminen lakiin, ei tunnu järkevältä. Perusteluissa mainitaankin, että pykälän sisältö on osin itsenäinen ja osin päällekkäinen muiden luvun 2 tuen tarpeisiin vastaamisen -käsitteiden kanssa. Eri käsitteiden päällekkäisyys ja lomittaisuus vaikeuttaa lain tulkintaa ja hämärtää sitä, miksi kukin käsite on tällaisenaan lakiin sisällytetty. Pikemminkin herää ajatus siitä, että sosiaalinen kuntoutus voisi olla kattokäsite esimerkiksi ainakin suoriutumista ja osallistumista tukeville palveluille sekä työelämäosallisuutta tukeville palveluille. Lain jatkotöissä tulisi myös selkeästi määritellä se, miten sosiaalinen kuntoutus eroaa pykälässä 28 § ja sen perusteluissa määritellystä hoivaan liittyvästä kuntoutuksen käsitteestä.

32§ Toimeentulon turvaaminen

Pykälän viimeinen lause, ”Kunnan on lisäksi huolehdittava, ettei se omilla ratkaisuillaan aiheuta asiakkaille taloudellisen tuen tarvetta, saattaa aiheuttaa ongelmia kunnan muiden hallintokuntien tekemien ratkaisujen ja niitä ohjaavien normien kanssa.

5 luku, Tuen tarpeen selvittäminen, asiakassuunnitelma ja päätöksenteko

Tämän luvun osalta tulee myös harkita tarvitaanko näin yksityiskohtaista sääntelyä.

37§ Asiakassuunnitelma

Pykälän ensimmäisen lauseen lopun kuvaus tilanteista, jolloin voidaan poiketa asiakassuunnitelman tekemisestä ”…jollei kyseessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai suunnitelman laatiminen ole muutoin ilmeisen tarpeetonta” tarvitsee tarkennuksen niistä tilanteista, jolloin suunnitelman laadinnasta voidaan poiketa.

Käytännössä suunnitelman laatiminen on erityisesti tärkeää silloin kun asiakkaalla on paljon ja monipuolista avun ja tuen tarvetta ja suunnitelmien laatimisvelvoitteen tulisikin keskittyä näihin tapauksiin.

39§ Sosiaalipalveluja ja muita sosiaalihuollon tukitoimia koskeva päätöksenteko

Säännöksen mukaan sosiaalipalvelujen ja muiden sosiaalihuollon tukitoimien yksilöllisen riittävyyden arvioinnin perustana on pidettävä yksilöllistä tuen tarpeen selvittämistä ja asiakassuunnitelmaa, jos sellainen on tehty. Jos päätöksenteossa poiketaan asiakassuunnitelmasta, poikkeaminen on perusteltava päätöksessä.

Sosiaalipalvelut ja muut sosiaalihuollon tukitoimet ovat jatkossakin pääosin yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvia. Asiakassuunnitelmasta poikkeaminen on jatkossakin oltava mahdollista myös määrärahaperusteella.

7 luku, Sosiaalihuollon ohjaus ja kehittäminen

53 § Ammatillisen osaamisen kehittäminen ja työnohjaus

Säännöksellä asetetaan kunnan velvollisuudeksi huolehtia mm. siitä, että ostopalveluja tuottavien palveluntuottajien henkilöstö ylläpitää ja kehittää ammatillista osaamistaan jatkuvasti ja osallistuu riittävästi sille järjestettyyn täydennyskoulutukseen.

Kuntaliiton näkemyksen mukaan kunnalle ei tule asettaa tällaista velvollisuutta. Kunnan mahdollisuudet kattavasti selvittää ja huolehtia ko. seikkojen toteutumisesta ovat rajoitetut. Kunta ei ole työnantajan asemassa suhteessa ostopalveluntuottajien henkilöstöön. Toisaalta taas on kohtuutonta, että vähäinenkin ostopalvelujen käyttö edellyttää koko palveluntuottajan henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittämisestä ja täydennyskoulutuksesta varmistautumista. Varsinkin kun palveluntuottajalla saattaa olla palveluksessaan paljon henkilöstöä eri puolilla maata. Kunnan tulee ostopalveluja käytettäessä huolehtia ostamiensa palvelujen laadusta, mutta henkilöstön osaamisen kehittämisestä ja täydennyskoulutuksesta huolehtiminen kuuluu luontevimmin työantajan vastuulle. Mikäli tätä on tarvetta säädellä, ovat velvoitteet kohdistettava suoraan yksityiseen palveluntuottajaan.

55–56 § Henkilökunnan ilmoitusvelvollisuus ja toimenpiteet ilmoituksen johdosta

Kuntaliiton näkemyksen mukaan laatua ja asiakasturvallisuutta tulee kehittää muilla keinoin kuin lakisääteisen ilmoitusvelvollisuuden avulla. Työyhteisön toiminnan kannalta esitetyn kaltaiset ilmoitusvelvollisuudet eivät myöskään ole ongelmattomia. Säännöksessä käytetty ilmeisen epäkohdan uhan käsite on myös erittäin tulkinnanvarainen.

tags
Sami Uotinen

Etunimi
Sami
Sukunimi
Uotinen
Johtava lakimies, sosiaali- ja terveyspalvelut-tiimin esimies

Yhteystiedot
Puhelinnumero
+358 9 771 2623
Kännykkä
+358 50 341 3349
Vastuualueet
  • sosiaalihuollon lakiasiat
  • sosiaalihuollon tietosuoja
Organisaatio
Suomen Kuntaliitto ry
Yksikkö
Sosiaali ja terveys
Tiimi
Sosiaali- ja terveyspalvelut-tiimi
Kuntaliiton lakimiehet