Lausunto hallintovaliokunnalle 27.4.2010, Dnro 1319/90/2010, Martti Kallio

VNS 2/2010 vp Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2011-2014

Yleistä 

Kokonaistuotannon määrä putosi viime vuonna lähes 8 %. Kuntatalous muuttui alijäämäiseksi ja on peruspalveluohjelman mukaan alijäämäinen koko kehyskauden. Kuntien verotulot supistuvat tänä vuonna noin 3 % (liite 2). Huolimatta maltillisista kunta-alan sopimuksista peruspalveluiden kustannustaso nousee.

Valtiovarainministeriön 1.2. julkaistun "Julkinen talous tienhaarassa" -raportin mukaan julkisen taloutemme kestävyysvaje olisi vuonna 2015 noin 5 1/2 % prosenttia kansantuotteestamme. Keskeinen tekijä korkeaan kestävyysvajeeseemme on nopea väestömme ikääntyminen. Ikäsidonnaisten menojen paine kohdistuu suurelta osin kuntiin. Kuntaliiton arvion mukaan esitetystä kestävyysvajeesta noin puolet kohdistuu kuntasektoriin.

Kuntatalouden heikon kehityksen taustalla laman vaikutusten lisäksi on väestön ikärakenteen muutos. Sosiaali- ja terveydenhuollon nykyisen palvelusten kysynnän perusteella väestömuutos lisää kuntien menoja vuoteen 2010 mennessä noin 2,5 mrd euroa, mikä vastaa noin 3 prosenttiyksikön korotuspainetta kunnalliseen tuloveroprosenttiin (liite 1). Väestömuutos merkitsee myös verotulojen hidasta kasvua.

Mikäli korjaaviin toimenpiteisiin ei välittömästi ryhdytä, uhkana ovat niin kasvavat kuin myös kuntapalveluihin kohdistuvat säästöt, muun muassa lomautukset kuin myös kunnallisverojen korotukset. Talouden elpymisen, työllisyyden ja kansalaisten kannalta tämän yhdistelmän toteutuminen olisi hyvin valitettavaa.

Kunnallisten palvelujen toimivuuden turvaamisen kannalta on keskeistä, kuinka lakisääteisten kuntapalvelujen rahoitus kestävästi järjestetään. Tämän varmistamiseksi tarvitaan niin kuntien tulopohjan vahvistamista kuin kuntien menojen kasvun hillitsemistä.

Tätä kehitystä tukee osaltaan aikaansaatu kunta-alan maltillinen työmarkkinaratkaisu. Palvelujen kysyntää lisäävät väestön ikääntyminen ja työttömyyden paheneminen sekä erityistä tukea tarvitsevien oppilasmäärien kasvu.

Valtio on myös jatkuvasti lisännyt kuntien tehtäviä, vaikka hallitus on toisin linjannut. Kuntien tehtävien lisäyksestä tai laajentamisesta tulee ehdottomasti luopua, ellei valtio maksa kustannuslisäystä täysimääräisesti.

Kuntien valtionosuuksiin ei tehty ylimääräisiä valtionosuuksien korotuksia, vaan lisäykset perustuivat lakisääteisiin indeksikorotuksiin sekä tehtävien lisäyksiin, joista kuntien rahoitusosuus on valtiota suurempi. Kuntaliiton esityksen mukaan valtionosuuksiin tulisi tehdä selvä tasokorotus. Jotta paineita tuloverotuksen korotuksiin voitaisiin hillitä tulisi kuntien veropohjaa tulee vahvistaa siirtämällä jo ensi vuoden alusta jäteveron tuotto kunnille ja laajentamalla jätevero koskemaan myös yksityisiä kaatopaikkoja. Jatkossa veropohjaa tulisi edelleen laajentaa pääomaveroihin ja liikenteeseen liittyviin veroihin.

