Asiantuntijakuuleminen 27.4.2012, Dnro 1532/90/2012, Silja Siltala

Valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko eduskunnalle 2012

Asiantuntijakuuleminen 27.4.2012 VNS 2/2012 vp liikennepoliittisesta selonteosta

Kunnat ovat valtion ohella osa julkista taloutta ja vahva rahoittaja liikennejärjestelmän ylläpitäjänä. Lainsäädännössä on määritelty tietty työnjako kuntien ja valtion toimille ja vastuille. Valtion toimet ja rahoituksen suuntaaminen vaikuttavat kuitenkin myös kuntien toimintaan. Siksi on erittäin hyvä, että pitkäjänteisen liikennepolitiikan varmistamiseksi on valmisteltu liikennepoliittinen selonteko. Se antaa myös kunnilla viitteet siitä, mihin suuntaan valtion tason liikennejärjestelmää kehitetään ja missä laajuudessa valtio vastuistaan huolehtii. Sen pohjalta kunnat voivat ottaa ne huomioon omassa maankäytön ja liikenteen järjestämisessään. Perustyönjakoa valtion ja kuntien välillä selonteolla ei kuitenkaan voida muuttaa. 

Selonteon valmisteluprosessi on ollut varsin avoin, mutta rahoitustiedot olivat pitkään puutteelliset. Yleinen taloustilanne ja nyt saatu hallituksen talouskehys antaa viitteitä siihen, että kaikkia selonteon hyviä tavoitteita ei saada toteutetuksi. Erityisen huolestuttavaa on perusväylänpidon määrärahojen vähentäminen kehyksissä. Selonteossa on todettu, että rahoituksen painopistettä tulee siirtää perusväylänpidon määrärahojen suuntaan, jotta olemassa oleva liikenneverkkomme pystytään säilyttämään liikennöitävässä ja turvallisessa kunnossa. Monet pienet liikenneturvallisuushankkeet, pyörätiet sekä tie- ja tasoristeykset odottavat korjaamista.  Säästäminen perusväylänpidossa aiheuttaa kunnille paineita toteuttaa omalla rahoituksellaan valtion vastuita, mikä on vastoin lakipohjaista työnjakoa.  Perusväylänpidon määrärahatarpeet tulee turvata selonteon tavoitteiden mukaisesti.

Suurin osa selonteon linjauksista on varsin hyviä ja pääosiltaan kannatettavia, joten Kuntaliitto haluaa kiinnittää valiokunnan huomiota vain muutamiin tarkennusta kaipaaviin linjauksiin:

Linjaus 2
Liikenneverkkojen luokittelu uudistetaan ja valtion, kuntien sekä yksityisten toimijoiden vastuita selkiytetään. 

Pelkkä verkkojen uudelleen luokittelu ja vastuiden selkiyttäminen ei riitä, vaan tulee varmistaa myös eri tahojen ja eri väyläluokkien (myös pyöräteiden) rakentamisen ja ylläpidon realistiset rahoitusmahdollisuudet kustannusneutraalisti. Jokaiselle väyläluokitukselle pitää määritellä peruslaatutaso ja turvata päivittäinen liikennöitävyys. Myös yksityisteiden ylläpito ja peruskorjaukset on järjestettävä. Luokitusmuutokset eivät saa lisätä kuntien vastuita.

Linjaus 7

Valtion varoin rahoitettavien ja tuettavien liikennepalvelujen rakenne uusitaan ja luovutaan liikennemuotojen erillisrahoituksesta.
Joukkoliikenteestä ei tule tehdä valtion tai kuntien lakisääteistä palvelua, mutta nyt tarvitaan kokonaisvaltainen selvitys ja periaatepäätös työnjaosta joukkoliikenteenrahoituksen pitkäjänteistämiseksi. Tarvitaan selkeä ratkaisu siitä, mikä on tulevaisuudessa valtion rooli ja osuus joukkoliikenteen rahoittamisessa. Lähtökohtana on aiemmin ollut, että valtio ja kunnat vastaavat puoliksi joukkoliikenteen tukirahoituksesta (poislukien isot kaupungit, jossa kaupungit itse ovat pääosin huolehtineet joukkoliikenteestä), mutta valtion osuus on supistunut vuosi vuodelta. Jos valtiolla on tavoitteet joukkoliikenteen palvelujen turvaamiseksi ja käytön lisäämiseksi, tulee myös valtion osallistua riittävällä osuudella ja pitkäjänteisesti ylläpitoon.

Linjaus 12

Liikenteen hinnoittelua kehitetään ohjaamaan ja tehostamaan liikennejärjestelmän käyttöä, parantamamaan turvallisuutta ja vähentämään liikenteen ympäristöhaittoja sekä rahoittamaan liikennejärjestelmän ylläpitoa ja kehittämistä. Määritellään hinnoittelun pitkän tähtäimen strategia ja sen yhteys mm. liikennejärjestelmän rahoitukseen ja autoilun verotukseen. Tätä varten on perustettu työryhmä Kohti oikeudenmukaista ja älykästä liikennettä, jonka työ valmistuu vuoden 2013 loppuun mennessä.