Kuntien yhteisöveron jako-osuus tulee säilyttää korotetulla tasollaan vuoden 2011 jälkeenkin. Jos yhteisöverokantaa lasketaan, tulee kuntien yhteisövero-osuutta nostaa vastaavasti samaan tapaan kuin aikanaan tätä osuutta laskettiin yhteisöverokantaa nostettaessa. Kokonaisverouudistuksen yhteydessä kuntien veropohjaa tulee laajentaa lisäämällä kunnille oikeus osaan pääomaveron tuotosta.

Kuntien toiminnan tuottavuutta tulee lisätä. Kuntien toimintaa ohjaavaa normistoa tulee joustavoittaa ja näin mahdollistaa tuottavuuden kohottaminen. ICT:n mahdollisuudet tuottavuuden kohottamisessa on käytettävä täysimääräisesti hyväksi. Valtiovarainministeriön ja Kuntaliiton yhteistyö tietojärjestelmien ja niiden hyödyntämisen kehittämisessä on sujunut hyvin. Ongelmana on yhä valtion hallinnossa kehittämistoimien hajanaisuus, joka on onneksi vähitellen vähentynyt, sekä riittämätön resurssointi ja strategisen ohjauksen puutteet. Nämä ovat näkyneet erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kärkihankkeiden Kanta-hankkeen (eArkisto, cKatselu ja eResepti) sekä sosiaalialan tietojärjestelmähankkeen Tikesosin osalta. Erityisesti Kanta-hankkeen aikataulut ovat pettäneet pahasti. Tikesosin osalta valtion taholta on rahoitus uhattu lopettaa kokonaan vaikka kehitystyö on kesken, mikä olisi erittäin vahingollista. Näiden kehittämishankkeiden ongelmat vaikeuttavat sote-alan muiden kehittämishankkeiden kehitystyötä, koska ilman näitä perusjärjestelmiä, ei niiden varaan rakentuvien järjestelmien kehittämistyötä kyetä tekemään. Tässä tilanteessa tulee myös toisaalta varoa näiden valmistelujen kokonaan uudelle pohjalle asettamista ilman kunnon laaja-alaista valmistelua.

Erityiskommentit peruspalveluohjelmassa esitettyihin kuntien menoihin ja tuloihin vaikuttaviin toimenpiteisiin (luku IV)

Kuntaliitto pitää erittäin valitettavana, ettei näitä toimenpiteitä ole valmisteltu ja käsitelty yhteistyönä, jossa Kuntaliitolla olisi ollut edustus. Kuntaliiton edustajat pääsivät vasta 17.3. PPO:a valmistelevan ministeriryhmän kokouksessa käsittelemään näitä toimenpiteitä.

Opetusministeriön hallinnonalan hankkeita on toimenpideluettelossa hyvin vähän. Kuntaliitto epäilee, ovatko kaikki opetusministeriön suunnittelemat hankkeet todella listattu. Ammatillista perusopetuksen ja lisäopetuksen oppilasmääriä päätettiin lisätalousarviossa lisätä. Toimenpide lisää kuntien menoja. Kuntaliiton kannan mukaan työllisyysperusteiset tehtävien lisäykset tulisi rahoittaa kokonaan valtion varoista.

Sosiaali- ja terveysministeriön 21,5 miljoonan euron vuosittainen valtionosuus kytkeytyy uusiin tai laajeneviin tehtäviin. Kokonaisuudessaan kuntien rahoitusasema kiristyy, koska niiden rahoitusosuus on noin kaksi kolmasosaa (valtionosuusprosentti 34 %). Tehtävälisäykset koskevat vammaispalveluja, neuvolatoimintaa sekä koulu- ja neuvolaterveydenhuoltoa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus ja muut toimenpiteet

Olisi tärkeää linjata, että PARAS-hankkeen jälkeenkin kunta- ja palvelurakenteen uudistusta koordinoidaan ylisektoraalisesti kansallisella tasolla.

Peruspalveluohjelmassa olisi hyvä todeta puitelaissa tarkoitetun sairaanhoitopiirien keski-näistä työnjaon selkeyttämistä koskevan asetuksen antaminen

Lisäksi olisi perusteltua ottaa ohjelmaan linjaus, että esitetyn kansalaisten valinnanvapauden lisäämisen kustannusvaikutukset selvitetään.

Peruspalveluohjelmassa on varsin suppeasti käsitelty ICT:n mahdollisuuksia tuottaa palveluja ja hallintoa uusilla tehokkaimmilla tavoilla. Puitelaissa on tavoitteena mm. edistää yhteispalvelua ja sitä kautta palvelujen saavutettavuutta. Tähän liittyvien hankkeiden tukemiseksi olisi niistä hyvä saada maininta peruspalveluohjelmaan. Mainitsemisen arvoisia ovat:

  • etä- ja yhteispalvelumallien kehittäminen (valtion ja kuntien yhteistyössä)

  • lähilogistiikkayrittäjyysmalli (valtion ja Kuntaliiton yhteistyössä)

  • terveydenhuollon Kanta-hanke (eArkisto, eKatselu ja eResepti)

  • sosiaalialan tietojärjestelmien kehittämishanke Tikesos

Näistä Kanta-hanke, joka on tärkeimpiä, samoin kuin Tikesos-hanke eivät ole edenneet suunnitelmien mukaan, mikä haittaa monen muun noiden järjestelmien varaan rakentuvan kehittämishankkeen edistymistä. Valtion taholta on ilmoitettu, että Tikesos-hankkeen osalta tullaan sen rahoitus lopettamaan kesken, hankkeen ollessa nyt kohtuullisessa vauhdissa, mikä uhkaa hankkeessa aikaansaatujen tulosten romuttumista.

Työvoiman palvelukeskusten toiminnan vakinaistamista sekä toimintamallin laajentamista koko maahan on syytä korostaa. Perusteltua on myös linjata, että TE-toimistojen palveluiden tulee jatkossakin olla kaikkien työttömien käytettävissä. TEM:ssä ollaan nyt linjaamassa TE-toimistojen palveluiden ulkopuolelle vaikeasti työllistyvät. Kuntaliitto on huolissaan laajemminkin useista vireillä olevista toimenpiteistä, joilla vastuuta vaikeasti työllistyvistä ollaan siirtämässä kunnille.

Ministeri Virkkusen antaman ilmoituksen mukaisesti peruspalveluohjelmassa esitetyistä toimenpiteistä tulee poistaa maininta velvoitteesta koulutuksen järjestäjille huolehtia siitä, että henkilöstö saa säännöllisesti täydennyskoulutusta

Valtiovarainministeriön "Julkisen talouden kestävyys" -raportissa esitettiin selvitettäväksi mahdollisuuksia ottaa käyttöön kuntataloutta koskeva kehysmenettely osana peruspalvelumenettelyä. Maininta tästä tulisi ottaa peruspalveluohjelmaan.

Valtionavut

Kuntapalveluiden rahoitustarve sekä kuntaverojen korotuspaineiden hillitseminen edellyttäisivät 500 miljoonan euron korotusta valtionosuuksiin tai vastaavan summan verran verotusoikeuden siirtämistä kunnille tai näiden toimenpiteiden yhdistelmää.

Valtionosuuksia esitetään korotettavaksi oppilasmäärien lisäämiseksi ammatillisessa peruskoulutuksessa ja lisätään myös oppilaitosmuotoista ammatillista lisäkoulutusta. Lisäksi valtionapuja kasvattaa vuoden 2010 lisätalousarviossa päätetyt toimenpiteet nuorten työllisyys- ja koulutustilanteen parantamiseksi. Tämän ohella oppisopimuskoulutusta lisätään. Kuntaliiton näkemyksen mukaan nimenomaisesti työllisyys- ja koulutustilanteen parantamiseksi toteutettavat toimet tulisi rahoittaa kokonaan valtion varoin. Nykyisen kustannustenjaon mukaan oppilasmäärien lisäykset merkitsevät kunnille selvästi suurempaa kustannusten nousua kuin valtiolle. Oppisopimuskoulutuksen toteuttamisen tulee kuulua valtion vastuulle.