Liikenteen hinnoittelussa tulee ottaa huomioon kuntien suuret panostukset katuverkon ylläpidossa ja tarkastella koko liikenneverkon rahoitustarvetta. Alueilta kerätyt tie- tai ruuhkamaksut tulee palautua alueen liikennejärjestelmän kokonaisvaltaiseen kehittämiseen.

Linjaus 32

Julkisin varoin järjestettävät henkilökuljetukset, kuten perusopetuksen koulumatkat, sosiaali- ja terveystoimen kuljetukset, KELAn korvaamat kuljetukset sekä liikennehallinnon hankkima joukkoliikenne yhdistetään ja järjestetään nykyistä joustavampina ja taloudellisempina palvelukokonaisuuksina, jolloin myös haja-asutusalueen liikennepalvelut voidaan turvata.

Asia on kannatettava, mutta edellyttää asianmukaista selvittämistä ja suunnittelua. Kuljetusten rahoituksen yhteys palvelun järjestämisen vastuuseen kannattaa kuitenkin jossakin muodossa säilyttää, jotta palveluvaatimukset ja rahoitusvastuu kohtaavat.

Henkilökuljetuksiin voidaan usein myös liittää erilaista pientavarakuljetusta. Lähilogistiikan kehittäminen eri tavarakuljetusten tarpeisiin on myös tärkeä kehityskohde.

Linjaus 37
… Julkisin varoin rahoitettavien liikennepalvelujen hankinnoissa ja julkisen hallinnon ajoneuvohankinnoissa otetaan nykyistä tiukemmin huomioon ympäristö- ja energiavaikutukset. … 
Helmikuun 2012 alusta on tullut voimaan uusi asiaa koskeva laki, jonka soveltamiseksi on toistaiseksi annettu vasta hyvin suppeat ohjeet, joten ei liene tarpeen ryhtyä toteuttamaan tiukempia sääntöjä, kun uusintakaan lainsäädäntöä ei ole vielä sovellettu käytäntöön.

Linjaus 42

… ELYjen eri vastuualueiden yhteistyötä vahvistetaan ja osaamisesta huolehditaan, jolloin ELYjen roolia alueellisena elinkeinoelämän, liikenteen ja ympäristön kokonaisvaltaisena asiantuntijana voidaan nykyistä tehokkaammin hyödyntää.

ELYjen eri vastuualueiden yhteistoimintaa tulee edelleen hyödyntää ja kehittää. Siihen liittyen tarvitaan yhteistyön kehittämistä ja koordinaatiota myös maakuntien liittojen kanssa, ovathan ne vastuullisia aluekehityksen ja maakuntakaavoituksen toimijoita.

Linjaus 46

MAL- aiesopimusmenettelyn edistämiseksi valtio rahoittaa pieniä kustannustehokkaita liikenneverkon kehittämistoimia tällä hallituskaudella 30 milj. euroa edellyttäen, että kunnat rahoittavat toimia samalla osuudella. Rahoitus on yhteensä 60 milj. euroa, josta Helsingin seudulle 30 milj. euroa sekä Turun, Tampereen ja Oulun kaupunkiseuduille kullekin 10 milj. euroa. Toimenpiteet suunnataan niin, että ne parantavat joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä.

Näillä MAL- aiesopimuksien pienillä hankkeilla voi olla isokin merkitys koko liikennejärjestelmän sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta, joten niiden toteuttamiseen kannattaa pyrkiä. Näistä koottuja aiesopimuksen teemapaketteja voidaan toteuttaa alueella yhteisesti sovituilla joustavillakin menettelyillä, mutta perusvastuujako valtion ja kuntien välillä tulee olla niidenkin pohjana.

Linjaus 51

… kaupunkiseutujen raideliikenneinvestoinnit…

Valtion osallistuminen kaupunkiseutujen raideliikennehankkeisiin tulisi olla riippumaton välineratkaisusta, jotta ei syntyisi vääränlaista ohjausta liikennevälineen valintaan, vaan käyttöön otettaisiin parhaiten toimiva ja tehokas ratkaisu.

Linjaus 52

Laaditaan lentoliikenteen strategia, jossa selvitetään lentoliikenteen tulevaisuuden näkymiä sekä arvioidaan, erityisesti liikennepolitiikan näkökulmasta ja alueiden saavutettavuuden lähtökohdista, Suomen lentoasemaverkoston tarkoituksenmukaisuutta sekä valtion asemaa lentoliikennepalvelujen järjestämisessä. Lisäksi sovitaan lentoliikenteen tavoitteista muuttuneessa toimintaympäristössä ottaen huomioon joukkopalveluiden ja liikennejärjestelmän kokonaisuus.

Lentoliikenteen strategian laatiminen on tarpeen. Siinä tulee pohtia myös liityntäyhteydet kansainväliseen lentoliikenteeseen joko kotimaisilla lentoyhteyksillä tai myöhemmin kehitettävillä nopeilla junayhteyksillä.

 

SUOMEN KUNTALIITTO​

Silja Siltala
liikenneinsinööri

tags