Peruspalveluohjelman yhtenä keskeisenä tarkoituksena on tarkastella rahoituksen riittävyyttä peruspalveluihin. Tämän vuoksi pelkkä valtionosuuksien lisäyksen kuvaaminen ei riitä, ja esimerkiksi lisäkoulutuksen kustannukset kunnille tulisi esittää. Esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa kuntien rahoitusosuus on 58 %.

Päiväkotien, vanhainkotien, terveyskeskusten sekä koulujen homekorjaushankkeiden osalta liitto pitää välttämättömänä muuttaa rahoitus esitetystä jälkirahoitteisesta rahoituksesta rakennusaikaiseksi.

Kuntaliitto ei pidä hyvänä, että avo- ja laitoshoidon rajanvedon poistamista jatketaan siten, että kunnilta poistetaan valtionosuuksista arvioituja asiakasmaksutuloja vastaava summa 60 miljoonaa euroa. Tässäkin pitäisi noudattaa valtio-kunta-suhteessa pitkään voimassa ollutta periaatetta, ettei maksuperustemuutoksia kuitata valtionosuuksista.

Pakolaisten ja turvapaikan hakijoiden osalta Kuntaliitto pitää välttämättömänä, että kunnille maksettavia korvauksia nostetaan merkittävästi. Olisi tärkeää saada näistä kustannuksista kunnon selvitys, koska tähän mennessä kustannustietoja ei ole kyetty luotettavasti saamaan selville. Ei-humanitäärisin perustein maahan muuttaneiden kustannukset tulisi ottaa huomioon valtionosuusjärjestelmässä. 

Tuloveron kevennysten vaikutus kuntatalouteen

Kuntaliitto pitää välttämättömänä, että korotettua kuntaveronsaajan yhteisöveron osuutta jatketaan myös vuoden 2011 jälkeen. Jäteveron tuotto tulee siirtää kunnille ja vero tulee laajentaa koskemaan yksityisiä kaatopaikkoja ensi vuoden alusta. Kuntaliitto kannattaa näiltä osin tätä koskevan linjauksen nostamista esitettävään toimenpideluetteloon. Lisäksi osana laajempaa verouudistusta kuntien tulee saada oikeus osuuteen pääomaveron tuotosta.

Mahdollisten kuntien veropohjassa tapahtuvien muutosten korvaamista on jatkettava. Kuntaliitto pitää välttämättömänä, että mikäli yhteisöverokantaa alennetaan, kuntien jako-osuutta korotetaan vastaavasti. Kun yhteisöverokantaa aikanaan korotettiin, laskettiin kuntien jako-osuutta, etteivät kunnat voittaneet korotuksessa. Nyt päinvastaisessa tilanteessa tulisi toimia samalla logiikalla. Tästä tulisi sisällyttää maininta peruspalveluohjelmaan.

Työllisyys, yhdyskuntatekniikka ja ympäristö

Kuntaliitto korostaa myös vaikeasti työllistyvien määrän kasvun hallintaa ja esittää, että työhallinnon, kuntien ja KELA:n yhteisiä työvoiman palvelukeskuksia resurssoidaan nykyistä paremmin ja että tämä palveluverkosto ulotetaan koko maahan. Kuntaliitto on valmis olemaan mukana myös tätä koskevan lainsäädännön valmistelussa.

Energiatehokkuus on yhteiskuntamme kannalta tärkeä asia. Sen edistäminen sopimusmenettelyn kautta on Kuntaliiton mielestä lainsäädännön keinoja parempi.

Kuntaliitto on huolestunut joukkoliikenteen rahoituksen riittävyydestä ja jakautumisesta valtion ja kuntien kesken uuden joukkoliikennelain myötä.

Kuntaliitto pitää tärkeänä, että ympäristö, asuminen ja kunnallistekniikka ovat nyt mukana peruspalveluohjelmassa.

 

SUOMEN KUNTALIITTO

 

Martti Kallio
Johtaja, Kuntatalous